No sitten tämä on pakko olla Pertti "Kreivi " Ylermi Lindgren.
Ei ole Virpi, mutta Virpin aikalaisia kyllä. Helpotetaan sen verran, että kirjoittaja on mies, ja hänet tunnettiin paremmin taiteilijanimellään.
Orava se oksallansa ylös alas killu... no niinpä teki, ja illan tullen tuli vielä mieleen savotta. Vaan Kreivi Ylermi ei silti ole oikea vastaus.No sitten tämä on pakko olla Pertti "Kreivi " Ylermi Lindgren.
Orava se oksallansa ylös alas killu... no niinpä teki, ja illan tullen tuli vielä mieleen savotta. Vaan Kreivi Ylermi ei silti ole oikea vastaus.
Tyhjennetään pajatso vihjeistä, kyllä ainakin bebeto tämän tyypin tietää. Alkuperäisessä tekstissä viitattiin seksuaaliseen poikkeavuuteen ja suuruudenhulluuteen, ja siteerattu kirjoittaja tosiaankin oli glamourista tykkäävä homomies. Ammatiltaan hän oli maskeeraaja ynnä kampaaja, viihtyi julkisuudessa ja julkisuuden henkilöiden seurassa.
No Mossehan se, tietennii. Hienoa! Myös kirjan nimi oli täsmällisesti oikein. Ajattelin nopeilla lisävihjeillä hoitaa Monsieur Mossen rivakasti pois alta, kun kyse ei tässä ollut niinkään kirjallisuudesta vaan aikansa ilmiöstä, johon liittyi painettua tekstiä.Voi pojat, jos tietäisitte!
EDIT: Nyt luin tuon tekstisitaatin, ja päivänselvä keissihän tämä oli ilman lisävihjeitäkin.
Laitetaanpa tähän laina pohdittavaksi. Helpotetaan sen verran jo kättelyssä, että 60-luvulla julkaistusta suomalaisesta kirjasta on kyse, ja tekijä on jo edesmennyt.
"Minä tapoin vaimoni, älköön siis kukaan olko jännityksessä sen tähden. Myöhemmin selviää miten hänet tapoin. Se oli kyllä hieno juttu sanoisinko teknisesti. Sellaisia murhia ei tehdä joka päivä eikä moukka semminkään. Mutta minä olenkin nero, sairas tosin. Aivoni ovat hyvin kehittyneet. Valitettavasti vain muun ruumiin kustannuksella."
Tämän täytyy olla Markiisi de Saden teos nimeltä Sodoman 120 päivää!Seuraavaksi aloitus erään aikansa hyvinkin kiistanalaisen kirjailijan merkkiteoksesta - hiukan arvausta helpottaakseni mainitsen kirjailijan nimen jääneen (ikiajoiksi) ihmisten huulille nimensä myötä:
"Ludvig XIV joutui hallituskautenaan käymään huomattavia sotia, jotka ammensivat tyhjiin valtion varat ja kansan rahat, mutta keksivät silti keinon rikastuttaa valtavaa joukkoa verenimijöitä, jotka ovat aina valmiina käymään yleisten onnettomuuksien kimppuun pikemminkin synnyttämällä kuin lievittämällä niitä vain ollakseen paikalla hyötymässä mahdollisimman paljon. Tämän muutoin mainion hallituskauden loppupuoli on ehkä yksi Ranskan valtion ajanjaksoja, jolloin nähtiin eniten sellaisia hämäriä omaisuuksia, jotka näkyivät vain ylellisyytenä ja irstailuna, jotka olivat yhtä salakähmäisiä kuin nekin."
Tässä teoksessa seikkailee neljä "herrasmiestä"...
vlad.
Tämän täytyy olla Markiisi de Saden teos nimeltä Sodoman 120 päivää!
Lisätään tähän vähän vihjettä; kirjoittaja toimi jatkosodassa sotakirjeenvaihtajana ja tuli sittemmin hyvinkin tunnetuksi toimittajana. Muutaman kirjankin hän julkaisi. Näitä kirjoja pidettiin aikanaan vähäarvoisina, melkeinpä kioskikirjallisuutena, mutta teokset ovat ainakin pienessä harrastajapiirissä saaneet myöhemmin arvostusta.Laitetaanpa tähän laina pohdittavaksi. Helpotetaan sen verran jo kättelyssä, että 60-luvulla julkaistusta suomalaisesta kirjasta on kyse, ja tekijä on jo edesmennyt.
"Minä tapoin vaimoni, älköön siis kukaan olko jännityksessä sen tähden. Myöhemmin selviää miten hänet tapoin. Se oli kyllä hieno juttu sanoisinko teknisesti. Sellaisia murhia ei tehdä joka päivä eikä moukka semminkään. Mutta minä olenkin nero, sairas tosin. Aivoni ovat hyvin kehittyneet. Valitettavasti vain muun ruumiin kustannuksella."
Lisätään tähän vähän vihjettä; kirjoittaja toimi jatkosodassa sotakirjeenvaihtajana ja tuli sittemmin hyvinkin tunnetuksi toimittajana. Muutaman kirjankin hän julkaisi. Näitä kirjoja pidettiin aikanaan vähäarvoisina, melkeinpä kioskikirjallisuutena, mutta teokset ovat ainakin pienessä harrastajapiirissä saaneet myöhemmin arvostusta.
Juuri Olavi Paavolaisen suosituksesta tämä nuori sotamiehestä kirjuriksi siirtynyt arvoitushenkilömme pääsikin tk-mieheksi. Ei ole Hirviseppä.Vihjeestä tulee mieleen Olavi Paavolainen mutta kioskikirjailijaksi häntä ei voi kutsua, propakandistina sodassa toiminut Palle eli Reino Hirviseppä on toinen joka saattaisi sopia kuvaukseen.
En pitänyt erityisemmin myöskään Kerouacin Matkalla-teoksestakaan.Ehkä olen väärää sukupolvea ja väärästä kulttuurista, sillä yhdysvaltalaisten päihdevammaisten wannabe-runoilijoiden odysseia jää kauas kakkoseksi verrattuna vaikkapa jo mainittuun Arto Paasilinnan Jäniksen vuoteen ja Vatasen odysseiaan suomalaisen sielunmaiseman halki.
Eikös näistä henkilökohtaisuuksiin menoista ole ollut puhetta....? ;)
Kääpiö hakee selvästi Veikko Ennalaa, joskaan teosta en tunnista.
EDIT: Laitetaan nyt itsekin lainaus pohdittavaksi: "Mä tajuan sen paremmin kuin sinä. Me ollaan kaikki täällä kusetettavana. Tämä maapallo pyörii sen varassa että ihmisiä kusetetaan ja niistä otetaan hyöty irti. Lapsi hyötyy äidistään ja äiti lapsestaan. K-lähikauppias hyötyy minusta kun mä kannan sinne vähät eläkerahani ja minä hyödyn kauppiaasta kun ei tarvitse raahata ruokia Kehä kolmoselta asti. Sen takia minä sille hymyilen ja se mulle. Mies hyöytyy vaimostaan kun se siivoaa ja antaa etuvekkulia. Vaimo hyötyy miehestään kun se saa tehdä lapsia äidinvaistonsa tilkkeeksi"
Kääpiö hakee selvästi Veikko Ennalaa, joskaan teosta en tunnista.
Kyllä vain, Veikko Ennala on oikea vastaus. Sitaatti oli avaus kirjasta nimeltä Kyttyrä, julk. 1964.Nyt kun sanoit niin Ennalahan tuo on.Mielenkiintoisesti nämä tässä ketjussa siteeratut kohtasivat elämässä.Ennala oli osaltaan edesauttamassa Mukan kuolemaa kirjoittamalla Hymy-lehteen jutun "Riiput jo ristillä Timo K. Mukka."Elämä on.
Kyllä vain, Veikko Ennala on oikea vastaus. Sitaatti oli avaus kirjasta nimeltä Kyttyrä, julk. 1964.
Kirjan nimeä olisi voinut jo hyvällä todennäköisyydellä yrittää arvata hakemalla käsiinsä luettelon Veikon julkaisemista teoksista. Tuotanto kun ei ole laaja. Ennalan tekstimuotoinen elämäntyö on silti mittava, mutta valtaosa siitä on pienenä silppuna maailmalla, mm. Hymy- ja Apu-lehtien sivuille painettuna. Ottaen huomioon mitä näissä aviiseissa on vuosien varrella kirjoitettu, Ennalan lehtitekstit ovat ansiokasta ja kiehtovaa tavaraa suurelta osin. Kiitos Tommi Liimatan toimittaman kolmiosaisen tiiliskivisarjan, Ennalan mittavan tekstiperinnön parhaisiin paloihin pääsee helposti käsiksi hankkimalla nämä paksut eepokset haltuunsa. Suosittelen kenelle hyvänsä.
Nyt kun sanoit niin Ennalahan tuo on.Mielenkiintoisesti nämä tässä ketjussa siteeratut kohtasivat elämässä.Ennala oli osaltaan edesauttamassa Mukan kuolemaa kirjoittamalla Hymy-lehteen jutun "Riiput jo ristillä Timo K. Mukka."Elämä on.
Tämähän ei muuten pidä paikkaansa. Asiasta on tullut juteltua hämyisässä kapakkatunnelmassa Tommi Liimatan kanssa, joka on noista Veikko Ennalan kirjojen toimittamisesta vastannut. Liimatta tiesi nimetä, kuka Hymyn toimittaja se Mukan suolaaja oli, mutta Ennalasta ei kuitenkaan ollut kyse, vaikka mies yleensä saakin "kunnian" tuosta haukkumatekstistä.
Kuten Pisin Kääpiö kirjoitti, niin nuo Ennala-tiiliskivet ovat todellakin loistavaa luettavaa. Lasteni isä on veljeni komeilee hyllyssä. Sisältääpä muuten pari loistavaa kirjoitusta Oulustakin. 60-luvun kuvausta ravintola Sarkasta on ilo lukea.
Eikös näistä henkilökohtaisuuksiin menoista ole ollut puhetta....? ;)
Kääpiö hakee selvästi Veikko Ennalaa, joskaan teosta en tunnista.
EDIT: Laitetaan nyt itsekin lainaus pohdittavaksi: "Mä tajuan sen paremmin kuin sinä. Me ollaan kaikki täällä kusetettavana. Tämä maapallo pyörii sen varassa että ihmisiä kusetetaan ja niistä otetaan hyöty irti. Lapsi hyötyy äidistään ja äiti lapsestaan. K-lähikauppias hyötyy minusta kun mä kannan sinne vähät eläkerahani ja minä hyödyn kauppiaasta kun ei tarvitse raahata ruokia Kehä kolmoselta asti. Sen takia minä sille hymyilen ja se mulle. Mies hyöytyy vaimostaan kun se siivoaa ja antaa etuvekkulia. Vaimo hyötyy miehestään kun se saa tehdä lapsia äidinvaistonsa tilkkeeksi"
"Tämä päähänpinttymä nousi siihen pisteeseen että eräänä iltana ajoin bussilla Maunulaan ja hakeuduin pimeälle kujanteelle jonka toinen syrjä oli metsää, kyttäsin lepikossa naama kaulahuivin alla kuin lännen murhamiehellä, kourassani vaaleanpunaisella viltinrievulla topattu työmaalta pöllimäni vesijohtoputken pätkä. Harkittu rikos siis. Mutta punasaappaisen farmarihousutytön kulkiessa metrin päästä ohi minulta meni luonto hiuslakan hajussa, rupesin miettimään kireitten pöksyjen mukanaan tuomia hankaluuksia, ja siellä olisi tietysti myös piukat liivit ja ja housuissa kireä kuminauha niin ettei niitäkään saisi hätäpäin alas.Heitin pamppuni metsikköön, repäisin liinan naamaltani, vedin kuivat ja katselin melkein inhosta sekapäisenä kun siemen pulppusi männynrunkoa vasten ja lähdin kotiin, aivan kuin olin arvellutkin."
Tämä lainaamani pätkä ei ole ehkä kirjailijan tunnetuimmasta teoksesta mutta uskallan väittää että hän on nykykirjailijoistamme sieltä merkttävimmästä päästä.
Tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa rakennustyömaille pääkaupunkiseudulla ja työyhteisön välisiin keskusteluihin.
Teoksen täytyy olla Tuomas Vimman "Raksa" - en ole itse sitä lukenut mutta aiemmassa työssäni jouduin kuuntelemaan sitä kun asiakkaani kuunteli teoksen äänikirjalta - ilta- ja yövuoron hiljaisina hetkinä, jolloin hän äänikirjoja kuunteli, teos jäi mieleeni ja nyt kun vinkkasit "rakennustyömaista pääkaupunkiseudulla" oli kovin helppoa yhdistää lainaus ja Vimman teos toisiinsa.
vlad.
Vimman "Raksa" on kelpo arvaus vaan ei oikea.Helpotetaan hieman, tämä tuottelias kirjailija on istunut käräjilläkin erään teoksensa tiimoilta.
Ei tule käräjillä istuneista mieleen kuin Hannu Salama, mutta teoksen nimeä en lähde arvailemaan.
Salaman kirjasta Joulukuun kuudes oli tuo lainaus peräisin.Lyhyt kirja, vain 109 sivua mistä johtuikin mieleeni kysäistä missä on novellin ja romaanin ero noin sivumäärällisesti.Kuinka lyhyt romaani voi olla että se on vielä romaani, kuinka pitkä novelli että se on vielä novelli?
En muista tai tunnista kirjoittajaa, mutta henkilö jota teksti koskee on satavarmasti Aladár Paasonen."(Nimi poistettu) syntyi 11.12.1898 Itävalta-Unkarin keisarikunnassa ja Unkarin kuningaskunnassa, sen pääkaupungissa Budapestissa. Hän kuoli Yhdysvalloissa Philadelphiassa 75- vuotiaana 6.7.1974 käymättä elämänsä kolmenakymmenenä viimeisenä vuonna enää kertaakaan isänmaassaan Suomessa."
Kenestä puhutaan ja kuka elämäkerran on kirjoittanut?