Pitäiskö tuntea olevansa huono vanhempi kun kulkea yksin kotiin? Ainakaan ei näköjään pidä ihan paikkaansa etteivät ihmiset välittäisi toisista. Hyvä niin.
Ei. Kunhan reitti on sellainen, että lapsen ei pitäisi joutua vaaralle erityisen alttiiksi. Koskaan ei voi toki olla varma siitä, etteikö jotain voisi sattua, mutta eihän elämässä koskaan voi. Kaikki ei vain ole omissa käsissä.
Tuntuu, että nykynuorisoa ja lapsia suojellaan ihan liikaa. Ja nyt en tarkoita mitään heitteille jätettyjä lapsia, vaan ihan perus Tiina ja Tauno Tasalakin pesuetta. Toki maailma on muuttunut siitä, kun vanhoina hyvinä aikoina lapset saivat käytännössä mennä ja tulla lähes mielensä mukaan, vaikka olisi ollutkin kartalla olevat vanhemmat. Nykyään mietitään, että voiko lapsi mennä kuusivuotiaana ilman vanhempia läheiseen leikkipuistoon, joka näkyy suurinpiirtein ikkunasta. Voiko, vaikka on kännykät ja kaikki. Ei ennen näin ajateltu. Kotona kerrottiin, että nyt menet ulos, älä tee tyhmyyksiä, ruoka on viideltä ja avaimet on kaulassa. Ja kun tulet koulusta, tuot repun himaan ja soitat äidille. Teet läksyt, syöt välipalan ja vasta sitten menet ulos. Nyt on iltapäiväkerhot ja kaikki ja lapset pitää suurin piirtein hakea kotiin sieltä, vaikka ovat jo koululaisia.
Itse syyllistyn ihan vastaavanlaiseen käytökseen ja toisinaan mietin, että taidan itse suojella lapsia liikaa elämältä. Eiväthän ne opi koskaan kohtaamaan vaikeuksia tai haasteita, jos he eivät koskaan kohtaa mitään tilanteita, missä joutuisivat itse käyttämään aivojaan. Olenkin yrittänyt löysätä liekaa sen verran, ettei mun ihan joka sekunti tarvitse tietää, missä lapset ovat. Jos ovat ulkona, on luotettava, että tietävät, mihin saavat mennä ja mihin eivät. Ja jos menevät kiellettyihin paikkoihin, ovat edes sen verran nokkelia, etteivät mokaile mitään.
Ja kyllä mun mielestä ihmiset ovat taas alkaneet välittää toisistaan, jopa tuntemattomista. Varsinkin lapsista. Kyllä mä usein kysyn, jos näen jonkun eka-tokaluokkalaisen ikäisen lapsen yksin jossain, että onko kaikki hyvin. Valitettavan usein, varsinkin tytöt, tosin vastaavat, että mitä se sulle kuuluu. Ikävällä nasaalilla. Kun pelkkä "joo" riittäisi. Eivät kaikki ihmiset ole potentiaalisia hyväksikäyttäjiä, vaikka toki lapsille pitää sellaisistakin kertoa. Joillekin tutuille lapsille on jopa sanottu, että jos joku tulee kysymään jotain tai puhumaan, ei tarvitse vastata, vaan kävellään pois. Eli opetetaan lapsille, että lähtökohtaisesti kaikki ihmiset ovat jotenkin uhkaavia. Olen opettanut omille lapsilleni käytöstavat ja jos joku kysyy jotain, esimerkiksi onko bussipysäkki tässä lähellä, niin siihen vastataan. Jos joku kysyy jotain sellaista, mikä ei tunnu normaalilta, sitten ei vastata, vaan lähdetään pois. Mutta ei Suomessa nyt sentään lapsia kaduilta kidnapata.
Hyvä se vain on, että lapset kulkee itsekseen ja huolehtivat omista asioistaan ja harrastuksistaankin. Jos eivät lapsena siihen opi, sitä saa vanhemmat hoitaa kaikenlaisia asioita tahtomattaankin, kun lapset ovat jo kyllin vanhoja huolehtimaan kaikista omista asioistaan itse. Sitten on turha itkeä, kun eivät elämässä pärjää. Itse se on jokaisen omat asiansa hoidettava, vaikka toki apua saa ja pitääkin pyytää. Mutta ei täällä ainakaan mun puolestani kukaan ole asioita tehnyt, vaan itse on kaiken saanut opetella. Joskus erehdyksenkin kautta. Mutta hyvin pärjätään nyt, eikä mene kovin helposti sormi suuhun. Samaa toivon omille lapsilleni.