Jo aiemmin pohdin sitä, että olisiko tilanne tällä muukalaislegioonalla toinen toisen valmennuksen alaisuudessa. Sitähän emme koskaan saa tietää, koska juuri tätä joukkuetta kukaan toinen ei koskaan tule valmentamaan. Mutta ainakaan sitä, että joukkueessa on paljon eri kansalaisuuksia ja pelaajia, jotka hakevat Kouvolasta vain nostetta uralleen, ei voi suoraan käyttää syynä siihen, että joukkue ei hitsautunut yhteen, eikä ole samalla pelikirjan sivulla. Tästä osoituksena Ahokkaan joukkueet Kouvolassa. Ensimmäisellä Ahokkaan kaudella KooKoon pukukoppi oli vielä nykyistäkin kansainvälisempi, kun siellä oli edustusta Suomen lisäksi Ruotsista, Kanadasta, USAsta, Tshekeistä, Norjasta, Unkarista ja Slovakiasta. Enkä usko, että monikaan tuon joukkueen kärkihepoista olisi tullut Kouvolaan muuta kuin nostetta hakemaan.
Jos kyseessä on valmennuksen kyvyttömyys myydä joukkueelle pelitapa, johon kaikki ovat sitoutuneita illasta toiseen, on se lopulta sen tahon vastuulla, joka on valmennuksen palkannut. Ja jos taas syy on pelaajaprofiileissa, jäljet johtavat samaan osoitteeseen. Niin tai näin, menestyvän joukkueen rakentaminen ei ole helppoa, etenkään KooKoon kaltaisessa pikkuseurassa, jonka menestys on kuitenkin aina urallaan eteenpäin pyrkivien pelaajien varassa. Tämä tarkoittaa lähes aina suhteellisen suurta vaihtuvuutta. Ei meillä ole esimerkiksi mahdollisuutta kiinnittää vaikkapa Heljangon tasoista maalivahtia niin moneksi vuodeksi kuin Tapparalla on ollut. Ja kun vaihtuvuus on suurta, riski siihen kasvaa, että kasassa on vain lauma pelaajia, ei joukkuetta.
www.kouvolansanomat.fi