Kuuntelussa juuri nyt

  • 1 895 733
  • 21 694
Stephen Swartsin Bullet train. Lähinnä siksi, että toimii hienosti soundtrackkinä Jesse La Flairin tähdittämällä Unfound-videolla. Kannattaa katsoa kyseinen video, silloin biisikin pääsee oikeuksiinsa. Vähän klassisempaa tavaraa edustaa Eric Claptonin Layla. Sekä akustinen että alkuperäinen versio kelpaavat.

edit: tähdittämällä-sana lisätty
edit: typo
 
Viimeksi muokattu:

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
James Dean Bradfield on näköjään kaikessa hiljaisuudessa julkaissut toisen soololevynsä - tosin pelkkä instrumentaali-soundtrack. Juuri tuli pyöräytettyä ensimmäistä kertaaa Spotifystä läpi ja voi olla, että fyysinen versio jää hankkimatta. Toivon, että sieltä olisi edes yksi laulettu biisi löytynyt, mutta etenkin alkupuoli kuulosti lähinnä siltä kuin olisi kuunnellut sukellusveneen moottoria. Ymmärrettävää sikäli, että soundtrack kuuluu leffaan The Chamber. Loppupuolelta löytyvistä Alice Endless Oceanista ja Depth to Floatationista löytyy ihan kivaa melodiaakin ainakin näin ensikuuntelulla.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Motörhead ja Brixtonin live vuodelta 2000. Tätä ei voi kuunnella hiljaa.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Erki Pärnoja

Etelänaapurin lahja musiikkimaailmalle, joka vaikuttaa myös yhtyeessä Ewert and The Two Dragons. Hienoa instrumentaalifiilistelyä ja kuulosti äsken livenä Bar Loosessa vielä paremmalta. Aika usein ne hetken mielijohde-keikat osoittautuvat parhaiksi. Lämppäri Jaakko Aukusti tuli nähtyä alkuvuodesta livenä ja oikeastaan enemmän sen takia tuonne menin. Hyvä keikka oli niiltäkin, vaikka "vain" nelimiehisellä kokoonpanolla tällä kertaa.

Nuo lohikäärmeet ovat minulle vielä tuntemattomia, mutta ehkä pitää laittaa seuraavaksi kuunteluun.
 

M10

Jäsen
Maj Karma - Peltisydän

Hyvä ja odotettu paluulevy kestosuosikilta. Ilokseni löydän tästä jopa sitä samaa synkkyyttä ja "alterneittimusiikkia" mitä MJKK:n aikaisilla loistavilla vanhoilla tuotoksilla. Tokihan tuossa nyt on noita Ukkosen tyylisiä hittihakuisia biisejä, mutta ei nekään huonoja ole. Ja bändihän on rautaa niin kuin aina. Häiriö on vertaansa vailla oleva riffimestari, Ylpön sanat on aina taattua laatua ja Savolaisen tanakan kompin tunnustaa jo kilometrien päästä.

Omat suosikit levyltä: Pikkusisko, Kukaan Ei Huomaa Mua, Peltisydän sekä Telekineesi.

Ylihuomenna Suistolla!
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Maj Karma - Peltisydän
Tuo levy tuli ensivaikutelmalla melkein kuitattua väsyneeksi comeback-albumiksi, mutta useammat kuuntelukerrat ovat osoittaneet sen erittäinkin mainioksi tapaukseksi.

HIFK:n kauden päättymisessä keskiviikkona paras puoli oli se, että eilen ehti Tavastialle. Hyvä veto taas, mutta viimevuotinen samassa paikassa oli ehkä piirun parempi. Nyt häiritsi turhan yllätyksetön settilista. Uutta "Johnny Deppin näköinen nainen"-biisiä lukuunottamatta setti oli muotoa "paljon Peltisydäntä plus Greatest Hits". Hyviä biisejä silti, ei siinä mitään. Taisi myös olla pari biisiä lyhempi setti kuin joillain muilla kiertueen keikoilla. Liekö ollut pakko pätkäistä, kun Tavastialla alkoi keskiyöllä joku räppikeikka.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Kuuntelen juuri nyt bändiä nimeltä Ghost. Tuota saatanapopin sanansaattajaa. Tai oikeastaan.. öö.. perustajaa.

Käsittämätöntä, miten ruotsalaiset osaavat tehdä koukuttavaa musiikkia millä tahansa teemalla. Tässä tapauksessa pistetään naamaria päähän, soitetaan poprockia ja ylistetään saatanaa lyriikoissa. Ja kas, huomio, suosio, ylistys, järkytys ja pöyristys ovat taattuja. Vaikka ylipäätään shokkiarvon hakeminen saatanan kautta on niin perkeleen ysäriä, kuin voi olla. Mutta koska kyseessä on svedubändi, niin tässäkin on onnistuttu.

Itse musiikki on tosiaan koukuttavaa materiaalia. Jotenkin ei voi olla pitämättä.

Toinen täydellinen esimerkki oudolla tavalla koukuttavasta Ruotsi-bändistä on luonnollisesti Sabaton. Lyriikat ovat niin paatoksellisia, että biisejä ei normaalitilassa kuulisi oman naurunsa alta, mutta Sabaton vain jotekin toimii. Ja koukuttaa.

Sitten on tietysti nämä Hardcore Superstarit ja The Soundsit ja muut, jotka soittavat musiikkia, mikä ei vastaa millään lailla yleisesti musiikkimakuani, mutta silti pidän näistä.

Lieneekö menestyksen salaisuus siinä, että ruotsalaiset bändit eivät ota itseään turhan vakavasti?


Laitetaan nyt vielä nuo pari biisiä, jotka tuossa juuri olivat kuuntelussa:

Ghost - He Is (Lyric Video) - YouTube

Ghost - Square Hammer - YouTube

Ghost - Deus In Absentia (Music Video) - YouTube
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Kuuntelen juuri nyt bändiä nimeltä Ghost. Tuota saatanapopin sanansaattajaa. Tai oikeastaan.. öö.. perustajaa.

Käsittämätöntä, miten ruotsalaiset osaavat tehdä koukuttavaa musiikkia millä tahansa teemalla. Tässä tapauksessa pistetään naamaria päähän, soitetaan poprockia ja ylistetään saatanaa lyriikoissa. Ja kas, huomio, suosio, ylistys, järkytys ja pöyristys ovat taattuja. Vaikka ylipäätään shokkiarvon hakeminen saatanan kautta on niin perkeleen ysäriä, kuin voi olla. Mutta koska kyseessä on svedubändi, niin tässäkin on onnistuttu.

Itse musiikki on tosiaan koukuttavaa materiaalia. Jotenkin ei voi olla pitämättä.

Toinen täydellinen esimerkki oudolla tavalla koukuttavasta Ruotsi-bändistä on luonnollisesti Sabaton. Lyriikat ovat niin paatoksellisia, että biisejä ei normaalitilassa kuulisi oman naurunsa alta, mutta Sabaton vain jotekin toimii. Ja koukuttaa.

Sitten on tietysti nämä Hardcore Superstarit ja The Soundsit ja muut, jotka soittavat musiikkia, mikä ei vastaa millään lailla yleisesti musiikkimakuani, mutta silti pidän näistä.

Lieneekö menestyksen salaisuus siinä, että ruotsalaiset bändit eivät ota itseään turhan vakavasti?


Laitetaan nyt vielä nuo pari biisiä, jotka tuossa juuri olivat kuuntelussa:

Ghost - He Is (Lyric Video) - YouTube

Ghost - Square Hammer - YouTube

Ghost - Deus In Absentia (Music Video) - YouTube
Itse diggailen kanssa todella paljon monista ruotsalaisista bändeistä, joissa on kieltämättä useasti sitä mystistä "omaa soundia". Cult Of Luna, Meshuggah, Burst, Kent, Raised Fist, NINE, Katatonia, At The Gates, Nasum... nuo tulivat mieleen nopeasti ajateltuna, onhan niitä varmasti lisääkin.
BURST - "Where the Wave Broke" (Official Music Video) - YouTube
 

Wiksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Toinen täydellinen esimerkki oudolla tavalla koukuttavasta Ruotsi-bändistä on luonnollisesti Sabaton. Lyriikat ovat niin paatoksellisia, että biisejä ei normaalitilassa kuulisi oman naurunsa alta, mutta Sabaton vain jotekin toimii. Ja koukuttaa.

Eipä siitä ole vuottakaan, kun jostain syystä kaikki ruotsalaiset bändit tökki, en oo koskaan innostunut. Tutustuinpa sitten Sabatoniin. Kyseessä ukon lempparibändi, ihmettelinkin kuinka pitkään säästyin kyseiseltä bändiltä. Jonkun biisin sanotuksia lukasin kerran ja totesin, että ei oo missään määrin mun juttu, ukon musamaun tuntien ajattelin muutenkin, että ei uppoa. Kuuntelinpa sitten pari biisiä, ihan vaan ollakseni edes joskus kiva ja reilu. Lopputuloksena se, että tässä taas puolet yövuorosta kuunnellut työnteon lomassa Sabatonia. En vaan käsitä et mikä tässä bändissä sit onkin niin hyvää, mutta oon ihan hurahtanut! Pitäis varmaan tutustua nyt enemmänkin noihin ruotsalaisiin bändeihin, jos vaikka löytyis lisää suosikkeja.
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Lopputuloksena se, että tässä taas puolet yövuorosta kuunnellut työnteon lomassa Sabatonia. En vaan käsitä et mikä tässä bändissä sit onkin niin hyvää, mutta oon ihan hurahtanut!

Tekisi mieli sanoa, että Sabatonin taika lienee sellainen kieli poskessa-henki. Tyyppien soturihevi-paatos kun hyvin pitkälti perustuu (sen perus-ruotsalaisen iskevyyden lisäksi) sellaiseen rennon letkeään itseironiaan. Jos ihan kylmän totisesti bändiin suhtautuu, niin varmasti tuo kornius menee yli, mutta pieni pilke silmäkulmassa kun on itselläkin, niin uppoaa paremmin. Ja hevihän on lopulta aina perustunut kuitenkin sellaiseen itsensä julkiseen nolaamiseen. Kyllä se Maidenin Eddienkin lavalla hoippuminen nyt omat pikku myötähäpen tunteensa aiheuttaa.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Kuuntelussa on Swedish Columbia -levymerkin artistit, joiden tuotoksia myydään halvalla Groupees-sivustolla. Ja pari aika kattavaa sampleria saa ilmaiseksi (vaatii kirjautumisen sivustolle).

Brahm oli noista artisteista ainoa ennestään vähän tuttu, mutta pintapuolisella kuuntelulla pidin monesta muustakin, ainakin Nounverber, El Huervo ja Tanimura Midnight ovat ihan mukavaa kuunneltavaa.

Ja muutama näyte:
Brahm — Creature (Official Video) - YouTube
Nounverber — Receiver (Music Video) - YouTube
Daisuke - El Huervo - YouTube
Tanimura Midnight — Wrong Number - YouTube
 

MikGo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Leijonat
Stepan Henget albumia olen tässä pyöräytellyt. Täytyy sanoa, että ihan mahtavia sanotuksia näissä biiseissä on. Hyvää sanomaa.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Koko Pekan tuotanto. Ei ole mahdollista laittaa erikseen mitään lyriikoita, koska se nyt olisi tässä kohtaa sama kuin koittaa valita Miss Universum -kisoista joku hyvännäköinen tyttö.

Tai no onhan sitä juuri kohta tulevaan sopiva:

"Nämä kadut sunnuntaiaamun
Kunpa edes kännissä nyt ois
Sillä sunnuntait ne saa mun
Sieluni haluamaan pois
Eikä oo mitään niin yksinäistä
Paitsi kuolema kenties
Kuin on aamu yksi näistä
Kun sunnuntai mut alas vie"
 

Patapakka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Rahat ja henki

Mitäs tähän nyt sitten sanois. Nuoruuden suosikkibändini. Aivan ylivoimaisesti.

Nämä sanat: "Jos tahtoisi auttaa minua, seisomaan omilla jaloilla, selkä suorana, pää pystyssä, täytyisi joka suunnasta virrata tuulen." Todella merkityksellisiä sanoja mulle. 2000-luvun alussa lukioikäisenä ja siitä vähän eteenpäin tämä kappale kannatteli minua.

Kesällä pitää mennä keikalle, kun come-backin tekevät.
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös