Kirjallisuuskysymys

[Musta Nuoli]

En muista tai tunnista kirjoittajaa, mutta henkilö jota teksti koskee on satavarmasti Aladár Paasonen.

Robert Brantberg, Petri Sarjanen ja Martti Turtola tuntuvat kirjoittavan valtaosan nykyisistä sotilashahmojen elämäkerroista, joten kirjoittaja lienee joku tästä kolmikosta. Tai sitten on joku uusi tekijä kyseessä.

 

[bebeto]

En muista tai tunnista kirjoittajaa, mutta henkilö jota teksti koskee on satavarmasti Aladár Paasonen.

Vastaus ja oikea sellainen tuli kuin apteekin hyllyltä.Henkilökuvan Aladar Paasosesta kirjaimin piirsi sotahistorian professori (emeritus) Martti Turtola.Tämä kirja tarttui siis matkaan tänään.Täytynee aloitella ehtoon mittaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Paasosesta on kirjoitettu sotakirjoissa paljon, joten teksti voisi muuten olla peräisin mistä vaan, ellei bebeto olisi viitannut juuri tiettyyn teokseen. Turtolan kirjahan se taisi tosiaan olla. Joskus kuluneena syksynä muuten vilaukselta huomasin sellaisen olleen myynnissä olisiko ollut Kirjatorin myymälässä. Nyt muuten näyttäisi olevan alekirjakaupoissa tavanomaista parempi kattaus esillä ww2-tietokirjallisuutta. Huomio, valikoimia tarkastamaan mars!

Aladár Paasonen oli jo sukutaustansa puolesta sen verran poikkeuksellinen hahmo Suomen armeijassa, että hän jää kyllä mieleen jos kirjoja on luettu.

 

[bebeto]

Robert Brantberg, Petri Sarjanen ja Martti Turtola tuntuvat kirjoittavan valtaosan nykyisistä sotilashahmojen elämäkerroista, joten kirjoittaja lienee joku tästä kolmikosta. Tai sitten on joku uusi tekijä kyseessä.

Hyvin oli sinullakin tekijä haarukassa, PK oli tällä kertaa nopeampi.

 

[Musta Nuoli]

Aladár Paasonen oli jo sukutaustansa puolesta sen verran poikkeuksellinen hahmo Suomen armeijassa, että hän jää kyllä mieleen jos kirjoja on luettu.

Toinen erikoinen ja suuri persoona oli Arnold Majewski (linkki vie wikiartikkeliin), josta Brantberg on kirjoittanut elämäkerran. Isä oli puolalaista vanhaa sotilassukua, ja Majewski itse hyvinkin erikoinen kaveri, joka oli Kollaan ja Rukajärven konkari. Miehen lempinimi oli Mäski, joka varmaankin viittasi osittain myös herran juomatapoihin. Suomen kieli ei ihan taittunut, mutta asenne oli kova. Siksipä hän johtikin kuuluisaa Muurmannin radalle suuntautuvaa sissiretkeä 1942, jota hän kuvaili seuraavin sanoin:

»Hyvät härrat. Me ole saatu Marsalkkalta yks kunniakas tehtävä. Me hiihtää Muurmannin rata, pane rata poikki ja anta ryssä pistä meidät motti. Sitte me ole kolme päivä motissa ja sitte me hiihtä takasi. Onko selvä, onko mite kysymistä?»

Ei ollut kysymyksiä, selvä homma. Majewski sitten kuoli 1942 oltuaan turhan varomaton juoksuhaudassa, jolloin tarkka-ampuja lopetti Majewskin maallisen vaelluksen.

Tämä vähän offtopicina, mutta jos tulee elämäkerta vastaan (ilmestyi viime vuonna), niin kannattaa vilkaista.

 

[bebeto]

Robert Brantberg, Petri Sarjanen ja Martti Turtola tuntuvat kirjoittavan valtaosan nykyisistä sotilashahmojen elämäkerroista, joten kirjoittaja lienee joku tästä kolmikosta. Tai sitten on joku uusi tekijä kyseessä.

Hyvin oli sinullakin tekijä haarukassa, PK oli tällä kertaa nopeampi.

Toinen erikoinen ja suuri persoona oli Arnold Majewski (linkki vie wikiartikkeliin), josta Brantberg on kirjoittanut elämäkerran. Isä oli puolalaista vanhaa sotilassukua, ja Majewski itse hyvinkin erikoinen kaveri, joka oli Kollaan ja Rukajärven konkari. Miehen lempinimi oli Mäski, joka varmaankin viittasi osittain myös herran juomatapoihin. Suomen kieli ei ihan taittunut, mutta asenne oli kova. Siksipä hän johtikin kuuluisaa Muurmannin radalle suuntautuvaa sissiretkeä 1942, jota hän kuvaili seuraavin sanoin:

»Hyvät härrat. Me ole saatu Marsalkkalta yks kunniakas tehtävä. Me hiihtää Muurmannin rata, pane rata poikki ja anta ryssä pistä meidät motti. Sitte me ole kolme päivä motissa ja sitte me hiihtä takasi. Onko selvä, onko mite kysymistä?»

Ei ollut kysymyksiä, selvä homma. Majewski sitten kuoli 1942 oltuaan turhan varomaton juoksuhaudassa, jolloin tarkka-ampuja lopetti Majewskin maallisen vaelluksen.

Tämä vähän offtopicina, mutta jos tulee elämäkerta vastaan (ilmestyi viime vuonna), niin kannattaa vilkaista.

Vaikuttaa todellakin tutustumisen arvoiselta hahmolta.Eikä mitään offtopicia, jo alkajaisiksi toivoin että lainatuista kirjoista myös keskusteltaisiin tässä ketjussa ja vaikka tätä teosta ei olekaan lainattu niin keskustella voi ja saa.

 

[bebeto]

Toinen kirja joka tänään matkaan lähti alkaa seuraavin sanoin:

"Moskova painautui maaliskuun kuivassa pakkasillassa kyyryyn, suojeli itseään jäisen, punaisena laskeutuvan auringon kosketukselta. Tyttö nousi junaan häntäpään viimeiseen makuuvaunuun, etsi hyttiään ja hengitti syvään.Hytissä oli neljä vuodetta, niistä ylimmät oli nostettu seinälle, sänkyjen välissä oli pieni pöytä, pöydällä valkoinen liina ja muovinen kukkamaljakko, siinä ajan haalistama vaaleanpunainen paperineilikka, sänkyjen päädyn hylly täynnä isoja, huterasti sidottuja kolleja.
Tyttö tunki vaatimattoman vanhan matkalaukkunsa, Zaharilta saamansa, kovan ja kapean sängyn alle rakennettuun metalliseen tavaratilaan, pienen reppunsa hän heitti sängylle.Kun aseman kello löi ensimmäisen kerran, tyttö meni seisomaan käytävän ikkunan ääreen.Hän hengitti junan tuoksua, raudan, kivihiilipölyn, kymmenien kaupunkien ja tuhansien ihmisten jälkeensä jättämää hajua."

Tämä opus maksoi viisi euroa ja tuo Paasosen henkilökuva kahdeksan euroa, melko edullista siis.

 

[Musta Nuoli]

Kokeillaanpa tätä kelpo teosta, joka on ulkomaisen tekijän kirjoittama. Tekijää ja tätä nimenomaista teosta on suomennettu useasti, mutta henkilökohtaisesti hyväksyn vain ja ainoastaan Arto Tuovisen käännökset 1960-luvulta, jotka tavoittavat autenttisimmin teosten 1950-lukulaisen hengen, ilmapiirin ja termistön.

Nykyään nämä teokset on valitettavasti uusiokäännetty ja samalla poliittinen korrektius on raiskannut niiden sävyä. Samalla jopa teoksen nimi on onnistuttu uusiokääntämään päin helvettiä, pois vakiintuneesta käännöksestä jolla nimellä tunnetaan myös teoksesta tehty elokuva.

En ymmärrä kumpaakaan, en teoksen nimen vääntämistä uuteen muotoon enkä alkuperäistekstin runtelua siksi, että siinä käytetty ja 1950-luvulla yleisessä käytössä ollut sana on saanut nykyisin syyttä suotta negatiivisia sävyjä. Ei kerran kirjoitettua kaunokirjallisuutta saa jälkikäteen muutella tai kaunistella sillä perusteella, että sen termistö ei enää kelpaakaan nykypäivän mielensäpahoittajille.

Tässä siis sitaatti teoksen ensimmäiseltä neljännekseltä tarinan päästyä sopivasti vauhtiin:

"Heidän takanaan olevassa loosissa istui komea, nuori neekeri yllään kallis, ruskeankeltainen puku, jonka olkapäät oli vahvasti topattu. Hän nojaili rennosti takanaan olevaan seinään toinen jalka nostettuna penkille vieressään. Hän tasoitteli vasemman kätensä sormien kynsiä pienellä, hopeisella taskuveitsellä heittäen silloin tällöin ikävystyneen silmäyksen baaritiskin ääressä tungeksivaan iloiseen joukkoon päin. Hän nojasi päätään loosin seinämään aivan ____n takana, ja tämä saattoi erottaa kalliin hiusten suoristusveden tuoksahduksen. ____ huomioi keinotekoisen, partakoneenterällä aikaansaadun jakauksen pään vasemmalla puolella. Hiukset olivat melkein suorat, minkä epäilemättä oli aikaansaanut miekkosen äiti, joka neekerin lapsuudessa oli jaksanut alituisesti käytellä kuumaa kampaa. Yksivärinen musta silkkisolmio ja valkoinen paita oli valittu hyvällä maulla.
Miestä vastapäätä istui seksikäs, pieni neekerityttö, jonka suonissa virtasi pisara valkoihoisen verta. Tyttö oli kumartunut eteenpäin ja hänen sievillä kasvoillaan oli huolestunut ilme. [...]"

 

[bebeto]

Toinen kirja joka tänään matkaan lähti alkaa seuraavin sanoin:

"Moskova painautui maaliskuun kuivassa pakkasillassa kyyryyn, suojeli itseään jäisen, punaisena laskeutuvan auringon kosketukselta. Tyttö nousi junaan häntäpään viimeiseen makuuvaunuun, etsi hyttiään ja hengitti syvään.Hytissä oli neljä vuodetta, niistä ylimmät oli nostettu seinälle, sänkyjen välissä oli pieni pöytä, pöydällä valkoinen liina ja muovinen kukkamaljakko, siinä ajan haalistama vaaleanpunainen paperineilikka, sänkyjen päädyn hylly täynnä isoja, huterasti sidottuja kolleja.
Tyttö tunki vaatimattoman vanhan matkalaukkunsa, Zaharilta saamansa, kovan ja kapean sängyn alle rakennettuun metalliseen tavaratilaan, pienen reppunsa hän heitti sängylle.Kun aseman kello löi ensimmäisen kerran, tyttö meni seisomaan käytävän ikkunan ääreen.Hän hengitti junan tuoksua, raudan, kivihiilipölyn, kymmenien kaupunkien ja tuhansien ihmisten jälkeensä jättämää hajua."

Tämä opus maksoi viisi euroa ja tuo Paasosen henkilökuva kahdeksan euroa, melko edullista siis.

Annetaan hieman vinkkiä eli tämä suomalainen naiskirjailija kirjoittaa taiteilijanimellä ja on voittanut kirjallisuuden Finlandia-palkinnon lainaamallani teoksella vuonna 2011.
Mitä tulee tuohon Mustan Nuolen lainaamaan tekstiin niin nyt on pakko nostaa kädet pystyyn tietämättömyyden merkiksi.

 

[Kerouac]

Annetaan hieman vinkkiä eli tämä suomalainen naiskirjailija kirjoittaa taiteilijanimellä ja on voittanut kirjallisuuden Finlandia-palkinnon lainaamallani teoksella vuonna 2011..

Tekstinäytettä en tunnistanut, mutta vihjeiden perusteella Rosa Liksomia haetaan.

Koska tätä ei ole vielä tunnistettu, niin laitan uudestaan: "Mä tajuan sen paremmin kuin sinä. Me ollaan kaikki täällä kusetettavana. Tämä maapallo pyörii sen varassa että ihmisiä kusetetaan ja niistä otetaan hyöty irti. Lapsi hyötyy äidistään ja äiti lapsestaan. K-lähikauppias hyötyy minusta kun mä kannan sinne vähät eläkerahani ja minä hyödyn kauppiaasta kun ei tarvitse raahata ruokia Kehä kolmoselta asti. Sen takia minä sille hymyilen ja se mulle. Mies hyöytyy vaimostaan kun se siivoaa ja antaa etuvekkulia. Vaimo hyötyy miehestään kun se saa tehdä lapsia äidinvaistonsa tilkkeeksi".

Kyseessä siis nyttemmin edesmennyt suomalainen mieskirjailija, jonka tuotanto ajoittui 90-luvun lopun ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin väliselle janalle.

 

[bebeto]

Tekstinäytettä en tunnistanut, mutta vihjeiden perusteella Rosa Liksomia haetaan.

Koska tätä ei ole vielä tunnistettu, niin laitan uudestaan: "Mä tajuan sen paremmin kuin sinä. Me ollaan kaikki täällä kusetettavana. Tämä maapallo pyörii sen varassa että ihmisiä kusetetaan ja niistä otetaan hyöty irti. Lapsi hyötyy äidistään ja äiti lapsestaan. K-lähikauppias hyötyy minusta kun mä kannan sinne vähät eläkerahani ja minä hyödyn kauppiaasta kun ei tarvitse raahata ruokia Kehä kolmoselta asti. Sen takia minä sille hymyilen ja se mulle. Mies hyöytyy vaimostaan kun se siivoaa ja antaa etuvekkulia. Vaimo hyötyy miehestään kun se saa tehdä lapsia äidinvaistonsa tilkkeeksi".

Kyseessä siis nyttemmin edesmennyt suomalainen mieskirjailija, jonka tuotanto ajoittui 90-luvun lopun ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin väliselle janalle.

Kirjailija on oikein, Rosa Liksom eli Anni Ylävaara, ja teos jota lainasin on kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Hytti nro 6.Alla olevasta linkistä löytyy kuvaus kirjasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hytti_nro_6

 

[Noitarumpu]

Kirjailija on oikein, Rosa Liksom eli Anni Ylävaara, ja teos jota lainasin on kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Hytti nro 6.Alla olevasta linkistä löytyy kuvaus kirjasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hytti_nro_6

Heh, hassu juttu, etten kyllä muistanut. Tästä sen huomaa, että vaikka on kirjan lukenut, niin ei kaikki jää siltikään mieleen!

 

[Musta Nuoli]

Annetaan hieman vinkkiä eli tämä suomalainen naiskirjailija kirjoittaa taiteilijanimellä ja on voittanut kirjallisuuden Finlandia-palkinnon lainaamallani teoksella vuonna 2011.
Mitä tulee tuohon Mustan Nuolen lainaamaan tekstiin niin nyt on pakko nostaa kädet pystyyn tietämättömyyden merkiksi.

Onko jollain muulla tietoa tai edes arvauksia? Kyseessä on brittikirjailija, jolla oli vaiherikas elämä, jota hän osittain hyödynsi tunnetussa kirjasarjassaan ja sen päähenkilössä, vaikka mielikuvitus ottikin sittemmin ohjat. Kirjailija on kirjoittanut myös erittäin tunnetun lastenkirjan, josta on tehty sekä kelpo elokuva että erittäin suosittu näytelmämusikaali, jota on pyöritetty Lontoon teattereissa. Sekä tässä näytelmässä esiintynyt auto että edellä mainitun tekstinäytteen sankarin tunnetuin (erityisesti elokuvassa) ajopeli ovat varsin erikoisia varusteiltaan ja ominaisuuksiltaan.

 

[bebeto]

Onko jollain muulla tietoa tai edes arvauksia? Kyseessä on brittikirjailija, jolla oli vaiherikas elämä, jota hän osittain hyödynsi tunnetussa kirjasarjassaan ja sen päähenkilössä, vaikka mielikuvitus ottikin sittemmin ohjat. Kirjailija on kirjoittanut myös erittäin tunnetun lastenkirjan, josta on tehty sekä kelpo elokuva että erittäin suosittu näytelmämusikaali, jota on pyöritetty Lontoon teattereissa. Sekä tässä näytelmässä esiintynyt auto että edellä mainitun tekstinäytteen sankarin tunnetuin (erityisesti elokuvassa) ajopeli ovat varsin erikoisia varusteiltaan ja ominaisuuksiltaan.

Voisiko tämä olla Ian Fleming? Teosta en lähde arvailemaan.

 

[Musta Nuoli]

Voisiko tämä olla Ian Fleming? Teosta en lähde arvailemaan.

Oikein meni. Flemingin lastenkirja on tietystikin Chitty Chitty Bang Bang, joka onkin oivallinen laatuaan kaikissa formaateissaan, erityisesti musikaalinäytelmänä jota olin katsomassa Lontoossa heinäkuussa 2005. Tarinan autohan lentää. Lensi myös näytelmässä, huikeasti toteutettuna katsomon yli.

Teoksen nimeen vielä vihje, että sen elokuvaversio oli ensimmäinen lajiaan, jossa pääosaa esitti vähän komediallisempana ja pilke silmäkulmassa rooliaan vetänyt näyttelijä sen jälkeen kun samaa roolia olivat esittäneet eräs skottilainen karvarinta ja australialainen miesmalli. Elokuvan alkupuoli sijoittui Yhdysvaltoihin ja loppupuoli Karibian/Jamaikan yms. seuduille, ja omaa rooliaan siinä näytteli myös pelätty voodoo.

 

[bebeto]

Oikein meni. Flemingin lastenkirja on tietystikin Chitty Chitty Bang Bang, joka onkin oivallinen laatuaan kaikissa formaateissaan, erityisesti musikaalinäytelmänä jota olin katsomassa Lontoossa heinäkuussa 2005. Tarinan autohan lentää. Lensi myös näytelmässä, huikeasti toteutettuna katsomon yli.

Teoksen nimeen vielä vihje, että sen elokuvaversio oli ensimmäinen lajiaan, jossa pääosaa esitti vähän komediallisempana ja pilke silmäkulmassa rooliaan vetänyt näyttelijä sen jälkeen kun samaa roolia olivat esittäneet eräs skottilainen karvarinta ja australialainen miesmalli. Elokuvan alkupuoli sijoittui Yhdysvaltoihin ja loppupuoli Karibian/Jamaikan yms. seuduille, ja omaa rooliaan siinä näytteli myös pelätty voodoo.

Mikäs leffa se olikaan missä Simon Templar debytoi, olisiko ollut Spy who loved me?

 

[Musta Nuoli]

Mikäs leffa se olikaan missä Simon Templar debytoi, olisiko ollut Spy who loved me?

Se oli kolmas Mooren Bond. Moore teki debyyttinsä Bondina elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla, joka oli myös kirjasitaattini nimi. Teos on siis myöhemmin uusiokäännetty ja henkisesti raiskattu nimellä Anna toisten kukkien kuolla. En ymmärrä alkujaankaan pointtia vaihtaa suomennoksessa nimeä ja vielä noinkin typerään muotoon, sillä Elä ja anna toisten kuolla on nimenä vakiintunut eikä myöskään Paul McCartney & The Wingsin legendaarinen tunnari Live And Let Die kaipaa mitään kukkamielikuvia.

Mitä uuteen käännökseen tulee, niin vastustan ja halveksin sellaista, että vuonna 1954 kirjoitettu ja silloisella tyylillä kirjoitettua teosta käännetään uudestaan 2000-luvun poliittisesti korrektien normien mukaisesti ja poistetaan sellaisia sanoja, joiden kuvitellaan muka loukkaavan nykylukijaa jotenkin. Jokainen teos on oman aikansa tuote, ja jokainen täysipäinen ymmärtää, että vuonna 1954 sana neekeri oli täysin normaali, arvolatausta vailla oleva ilmaisu negroidikansalaisista. Uudessa käännöksessä ei siis käytetä enää sanaa neekeri.

Bondien tyyli on oman aikansa tyyliä, ja sen takia hyväksyn vain 1960-luvun käännökset. Pari muutakin vanhaa Bondia on uusiokäännetty, ja niistä on kadonnut tyystin kaikki tunnelma, ajan patina ja voimakas lataus. Onneksi hyllyssäni on sentään kovakantinen sarja vanhoja 1960-luvun painoksia, joita suosittelen muitakin hankkimaan antikvariaateista. 2000-luvun "kuoleviin kukkiin" ei kannata koskea muuta kuin heittämällä ne kauppatorille viritettyyn palavaan rovioon.

 

[bebeto]

Tekstinäytettä en tunnistanut, mutta vihjeiden perusteella Rosa Liksomia haetaan.

Koska tätä ei ole vielä tunnistettu, niin laitan uudestaan: "Mä tajuan sen paremmin kuin sinä. Me ollaan kaikki täällä kusetettavana. Tämä maapallo pyörii sen varassa että ihmisiä kusetetaan ja niistä otetaan hyöty irti. Lapsi hyötyy äidistään ja äiti lapsestaan. K-lähikauppias hyötyy minusta kun mä kannan sinne vähät eläkerahani ja minä hyödyn kauppiaasta kun ei tarvitse raahata ruokia Kehä kolmoselta asti. Sen takia minä sille hymyilen ja se mulle. Mies hyöytyy vaimostaan kun se siivoaa ja antaa etuvekkulia. Vaimo hyötyy miehestään kun se saa tehdä lapsia äidinvaistonsa tilkkeeksi".

Kyseessä siis nyttemmin edesmennyt suomalainen mieskirjailija, jonka tuotanto ajoittui 90-luvun lopun ja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin väliselle janalle.

Mitenkäs tämä on nyt niin hankala, eikö kukaan uskalla edes arvata?

 

[Musta Nuoli]

Mitenkäs tämä on nyt niin hankala, eikö kukaan uskalla edes arvata?

Kappas, tuo oli unohtua. Arto Salmiselta tuo kovasti haiskahtaa. Kirjasta en mene vannomaan. Ei taida olla Varasto, koska tuossa puhutaan eläkerahoista ja Varaston päähenkilö oli töissä, eikä taida olla Kalavalekaan joka on edelleenkin selvänäköisin ja tarkin kuvaus siitä, mihin tosi-tv-yhteiskunta tulee johtamaan.

 

[bebeto]

Keskustelu tuolla Itsenäisen Suomen historia-ketjussa velloo kuumana joten lainataan teosta joka kertoo tarinan eräästä henkilöstä:

"Pieni omaisten ja ystävien joukko kerääntyi hiljaisena ryhmänä Malmin hautausmaalle, keskellä ankeata sota-aikaa, helmikuun 8. päivänä 1942 iltapäivällä.Ilma oli kolea ja pilvinen ja satoi räntää. (Nimi poistettu) ruumis oli kuljetettu hautauskappeliin, mutta arkkua oli ehdottomasti kielletty avaamasta.Tunnelma oli jännittynyt ja painostava, sillä lähes kolme kuukautta oli kulunut (nimi poistetun) teloituksesta, ennen kuin hänen ruumiinsa oli luovutettu omaisille hautausta varten.Kolme Valpon siviilipukuista etsivää ja kaksi konstaapelia Malmin nimismiespiiristä seurasi tilaisuutta. Heidät oli helppo erottaa vähäisen saattoväen joukosta. Myös Malmin piirin nimismies saapui paikalle, mutta poistui ennen tilaisuuden päättymistä."

Ainakin Vlad tuntee tämän henkilön historian joten anna muiden ensin yrittää, jookos.

 

[Musta Nuoli]

Ehkä minäkin annan jonkun muun yrittää, tapaus tuntuisi nimittäin selvältä ja sitä myöten henkilö, josta tarina kertoo. Satavarma en tosin ole kirjailijasta mutta aika hyvä mielikuva minulla tuosta on.

 

[ms.qvist]

Ainakin Vlad tuntee tämän henkilön historian joten anna muiden ensin yrittää, jookos.

Voisin sanoa, että lähes 100% varmuudella tiedän kenestä on kyse ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä teos, josta ote on, löytyy hyllystäni noin metrin päässä minusta.

'”Elit rauhalle, siksi sinut ammuttiin. Sä elät sittenkin!”'

Vakaumuksestaan huolimatta eräs niistä henkilöistä joita arvostan - tai kenties juuri siksi.

vlad.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ehkä minäkin annan jonkun muun yrittää, tapaus tuntuisi nimittäin selvältä ja sitä myöten henkilö, josta tarina kertoo. Satavarma en tosin ole kirjailijasta mutta aika hyvä mielikuva minulla tuosta on.

Samat sanat, hahmo on tunnettu tapaus sota-ajan historiassa.

Sodan lait ovat kyllä karuja. Toisella puolen rintamaa ei komennosta vastaavien kärsivällisyys olisi riittänyt tämänkään vertaa, väitän.

 

[bebeto]

"Sotavuosien inhottavimpia rikoksia oli jalon ja paljon uhrautuneen ja kärsineen rauhanystävän (nimi poistettu) murha."

K.H.Wiik 1945

Minäpä veikkaan että tässä yllä on tietäjät nyt koolla mutta odotellaan jokunen tunti jos muita ilmoittautuisi.

 

[Kerouac]

Kappas, tuo oli unohtua. Arto Salmiselta tuo kovasti haiskahtaa. Kirjasta en mene vannomaan. Ei taida olla Varasto, koska tuossa puhutaan eläkerahoista ja Varaston päähenkilö oli töissä, eikä taida olla Kalavalekaan joka on edelleenkin selvänäköisin ja tarkin kuvaus siitä, mihin tosi-tv-yhteiskunta tulee johtamaan.

Kylläpä vain! Arto Salmistahan se. Kohtaus on IMHO miehen toiseksi parhaasta kirjasta "Ei-kuori".