Olen jo pitempäänkin pohtinut asiaa, että kuinka nuoresta pelimiehestä, joka juniorisarjoissa tahkoaa hurjia pisteitä saadaan myös samanlainen pisterohmu SM-liigaan ja mahdollisesti jopa NHL:n asti.
Monesti kun pelaajat nousevat nuorina liigarinkiin ja pääsevät pelaamaan niin paikka löytyykin usein ihan luonnollisesti nelosketjusta. Joskus päästään jopa kolmoseen asti. Näillä kentällisillä on ensisijaisena tavoitteena pitää oma pää puhtaana, mikä nyt on ihan luonnollista. Ei niin väliä pisteiden teolla kunhan oma pää pidetään puhtaana. Ykkös- ja kakkosketjut toivottavasti hoitavat pisteiden teon (tai näin ainakin yleensä tapahtuu). 3 ja 4 kentälliset ovat yleensä enemmän tai vähemmän jarrukentällisiä. Siis pelaaja, joka on mahdollisesti koko junioriuransas takonut hurjia pisteitä laitetaan liigajoukkueessa jarrukentälliseen. Kyllähän puolustaakin pitää osata ja tuoltahan on lähdettävä nousemaan ylöspäin, mutta mielestäni riskinä on se, että silloin myös jäädään puolustavaksi hyökkääjäksi.
Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta jos esimerkiksi Laine pelaa vuodesta toiseen vain 3- ja 4-ketjuissa niin silloinhan hän profiloituu yhä enemmän puolustavaksi hyökkääjäksi. Jokereissa ja monissa muissakin joukkueissa on vaikeaa nousta kahteen ensimmäiseen kentälliseen. Jotkut siinä onnistuvat nopeastikin (Voutilainen) ja jotkut eivät välttämättä koskaan.
Onko siis vaarana, että junnutähdet Bergenheim, Laine, Valtonen ym.. jäävät loppu-urakseen puolustaviksi hyökkääjiksi vai nousevatko he sieltä ylöspäin. Vielähän pojat ovat nuoria, joten ei tällä asialla nyt mitäöän kiirettä ole. Mutta eiköhän näitä tapauksia muistakin joukkueista löydy, siis pelaajia, jotka jäävät puolustaviksi vaikka ovat olleet koko junioriuransa pisterohmuja. Mielestäni suurin riski on nuorina (17-19-v) liigaan nostetuilla, jos he muutaman ensimmäisen vuoden pitävät oman pään puhtaana ja hyökkääminen on "kielletty" niin kuinka sitä nyt sitten enää noustaan pisteitä tekemään. Pitäisikö nuorille kuitenkin antaa lisää vastuuta 1- ja 2-ketjuissa?
Toivottavasti nyt ei hirveän sekava kirjoitus tullut tai ainakin asia löytyy.
Monesti kun pelaajat nousevat nuorina liigarinkiin ja pääsevät pelaamaan niin paikka löytyykin usein ihan luonnollisesti nelosketjusta. Joskus päästään jopa kolmoseen asti. Näillä kentällisillä on ensisijaisena tavoitteena pitää oma pää puhtaana, mikä nyt on ihan luonnollista. Ei niin väliä pisteiden teolla kunhan oma pää pidetään puhtaana. Ykkös- ja kakkosketjut toivottavasti hoitavat pisteiden teon (tai näin ainakin yleensä tapahtuu). 3 ja 4 kentälliset ovat yleensä enemmän tai vähemmän jarrukentällisiä. Siis pelaaja, joka on mahdollisesti koko junioriuransas takonut hurjia pisteitä laitetaan liigajoukkueessa jarrukentälliseen. Kyllähän puolustaakin pitää osata ja tuoltahan on lähdettävä nousemaan ylöspäin, mutta mielestäni riskinä on se, että silloin myös jäädään puolustavaksi hyökkääjäksi.
Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta jos esimerkiksi Laine pelaa vuodesta toiseen vain 3- ja 4-ketjuissa niin silloinhan hän profiloituu yhä enemmän puolustavaksi hyökkääjäksi. Jokereissa ja monissa muissakin joukkueissa on vaikeaa nousta kahteen ensimmäiseen kentälliseen. Jotkut siinä onnistuvat nopeastikin (Voutilainen) ja jotkut eivät välttämättä koskaan.
Onko siis vaarana, että junnutähdet Bergenheim, Laine, Valtonen ym.. jäävät loppu-urakseen puolustaviksi hyökkääjiksi vai nousevatko he sieltä ylöspäin. Vielähän pojat ovat nuoria, joten ei tällä asialla nyt mitäöän kiirettä ole. Mutta eiköhän näitä tapauksia muistakin joukkueista löydy, siis pelaajia, jotka jäävät puolustaviksi vaikka ovat olleet koko junioriuransa pisterohmuja. Mielestäni suurin riski on nuorina (17-19-v) liigaan nostetuilla, jos he muutaman ensimmäisen vuoden pitävät oman pään puhtaana ja hyökkääminen on "kielletty" niin kuinka sitä nyt sitten enää noustaan pisteitä tekemään. Pitäisikö nuorille kuitenkin antaa lisää vastuuta 1- ja 2-ketjuissa?
Toivottavasti nyt ei hirveän sekava kirjoitus tullut tai ainakin asia löytyy.