Voisi kanssa ajatella niin, että Viitalan pitää olla siellä missä saa laukoa eniten. Jopa niin, että laukausten määrä ohittaa laukaisupaikan vaarallisuuden, eli laukaus on niin hyvä, että melkein paikasta riippumatta se on jonkin asteinen maalintekomahdollisuus. Ylivoimalla Viitalan pitäisi olla melkein viivapelaajana ja ketjuissa väittäisin, että saa laukoa eniten juurikin Jessen ja Turgeonin kanssa. Järvisen tilanteet on vähän sellaisia keskityksiä maalille tai ylipäätään keskisektoriin ja siinä lähinnä pistetään mailaa väliin ja toivotaan parasta. Eilen Järvisen ekan erän "syöttö" Erholtzille oli kuin korttelikiekon alemmasta sarjasta, silmät kiinni ja kovaa omaa kohti. Kunnioitettava suoritus, että Erholtz sai ylipäätään laukauksen aikaan.
Eilen Järvinen laittoi jalat töihin niin oli aika hauskan näköistä, kun muut Ässien hyökkääjät jäi kuin seisomaan.
Järvinen on tosiaan aika paljon tehnyt noita omia nostoja jalalla ja sieltä heitellyt noita "keskityksiä" maalille.
Mutta olisiko ajatus juuri siinä, että kun siellä ei mitään onetimer pelaajia ole Järvisen rinnalla pelannut, niin kannattaa ehkä pelata niitä paikkoja lähemmäs maalia.
Ainakin entisessä elämässä Järvinen myös rytmitti peliä ja heitteli sinisen jälkeen toiseen aaltoon.
Tuota rytmittävää peliä ei ole juurikaan Järviseltä nähty.
Ja jos nyt miettii vanhaa tutkapari Palolaa, niin onhan siinä yhtäläisyyksiä Viitalaan.
Siinä voisi juuri Viitalaa käyttää kun laukaus olisi uhka vähän kauempaakin. Varsinkin kun se lähtee suoraan syötöstä, tarkasti ja napakasti.
Sitä mieltä vielä, että jos Viitala olisi toisessa laidassa niin toiseen laitaan melkeinpä laittaisin Rohdinin, koska Rohdin on ehkä nopeampi kuin Erholtz ja suoraviivaisempi pelaaja painamaan maalille ja myös antamaan toinen syöttövaihtoehto lähemmäs maalia, jos linja Viitalalle ei olisi vapaana.
Erholtzin ongelma on, että ei tällä hetkellä oikein tee peliä edistäviä ratkaisuja, pelaa kyllä omiin tunnollisesti ja paisikii hommia, kaipaisi varmasti myös niitä onnistumisia.