Ruma oli todellakin kyynärpään ojennus Tikalla. Onneksi teräsmiehemme ei kuitenkaan loukkaantunut, mutta lähellä kyllä jo oli. Kuinkas monta peliä se Paajanen on jo putkeen pelannut ilman loukkaantumisia?
Tykkään Paajasen asenteesta, että ei jäänyt tilanteessa makoilemaan, vaan oli itse valmis välittömästi käymään Tikan kimppuun. Harmi, vaan kun siellä oli jo pari muuta kerholaista halaamassa Tikkaa, niin ei tuossa päässyt sitten tapahtumaan yhtikäs mitään.
Paajasen toiminnalle tilanteessa helvetin suuri kunnioitus täältäpäin. Hieno mies.