Clarken pisteet ovat sikäli pieni yllätys, että mitään maagistahan mies ei kentällä tee - ellei maagisuudeksi lasketa sitä, että hän on lähes ohittamaton este puolustuksessa ja pelaa käytännössä virheettömästi oli pelitilanne mikä tahansa. Vielä tuossa syksyllä luonnehdin Clarkea "pelisilmäpuoleksi" joka on puolustuksessa loistava, mutta hyökkäyksissä kiekon ylöstuonnin päätteeksi viskaakin kiekon nurkkaan. Onnistumisen kautta tämä osa-alue on Clarkella parantunut, ja omat löytyvät syötöillä koko ajan paremmin.
Mutta kuitenkin Clarken peli on aika peruskiekkoa, vain lähes täydellistä sellaista. Selkeitä syöttöjä vapaille miehille, kiekko maalille jos on maskia jne. Ei "bobbyorreja", harvemmin riskiharhautuksia siniviivalla, eikä ne vedotkaan ole mitään hirmupommeja putken kautta yläkulmaan. Clarken luistelu on tällä hetkellä loistavassa kuosissa (oli erinomaista jo viime visiitillä) ja yhdistettynä jäätävään malttiin, parantuvaan itseluottamukseen ja hyvään puolustuspelisilmään ovat Clarken tehokkuuden osatekijät.
Murphyllä on puolustuspelissä heikkouksia, mutta hyökkäyksessä on enemmän virtuoosimaisia piirteitä ja ratkaisuissa luovuutta ja onnistunutta riskin ottoa. Cory ottaa riskejä, Dale kaihtaa niitä. Coryn veto on myös tarkempi ja lujempi (tosin Teemu Nurmi luonnehti Clarkea erittäin tarkaksi...) ja napsahtaa verkkoon jos jossain on 10cm2 tila.
Yllämainittu luonnehdinta täydellisestä pakkiparista kuvaa ehkä parhaiten näitä pelimiehiä. Lisäksi uskallan väittää, että Clarken huippumenestus nykyliigassa on yksi monista indikaattoreista myös siitä, että liigan taso on taantunut. Erittäin hyvää liigatasoa miehen odotin olevankin, mutta nähty suoranainen kentän dominointi on kuitenkin ollut yllättävää.