Kyseessähän on puolue jolla on omasta näkökulmastani katsottuna Suomen ylivoimaisesti paras puolueohjelma ja rationaalisimmat tavoitteet.
Liberaalien ohjelmasta huokuu melko lailla järjen ääni. Vaikea tuolta on löytää mitään, jonka kanssa olisin vahvasti eri mieltä. Jopa puolueen maatalouslinjauksista olen pitkälle samaa mieltä, vaikka olen rivien välistä lukevinani, ettei liberaaleilla taida olla kovin syvällistä maatalouspolitiikan tuntemusta, mitä ohjelmaan tulee. Tämä nyt on tietysti kokonaisuudessa vain nyanssi. Jos jonkin puolueen ohjelma pitäisi saman tien ottaa työpaperiksi, jota säätämällä rakennettaisiin nuotisto maan johtamiseen 2020-luvulla, niin soisin Liberaalipuolueen dokumentin olevan vahvoilla.
Ongelmana vain on se, ettei puolueella ole juuri kummoistakaan vetovoimaa. Liberaalipuolue ei varsinaisesti haasta näkemyksillään kunnolla ketään, eikä se kansanedustuslaitoksen ulkopuolisena toimijana myöskään saa helpolla näkyvää julkisuutta asialleen. Ajankohtaisiin asioihin ja varsinkin kipupisteisiin pitäisi tarttua nykyistä terävämmin, mutta tuo vaatii sellaisia resursseja, joita liberaaleilla ei välttämättä ole. Liberaalit tarvitsevat kaikenlaista vetoapua, joten näin mikrotason nostona nimimerkin
@hammer lynx ketjunavaus on omalta osaltaan paikallaan.
Minulla on hieman saman tyyppinen ongelma kuin ketjun avaajalla. Olen äänestänyt Kokoomusta pääsääntöisesti aina, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Yksi tapaus oli Ville Itälän pj-kaudella, jolloin Kokoomus oli vajoamassa läpsynläpsyn-puolueeksi. Silloin äänestin ainoaa sillä kertaa kelvolliseksi katsomaani varavaihtoehtoa (Kepu). Tuo äänestyspäätös vitutti jossakin määrin, mutta minusta vitutuksen pitikin kuulua asiaan, koska vitutuksesta kaikki oli lähtenyt myös liikkeelle. Sitten oli tietysti vuosien 1994 ja 2000 pressanvaalit, joissa kokoomuslaista ehdokasta ei voinut äänestää kakkoskierroksella, mutta näitä ei sillä lailla voi laskea. En koe Kokoomuksen nykyistä tilannetta aivan yhtä kaameaksi kuin mitä se Itälän aikana oli, joskaan ei tässä kovin kaukana niistä tunnelmista enää olla. Tosin myös Kokoomuksella on varteenotettavia yhteiskunnallisia ajattelijoita ja potentiaalisesti toimintakykyisiä hahmoja hyvällä kasvu-uralla, mutta puheenjohtaja on kuitenkin se, joka lunastaa ohjelman ja jonka pitää tehdä puheet lihaksi. Orpo on asiallinen ja järkiperäinen mies, mutta ärhäkkää tai terävä-älyistä oppositiopolitiikkaa hän ei kykene tekemään. Varmasti kelpo tyyppi moneen hommaan, hän ei kuitenkaan ole kansanjohtaja eikä linjanmuodostaja.
Äänestäisin mielelläni nykyisessä tilanteessa jotakin muuta puoluetta kuin Kokoomusta, mutta käytännön syistä se on kovin vaikeaa. Liberaaleja voisin hyvinkin äänestää, mutta omaan kuntaani ei liene tulossa heidän ehdokkaitaan. Valtakunnallisissa vaaleissa ääni liberaaleille ei toistaiseksi näytä likimainkaan realisoivan yhdenkään edustajan läpimenoa, joten yhden äänen siirtyminen pois Kokoomukselta hyödyttää lyhyellä tähtäimellä enemmän nykyisiä hallituspuolueita kuin Liberaalipuoluetta. Mutta jostakin protestin ja muutoksen on käynnistyttävä. Jos äänten väheneminen skarppaa Kokoomusta tekemään parempaa politiikkaa, niin sekin on hyvä. Kyllä sen edestä yhdet-kahdet vaalit mielellään häviää, jos meno korjaantuu ja lyönti paranee. Eikä ole missään tapauksessa huono juttu, jos Liberaalipuolue nousisi noilla ajatuksillaan täydestä marginaalista edes parrasvalojen reunamille. Tällaiset asiat tapahtuvat muutenkin pitkällä aikavälillä, askel kerrallaan.
Lisätään Tuamaksen henkilölistaan nykyliberaaleista vielä Amos Ahola. Ahola on älykkään tuntuinen ja ajatteleva yksilö, vaikuttaa ilmaisukykyiseltä, ja hän tuntuu löytävän teräviä lähestymiskulmia asiaan kuin asiaan.
