Kuuntelussa juuri nyt

[Larionov #8]

Agalloch: Pale Folklore

Spotify arpoi avausbiisin soittoon. Samoin tein menee loputkin levystä.

 

[Styge]

Tapani Kansa:Rakastellessasi saat sen tietää - YouTube

Kaikki on sanottu

 

[Frostbite]

Tänään menee kuunteluun Putron uusin levy. Reino Nordinille pitää antaa myös tsäänssi.

 

[heavy]

Amorphiksen "An Evening with Friends at Huvila" - loistava livetallenne yhdeltä parhaalta Amorphiksen keikalta. Aivan loistavia sovituksia, joihin vierailijat kuten Sakari Kukko tuovat omat hienot lisänsä. Ja Her Alone duetto Anneken kanssa on silkkaa parhautta. Pakko kai tuo levy on fyysisenäkin painoksena hankkia (vaikka Nuclear Blastin taktiikka julkaista näitä bonusversioita, sitten kun kaikilla kiinnostuneilla jo alkuperäinen versio jo on hyllyssä valmiina, vituttaakin... olisivat ennemmin julkaisseet puhtaan livelevyn koko konsertista, perkeleet!)

 

[godofthunder]

Devin Townsend on nero.
Esim. ZTO ja Addicted olivat jo ilmestyessään kovia ja nyt n.10v myöhemmin vain paranevat. Sen sijaan moni muu 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen bändeistä on unohtunut eikä enää uusintakuunteluilla jaksa sytyttää.

Tämä. Itse on Devinin herännyt vasta viimeisen parin vuoden aikana. Aivan huikeaa settiä, varsinkin livenä.

 

[Rinksu]

Tämä. Itse on Devinin herännyt vasta viimeisen parin vuoden aikana. Aivan huikeaa settiä, varsinkin livenä.

Joo, Devinin musaan itsekin tuli tutustuttua myöhäisherännäisenä Ayreonin 01011001:n myötä. Ziltoid-jutut nyt eivät ole niin koskaan iskeneet, mutta Strapping Young Ladin anarkia osui puolestaan sitten kunnolla tähän osoitteeseen. Ja levyistä varsinkin SYL. Paljon kehuttu City olisi aivan huikea kohkausmetalli-levy, mutta valitettavasti on vain aivan kuuntelukelvottomaksi miksattu. For Those Aboot to Rock-liveltä löytyy sitten paremman kuuloiset liveversiot.

Addicted! oli sitten ilmestyessää Se levy. Aivan fantastinen, koukuttava pop-metallikieputus, jolle Anneke van Giersbergen käy vielä antamassa oman kontribuutionsa.

Jaa, pistetääs taas vaihteeksi SYL:iä aamun ratoksi:
Aftermath.

 

[sonnychiba]

Uutta Solstafiria Isafold... Poppia tämä uusi biisi. Silti tietysti tykkään...

 

[Useful Idiot]

Uutta Solstafiria Isafold... Poppia tämä uusi biisi. Silti tietysti tykkään...

Hieno yhtye, mutta itselle ei lähtenyt. Liian "pumppaava" ja kasarimainen kappale omaan makuuni. Mystisyys ja savuisuus loisti poissaolollaan. Rummutkin oli jotenkin ponnettomat, vaikka Gummi ei tietenkään niitä soittanutkaan. Haluan uskoa, että levystä tulee silti kova.

 

[Moto]

Tapaninpäivän keikasta asti odottanut Kari Peitsamon ja Peer Güntin rytmiryhmän muodostaman Shöcking Blün albumin ilmestymistä ja vihdoin se ilmestyi. Ensihätään kuuntelussa Spotifyn kautta, mutta pitää tämä hankkia fyysisenäkin. Kari rokkaa. Haluan metallisen Peer Günt-avaimenperän.

Niin, albumin nimi on ytimekkäästi "Enemmän kuin elämä on lempi, enemmän kuin lempi moinen kuolo".

 

[Ollakseni]

Hieno yhtye, mutta itselle ei lähtenyt. Liian "pumppaava" ja kasarimainen kappale omaan makuuni. Mystisyys ja savuisuus loisti poissaolollaan. Rummutkin oli jotenkin ponnettomat, vaikka Gummi ei tietenkään niitä soittanutkaan. Haluan uskoa, että levystä tulee silti kova.

Päättivät sitten lainata Turbonegroa. Oudoltahan tämä kyllä kuulostaa.

 

[Moto]

Shöcking Blün lisäksi 3.3.2017 ilmestyi myös Astrid Swanin From the Bed and Beyond. Juuri äsken lähti neljäs kuuntelu melkein putkeen, pirun vahvatunnelmainen albumi ja se on siis pitkälti kirjoitettu Astridin syöpätaistelun aikana. Loppuvuodesta 2013 ilmestynyt Astrid4 oli kenties Astridin paras albumi siihen mennessä, mutta promoaminen meni pahasti jäihin diagnoosin myötä. Flowssa kesällä 2014 Astrid esiintyi kaljupäisenä jonkinlainen kukkaseppele päässään ja viimeistään silloin selvisi, mistä on kyse.

Uuden alkupuoliskolla on kuolemanpelko (mm. Maija's Song, Song of Fear ja yllättävänkin kepeä Chaos) vahvasti läsnä, välissä muistellaan kuollutta isoäitiä (Centuries of Silence). Toiseksi viimeinen kappale From the Bed tekisi mieli jättää pyörimään repeatilla, mutta toisaalta sen kuunteleminen pitäisi kieltää ilman että on kuunnellut kaikki sitä edeltävät biisit. Sovistusta myöten voimakas biisi on kuin pikkuhiljaa esiintulevat auringonsäteet pitkän myrskyn jälkeen, jos nyt runolliseksi heittäydytään. Hieman yllättäen mukana on myös uusi, ja ainakin osin uudelleensanoitettu versio, jo ennen Poverina-debyyttiä (2005), ilmaiseksi netissä jaetulla demolta peräisin olevasta Special Ones biisistä.

Astridin levyt ovat perinteisesti olleet arvostelumenestyksiä ja 4-5 tähteä tämäkin näkyy saaneen, mutta suosio on jäänyt marginaaliseksi. Tuskinpa tälläkään stadioneita täytetään, mutta pitää käydä jokusen kerran katsomassa livenä tulevilla keikoilla.

 

[Pavlikovsky]

Vanhassa vara parempi. Led Zeppelinin II, Rory Gallagherin Fresh Evidence ja The Black Crowesin Shake Your Money Maker. Kitaravetoisesti mennään!

 

[Ollakseni]

Earth on ollut kuuntelussa melko paljon. Sitten kyljessä on mennyt Bongzillaa, Orange Goblinia, OM ja YOB.

 

[Krepo]

Se onkin kumma homma, kun ottaa muutaman oluen, niin voisi kuunnella monenlaistakin musiikkia. Saunassa kuuntelin AC/DC tä, nyt mieti, että laitanko Battle beastia, Doorsia, Gunnareita, Vai suomi reggaeta, siis vaimon takia tuota viimeistä... Raappanaa, jukkapoikaa, taikka Palefacea. Suuria kysymyksiä, häätääkö vaimo nukkumaan ensin mainituilla, vai jammaillaanko jälkimmäisillä kahdestaan...

 

[Useful Idiot]

Se onkin kumma homma, kun ottaa muutaman oluen, niin voisi kuunnella monenlaistakin musiikkia. Saunassa kuuntelin AC/DC tä, nyt mieti, että laitanko Battle beastia, Doorsia, Gunnareita, Vai suomi reggaeta, siis vaimon takia tuota viimeistä... Raappanaa, jukkapoikaa, taikka Palefacea. Suuria kysymyksiä, häätääkö vaimo nukkumaan ensin mainituilla, vai jammaillaanko jälkimmäisillä kahdestaan...

Itse lipputtaisin vaihtoehtoa The Doors soimaan ja vaimo nukkumaan.

 

[Krepo]

Itse lipputtaisin vaihtoehtoa The Doors soimaan ja vaimo nukkumaan.

Joo Doors toimii aina, paitsi ei jostain syystä selvinpäin. Taikka silloinkin tekee aina mieli ottaa vähintään lasi punkkua. Neljä kertaa käynyt Pariisissa, ja kerran kaverin kanssa metsästettiin Jim Morrisonin hautaa, no ei löytynyt, kun otettiin suuntaa antavia, ja meni metrossa melkoiseksi häröilyksi. Hemmetti kun pelotti, kun vaihdettiin metroa sellaisella asemalla, missä isot mustat miehet riippui verkko aidoissa aseman laidalla.

 

[Ollakseni]

Joo Doors toimii aina, paitsi ei jostain syystä selvinpäin. Taikka silloinkin tekee aina mieli ottaa vähintään lasi punkkua. Neljä kertaa käynyt Pariisissa, ja kerran kaverin kanssa metsästettiin Jim Morrisonin hautaa, no ei löytynyt, kun otettiin suuntaa antavia, ja meni metrossa melkoiseksi häröilyksi. Hemmetti kun pelotti, kun vaihdettiin metroa sellaisella asemalla, missä isot mustat miehet riippui verkko aidoissa aseman laidalla.

On muuten aika paljon tupakoita siinä haudalla. Tai ainakin oli silloin kun itse kävin siellä. Doorsista en niin hirveästi välitä, mutta arvostan.

 

[Krepo]

Joo ei tuo Doors suosikkeihin kuulu, mutta enemminkin yleissivistykseen. Syksystä asti ollaa metsästetty LP soitinta. Saahan noita kaupoista, mutta jouluna appiukko sano, että sillä on 2 kaiuttimineen, no ei ole näkynyt. Huutonetistä kyttäillyt Gunnareitten LP;itä ja doorsia , aerosmithin vanhaa tuotantoa, yms. Olisihan tuo ihan eri fiilis kuunnella musiikkia noilla vehkeillä, kuin nykyisillä.

 

[arvee]

@Pavlikovsky innosti minut kaivamaan Rory Gallagherini kuultavaksi, which was nice. Siitä juuri siirryin toisen unohdukseni eli Jackson Brownen pariin. Kyllä elämä on varsin siedettävää!

 

[olkikuukkeli]

Enpä hetkeen ole suomalaisartistein uutuuksia pläräillyt (ja tämäkin viimevuoden puolelta), mutta onpa Mikko Joensuu aika kova. Amen 1:stä kuunnellut ja iskee kyllä tällaiseen luopioon aika kovaa.

 

[sonnychiba]

Amen 1:stä kuunnellut ja iskee kyllä tällaiseen luopioon aika kovaa.

Entäs Amen 2? Omasta mielestä 1 vie selvästi voiton.

 

[olkikuukkeli]

Entäs Amen 2? Omasta mielestä 1 vie selvästi voiton.

En ole vielä kuin kertakuunnellut tuota 2:sta, joten en osaa sanoa. Pitää ottaa "kuunteluun" kuunteluun, minusta sekin vaikutti kyllä laadukkaalta tekeleeltä. Huomattavan erityylinen kyllä kuin ykkönen.

 

[UnenNukkuja]

Samasta biisistä kaksi versiota. Koitan miettiä, kumpi on sittenkin parempi versio Dream On -slovarista. Ronnie James Dio & Ynkkä vs. Aerosmith joskus tuntuu tasaiselta. Usein kuitenkin alkuperäinen on se ainoa oikea, mutta joskus annan mahdollisuuden Ronnien upealle äänelle.

 

[Moto]

Se

Lauantainen Yari & Se Tuntematon Numero-keikka täpötäydessä Nosturissa hytisyttää edelleenkin. Harmi, kun Sen varmaan tunnetuinta albumia "Pahaa unta?" ja viimeistä "Lasi kirkasta vettä" ei löydy nörttistriimauspalveluista eikä varmaan fyysisenäkään kuin korkeintaan divareista. Hyvin kolisee.

 

[Leon]

Arbouretum (on se, tarkistin kirjoitusasun). Paikoitellen kuulostaa hiukan yksitoikkoiselta, mutta jotain koukuttavaa tässä on. En osaa hirveästi lokeroida enkä vertailla toisiin bändeihin. Vähän sellaista hidastempoista häröilevää tavaraa joka tapauksessa. Allmusic vertailee sellaisiin artisteihin, joiden musaa en ole ikinä kuunnellut. Ehkä on syytä aloittaa.