Pari viikkoa sitten kävin saattohoitopaikassa. Siellä eräs naishenkilö on nyt ollut reilun kuukauden. Ja tänään eli eilen kävin uudelleen. Emme ole siellä nyt olevan ihmisen kanssa tunteneet toisiamme kuin vuodesta 2018 alkaen. Satuttiin näkemään silloin sukulaistapaamisessa. Tulimme juttuun, ja siitä asti on oltu yhteyksissä. Aina maalis-, kesä-, syys- ja joulukuussa ainakin soitin, joskus myös kävin kylässä. Päätin vaan, että noina kuukausina ainakin soitan. Hän on ehkä isäni serkku, en ole kysellyt, sama se sille. Hän täyttää - jos täyttää - tänä vuonna 85 vuotta.
Mukavaa on ollut kuunnella tuon ihmisen juttuja. Mummoni isä kuoli varsin nuorena v. 1943. Tuonkin tapauksen hän muistaa ja kertoi mitä silloin tapahtui. Tai kun isoisäni kuoli jo 1964, niin siitä osasi kertoa paljon. Arvokasta historiaa olen saanut tallentaa. On toki puhuttu paljon muustakin, kirjallisuudestakin eilen, Alastalon salissa oli puheissamme, ja siitä missä päin Eurooppaa on lomailtu, ja millaista siellä on ollut.
Nyt minä sitten käyn siellä joka toinen lauantai siihen asti, kunnes jonain lauantaina peti on tyhjä.