Kausiennakko 2023–2024

Everton · 02.09.2023 klo 21.35

Se on syyskuu nyt. Tarkoittaa siis sitä, että kausi käynnistyy jo muutaman viikon päästä. Joku saattaa muistaakin että olen kirjoitellut pienimuotoisia kausiennakkoja aiempina syksyinä. Sellainen naputellaan tulemaan taas. Jos kirjoituksestani ei ole kellekään muulle mitään iloa, niin olenpahan ainakin taas itse sen myötä tutustunut sarjan uusiin pelaajiin.

Jokaisesta joukkueesta tulee lyhyt analyysi valmennuksen, puolustuksen, keskushyökkääjien ja laitahyökkääjien osalta + lopuksi yhteenveto.

Ensimmäisenä vuorossa on valmennus, jonka pyrin kirjoittamaan puhtaaksi huomisen aikana. Maalivahdit rankkaan ensi viikon aikana, mutta kenttäpelaajat ja yhteenvedot sitten vasta lähempänä kauden alkua, kun viime hetken vahvistukset ovat jo mahdollisimman pitkälti selvillä.

En väitäkään olevani minkäänlainen asiantuntija, mutta ainakin olen totaalisen puolueeton ja käsittelen kaikkia pelaajia samoin kriteerein.

Arvioista saa olla vapaasti eri mieltä ja jos joku muukin innostuu kirjoittelemaan analyyseja, niin kyllähän tähän ketjuun viestejä mahtuu. Muistakaa kuitenkin, että nämä ovat arvauksia ja ennustuksia – eihän urheilulla olisi mitään merkitystä, jos paremmuus ratkaistaisiin paperilla ennen kauden alkua.

Päivitän tähän avausviestiin ”sisällysluetteloa” ja "pistetaulukkoa" sitä mukaa kun julkaisen uusia osioita.

	V	MV	P	KH	LH	Keskiarvo
K-Espoo	8	9	9+	10-	9	9,00
Jokerit	7+	9	9	9-	8+	8,45
TuTo	4½	9½	8	9+	9+	8,10
IPK	7	8	8½	8-	9-	8,00
Ketterä	7+	8	9-	8+	7,5	7,95
Hermes	8	6	9	7+	7,5	7,55
RoKi	6	7+	8+	8-	8½	7,55
KooVee	8-	6,5	6½	8+	8	7,40
K-Vantaa	7-	7+	7+	6+	7+	6,95
Hokki	7-	6+	8	6	7+	6,85
KeuPa	5½	8-	7-	6+	7-	6,60
FPS	6	6-	7-	5½	7	6,20
JoKP	6	6	5½	6-	5-	5,60

Päivitys 19.9.
Kiekko-Vantaan MV-arvosanaksi muutettu 7+. Sen kaikkien osioiden keskiarvo nousi 6,50 -> 6,95 ja se nousi samalla Hokin ja KeuPan ohi.

Juhaht · 02.09.2023 klo 22.34

Huikeaa, käyttäjä Evertonin arviot ovat olleet paitsi asiantuntevia, myös yllättävän oikeaan osuvia.

Bring it.

Danone · 03.09.2023 klo 12.22

Juhaht kirjoitti:
Huikeaa, käyttäjä Evertonin arviot ovat olleet paitsi asiantuntevia, myös yllättävän oikeaan osuvia.

Bring it.

Kyllä! Vaikka tässä yrittää seurailla muita ketjuja niin tämä on hyvä tapa saada yhteenveto isosta kuvasta!

Everton · 03.09.2023 klo 17.36

VALMENNUS

Valmentajien rankkaaminen on hankalinta. Pelaajien osalta olen kehittänyt systeemiä, missä vertailen heitä toisiinsa sen perusteella, minkälaisessa joukkueessa ja roolissa ovat pelanneet. Valmentajien osaltakin tämä sama toimii osittain: minkä verran heillä on kokemusta ja millaisin tuloksin ja saavutuksin?

Peli ja tulokset kertovat jo paljon, mutta valmentamisessa on kuitenkin paljon muitakin aspekteja. Pitäisi melkein olla omakohtaisia kokemuksia jokaisen valmentajan alaisuudesta – tai ainakin päästä kärpäseksi kattoon pukukoppiin ja vaihtopenkille.

Muista osa-aluearvioistani poiketen tämä sisältää siis poikkeuksellisen paljon mutua, kyökkipsykologointia ja puhdasta arvailua. Vedän sitten keväällä aasinhatun päähäni, jos paljastuu että kirjoittelin ihan höpöjä.

Kokonaiskuva tämän kauden valmentajista on sellainen, että viime vuosina on nähty kovempiakin valmentajia kuin mitä tällä kaudella. Suurin osa keskitasoa, muutama pikkaisen sitä parempi, mutta ei mitään ylikylän ukkoja. Ja sitten pari melkoista kysymysmerkkiä.

Arvosanat kouluasteikolla. Alla karkea sanallinen selitys sille, mitä numerot suurin piirtein tarkoittavat ja sen jälkeen joukkueet arvosanajärjestyksessä.

10 = Mestaruuden tekijä, huikea strategi, joka valmentaisi huononkin joukkueen huipulle
9 = Sarjan eliittiä, kelpaisi mestarijoukkueen peräsimeen
8 = Luottovalmentaja, jonka johdolla minkä tahansa joukkueen olisi hyvä lähteä kauteen
7 = Keskiverto Mestis-valmentaja, hoitaa hommansa
6 = Keskivertoa heikompi tai arvoituksellisempi, esimerkiksi kokematon tai huonot näytöt
5 = Lähtökohtaisesti ei pitäisi vielä olla päävalmentajana Mestiksessä
4 = Totaalisen väärässä paikassa

Tuukka Poikosen tiimi jatkaa täysin ennallaan. Toisen kokonaisen kautensa Kokkolassa aloittava Poikonen saattaa olla sarjan fiksuimpia valmentajia. Tai ainakin hän on peluuttanut Hermestä siihen malliin: hyvin viisaalla ja selkeällä sapluunalla.

Poikonen on entinen maalivahti ja se saattaa hyvinkin vaikuttaa siihen, miten hän näkee pelin. Hänen joukkueeltaan ei tulla näkemään mitään räiskyvää maali-ilottelua. Paketti rakennetaan sen sijaan toimivan puolustuspelaamisen kautta: turhat riskit minimoidaan ja tarvittava määrä tehtyjä maaleja saadaan aikaiseksi ihan vaan sillä, että jaksetaan jauhaa omaa raakaa perustyötä.

Viime kaudella Hermes sijoittui runkosarjassa neljänneksi. Pudotuspeleissä JoKP oli kovempi, mutta pääsy mitalipeleihinkään ei jäänyt kovin kauas. Suoritus oli materiaaliin huomioiden jonkin verran yläkanttiin ja pelitapa luotu sopivaksi tämän tason joukkueelle.

Moni valmentajan avain- ja runkopelaaja jatkaa joukkueessa. Hermeksellä ei nähdäkseni pitäisi olla valmennuksen osalta mitään huolta.

Hallitseva mestari jatkaa samassa valmennuksessa: Tomas Westerlund & Kurtis McLean. Viime kausi oli aiemmin KeuPaa valmentaneen Westerlundin ensimmäinen Espoossa ja tulos ei olisi voinut olla parempi. Kiekko-Espoo takoi runkosarjassa ennätykset uusiksi ja nosteli kevään päätteeksi pyttyä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Miksi silti ”vain” 8? Voiko valmentajalta vaatia enempää kuin mestaruus?

Tuskin olen läheskään ainoa, jolla on edelleenkin pieniä epäilyksiä Westerlundin taktisesta osaamisesta ja johtajuudesta. Kiekko-Espoolla oli viime kaudella merkittävä materiaalietu melkein kaikkiin vastustajiinsa nähden. Runkosarjassa tuntuikin siksi riittävän, kun heitti askiin sarjan kärkiäijiä ja antoi ohjeeksi "pelatkaa vaan pojat". Sen sijaan TuTo-puolivälieräsarjassa tulikin jo tiukka paikka. Myös finaaleissa Kiekko-Espoon otteet ailahtelivat pelien sisällä yllättävänkin paljon.

Plussaa ehdottomasti siitä, että ongelmiin saatiin reagoitua ja pelit käännettyä tukalistakin tilanteista voittoihin. Vaan oliko se Westerlundin tai McLeanin ansiota? Kommenttien mukaan muutos lähti nimittäin joukkueen kokeneiden pelaajien puheista ja teoista, eikä valmennukselta.

Mutta jos pieniä epäilyksiä joukkueen valmentamisesta onkin, niin ainakin yhdessä asiassa Westerlund on jo kultaiset kannuksensa ansainnut. Hän on löytänyt joillekin pelaajille juuri sellaiset roolit ja vapaudet, joiden avulla nämä pelaajat ovat nousseet uudelle tasolle. Hyvinä esimerkkeinä esimerkiksi Atro Leppänen, jonka kanssa prosessi alkoi jo Keuruulla, sekä yhden Mestis-kauden jälkeen ihan uutena pelaajana Liigaan palaava Aleksi Matinmikko.

Joukkue on tälläkin kaudella hyvä, moni tärkeä pelaaja jatkaa, eikä mestaruuden uusiminen valmennuksestakaan jää kiinni. Vaikka Westerlund ei sitten varsinainen mestaruudentekijä olisikaan.

Joidenkin mielestä voi olla yllätys, että nostan KooVeen valmennuksen tämän kauden rankingissa kolmossijalle. Mutta tälle on hyvät perusteet. Päävalmentajana jatkava Miikka Kuusela kuuluu sarjan kokeneimpiin koutseihin: hän on toiminut tässä tehtävässä LeKissä ja KooVeessa kaikkiaan kymmenellä kaudella.

KooVee ei ole helpoin mahdollinen joukkue valmentaa – vaikka samanlaista pelaajarulettia Tampereella ei sentään pyöritetäkään kuin mitä LeKi aikoinaan harrasti. Lainapelaajilla on kuitenkin oma merkityksensä myös KooVeessa. Kuusela on kuitenkin mies paikallaan myös tässä suhteessa: hän tuntee hyvin oman joukkueensa ja Mestis-vastustajien pelaajat sekä myöskin Ilveksen nuoret.

Kuusela löysi viime kaudella pelaajilleen sopivia rooleja ja useampikin nuori pelaaja onnistui tekemään läpimurron. Näytöt siitä, että Kuuselan valmennuksessa voi edetä urallaan motivoi varmasti pelaajia. Lainapesti Mestikseen ei ole Liiga-ringin pelaajalle maansurun aihe, jos tietää, että se voi tehdä nannaa tulevalle uralle.

KooVeen viime kaudessa oli myös pelillisesti paljon turbulenssia. Runkosarjassa pelaaminen oli jollain lailla sekavaa ja tuloksissa suurta ailahtelua. Lähtökohdat pudotuspeleihin eivät olleet optimaaliset, mutta KooVee paikkasi puutteita tiiviillä taistelulla ja pisti Ketteränkin jo hieman hikoilemaan.

Seuran toimintamallista johtuen tasaisuutta voi olla vaikea ylläpitää myös tällä kaudella, mutta uskon valmennuksen pystyvän hoitamaan hommansa niin hyvin kuin mahdollista. Kuuselan lisäksi moni runkopelaaja jatkaa, eikä taustaryhmässäkään ole oleellisia muutoksia.

Tuomo Rovon aikakausi Imatralla taisi jäädä odotettua lyhyemmäksi, kun hän siirtyi liiton leipiin kahden kauden Ketterä-pestin jälkeen. Mutta vielä lyhyemmäksi jäi uuden Ketterä-luotsi Kari Martikaisen ura edellisessä työpaikassaan Joensuussa.

JoKP ylsi Martikaisen tulokaskaudella runkosarjassa kolmanneksi, mutta jäi pudotuspeleissä ihan lapaseksi, kun tehopelaajat katosivat kuvasta. Toinen kausi alkoi niin heikosti, että tuloksena oli yllätyspotkut jo seitsemän kierroksen jälkeen. Keväällä Martikainen kävi valmennushommissa Sveitsissä.

Viime kaudet Joensuussa olivat pelillisesti niin sekavia, että en rehellisesti sanottuna osaa arvioida Martikaisen osaamista tuon pestin perusteella. Nyt on kuitenkin käsillä toinen ja ehkä jollain tapaa myös viimeinen mahdollisuus. Jos pesti Imatrallakin sattuisi päättymään potkuihin, niin vaikeaa taitaisi enää sen jälkeen olla käynnistellä päävalmentajauraa uudelleen.

Minulla on kyllä melko hyvät fiilikset Martikaisesta. Hän on toiminut ammattivalmentajana jo yli kymmenen vuoden ajan. Lisäksi SaiPa-tausta sekä pitkään Ketterässä toimineet muut valmennusryhmän jäsenet auttavat sopeutumisessa.

Jokereiden uutta tulemista johtavat Tero Määttä ja Mika Niskanen, jotka toimivat viime kaudella seuran U20-joukkueen valmentajina. Joukkueeseen on nostettu useita pelaajia omista nuorista ja myös valmentajaratkaisu sopii hyvin Jokereiden uuden tulemisen filosofiaan.

Molemmat ovat kohtuullisen kokeneita valmentajia. Määttä valmensi Jokereiden nuoria viiden kauden ajan ja luotsasi sitä ennen Suomi-sarjassa. Apurina jatkava Niskanen toimi puolestaan Kiekko-Vantaan päävalmentajana kaudet 2020-2022.

Määtän valmennuspesti junnuissa oli sen verran pitkä, että hän tuntee lähes kaikki Mestis-pelaajat niin omassa kuin muissakin joukkueissa. Niskasella on puolestaan hyvä kosketuspinta Mestikseen. Homman pitäisi siis toimia kaikkien ennusmerkkien mukaan.

Tosin: on myös huomattava, että Määttä on nyt ensimmäistä kertaa urallaan päävalmentajana Mestiksessä. Junnuissa urheilullinen menestys jäi myös varsin vaatimattomaksi. Nyt hän on ensimmäistä kertaa urallaan luupin alla.

Paine sekä fanien, median että muun kiekkoväen suunnalta voi olla yllättävänkin kova. Jokerit on se joukkue, jonka kaikki haluavat voittaa. Voin hyvin kuvitella, että kuittailua voi tulla jossain Kajaanin jäähallissa jopa järkkäreiltäkin... Alkuinto ihan vaan pelkästään siitä, että Jokerit pelaa jälleen Suomessa riittää faneille vähän aikaa, mutta maltti loppuu lyhyeen, jos Jokerit ei keiku sarjataulukon kärkipäässä. Kestääkö valmennuksen kantti, jos kaikki ei sujukaan kuin Strömsössä?

Koko paketti meni Iisalmessa ihan uusiksi, mutta muutos ei ole kuitenkaan välttämättä sittenkään kovin radikaali. Niko Härkönen siirtyi KalPa-nuorten koutsiksi. Hänen neljästä IPK-kaudestaan ei jäänyt loppujen lopuksi juurikaan muisteltavaa. Mutta mitä muuttuu, kun hänen kakkosvalmentajaan toiminut Marko Tuomainen nousee tilalle?

Tuomaisesta tulee edelleenkin ensimmäisenä mieleen harvahampainen hymykuva pelaajavuosilta, vaikka hän onkin toiminut valmentajana jo pitkään. Tämä kuvastaa toisaalta hyvin sitä, että Tuomainen on kulkenut valmennusurapolullaan fiksulla ja rauhallisella tahdilla – toisin kuin jotkut muut ex-pelaajat.

Tuomaisen edellinen päävalmentajapesti on seitsemän vuoden takaa Peliitoista. Ote oli silloin hyvinkin rouhea, mutta ehkä aika ja kokemus ovat hioneet terävimpiä särmiä?

Pidän Tuomaista ihan uskottavana valmentaja IPK:lle, vaikka näytöt ja osaaminen jonkinlainen arvoitus ovatkin. Valmennusryhmän uudet jäsenet tulevat KalPan organisaatiosta ja tuntevat hekin jo valmiiksi monet joukkueen pelaajista.

Leipiintynyt.

Siinäpä yhdellä sanalla kuvattuna se, millaisen kuva Pasi Räsänen jätti minulle viime kaudella. Vuosi sitten kirjoittamassa ennakossa olin vielä sitä mieltä, että Räsänen takaa omalla kokemuksellaan ja osaamisellaan vaadittavan perustason Hokille pelistä toiseen, mutta katin viikset.

Hokin peli ei ollut missään vaiheessa kunnossa. Kajaanilaiset majailivat pitkään jumbosijalla ja vaikka onnistuivatkin nousemaan sieltä pois, niin otteissa ja tuloksissa oli ihan liikaa ailahtelua myös loppukaudesta. Räsäsen jututkin olivat niin väsyneitä, että väkisinkin syntyi fiilis siitä, että Pasi on enää vain töissä ja varsinainen intohimo on jo sammunut.

Mutta mistäpä sitä tietää, josko liekki vaikka vielä syttyisi, kun rinnalle tulee nyt uusi ja innokas apumies Antti Halonen, ja joukkue on vielä aiempaakin nuorempaa poikaa täynnä.

Halonen muistetaan Kajaanissa kevään 2007 mestarijoukkueen luotettavana kapteenina. Valmentajana hän on toiminut apukoutsina KalPan nuorissa. Kajaanissa suunnitelmana on, että hän kypsyisi Räsäsen opissa kahden kauden ajan ja ottaisi sitten ohjat käsiinsä.

Toivon, että seurajohto uskaltaa nostaa Halosen puikkoihin ajoissa ja nopeutetulla aikataululla, jos pelaaminen Räsäsen komennossa ei ole muuttunut paremmaksi kuin viime kaudella.

Vantaalla valmennusryhmä jatkaa ennallaan. Ykkösluotsi Jani Manniselle alkava kausi on toinen täysi kausi päävalmentajana ja jo viides peräkkäinen Kiekko-Vantaan valmennusryhmässä. Kokenut ammattivalmentaja Janne Tuunanen jatkaa aisaparina.

Viime kausi oli ja meni ilman, että siitä olisi jäänyt juuri mitään kerrottavaa historiankirjoihin. Runkosarjan kahdeksas sija oli ehkä jopa piirun verran odotettua parempi sijoitus, mutta lähtö tuli jo säälipleijareissa. Mutta tällaistahan tämä on nyt tupannut olemaan Vantaalla jo pidemmän aikaa: isompaa ja vähän pienempää pettymystä. Edellisestä voitokkaasta pudotuspelisarjastakin taitaa olla jo seitsemän vuotta aikaa.

Jatkuvuudesta plussaa Kiekko-Vantaalle, mutta näytöt antavat vielä odottaa itseään. Riemumarssia ei taida olla luvassa nytkään.

Rovaniemellä alkaa a.j.M. – aika jälkeen Mason. RoKi nousi Maso Lehtosen kahden kauden aikana alemman keskikastin joukkueesta varteenotettavaksi haastajaksi sekä myöskin mitalistiksi. Rohkean peliliikkeen tehnyt valmentaja nousi puolestaan itse Mestiksestä Liigaan ja aloittaa nyt HPK:n päävalmentajana.

Lehtonen tuli RoKiin mestarivalmentajana Ketterästä. Nyt uusi päävalmentaja tulee seuraan ihan erilaisella profiililla: Sakari Salmela on nuori, kokematon ja suurelle yleisölle aivan tuntematon. 31-vuotias Salmela siirtyi Rovaniemelle Suomi-sarjasta, jossa hän valmensi Nokian Pyryä kaksi kautta nousujohteisesti. Mestiksestä hänellä on aiempaa kokemusta KooVeesta, jossa toimi yhden kauden ajan apuvalmentajana.

En osaa sanoa Salmelasta valmentajana yhtään mitään, mutta se on ainakin selvää, että RoKin kanssa ei voi mennä samalla pelikirjalla millä Suomi-sarjan kärkijoukkuetta peluutettiin. Onneksi osa viime kauden apuvalmentajista jatkaa RoKissa, eli heiltä saa kyllä tarvittaessa neuvoja.

Salmela on joka tapauksessa uuden ja ison haasteen edessä. Rovaniemellä päästiin jo maistamaan pientä menestystä ja ehkä vähän tottumaankin siihen. Riittääkö pohjoisessa maltti pidempiaikaisen projektin käynnistämiseen, vai pitäisikö tulosta tulla heti? Kärsivällisyyteen olisi syytä jo siksikin, että joukkueen pelaajamateriaali ei ole aivan samalla tasolla kuin millä Lehtonen pääsi operoimaan.

Myös Forssassa yksi aikakausi tulee päätökseensä, kun joukkuetta iät ja ajat luotsannut Asko Rantanen on poissa penkin takaa. Uusi valmentaja on Christer Nylund, josta on vaikea sanoa mitään. Valmennusuran pituudella mitattuna Nylund on Mestiksen kokeneimpia koutseja, mutta tämä kokemus on peräisin Norjasta.

Nylund on siis ihan vieras tyyppi minulle (ja luultavasti myös muillekin palstalaisille), mutta niin taitaa myös Mestis olla vierasta hänelle. Pietarsaarelainen on ollut 12 vuotta poissa Suomesta. Videoita on varmaan katseltu ahkerasti, mutta syksyn aikana saattaa silti tulla isoja yllätyksiä sen suhteen, kuinka paljon meno ja vauhti Mestiksessä eroavat Norjan juniorisarjojen peleistä… Myös koko muu valmennusryhmä on uusiutunut ja myöskin he tulevat mukaan Mestiksen ulkopuolelta.

Toisaalta arvostan FPS:n rohkeaa peliliikettä. Koko joukkue on laitettu uusiksi ja boksin ulkopuolelta pestattu Nylund voi yllättää. Ehkä näemme kaukalossa sellaisen FPS:n, joka eroaa positiivisesti kaikista muista Mestis-joukkueista pelitavaltaan ja yllättää alkukaudesta myös vastustajat housut kintuissa?

Muutos on joka tapauksessa massiivinen ja floppiriski iso.

Viime kauden alussa pääluotsiksi nostettu Simo Karjalainen jatkaa vanhan tiiminsä kera. Tuloksellisesti viime kausi oli vaikeuksista huolimatta onnistunut: viides sija runkosarjassa ja selviytyminen välieriin.

Mitään pelillistä punaista lankaa en kuitenkaan hoksannut, toki vika voi varsin hyvin olla minussakin. Myös Karjalaisen käyttäytyminen ja kommentit olivat hyvin hämmentäviä.

Ennen viime syksyä Karjalainen toimi pari kautta joukkueen kakkosvalmentajana. Sitä ennen hän valmensi useamman kauden ajan joensuulaisten nuorten joukkueita. Tämän kauden joukkueessa on jonkun verran hänelle tuttuja poikia.

Joensuulaisilla on edessään todella hankala kausi. En keksi yhtään hyvää argumenttia, miksi Karjalainen olisi oikea mies tällaiseen tilanteeseen.

KeuPa jatkaa toista kauttaan Sami Ryhäsen komennossa. Keuruulaisten flow-kiekko saattoi hyvinkin olla viihdyttävintä hurlumheitä viime kauden Mestiksessä, mutta ei sillä muissa tilastoissa pärjännyt kuin pistepörssissä. Huippuyksilöt olivat pitelemättömiä silloin kun peli lähti kulkemaan, mutta tulos oli jotain ihan muuta, jos vastustaja sai puolustettua tehonyrkin pelistä pois heti alussa.

KeuPan kautta kuvaa hyvin se, että se otti runkosarjassa voittoja mm. lukemin 12-1 ja 9-1, mutta kärsi myös tappioita lähes yhtä tylyillä lukemilla. Viimeistään säälipleijareissa taktinen huonous kävi selväksi kaikille, kun KeuPa jäi vastaantulijaksi TuToa vastaan.

Muistan aikoinaan ihastelleeni Ryhäsen otteita rullakiekkokaukalossa, mutta voittavaa jääkiekkoa ei vaan voi pelata samalla tavalla. Viihdeaspektin puolesta toivon, että mikään ei ole muuttunut. Sen sijaan KeuPan menestyksen sekä Ryhäsen oman valmennusuran jatkumisen kannalta on pidettävä peukkuja pystyssä sen puolesta, että vanha pelikirja on revitty ja poltettu juhannuskokossa.

Uutena nimenä KeuPan valmennusryhmään tulee Niko Raiskio, joka on toiminut aiemmin päävalmentajana Nokian Pyryssä ja apuvalmentajana Peliitoissa.

Enpä sanoisi ainakaan päin naamaa Jonne Virtaselle, että nyt on mies väärässä paikassa, mutta näin anonyymina keskustelupalstan kaikkitietäjänä rohkenen vähän epäillä jotain tämän suuntaista.

Puolitoista kautta TuToa valmentanut Hermanni Vidman siirtyi Ässien valmennustiimiin. Turkulaiset eivät varmastikaan jääneet mitenkään itkemään hänen peräänsä, mutta ikävä voi vielä tulla. Ainakin minun on hirveän vaikea keksiä mitään positiivista ennakoitavaa TuTon tämän kauden valmennuksesta.

Virtasella on takanaan pitkä pelaajaura, mutta hän ei jättänyt pelaajana kuvaa analyyttisestä ihmistyypistä. Kaukalon ulkopuolisessa elämässäkin on riittänyt haasteita, eikä myöskään elämän ensimmäinen valmennuspesti viime syksynä Suomi-sarjassa alkanut ihan niin kuin olisi pitänyt. Kauden lopputuloskin Kaarinassa taisi olla aika keskinkertainen.

Jonne voisi olla oikein hyvä keulakuva ja lätkäjätkien kanssa samaa kieltä puhuva räväkkä tsemppari, jos kakkosluotsina toimisi kokenut mestaristrategi. Vaan eipä viime kaudella Kiekko-Vantaan U18-joukkueen apuvalmentajana toiminut Miro Kivilahti taida hänkään olla tällainen, tai on ainakin minulle totaalisen vieras nimi.

Minulla on kutina, että tämä tarina saattaa päättyä hyvinkin rumasti. Mutta eipä olisi eka kerta kun olen ihan metsässä valmentaja-arvioideni kanssa. Annetaan siis TuTon uudelle valmennukselle mahdollisuus näyttää ja näpäyttää sormilleni ihan kunnolla!

Näläkämua · 03.09.2023 klo 18.04

Korjattaneen sen verran että Kajaanin Hokin päävalmentaja on Pasi Räsänen, eikä Arvonen. Vaikka kuviot viimekaudella vähän arpomista olikin.

Muokkaus, sinnehän se päivittyikin jo. Kiitos

OCE · 03.09.2023 klo 18.05

Everton kirjoitti:
Joidenkin mielestä voi olla yllätys, että nostan KooVeen valmennuksen tämän kauden rankingissa kolmossijalle.

Ei ole yllätys, ehkä semisti nostaisin ykköseksi, se kokemus ja näkemys pelistä. Kun taas haastiksissa aivan kökkö, mutta hyvä valmentaja.

penaz · 03.09.2023 klo 20.29

Everton kirjoitti:
Enpä sanoisi ainakaan päin naamaa Jonne Virtaselle, että nyt on mies väärässä paikassa, mutta näin anonyymina keskustelupalstan kaikkitietäjänä rohkenen vähän epäillä jotain tämän suuntaista.

Puolitoista kautta TuToa valmentanut Hermanni Vidman siirtyi Ässien valmennustiimiin. Turkulaiset eivät varmastikaan jääneet mitenkään itkemään hänen peräänsä, mutta ikävä voi vielä tulla. Ainakin minun on hirveän vaikea keksiä mitään positiivista ennakoitavaa TuTon tämän kauden valmennuksesta.

Virtasella on takanaan pitkä pelaajaura, mutta hän ei jättänyt pelaajana kuvaa analyyttisestä ihmistyypistä. Kaukalon ulkopuolisessa elämässäkin on riittänyt haasteita, eikä myöskään elämän ensimmäinen valmennuspesti viime syksynä Suomi-sarjassa alkanut ihan niin kuin olisi pitänyt. Kauden lopputuloskin Kaarinassa taisi olla aika keskinkertainen.

Jonne voisi olla oikein hyvä keulakuva ja lätkäjätkien kanssa samaa kieltä puhuva räväkkä tsemppari, jos kakkosluotsina toimisi kokenut mestaristrategi. Vaan eipä viime kaudella Kiekko-Vantaan U18-joukkueen apuvalmentajana toiminut Miro Kivilahti taida hänkään olla tällainen, tai on ainakin minulle totaalisen vieras nimi.

Minulla on kutina, että tämä tarina saattaa päättyä hyvinkin rumasti. Mutta eipä olisi eka kerta kun olen ihan metsässä valmentaja-arvioideni kanssa. Annetaan siis TuTon uudelle valmennukselle mahdollisuus näyttää ja näpäyttää sormilleni ihan kunnolla!

Kaarinan Inkkareilla oli muistaakseni sarjan pienin pelaajabudjetti ja joukkue harjoitteli vähiten, koska sillä ei ollut paljon rahaa jääaikaan. Jonne Virtanen teki kaikkia mahdollisia hommia joukkueen eteen. Inkkarit oli sarjassa 8. ja sen pistekeskiarvo oli 1.38. Edellisellä kaudella ennen Jonnea, joukkue oli 9. 1.15 pistekeskiarvolla.

Topias Kaski ja Valtteri Virtanen kuvailivat Jälkipeli.netin haastattelussa Jonne Virtasta valmentajana seuraavasti:
– Minun valmentajistani Jonne on ylivoimaisesti innostunein. Itselleni Virtanen on ollut valmentajana positiivinen yllätys. Hän on myös pelaajien puolella. Jonnen omasta peliurasta on niin vähän aikaa, että hän osaa asettua pelaajien saappaisiin.
– Ennakkoluuloja on ollut varmasti monella Jonnea kohtaan, jotka hän on minusta kumonnut kaikki vääriksi. Fiksu tyyppi, jonka pelitavastakin tykkään. Vajaa 700 liigapeliä. Jonne on nähnyt pelaajia ja on kokenut, joten hänellä on antaa avaimia päästä eteenpäin. Nyt on niin paljon kehuttu Virtasta, luulis, että peliaikaa on ainakin tiedossa."

Minä näen paljon mieluummin Jonne Virtasen kaltaisen intohimoisen lätkäjätkän TuTon valmentajana kuin jonkun "analyyttisen" Pasi Räsäsen. Tykkään hänen asenteestaan ennemmin överit kuin vajarit, missä vaaditaan pelaajia panemaan kaikki peliin, mutta hyväksytään että myös virheitä tulee nuorille pelaajille.

Tonnikala · 05.09.2023 klo 12.00

Itsellä oli viimekauden mittaan epäilykseni Westerlundista kun ei ole ehka paras antamaan tv haastatteluja, mutta tosiaan lunasti kyllä kovat odotukset ja tosiaan osaa antaa pelaajille tarvittavasti vapauksia ainakin näin joukkueen ulkopuolisen silmin. Sellainen pelaamisen ilo ja luottamus omiin kykyihin tasoittaa ja ratkaista pelit näkyi hyvin pelaajista. Ei välttämättö kuitenkaan riittänyt motivoimaan jokaiseen harmaaseen runkosarjpeliin saamaan jengille ihan 100% focusta ja latausta, mutta pitkässä juoksussa silti riitti runkosarjan ennätyspisteisiin ja jälkiviisaana voisi sanoa, että säästivät energiaa ja loukkaantumisia tuolla (ehkä). Sinäänsä tuo 8 on varmasti ihan ok arvosana tuolla asteikolla.

Seuraavaa Everton pläjäystä odotellessa.

Everton · 05.09.2023 klo 21.55

MAALIVAHDIT:

Top 5 (eli oikeasti Top 6):
1. Eetu Randelin ja Jere Huhtamaa
3. Eriks Vitols
4. Severi Auvinen
5. Oskari Parviainen ja Santeri Lipiäinen

Arvioin sekä oletetun ykkösvahdin että kakkosvahdin tason kaavailtuun rooliinsa. Ykkösvahdin arvosanalla oli kaksinkertainen painoarvo kokonaisuuteen. Isoja muutoksia ei ole odotettavissa, mutta jos tulee, niin muokkaan tarvittaessa arvosanaa.

Mielestäni Jere Huhtamaa on niin hyvä maalivahti ja Emil Vuorio niin hyvä kakkosvahti kuin mitä Mestikseen on realistisesti mahdollista saada. Jos Huhtamaa olisi TuTon oma sopimuspelaaja, niin olisin antanut maalivahdeista täyden kympin. Huhtamaa on kuitenkin lainapelaaja Sportista. Pelaa todennäköisesti koko kauden – tai ainakin suurimman osan siitä – Turussa, mutta nipistin arvosanasta nyt kuitenkin hitusen tästä pienestä epävarmuustekijästä johtuen.

Mestiksessä on muitakin erinomaisia maalivahtikaksikkoja, mutta rankkaan TuTon ykköseksi. Huhtamaa oli toissa kaudella Mestiksen paras maalivahti ja kannatteli tuolloin heikkoa TuToa parhaansa mukaan pinnalla. Liigaura ei käynnistynyt ensimmäisellä yrityksellä SaiPassa: Huhtamaa pelasi parikymmentä peliä, mutta ei saanut tilastoihinsa yhden yhtäkään voitettua matsia. No, eipä SaiPa voittoja ihan hirveästi ottanut muillakaan veskareillaan.

Sport signasi joka tapauksessa Huhtamaan, tosin vain yksivuotisella sopimuksella. Ilmeisesti tarkoitus on pitää häntä varalla loukkaantumisia tai tyhjennysmyyntiä varten, tai sitten tarkkailussa tulevaisuutta ajatellen. Uskon, että Huhtamaa on Mestiksen eliittiä myös tällä kaudella.

Huhtamaan haastajana ja tuuraajana toimii lupaavahko Vuorio. 20-vuotias veskari aloitti viime kauden TuTon ykkösvahtina. Tulokas hoiti tontin ihan kelvollisesti, vaikka jäikin sitten kakkoseksi, kun TuTo hankki Julius Pohjanoksan (ei sopimusta minnekään ensi kaudesta) riveihinsä kesken kauden. Vuorio on ollut aiemmin U20-liigan kärkivahteja ja kuulunut myös nuorten maajoukkuerinkiin. Monessa muussa Mestis-joukkueessa hän torjuisi ykkösvahtina.

TuTon kolmas sopimusvahti on junioreihin hankittu Leevi Mäkelä. Myös hänet saatetaan nähdä satunnaisesti Mestiksessä, mutta tilastojen perusteella hänestä tuskin on vielä Mestiksessä juuri muuhun kuin luukunavaajan rooliin. Isokokoinen Mäkelä on torjunut aiemmin JYP:n junioreissa kakkosvahtina ja korkeintaan keskinkertaisin tuloksin.

Jokerit ryöväsi ykkösvahdikseen Severi Auvisen Ketterästä. Auvinen nousi viime kevään aikana ehkä vähän yllättäenkin imatralaisten ykkösvahdiksi ja torjui pudotuspeleissä lähes täydet minuutit. Auvinen täyttää ykkösvahdin kriteerit, mutta en kuitenkaan laske Auvista vielä näillä näytöillä aivan sarjan eliittivahdiksi.

Auvisella on hyvät eväät nousta Mestiksen huippupelaajaksi Jokereissa ja ponnahtaa jo seuraavaksi kaudeksi Liigaan, mutta kehityskohteita on olemassa. Suurin niistä on suoritusvarmuus ja ennen kaikkea tasaisuus. Viime keväänä Auvinen saattoi torjua muutaman pelin suorastaan maagisessa vireessä, mutta lipsauttaa sitten todella helppoja maaleja seuraavassa matsissa.

Henri Risikko on lähtökohtaisesti ”kokematon kakkosvahti”, mutta kyttää varmasti näitä mahdollisia lipsahduksia. 20-vuotias Risikko ei ole aivan ikäluokkansa terävintä kärkeä: hän ei ole pelannut aiemmin miesten pelejä, eikä myöskään ole ollut mukana nuorisomaajoukkueissa. Jokereiden U20-joukkueen ykkösvahtina hän oli kuitenkin sarjan kärkeä. Maalivahdin on usein helpompi nousta junnuista Mestikseen kuin kenttäpelaajan.

Risikko on pelannut harjoitusotteluissa hyvin, enkä pidä mitenkään mahdottomana, etteikö hän saattaisi nousta kauden aikana jopa Jokereiden ykkösvahdiksi. Vähimmilläänkin hän on joka tapauksessa sellainen kakkosvahti, jota uskaltaa peluuttaa tarvittaessa missä tahansa ottelussa.

Myös Kiekko-Espoolla on kasassa erinomainen maalivahtikaksikko: uutena nimenä Oskari Parviainen ja jatkajana Jani Lampinen. Viime kauden espoolaiskaksikko oli tosin ennakko-odotuksiltaan vielä himpun verran kovempi.

Viime kauden hankinta, Waltteri Ignatjew (nyt Ruotsissa), oli nimittäin statukseltaan jo valmiiksi sarjan kärkivahteja ja ansainnut kertaalleen Liiga-sopimuksen. Uskon kyllä vahvasti siihen, että Parviainenkin nousee samaan kastiin tulevan kauden aikana. Tätä edesauttaa hänelle selkeämpi tilanne. Aiemmin Parviainen on ollut Pelicansin sopimuspelaaja, mutta joutunut hakemaan peliaikansa Mestiksestä.

Parviainen onnistui hyvin pesteillään Peliitoissa ja KeuPassa, mutta ykkösvahdin tontti sarjan kärkipään joukkueessa on hänelle uusi. Tai eihän häntä voi edes pitää läheskään varmana ykkösvahtina, sillä kilpailusta Lampisen kanssa saattaa tulla tiukka.

Lampinen oli kevään 2022 pudotuspeleissä todella hyvä ja moni arvioi viime syksynä, että hän torjuisi espoolaisten ykkösvahtina. Nyt hänen täytyy kuitenkin tietyllä tavalla lähetä näyttämään tasoaan uudestaan. Viime kaudella Lampinen sai hyvin vastuuta syksyllä, mutta nuorten maajoukkueen MM-kisamatkan jälkeen otteet olivat heikompia ja hänen roolikseen jäi penkinlämmittäminen.

Niin Parviaisella kuin Lampisella on joka tapauksessa potentiaalia olla Mestiksen kärkivahteja. Potentiaalinen on myös Kiekko-Espoon kolmas sopimusvahti, vasta 17-vuotias Petteri Rimpinen. U18-maajoukkuevahdin on tarkoitus torjua espoolaisten junnuissa, mutta hänet nähtiin tositoimissa myös yhdessä Mestis-harjoituspelissä. Rimpinen voidaan nostaa tarvittaessa mukaan ihan varteen otettavaksi varamieheksi.

Pullat on kelvollisesti uunissa myös Imatralla. Luottomies Santeri Lipiäinen jatkaa ja Reima-Ville Roos tulee toiseksi vahdiksi Severi Auvisen tilalle.

Lipiäinen on koko sarjan kokenein maalivahti. Hän ei juurikaan häikäise, enkä ole koskaan laskenut Lipiäistä aivan sarjan terävimpään kärkeen. Oli kuitenkin jonkinlainen yllätys, että hän jäi viime keväänä Auvisen varjoon ja istui käytännössä koko pudotuspelit vaihtopenkillä.

Lipiäisellä on joka tapauksessa tilillään kolme Mestiksen mestaruutta – joista kaksi pelaavana ykkösvahtina. Siinäpä sitä on jo suurin piirtein saman verran saavutuksia kuin koko sarjan muilla molareilla yhteensä... Kokenut ja luotettava Lipiäinen vahvistaisi minkä tahansa Mestis-seuran maalivahtiosastoa.

Ainakin aiempien valmentajiensa aikana Ketterällä on ollut tapana peluuttaa runkosarjassa molempia maalivahtejaan varsin tasaisesti, ja valita ykkösheppa vasta pudotuspeleihin. Niinpä myös Roosilla on täydet mahdollisuudet vallata ykkösvahdin tontti itselleen, vaikka meriitit ovatkin minimaaliset Lipiäisen saavutuksiin nähden.

KooVeen junioreista edustukseen noussut Roos onnistui viime kaudella Mestiksessä hyvin, mutta ottelumäärät ja sitä myös näytöt ovat vähissä. Keväällä Roos oli kiusaamassa Ketterää puolivälierissä ja jäi varmasti otteillaan jo siitä mieleen imatralaiskatsojille.

Ketterän maalilla saatetaan kauden aikana nähdä myös joku Liiga-laina, kuten esimerkiksi SaiPan nuori Kalle Varis. Ainakin aiemmilla kausilla imatralaiset ovat avittaneet ihan mielellään, jos joku Liiga-seura on tarvinnut pelikokemusta maalivahdilleen.

Harjoitusotteluissa Ketterän kakkosvahtina on toiminut myös Ville Viskari. Imatralaislähtöinen Viskari on pelannut kaksi viime kautta Ranskassa ja hakee luultavasti pelipaikkaa ulkomailta myös ensi kaudeksi. Aiemmin Suomi-sarjassa pelanneelle Viskarille ei tosin taitaisi Ketterässä olla edes käyttöä. KooVeesta Ketterän junnuihin siirtynyt Matthieu Herpin voi tarvittaessa toimia varamiehenä myös Mestiksessä.

Siinä vaiheessa, kun aloin suunnitella kausiennakon kirjoittamista IPK:n maalivahtitandemin muodostivat Eetu Randelin ja Olli Taimi, ja minun oli tarkoitus aloittaa analyysi kysymyslauseella ”eikö Iisalmessa opittu mitään viime kaudesta?”.

Randelinhan oli viime kaudellakin sarjan parhaimmistoa, mutta hänet peluutettiin puhki, kun kakkosvahtia ei uskaltanut pistää kehiin. Mutta nythän Randelin onkin sitten lainattu Tapparaan ja tilalle saatu Paavo Kohonen. Vaikea arvata, että millainen IPK:n maalivahtikalusto tulee loppujen lopuksi olemaan. Vaihtoehtoja on ainakin kolme – joten päädyin laskemaan jonkinlaisen keskiarvon kaikille näillä kolmelle skenaariolle:

1. Randelin palaa Tapparasta sovitusti, mutta Kohonen jatkaa kakkosvahtina IPK:ssa. Ihan huippukaksikko Mestikseen.
2. Lainojen päätyttyä kaksikkona on Randelin-Taimi. Homma on siis taas yhden loistavan veskarin jaksamisen varassa.
3. Randelin onnistuu Tapparassa niin hyvin, että jää Liigaan. Kohonen jää IPK:hon ja Taimi toimii kakkosvahtina. Tämä alkaa jo näyttää melko heikolta.

Arvioin Randelinin ja TuTon Jere Huhtamaan lähtökohtaisesti sarjan parhaiksi maalivahdeiksi. Molemmat ovat todistaneet tasonsa Mestiksessä ja kiinnostaneet myös Liiga-seuroja. Tapparan Paavo Kohonen on U20-liigan kärkitasoa ja ollut mukana nuorten maajoukkueringissä. Hän olisi Mestikseen oikein hyvä kakkosvahti ja mahdollisesti kova kirittäjä jopa Randelinille, mutta ei IPK:n menestysmahdollisuudet siihen tule kaatumaan, että Kohonen pelaa maajoukkuetaukoon asti joukkueen ykkösvahtina.

Sen sijaan Taimen riittävyydestä edes kakkosvahdiksi en ole ihan vakuuttunut. Nuorella vahdilla on ollut vaikeuksia mahtua pelaamaan junioreissa, vaikka onkin hakenut vastuuta vaihtamalla seuraa melko ahkerasti. Viime kaudella hän oli selvä kakkosvahti Kärppien U20-joukkueessa. Ensimmäiset miesten pelinsä Taimi on pelannut tämän kauden harjoitusotteluissa – joissa on tosin onnistunut vähintään kelvollisesti, jos ei jopa hyvin!

IPK:n kolmas sopimusvahti on Kalle Jukkola. Hän torjunee viime kauden tapaan lähinnä junioreissa, mutta saatetaan nähdä myös varamiehenä myös Mestiksessä. Jukkola pelasi muutamassa Mestis-pelissä jo viime kaudella ja on pelannut aiemmin joitain otteluita myös Suomi-sarjassa ja kakkosdivarissa.

Maalivahtitilanne Keuruulla oli viime kaudella hyvin sekava. Omia sopimusvahteja tuli ja meni, lisäksi lainavahteja kävi niin JYP:stä, Pelicansista kuin Lukostakin. Nyt osasto on pistetty ihan uusiksi, mutta asetelma on ainakin paperilla selkeä: Eriks Vitols on ykkösvahti ja Juho Helander varamies.

Zemgalen kausi Mestiksessä oli vaikea, mutta maalivahdeista homma ei jäänyt kiinni. Vitols oli hyvä Mestiksessä ja Latvian liigan pudotuspeleissä liki täydellinen, kun Zemgale voitti mestaruuden. Hän on pelannut Latvian maajoukkueessa ja jokusen pelin KHL:ssäkin. Uskon, että tulee olemaan yksi ensi kauden parhaista maalivahdeista Mestiksessä, ja siirtyy sen jälkeen johonkin kovatasoisempaan sarjaan.

Toisaalta, jos Vitolsin peli ei sitten jostain syystä luistaisikaan, niin KeuPalla ei ole ainakaan valmiina mitään varasuunnitelmaa. Helander ei ainakaan tilastojensa mukaan ole Mestis-tasoa. Hän on torjunut kaksi edelliskautta Sportin U20-joukkueen kakkosvahtina heikohkoin tuloksin.

Viime kausina KeuPassa on voitu luottaa jonkun verran sen varaan, että JYPistä saa tarvittaessa apuja. Nyt nämä avut saattavat olla vähissä. Nuorta ja lupaavaa Topias Leinosta tarvitaan Liiga-miehistössä ainakin alkukauden ajan ja jyväskyläläisten U20-joukkueenkin maalivahteina toimii kaksi 17-vuotiasta tulokasta.

Harjoituskaudella KeuPa-paidassa on nähty myös Kalle Kuparinen. Ilman sopimusta oleva Kuparinen oli viime kaudella JYP-nuorten kakkos/kolmosvahti, joten nuori ja kokematon molari olisi maksimissaankin haastaja vain Helanderille.

RoKin maalivahtiosasto vaikuttaa hyvin tasapainoiselta – vaikka ei yhtä tasainen lienekään kuin viime kaudella. Cody Porter lähti viime kauteen ykkösenä, mutta menetti pudotuspeleihin mentäessä tontin Sami Sunille. Kanadalaisvahdin ensi kauden osoitteesta ei ole vieläkään tietoa, mutta Suni jatkaa Rovaniemellä, ja saa uudeksi aisaparikseen Romi Huunosen Porista.

Suni on pelannut Mestistä jo seitsemällä kaudella ja todisti viimeistään viime kaudella olevansa riittävän hyvä myös kärkipään seuran ykkösvahdiksi. Sunin arvosanaa pudottaa kuitenkin se fakta, että mies on ollut säännöllisesti rikki. Hän ei ole pysynyt vielä koskaan ehjänä yhtään täyttä kautta. Myös viime kauteen mahtui terveysharmeja.

Huunonen on torjunut kaksi viime kautta kohtuuhyvin ottein Ässien nuorten joukkueen ykkösvahtina. Hän myös piipahti Rovaniemellä jo viime keväänä ja pelasi pari Mestis-ottelua. RoKissa on luvassa luultavasti ihan kunnolla näyttöpaikkoja ja Huunonen voi yllättää, mutta lähtökohtaisesti rankkaan hänet kelvolliseksi kakkosvahdiksi.

RoKin kolmas sopimusvahti on junioreiden 19-vuotias Eetu Hyypiä. Hän oli viime kaudella hyvä U20:ssä ja pelasi onnistuneesti muutaman Mestis-ottelunkin, joten häntä voi tarvittaessa käyttää satunnaisena varamiehenä ilman isompia huolia.

KooVeella on tällä hetkellä riveissään vain yksi oma sopimusvahti, joten tilanne on justiinsa niin sekava – tai ainakin vaikeasti analysoitava – kuin Tampereella yleensäkin on. Viime kauteen KooVee oli lähdössä omien nuortensa, Verneri Virtasen ja Reima-Ville Roosin kanssa. Harjoituskaudella mukaan änki kuitenkin aiemmin IPK:n varavaramiehenä toiminut Samu Pakarinen, joka lunasti itselleen sopimuksen ja torjui lopulta runkosarjassa enemmän pelejä kuin muut KooVee-vahdit yhteensä.

Pakarinen on nyt Tshekissä ja Roos Imatralla. KooVeen toistaiseksi ainoana sopimusvahtina jatkaa melko kokematon Virtanen, jonka viime kaudesta ei juurikaan muisteltavaa jäänyt. Toissa kaudella Virtanen kuului tosin joukkueen positiivisiin yllättäjiin, eli onnistuessaan hän voi olla ihan kelvollinen mies jopa ykkösvahdiksi.

Todennäköisesti KooVeen ykkösvahtina toimii kuitenkin – ainakin osan kaudesta – lupaava Patrik Hamrla tai joku muu lainavahti. 19-vuotias tshekkivahti on NHL-varattu lupaus. Hän siirtyi Kanadan juniorisarjoista täksi kaudeksi Ilvekseen, mutta peliaikaa Liigan puolella ei välttämättä ole luvassa. Hamrla nähtiin KooVeen maalilla jo harjoituskaudella ja on vähintäänkin mielenkiintoinen pelaaja Mestikseen.

Myös toinen todennäköinen lainavahti on 19-vuotias tshekki. Ilveksen U20:n Ondrej Bizon oli viime kaudella junioreissa hyvä ja toimi jo viime keväänä luukkuvahtina KooVeessa. Bizon on pelannut Tshekin alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa, eli myös hän on lupaava nuori. Myös Bizon on ollut KooVeen mukana jo harjoitusotteluissa. Arvosana on laskettu sen mukaan, että jompi kumpi näistä Ilveksen nuorista pelaa KooVeessa.

Hokki päästi viime kaudella selvästi enemmän maaleja kuin mikään muu joukkue Mestiksessä. Tämä nyt ei ollut varsinaisesti maalivahtien vika, mutta tuskin kukaan jäi kuitenkaan itkemäänkään pari kautta joukkueessa pelanneiden Patrik Koiviston (ei tietoa ensi kauden joukkueesta) tai Alex Mäkelän (FPS) perään. Kauden aikana mieli voi kyllä vielä muuttua, sillä uusi kaksikkokaan ei ole mitenkään erityisen suurta luottamusta herättävä.

Ykkösvahdiksi kaavailtu Eetu Nieminen pelasi kaksi kautta FPS:ssa. Hän nousi viime kaudella keskinkertaisesta kakkosvahdista haastajaksi, mutta ei kuitenkaan onnistunut valtaamaan ykkösvahdin roolia edes Forssassa. Ennen Mestikseen tuloaan Nieminen torjui pienessä roolissa Tapparan nuorisssa. Odotusarvoltaan hän ei ole ainakaan Koivistoa tai Mäkelää kovempi.

Kakkosvahti Faustas Nauseda siirtyy Kajaaniin Espoosta. Hän on pelannut hyvin U20-liigassa, mutta ei ole ollut junioreissakaan ykkösvahti, eikä myöskään pelannut lainkaan miesten pelejä. Hän menee luultavasti kakkosvahtina siinä missä Nieminenkin, mutta onko kummastakaan sellaiseksi maalivahdiksi, joka kannattelisi joukkuetta tai kääntäisi tiukkoja pelejä? Ehkäpä ei.

Olen vähän odotellut ja toivonutkin, että Hokki hommaisi jonkun lainavahdin liigasta. Sellaisesta ei ole kuitenkaan kuulunut mitään, vaikka Nausedakin on ollut harjoituskaudella sivussa. Harjoituspeleissä luukkumiehinä ovat toimineen Hokin junnuihin täksi kaudeksi uusina pelaajina tulleet Ville Kallunki ja Eelis Korpela. Kallunki siirtyi Kajaaniin Kärppien kakkosjengistä ja Korpela kakkosdivarista. Mestis-joukkueelle heistä ei ole ainakaan vielä apuja.

Hermeksen maalivahtitilanne viime kauteen lähdettäessä oli hyvä: huippulupaava kärppälaina Niklas Kokko ja Mestiksessä tasonsa vähintään kakkosveskariksi jo aiemmin todistanut Kristian Tamminen. Molemmat pelasivat ihan hyvin, mutta tilanne oli sekava läpi kauden, ja kevään tosipeleissä kehiin jouduttiin heittämään U20-Mestistä pelannut Jesse Haukka.

Nyt Haukka kisaa ykkösvahdin pestistä toisen nuoren, sveitsiläisen Mathieu Crocen, kanssa. Kokkolalaisten kolmas sopimusvahti on Vaasasta siirtynyt Aleksi Korpela. Näillä nuorilla voi lähteä kauteen ja katsoa vähän aikaa kuinka koppi tarttuu, mutta jos Oulusta tai jostain muualta satutaan tarjoamaan laina-apuja, niin tällaisia tarjouksia varmasti myös kuunnellaan.

Haukka pääsi tosiaan viime kaudella yllättäen tositoimiin ja pärjäsi hankalassa tilanteessa kelvollisesti. Aiemmin lähinnä alemmilla junioritasoilla pelanneella maalivahdilla riittää kuitenkin työnsarkaa siinä, että vakiinnuttaa paikkansa Mestiksessä.

Crocen taustat ovat lupaavammat. Hän on Sveitsin U20-maajoukkueen kakkosvahti ja pelannut myös jonkun verran Sveitsin miesten kakkostasolla. Kiekkoilu Suomessa on kuitenkin hänelle ihan uusi kokemus. 19-vuotias Korpela jäi Sportin U20-joukkueessa varsin pieneen rooliin ja pelannee Kokkolassakin pääasiassa junioreissa.

Maalivahdit eivät onnistuneet Joensuussa viime kaudella kovinkaan kaksisesti. Vasta loppukaudesta joukkueeseen siirtynyt Juho Ahopelto onnistui täyttämään ykkösveskarin saappaat. Tähän kauteen JoKP lähtee hyvin nuorella ja kokemattomalla joukkueella – eikä maalivahtikolmikko tee tähän poikkeusta.

Koko kolmikko – Eemil Vinni, Iiro Eronen ja Veeti Koppinen – voisivat ikänsä puolesta pelata vielä junioreissa. Nuorukaisista kovin nimi on Vinni. Superlupaava HIFK-laina kuului Suomen alle 18-vuotiaiden MM-joukkueeseen ja oli ihan kohtalainen ykkösvahti myös U20-liigassa. Vinnin kohdalla on kuitenkin huomioitava, että kyseessä on vasta 17-vuotias nuorukainen, jolla ei ole ennestään lainkaan kokemusta miesten peleistä.

Vinnin tulevaan kauteenkin tulee mahtumaan maajoukkuekutsuja. Hän ei siis ole aivan koko aikaa joensuulaisten käytettävissä, vaikka HIFK:n ei tarvitsisikaan kutsua nuorukaista takaisin. Niinpä myös seuran omille kasvateille, Eroselle ja Koppiselle, on käyttöä. Molemmat heistä ovat pelanneet jo harjoitusotteluissa.

Eronen on pelannut viime vuodet Lahdessa, jossa oli kohtalainen kakkosvahti Pelicansin U20:ssä. Koppinen on puolestaan ollut junioreiden Mestiksessä hyvä, mutta hänellä ei ole kokemusta sitä korkeammilta sarjatasoilta. Kumpikaan ei ole pelannut miesten pelejä aiemmin. Näillä näytöillä heidän olisi voinut olla vaikea saada sopimusta mistään muualta kuin JoKP:sta.

Maalivahtiosasto on mennyt täysin uusiksi myös Forssassa, kun monivuotinen luottomies Petrus Lintonen lopetti ja Eetu Nieminen siirtyi Hokkiin. Paluupostissa Kajaanista saapui Alex Mäkelä ja todellisena mysteerikorttina joukkueessa nähdään kanadalainen Thomas Sigouin.

Mäkelä torjui kaksi kautta Hokissa ja jäi siellä keskinkertaiseksi kakkosvahdiksi. Sitä ennen hän torjui Lukon U20-joukkueessa ykkösvahtina, mutta ei ole kuulunut ikäluokkansa lupauksiin. Mäkelä ei ole ainakaan mikään selvä upgreidaus Niemiseen verrattuna, mutta saa nyt uudessa ympäristössä uuden mahdollisuuden yrittää nousta ykkösvahdiksi Mestiksessä.

23-vuotias Sigouin on ollut käytännössä kaksi viime kautta pelaamatta ja on totaalinen arvoitus. Ammattilaisuran pelit ECHL:ssä on laskettavissa yhden käden sormin. Kanadassa toki riittää pelaajamassaa ja voihan se olla, että lukuisissa seuroissaan on vaan aina sattunut olemaan kovempia talentteja edellä. Aika harva maalivahti on kuitenkaan ponnistanut ammattilaisuralle samanlaisilla taustoilla kuin Sigouin.

En yllättyisi, jos FPS:n maalivahtiosastossa tapahtuisi muutoksia kauden aikana. Harjoituspeleissä vihreissä paidoissa on nähty myös Kaj Saarinen ja Niklas Pakkanen. HPK:n nuorelle Saariselle viime kausi oli ensimmäinen U20:ssä. Hän kamppaili ykkösvahdin paikasta joukkueessaan ja oli kohtalainen, mutta varmaankaan ole vielä valmis hyppäämään Mestis-peleihin. Pakkanen siirtyi FPS:n junnuihin SaPKon U20:stä.

Samuel Jukuri, Waltteri Ignatjew, Samuli Tervo… Vantaalla ehdittiin tottua huippuvahteihin, kiitos KHL-Jokereiden kanssa tehdyn yhteistyön, jonka tiimoilta narripaitojen kolmosvahdit pelasivat ainakin osan kaudesta Vantaalla. Nyt pitäisi pärjätä omillaan, joten huomattavasti heikommalta näyttää.

Juuso Helomaa oli viime kaudella Lukon U20-ykkösvahtina kohtalainen, on ollut aiemmin mukana nuorten maajoukkueringeissä ja teki ihan kohtuullisen onnistuneen visiitin Mestikseen viime kaudella Hermeksessä. Näillä näytöillä kelpuuttaisin hänet kakkosvahdiksi mihin tahansa joukkueeseen, mutta ykkösvahdiksi? Jaa-a, siinä jobissa riittää vielä tulokaskaudelle lunastettavaa.

Kiekko-Vantaan tilannetta helpottaisi, jos Helomaalle olisi tarjolla edes tasaveroinen kilpakumppani. Aleksi Seppälä on kerrassaan hurja kolossi ja pelannut ilmeisesti ihan hyvin harjoitusotteluissa, mutta aiemmalta tasoltaan hän on ollut junioreiden Mestis-tasoa. 21-vuotiaaksi Seppälä on myös varsin kokematon maalivahti: viime kausi vantaalaisten junnuissa oli oikeastaan ensimmäinen, kun hän pääsi pelaamaan vakioroolissa.

Olisikohan laina-apuja saatavilla mistään, tai vieläkö koukkuun tarttuisi joku meritoituneempi veskari, joka jää ilman ulkomaanpestiä?

PÄIVITYS 19.9.
Vantaalla reagointiin tilanteeseen ja Paavo Hölsä liittyy mukaan toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella. Tällä yksittäisellä vahvistuksella on hurjan iso vaikutus. Hölsä on kokenut maalivahti ja riittävää tasoa ykkösvahdiksi Mestikseen. Samalla Helomaa siirtyy kakkosvahdiksi: kirittäjäksi, paikkaajaksi tai haastajaksi hän on oikein hyvä, kuten jo aiemmin kirjoitinkin. Kiekko-Vantaan maalivahtiosaston arvosana nousee raketin lailla numeroon 7+.

Marker · 06.09.2023 klo 07.25

Olipa jälleen loistavaa settiä Evertonilta, kiitos jälleen.
Kommentoin nyt tuota sympatiseeraamani (aloin seurailemaan KeuPan touhuja, kun kyseistä seuraa niin moni dissaa) piskuisen KeuPan osastoa.
Viime kausi oli melkoista sekoilua maalivahtien(kin) suhteen.
Nyt tihkuneiden tietojen mukaan maalivahtien tilanne hyvä ja selkeä.
Vitols selkeä ykkönen, mutta Helander olisi treenipeleissä ja joukkueen treeneissäkin saanut pelinsä loksahtamaan kohdalleen. Asenteeltaan kuulemma hyvä kaveri.
Lisäksi treeneissä tiettävästi ollut Jypin ja KeuPan omia a-junnuja. Joten huomattavasti selkeämpi on tilanne, kuin viime kaudella.

penaz · 06.09.2023 klo 09.23

TuTolla on erinomainen maalivahtikaksikko ja molemmat varmasti pelaavat paljon. Olin tyytyväinen TuTon maalivahtitilanteeseen jo ennen Jere Huhtamaan sopimuksen julkistamista. En yllättyisi, jos Emil Vuorio edelleen kehittyy ja nousee joukkueen ykkösvahdiksi tulevalla kaudella. Viime kaudella Emil Vuorio oli maalissa 28 pelissä. Vaikka Huhtamaa välillä kävisikin Sportissa pelaamassa niin se ei olisi TuTolle minkäänlainen ongelma.

Everton · 12.09.2023 klo 22.41

PUOLUSTUS

Mestareiden puolustuksessa on jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain mahdollisesti samaa. Atro Leppänen ja Aleksi Matinmikko takoivat puolustajien piste-ennätykset uusiksi ja suuntasivat odotetusti Liigaan. Muista vakiopakeista Sakari Turtiainen lopetti.

On hyvin jännä nähdä, millaisella sapluunalla puolustajia tällä kaudella peluutetaan Espoossa. Sekä Leppänen että Matinmikkohan saivat hyvin vapaat kädet ja huseerasivat monesti hyökkäyksen ylimpinä miehinä.

Joukkueen ykköspakki on Vili Laitinen, jonka veikkaan olevan yksi parhaista pelaajista koko sarjassa. Ehjä jopa tämän kauden Matinmikko? Yhtäläisyyksiä ainakin on: myös Laitinen on pelannut Liigaa useamman kauden ajan, mutta ura polki Lukossa paikallaan, jos ei jopa ottanut takapakkia. Hän pelasi osan viime kaudesta TuTossa ja oli siellä joukkueen kärkipakki. Iso rooli ja myöskin Mestis sarjana pitäisi olla nannaa Laitiselle.

Leppäsen kaltaisen yllättäjän roolin varaan puolestaan Noel Pietilälle. IPK:sta siirtyvä Pietilä oli melko tehokas heti ensimmäisellä kaudellaan, mutta potentiaalia parempaankin on. Kiekollinen vauhtikone, jolla on kuitenkin vielä paljon petrattavaa kokonaisvaltaisessa pelaamisessa.

Viime kauden runkopakeista joukkueessa jatkavat Miro Keskitalo, Eetu Pylkkänen ja Erno Hopponen ovat myös varmoja vakiokokoonpanon pelaajia (jos ovat pelikuntoisia).

Mestarijoukkueen kippari Keskitalo kärsi viime kaudella loukkaantumisista ja oli niiden jälkeen vähän kankea. Kokenut pelaaja on yleispakkina sarjan eliittiä, mikäli vaan on kunnossa. Myös Pylkkänen on kärsinyt loukkaantumisista ja viime kausi jäi häneltä harmittavasti kesken. Hän on todistanut jo tasonsa hyvänä yleispakkina, mutta saattaa hyvinkin nousta sarjan johtavien kiekollisten puolustajienkin joukkoon.

Hopponen kuuluu puolestaan sarjan kokeneimpiin pelaajiin. Hän on oikein kelvollinen yleis/peruspakki pelaavaan kuusikkoon ja tasapainottaa hyvin kentällistä, jossa toinen puolustaja on hyökkäysorientoituneempi.

Ainakin tällä hetkellä mukana ringissä on myös Niko Seppälä. Lähes sata Liiga-ottelua pelannut Seppälä jäi JYP:issä rotaatiopelaajan rooliin, mutta Mestikseen hän on vähintäänkin hyvä runkopelaaja. Seppälän mukanaolo voi tosin tarkoittaa sitä, että joko Pietilän tai Pylkkäsen odotetaan olevan sivussa: kumpikaan heistä ei ole pelannut vielä yhdessäkään harjoitusottelussa.

Myös Joona Tamminen kuuluu vakiokalustoon ja on pelannut harjoitusottelut ykkös-kakkospareissa. Hän on pelannut Kiekko-Espoossa kaksi kautta rivipelaajana, mutta nosti viime kevään pudotuspeleissä profiiliaan merkittävästi. Tamminen pelasi pienessä roolissa lähinnä peruspakin peliä, mutta voi olla valmis ottamaan kiekollista rooliakin, mikäli vastuuta hänelle annetaan.

Parikymppiset Niko Karlsson ja Anton Niemeläinen kisaisivat melkein kaikissa muissa joukkueissa tosissaan paikasta pelaavaan kuusikkoon. Espoossa miehiä on kuitenkin edellä sen verran, että heidän roolikseen jää edelleen toimia paikkaajina. Kumpikin on täyttänyt paikkansa tässä roolissa jo kahdella edelliskaudella. Harjoitusotteluissa espoolaispelaajia on ollut sen verran sivussa, että myös juniorit Nooa Nyman ja Tommy Willberg kävivät pelaamassa muutamissa otteluissa.

Harjoitusotteluissa Kiekko-Espoon ykkösparina nähty Laitinen-Seppälä menisi läpi jonkun alemman kastin Liiga-jengin kolmospakkiparina. Kakkos- että kolmospareihin löytyy pelaajia, jotka ovat näille tonteille Mestiksen parhaimmistoa. Lisäksi leveyttä ja uskottavia paikkaajia löytyy omasta takaa.

Jos olisi varmuus siitä, että Seppälä saa sopimuksen ja kaikki omat ovat terveinä, niin tämä olisi täyden kympin puolustus. Nyt on muutama kysymysmerkki, mutta yhtä kaikki: Kiekko-Espoolla on kasassa sarjan paras ja mestaruuden tavoitteluun riittävä puolustuskalusto.

Ketterässä pelanneet Jere Vertanen ja Valtteri Jeskanen kuuluvat Jokereiden kovimpien kaappausten joukkoon. Vertanen on pelannut huipputehokkaasti Ketterässä ja on omassa roolissaan, ”kentällisen neljäntenä hyökkääjänä”, sarjan paras. Puolustuspään ominaisuuksissa ei kuitenkaan ole kehumista ja senpä takia Vertanen edelleen jatkaakin Mestiksessä.

Jeskanen on sen pärjännyt aiemmin pienessä roolissa Liigassa. Ketterässä hän pelasi vahvan kauden ja oli sarjan parhaimmistoa yleispakkina. Jeskanen on ensisijaisesti perinteinen puolustava puolustaja, mutta liike ja kädet riittävät ainakin Mestiksessä oikein hyvin myös yleispakin rooliin.

Harjoituspelien perusteella Jokereiden ykköspakiksi on kuitenkin mielestäni vähän yllättäenkin soviteltu Saku Forsblomia. Forsblom on sahannut Liigan ja Mestiksen välillä jo kolmen kauden ajan, mutta ei ole löytänyt omaa rooliaan vielä mistään. Hän on joka tapauksessa vähintään hyvä yleispakki pelaavaan kuusikkoon, mutta voi nyt ottaa isonkin stepin urallaan, kun pääsee pelaamaan koko kauden selkeässä roolissa.

Myös Atso Lehtinen olisi top-4 –tasoa oikeastaan missä tahansa Mestis-joukkueessa. Hän on ollut aiemmin ykköspakki sekä FPS:ssa että Kiekko-Vantaassa. Viime kevään hän kiekkoili SaiPassa, mutta jäi niukasti ilman jatkosopimusta. Lehtisen parhaat ominaisuudet ovat kiekollisessa pelissä, mutta hän ei ole vielä tehnyt läpimurtoaan ihan sarjan kovimman kaliiberin kastiin.

Viides varma nimi Jokereiden pelaavaan kuusikkoon on Santeri Haakana. Tulokasta on soviteltu harjoituspeleissä ainakin Forsblomin että Vertasen pakkipariksi. Haakana oli viime kaudella Jokereiden U20-joukkueen kapteeni ja kärkipakki. Hän ei ole ollut maajoukkuetason lupaus, mutta lienee kuitenkin vähintään potentiaalinen tulevaisuuden Liiga-pelaaja ja täyttänee tonttinsa Mestiksessä heti ensimmäisellä kaudellaan.

Kuudenneksi pakiksi ovat tyrkyllä nuoret tulokkaat Kalle Kangas ja Jerkko Virtala. Kangas on vasta 18-vuotias ja pelannut U20-sarjassakin vain yhden täyden kauden. Kesällä NHL:ään varattu puolustaja on kuitenkin sen verran iso lupaus, että hänen oikeastaan kuuluisi pärjätä Mestis-tasolla saman tien.

Kangas on modernin jääkiekon isokokoinen yleispuolustaja. Kysymys onkin lähinnä, että katsotaanko organisaatiossa paremmaksi peluuttaa Mestiksen kolmosparissa vaiko isossa roolissa junioreissa? Itse uskoisin, että huippulupaavaa puolustajaa kehittäisi tässä vaiheessa enemmän paini aikuisten vastustajien kuin ikätovereidensa kanssa. Hän on joka tapauksessa yksi mielenkiintoisimpia seurattavia ensi kaudelle!

Kokonaistason kannalta ei kuitenkaan taida olla suurta merkitystä, pelaako kolmosparissa Kangas vai Virtala. 20-vuotias Virtala oli viime kaudella Ässien U20-joukkueen ykköspakki. Hänkin on yleispakki, jolta onnistuu myös kiekollinen pelaaminen.

Jokereiden muut sopimuspakit ovat Tuomas Nissinen, Lauri Toikka ja Jimi Enckell. Nissinen ja Toikka ovat tulokkaita Mestikseen. Nissinen debytoi viime kaudella Jokereiden U20-joukkueessa ja Toikka pelasi rivipakkina Jukureiden junnuissa. Kookas Enckell pelasi alkukauden aikana Kiekko-Vantaalla sekä Mestis- että juniorípelejä ja loppukauden rivipelaajana Peliitoissa. Mestiksen kärkipään seurassa kenenkään heistä ei pitäisi olla kuin korkeintaan satunnainen tuuraaja ja hyvin todennäköisesti koko kolmikko pelanneekin pääosin juniorijoukkueessa.

Jokeripuolustuksen kärkinelikko saattaa hyvinkin olla jopa sarjan paras. Se on myös sopiva sekoitus hyvinkin erilaisia vahvuuksia omaavista pelaajista. Myös vitos-, kutos- ja seiskapakit ovat riittävää tasoa. Ainoa miinus on oikeastaan se, että jo parinkin runkopakin poissaolo pakottanee seuran markkinoille, vaikka pelaajalistassa onkin komeasti listattuna peräti kymmenen sopimuspuolustajaa.

Hermeksen puolustuspelaaminen oli viime kaudella hyvällä tasolla. Kun koko kärkiviisikko jatkaa ennallaan ja joukkueessa on kolme sarjan kärkipuolustajien joukkoon laskettavaa pelaajaa, niin vaikea keksiä mitään syitä, miksi homma ei toimisi myös tällä kaudella.

Aapo Ahola kuuluu sarjan parhaimpiin kiekollisiin puolustajiin. Aiemmin hän on vähän lipsunut puolustusvelvollisuuksistaan, mutta viime kaudella pelaaminen oli kokonaisvaltaisestikin hyvää. Aholan parina pelannee Ernest Osenieks. Jämerä peruspakki on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta pelata jo Latvian maajoukkueessakin. Hän nosti tasoaan viime kauden aikana ja oli pudotuspeleissä hyvä.

Myös Jerkko Rämö kuului viime kaudella Hermeksen kärkipuolustajiin. Läpimurtokauden pelannut Rämö on joukkueen kakkospakki kiekolliseen rooliin: ei ihan samaa tasoa kuin Ahola, mutta vastaavasti häntä parempi puolustamaan. Kapteeni Eemeli Ylitalo on kelpo yleispakki ja vahvistaisi minkä tahansa joukkueen pelaavaa kuusikkoa.

Varma nimi pelaavaan kokoonpanoon on myös Samu Koskenkorva. Entinen nuorten maajoukkuepuolustaja on jäänyt hieman taka-alalle kahdella ensimmäisellä Mestis-kaudellaan. Mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo? Ainakin harjoituspeleissä Koskenkorva on ollut kovassa pistevireessä.

Sen sijaan kuudennen pakin tontti onkin jo pieni mysteeri. Sveitsiläistulokas Thomas Moreno pelasi ensimmäiset harjoituspelit ykkösparissa, mutta on sittemmin pudonnut pienemmälle vastuulle. Moreno on pelannut aiemmin lähinnä Sveitsin juniorisarjoja ja iski siellä viime kaudella hurjat tehot. Hän ei ole kuitenkaan ollut edes Sveitsissä oman ikäluokkansa kärkipelaajia. Kuinka taso riittää Mestikseen ja löytyykö hänelle sopivaa roolia?

Kiekollista roolia voisi ottaa myös lupaavia otteita Kärppien nuorissa esittänyt Joona Mourujärvi. Tulokaspelaaja on pieni ja pehmeä, eli myös hänelle pitäisi löytää ominaisuuksiinsa sopiva rooli kokoonpanossa. Mourujärvi ei ole pelannut yhdessäkään harjoitusottelussa.

Hermeksen sopimuspelaajia ovat myös Elliot Cederberg sekä Rovaniemeltä siirtynyt Kaapo Johansson, jotka pelannevat kuitenkin lähinnä junioreissa. Myös harjoituspeleissä nähdyille Kalle Koskelle ja Jose Seppälälle nuorten pelit ovat vielä oikea paikka kehittyä.

Hermeksellä on erittäin hyvä viiden puolustajan runko ja riveistä saattaa löytyä vielä kelvollinen kuutospakki tai jopa kaksi. Mutta kärkiviisikon jälkeen tulee joka tapauksessa ensin pari kysymysmerkkiä ja sen jälkeen tyhjää. Tämä on kuitenkaan tuskin mikään ongelma, sillä Hermes saanee tarvittaessa lainalle jostain Liiga-seurasta vähintäänkin Mestis-tasolle kelpaavan puolustajan.

Hyvin on pullat uunissa myös Imatralla, vaikka viime kausien kova alakerta hajosikin aika pirstaleiksi. Joukkueessa jatkavat vain Santeri Salmela, Jesse Viskari ja Leevi Tanskanen.

23-vuotias Salmela on ikäisekseen jo varsin kokenut. Hän menisi rivi- tai rotaatiopelaajana monessa Liiga-joukkueessakin. Luotettava ja monipuolinen yleispuolustaja voi pelata missä tahansa roolissa. Viime kausi meni loukkaantumisten vuoksi plörinäksi, mutta ehjänä pysyessään hän on Ketterän – ja kenties koko sarjankin kärkipelaajia.

Monipuolisuusihmeeksi voi kutsua myös tehokkaasti pelaavaa Viskaria. Kohtuullisen kokenut Viskari on pelannut aiemmin myös hyökkääjänä, mutta tontti lienee kiekollisena puolustajana. Tanskanen jäi viime kaudella reservipelaajaksi, mutta on nyt lähempänä pelipaikan nappaamiseen. Hänelle tuskin on luvassa vieläkään isoa roolia, mutta hän pystynee täyttämään roolin simppeliä peruspeliä pelaavana puolustajana puolustajana.

Uusista hankinnoista Riku Tuomola on Ketterän uusi ykköspakki. Tuomola on pelannut KooKoossa liigaa ja ollut U20:ssä kärkipakki. Hän on taitava, pelirohkea, viihdyttävä ja todella potentiaalinen kiekollinen puolustaja. Tuomola tulee olemaan isossa roolissa Ketterän kiekollisessa pelissä sekä tasaviisikoin että ylivoimalla. Kelpaisi minkä tahansa Mestis-joukkueen ykköskenttään.

Sen sijaan Ketterän muut uudet puolustajat ovat tulokkaita sekä myöskin paljon tuntemattomampia tapauksia. Heistä voi kuitenkin löytyä isojakin yllättäjiä.

Niko Liiri otti valtavan harppauksen viime kaudella ja oli JYPin U20-joukkueen kärkipakki. Hän on pelannut harjoitusottelut Tuomolan parina ykköskentässä. Onko liian rohkeaa verrata muutaman vuoden takaiseen Jere Vertaseen ja odottaa samanlaista kehityskaarta?

Pelaavan kokoonpanon vakionimiä lienevät myös Aapo Sarell ja Artem Hrebenyk. Sarellia pidetään vähintään semilupaavana pelaajana, jolla on myös hieman Liiga-kokemusta. Viime kauden Sarell pelasi Pohjois-Amerikan kovatasoisessa WHL-juniorisarjassa, jossa puolustamistyöskentelystä ei parane lipsua. Hän siis pärjännee vähintään pienessä peruspakin roolissa myös Mestiksessä.

Ukrainan maajoukkuepakki Hrebenyk sen sijaan on suurempi arvoitus. Hänellä voi riittää paljonkin totuttelemista Mestis-kiekkoon. Tosin ainakin harjoituspeleissä Hrebenyk on ollut koko joukkueen tehokkain puolustaja. Hän saattaa olla mahdollinen jokerikortti isompaankin kiekolliseen rooliin.

Tanskasen kanssa pienemmistä peliminuuteista kisaavat myös Aleksi Niemi ja Juho Hallikas. Niemi oli viime kaudella SaiPan U20-joukkueen runkopelaajia ja menee varmasti peruspakin pienessä roolissa myös Mestiksessä. Ketterän oma junnu Hallikas sen sijaan on pienikokoinen, kiekollinen puolustaja. Hän on ollut junioreissa tehokas, mutta hänen voi olla hyvin vaikea mahtua pelaamaan omilla vahvuuksillaan Mestikseen.

Ketterän kärkikolmikko (Salmela-Tuomola-Viskari) kestää vertailun ihan mihin tahansa muuhun Mestis-kolmikkoon. Sen jälkeen tulee kuitenkin merkittävä pudotus: kaikki loput puolustajat ovat nuoria ja kokemattomia. Heissä on potentiaalia, mutta tämä potentiaali on vielä realisoitava. Nuoret saavat näyttöpaikkansa, mutta luultavasti Ketterän puolustus vahvistuu jossain vaiheessa kautta lainapakilla esimerkiksi Lappeenrannasta, Kouvolasta tai Mikkelistä.

Viime kauden puolustajista IPK:ssa jatkaa ainoastaan Oskari Mikkonen, joka pelasi kohtalaisen tulokaskauden, mutta jäi kuitenkin vähän pimentoon. Tosin melkoisen harmaaksi peruspuolustajien massaksi jäi viime kaudella koko muukin poppoo, pois lukien supertehokas Alex Cotton sekä ajoittain väläytellyt Noel Pietilä.

Tälle kaudelle IPK:lla on heittää kaukaloon sarjan kärkipään pakit sekä ykkös- että kakkoskenttään. Juuso Arola on ollut Peliittojen ykköspakki parin viime kauden ajan. Viime keväänä hän piipahti myös SaiPassa. Arola on yleispakkina Mestiksen kärkipäätä, mutta hänellä on potentiaalia petrata vielä jonkin verran myös kiekollisessa roolissa.

Iisalmeen palaavan Saku Kinnusen vahvuudet ovat puolestaan hyökkäyssuuntaan. Kinnunen valittiin edellisellä Mestis-kaudellaan sarjan parhaaksi puolustajaksi. Sen jälkeen hän kävi yrittämässä Liiga-paikkaa ja pelasi viime kauden Puolassa. Kokenut ja tehokas puolustaja on yksi IPK:n avainpelaajista, jonka merkitys erityisesti ylivoimalla on suuri.

Isoa roolia lienee luvassa myös tällä haavaa vain pätkäpestistä IPK:n kanssa sopineelle Valtteri Kakkoselle. Kakkonen on pelannut JYPissä noin 150 Liiga-peliä, mutta putosi viime kaudella pois vakiokokoonpanosta. Mestis-tasolle hän on kuitenkin hyvä yleispakki. Kakkonen odottelee kuitenkin vielä, josko pelipaikka aukeaisi jostain muualta. Hänen sopimus on voimassa vain marraskuun alkuun, joten on hyvin mahdollista, ettei hän pelaa koko kautta Mestiksessä.

Viimeisissä harjoituspeleissä Arolan parina ykköskentässä on pelannut Robert von Gerdten. Nuorukainen on potentiaalinen pelaaja isoonkin rooliin. Hän on ollut hyvä U20-liigassa ja täytti viime keväänä täydennysmiehenä pienen roolinsa Kiekko-Espoon mestariujoukkueessa.

Lopuista pelipaikoista Mikkosen kanssa kisaavat Ville Puhakka ja Luukas Kallioinen. Puhakka on isokokoinen yleispakki, joka on kuulunut kahdella viime kaudella JoKP:n runkomiehistöön. Kallioinen jäi puolestaan rivipelaajaksi Peliitoissa – jossa pakiston taso ei kovin kaksinen ollut. Hän on kuitenkin sitä aiemmin pelannut todella hyvin Suomi-sarjassa, joten potentiaalia Mestikseen voisi löytyä.

Harjoituspeleissä IPK:lla on ollut ajoittain vaikea saada edes kuutta pakkia kasaan, vaikka oma juniori Josi Kähkönenkin on pyörinyt ringissä mukana. IPK saa kasaan hyvän kuusikon, jos pelaajat pysyvät terveinä, mutta oikein minkäänlaista reserviä – ei edes vaikka Kakkonen onkin mukana ainakin alkukauden. KalPa-lainalle tai parille olisi tarvetta.

Muokkaus: Valtteri Koskela tuli JYPistä lainalle. Koskela on huomioitu arvosanassa, mutta vastaavasti myöskin se, että Koskelan tai Kakkosen pestien pituudesta ei ole varmuutta.

RoKi-puolustuksessa vaihtuu vain kaksi vakiopelaajaa. Joukkueesta poistuvat ulkomaalaisvahvistukset Miks Tumanovs ja Joshua Tetlow. Heidän tilalleen tulevat Eemeli Virtanen (Ässät U20) sekä Adam Wolin (KooVee).

Liigasopimuksen ansainnut Tumanovs oli vähän yllättäenkin viime kauden tehokkain RoKi-pakki runkosarjassa. Mutta ei RoKilla pitäisi olla hätää sen suhteen, etteikö kiekollista osaamista löytyisi myös tällä kaudella, sillä sekä Tom Grönblom ja Paavo Tyni jatkavat joukkueessa. Kumpikin heistä on sarjan ehdotonta eliittiä kiekollisina puolustajina.

Myös Jaako Manninen ja Aleksi Kenttämaa pelasivat viime kaudella merkittävissä rooleissa ja hyvät kaudet. Manninen on kelpo tason yleispuolustaja Mestikseen. Hän olisi jo varmasti saanut isompaa vastuuta myös kiekollisessa pelissä, ellei edellä olisi ollut kolmea kovaa tekijää. Kenttämaa on kovaotteinen peruspakki, joka nousi viime kaudella runkopelaajien joukkoon, ja on pelannut harjoitusotteluissa Tynin parina ykköskentässä. Hän näytti viime kaudella, ettei ole myöskään täysin kädetön pelaaja.

Kärkikentissä ovat harjoituspeleissä kokeilleet myös Virtanen ja Niko Sihvonen. Ässien U20-joukkueen kärkipakki, ja jokusen liigapelinkin pelannut, Virtanen lienee riittävä yleispakki vähintään pienempään rooliin Mestiksessä. Joukkueessa jatkava Sihvonen on pelannut aiemmin myös hyökkääjänä ja on vähintään monikäyttöinen rotaatiopelaaja.

Wolin vaikuttaa vähän erikoisemmalta hankinnalta. Hän jäi KooVeenkin hyvin kapeassa pakistossa rivipelaajaksi kahdella viime kaudella, eikä ole saanut kovin suurta roolia harjoituspeleissä myöskään RoKissa. Täyttää toki rivipelaajan roolin.

Leevi Siira saattaisi puolestaan olla todellinen longshot-henkinen yllättäjä pelaavaan miehistöön ja kiekolliseen rooliin. Hän oli viime kaudella U20:ssä suorastaan huikean tehokas; tosin ”yli-ikäisenä” ja ”vain RoKissa”, aiemmin urallaan hän ei ole mahtunut ikäkausijoukkueidensa ykkösryhmiin. Siira pelasi muutaman Mestis-pelin jo viime kaudella ja kuului nyt harjoituspeleissä vakiomiehistöön. Myös Miska Merkkiniemellä on sopimus, mutta hän pelannee junnujen puolella.

RoKin puolustus ei ole vahvistunut, mutta ei kuitenkaan myöskään heikentynyt hirveästi. Neljän vakiopelaajan jatkaminen tuo hyvää jatkuvuutta. Joukkueessa on kaksi sarjan parhaimpiin kiekollisiin pakkeihin kuuluvaa pelaajaa ja lisäksi kaksi kelpo pelaajaa puolustavampaan rooliin. Mutta entä kun kaksi näistä pelaajista on poissa? Kuutospakki ei ole sellaista tasoa, mitä kärkipään seuroilla pitäisi ehkä olla, joten alhaalta ei löydy paikkaajia isompiin rooleihin.

TuTolla on kasassa oikein hyvä ja tasapainoinen puolustus. Se sijoittuu kuitenkin koko sarjan vertailussa vasta sarjan keskikastiin, koska monessa muussa joukkueessa jokainen vastaavan pelipaikan pelaaja nyt vaan on pienen napsun verran kovempi kuin vastaava tutolainen.

Mikke Levo on liidannut TuTon alakertaa jo vuosien ajan. Kokenut kippari kuuluu joukkueen avainpelaajiin myös tällä kaudella. Levo on kasvattanut pelillisestä merkistystään samaan tahtiin kuin on vähentänyt hölmöilyjään. Hän on nykyään sarjan parhaita yleispakkeja ja kelvollinen myös kiekolliseksi ykköspakiksi.

Levon asema TuTon itseoikeutettuna ykköspakkina saattaa kuitenkin olla vaakalaudalla, sillä Miika Heiskari tarjoaa vähintään varteenotettavan haasteen. Heiskari on ollut JoKP:ssa hyvän tason runkopelaaja ja tuo ennen kaikkea kiekollista osaamista TuTon alakertaan.

Myös Puolasta palaava Jere Karlsson on Top-4 –roolin puolustaja. TuTon ex-kapteeni on kokenut perus/yleispakki ja luotettava pari joko jollekin nuoremmalle pelaajalle tai hyökkäävämmälle pakille.

TuTossa jatkavat Jasper Rannisto ja Daniel Takkunen nousivat jo viime kaudella joukkueen runkopelaajiksi. Yleispakki Rannisto on tosin ollut sivussa harjoituspeleistä. Takkunen osoitti kiekollista potentiaaliaan jo viime kaudella ja oli harjoituspeleissä joukkueen tehokkain puolustaja.

Jesse Vuorelan urapolku saattaa olla samanlainen kuin vaikkapa juuri Takkusella. Kiekko-Espoossa nuori peruspakki jäi rivipelaajaksi, mutta ehkäpä hänkin onnistuu nousemaan TuTossa runkomiehistöön? Ainakin harjoituspeleissä hän on pelannut isossa roolissa.

Peliajasta kisaavat myös Elias Lampi ja Niklas Grönlund. Iso, mutta kankea Lampi pelasi kaksi viime kautta Peliitoissa rivipuolustajana. Grönlund oli viime kaudella Lukon U20:ssä rivipelaaja, mutta omaa ilmeisesti jonkinlaista potentiaalia, koska pääsi treenaamaan kesän Liiga-Sportin kanssa. Vakioroolia ei kuitenkaan liene kummallekaan luvassa.

Varamiehenä toimii lisäksi Niclas Karjalainen, joka pelasi muutaman pelin Mestistä jo viime kaudella. Hän jatkanee kuitenkin junnujen puolella, ellei kovaotteinen oman alueen luuta sitten onnistu jossain vaiheessa kautta säväyttämään valmennusjohtoa.

TuTon puolustus on selvästi viimevuotista parempi, laajempi ja ennen kaikkea kokeneempi. Kuusikossa on kaksi selkeää kärkihahmoa ja loputkin pelaavan kokoonpanon pakit ovat helposti Mestis-tasoa. Pienemmistä peliminuuteista on myös tervettä kilpailua. Levon ja Heiskarin onnistuminen on joka tapauksessa merkittävässä asemassa.

Jatkuu seuraavassa viestissä

Everton · 12.09.2023 klo 22.49

PUOLUSTUS, OSA II

Historian kirjoja pitää selailla aika paljon taaksepäin, että löytää kauden, johon Hokki on lähtenyt näin hyvällä pakkikalustolla! Uusista kärkihankinnoista niin Niko Mikkola kuin Veli-Matti Tiuramäki voisivat pelata jopa mestaruutta tavoittelevan joukkueen ykköskentässä. Joukkueessa jatkavat Aapo Holtinkoski ja Jesper Henriksson menisivät hekin kuuden pelaavan pakin joukkoon missä tahansa muussakin joukkueessa.

Mikkola on ollut aiemmin Mestiksessä pelatessaan sarjan johtavia kiekollisia puolustajia. Viime kauden hän pelasi Puolassa ja Romaniassa. Hänellä ei jää kiinni taidonpuutteesta, mutta ainakin minulla on hänestä mielikuva hitusen hasardina puolustuspään pelaajana. Sen sijaan hyvän kauden KeuPassa pelannut Tiuraniemi on tasainen ja luotettava yleispuolustaja. Kokeneen kaksikon pitäisi muodostaa laadukas ja hyvin tasapainossa oleva ykköspakkipari.

Nuoremmasta kaartista Holtinkoski nousi viime kaudella hieman yllättäenkin Hokin ykköspakiksi. Kiekollinen puolustaja oli 28 pisteellään joukkueen tehokkain puolustaja. Kolmannen kautensa Hokissa aloittava Henriksson on puolestaan monipuolinen yleispuolustaja, jolla on rahkeita nousta aiempaa isompaankin rooliin.

Jatkajiin kuuluu myös melko kokenut Patrik Forsberg. Monikäyttöinen Forsberg on hyvä lisä joukkueeseen, vaikka viime kausi olikin varsin rikkonainen. Hän on pelannut aiemmin myös hyökkääjänä ja voi täyttää minkä tahansa pienemmän roolin alakentissä.

Varma pelaaja pelaavassa kuusikossa lienee myös kakkosvalmentaja Antti Halosen mukana Kuopiosta tullut Joel Mykkänen. Mykkänen oli viime kaudella Halosen valmentamassa KalPan U20-joukkueessa rivi/runkopakki.

Harjoituspeleissä vakiopelaajia ovat olleet myös RoKista siirtynyt Santeri Yli-Suutala sekä joukkueessa jatkava Henri Kyllönen. Pienikokoinen Yli-Suutala on ollut rotaatiopelaaja RoKissa parin viime kauden ajan. Pienessä roolissa Hokissa pelannut Kyllönen on puolestaan jaksanut sinnikkäästi hakea paikkaansa joukkueessa. Sopimuspelaajiin kuuluu myös pienikokoinen Eemil Heikura, joka pelasi myöskin pienessä roolissa Hokissa viime kaudellakin.

Hokin kärkinelikossa ei ole moitittavaa. Sen jälkeen taso putoaa kuitenkin radikaalisti. Forsberg, Mykkänen ja tuuraajaosasto pärjää kyllä pienissä rooleissa, mutta hätä iskee, jos ja kun heitä joudutaan nostamaan paikkaajiksi kärkikenttiin. Hokki-pakisto kaipaisi lisämiehiä: ei välttämättä mitään huippuja, vaan jo pari ihan pelkkää rutinoitunutta peruspakkia auttaisi jo paljon.

Taisin vuosi sitten kuvailla Kiekko-Vantaan puolustusta tasapaksuksi. Mutta nythän se vasta tasapaksu onkin, kun Atso Lehtinen ja Jaakko Haartikin ovat poissa.

Vahvimpia ehdokkaita johtaviin rooleihin ovat FPS:sta siirtynyt Joona Vainio sekä joukkueessa jatkava Oliver Tuhkanen. Viime kausi oli molemmilta hyvä, vaikka Vainion kausi jäikin rikkonaiseksi. Molemmat ovat yleispakkeja, mutta osoittivat viime kaudella potentiaaliaan myös kiekollisina. Tätä tonttia riittää nyt otettavaksi.

Nostetta uralleen hakevat myös Leevi Karjalainen ja Matias Lentämäki. Karjalainen on pelannut aiemmin rivipelaajana JoKP:ssa ja Ketterässä. Vantaalla hän lienee vakiokokoonpanon pelaaja. HIFK-nuorten entinen kapteeni Lentämäki on puolestaan pelannut kaksi kautta Peliittojen heikon pakiston runkopelaajana. Harjoitusotteluissa hän on ollut tehokas – suorastaan lentokunnossa!

Tuhkasen lisäksi viime kauden puolustajista joukkueessa jatkavat myös Nikke Kettukangas ja Ville Rautiala. Kettukangas on sarjan kokeneimpia pelaajia. Hänen maksimitasonsa tuntuu kuitenkin olevan peruspakkina pelaaminen ei-liian-isossa roolissa. Myöskään Rautiala ei ottanut mitään steppiä eteenpäin viime kaudella vaan jäi rivi/runkopakiksi. Tämä kaksikko menee kolmosparina, mutta ei sitä korkeammalla.

Kaksi muuta Kiekko-Vantaan sopimuspuolustajaa ovat tulokkaita – ja hyvinkin mielenkiintoisia sellaisia. Adam Srdinko on pelannut KooKoon U20-miehistössä sekä myöskin Tshekin nuorten maajoukkueessa, mutta häneltä jäi koko viime kausi pelaamatta. Robin Laukkanen löytyi puolestaan Karhu-Kissojen junioreista, joissa hyökkääjän tontilta alakertaan vaihtanut nuorukainen oli hurjan tehokas.

Vantaalle plussaa siitä, että tasaisessa pakistossa riittää ainakin jollain tapaa rutinoituneita Mestis-tason pakkeja. Iso miinus kuitenkin kärkiosaamisen puutteesta: kukaan vantaalaispuolustajista ei olisi ainakaan lähtökohtaisesti kärkipelaaja missään kärkipään joukkueessa.

Voisiko apu tulla kuitenkin HIFK-lainapelaajan muodossa? Sekä Elmeri Luhanka että Joona Lehmus piipahtivat Kiekko-Vantaan paidassa jo harjoituskaudella, eikä kummallekaan liene luvassa paikkaa Liiga-joukkueen vakiokokoonpanossa.

Luhanka olisi oikeinkin hyvä runkopelaaja mille tahansa Mestis-joukkueelle. Mikään kiekollinen taituri tai luontainen kärkipakki hän ei kuitenkaan ole, joten ei ehkä sittenkään olisi erityisen merkittävä vahvistus lohipaidoille. Lehmus sen sijaan saattaisikin tuoda joukkueeseen kaivattua kiekollista osaamista.

KeuPan puolustaminen oli viime kaudella huonoa. Ratkaisu? Vaihdetaan kaikki pakit. Nähtäväksi jää, onko siitä apua. Keuruulaisten ongelmien syy ei nimittäin ollut huonoissa puolustajissa, vaan juurisyyt löytyivät sekavasta pelitaktiikasta. No, nyt pakisto on kuitenkin paitsi täysin uusi, mutta myös aivan erityylinen kuin viime kaudella.

Viime kauden ykköspakki Juuso Ketola siirtyi Liigaan ja luotettava Veli-Matti Tiuraniemi Kajaaniin. Nyt isoimman profiilin nimiä joukkueessa on kaksi peruspakin sanakirjaselitystä: Arturs Andzans ja Mikko Lahtinen.

Latvian maajoukkueringissäkin mukana ollut Andzans oli viime kaudella TuTossa runkopelaaja. Konkari ja KeuPa-ikoni Lahtinen palaa puolestaan Keuruulle harharetkeltään: ruoho ei ollutkaan sen vihreämpää Iisalmessa.

Jämäkkä Andzans ja isäntä-Lahtinen pitävät varmasti jöötä omalla alueella ja tuovat ryhtiä koko joukkueen pelaamiseen. Kiekollisena kummankin taidot ovat kuitenkin varsin rajoitetut. Myös Joni Kuoppala on pelannut aiemmin peruspakkina, mutta joutui – tai pääsi – viime kaudella kantamaan vastuullisempaa roolia FPS:ssa. Vastuuta riittää myös nyt.

Aiempaa isompaa tonttia olisi tarjolla myös Tony Tuupaselle, Joonas Pohjasmäelle ja ainona pelaajana KeuPa-pakistossa jatkavalle Kimi Kuuselalle. Tuupanen nousi rotaatiosta viime kaudella Hermeksessä runkopelaajaksi. Pohjasmäki jäi kahdella kaudellaan Kiekko-Vantaassa reservi/rivipelaajaksi, mutta on aiemmin urallaan tottunut pelaamaan isompia minuutteja Suomi-sarjassa. Kuuselan rooli KeuPassa oli viime kaudella pieni, mutta jonkinlaista potentiaalia löytyy hänestäkin.

KeuPan puolustus on helposti Mestis-kelpoinen, mutta varsinaista kärkiosaamista ei löydy edes mikroskoopilla tutkimalla. Lisäksi se on auttamatta aivan liian kapea: joukkueella on vain kuusi sopimuspuolustajaa. Olenkin laskenut arvosanan sen mukaan, että joukkue saa ainakin yhden lainapakin JYPistä. Vaan saapa nähdä miten sen kanssa käy.

KeuPan kannalta on huolestuttavaa, että JYP lainasi koko viime kauden KeuPassa pelanneen Valtteri Koskelan sen sijasta kilpakumppani IPK:lle. Kertooko tämä jotain? Miks Tumanovs olisi juuri sellainen pelaaja, jota KeuPa-pakisto kaipaisi, mutta voi olla, että Keuruulla joudutaan tyytymään pienempiin silakoihin, ellei jopa tähteisiin.

JYP-junnut Niko Minkkinen ja Ossi-Veikka Vuontisvaara pelasivat yhdessä harjoitusottelussa KeuPassa. 18-vuotiaiden MM-joukkueessa pelannut ja viime kaudella U20-maajoukkuerinkiin noussut Minkkinen on lupaavahko oman pään luuta. Iso koljatti pelasi osan viime kaudesta OHL:ssä ja pärjäisi varmaankin Mestiksessä, mutta ei olisi vastaus kärkipakkien puutteeseen. Viime kaudella U20-joukkueessa rivipelaajana ollut Vuontisvaara sen sijaan olisi lähinnä apu siihen, että kokoonpano saadaan täysilukuiseksi.

Forssassa tilanne on pitkälti sama kuin Keuruulla. Viime kauden pakeista jatkaa vain Samuli Virtanen ja pelaajista on pulaa jo ihan lukumääräisestikin.

Kärkikaksikon tämän kauden FPS-puolustuksessa muodostavat Tomi Niku ja Oskari Lahtinen. Molemmat ovat kelpo tason pelaajia Mestikseen, mutta kummankin on pakko pystyä nostamaan tasoaan huomattavasti, mikäli aikovat kannatella joukkuetta.

Pienen ja pehmeän Nikun vahvuudet ovat kiekollisessa pelissä. Hän on pelannut Hokissa ja KeuPassa kahden ja puolen kauden ajan, mutta läpimurto sarjan kärkipään pakkeihin on vielä tekemättä. Moukarinheittäjä-Lahtinen on puolestaan jämerä peruspakki, joka siivoaa kyllä oman maalin edustan, mutta nyt hänen pitänee osallistua pelaamiseen kokonaisvaltaisemminkin kuin TuTossa.

Ainoa jatkaja koko vihreäpaitojen alakerrassa on Samuli Virtanen. Noin 300 peliä FPS:ssa pelannut puolustaja on jo kai laskettava modernin ajan seuraikoniksi. Kovin isoon rooliin hänestä tuskin kuitenkaan on, vaikka oikeuskäsittelyt ovat nyt takanapäin ja valmistautuminen kauteen on ollut sen myötä ihan muuta kuin vuosi sitten. Peruspakki hoitaa hommansa, mutta ei mitään sen enempää.

Muut puolustajat ovat nuorempia tulokkaita. Jakub Michalek on pelannut jo useamman kauden Tshekin divarissa, mutta ei ole ainakaan suuremmin loistanut siellä. Pienikokoinen peruspakki on pelannut harjoituspeleissä Virtasen kanssa.

Viljami Jokirinteen vahvuudet lienevät puolestaan kiekollisessa pelissä: ainakin Ilveksen U20-joukkueessa hän oli tehokas. Hänen parinaan harjoituspeleissä on pelannut Jukureiden junnujoukkueen viime kauden kapteeni Joonas Liimatainen.

Seitsemäs sopimuspuolustaja Konsta Nurmi on U20-Mestis-tasoa, joten häntä tuskin peluutetaan muuten kuin äärimmäisessä hädässä. Laskin sen varaan, että FPS saa vähintäänkin leveyttä tai reserviä HPK-junnuista. Vahvistuksia kuitenkin – ainakin toivottavasti – etsitään edelleen.

Sopimuksen FPS:n kanssa tehnyt kokenut ruotsalainen kiekkokiertolainen Mathias Åhman teki forssalaisille oharit. Myös näytillä käväissyt parimetrinen korsto Anton Heikari jatkoi matkaansa eteenpäin jo yhden harjoituspelin jälkeen.

KooVeen puolustus on jopa vielä keuruulaisten ja forssalaisten pakistoa kapeampi. Tampereen porukalla on nimittäin vain viisi omaa sopimuspuolustajaa. Aika paljon on siis jäämässä Ilveksen suopeuden varaan…

Positiivista on, että viime kauden molemmat avainpuolustajat Oskari Kantola ja Jeremi Wehmas jatkavat joukkueessa. Kumpikin kellotti viime kaudella isot minuutit peliaikatilastoihinsa – ja iso tulee rooli olemaan molemmilla myös tällä kaudella.

Kantola oli viime kaudella joukkueen ykköspakki. Hän on hyvä Mestis-tason yleispuolustaja, mutta kantoi ihan kiitettävästi myös kiekollista vastuuta. Kapteeni-Wehmas on luontaiselta pelaajatyypiltään ehkä enemmän peruspakki, mutta sai hänkin urakoida viime kaudella varsin monipuolisesti.

Kolmas selkeä Mestis-tason puolustaja joukkueessa on Joonas Virtanen, joka nosti viime kaudella Hokissa profiiliaan selvästi. Varsinaisena kärkikenttien pakkina häntäkin on kuitenkin vaikea pitää. Muut sopimuspuolustajat ovat Elias Ruusu ja Kalle Hällfors. Kumpikin heistä pelasi viime kaudella aika pientä roolia KooVeen rivipakkeina.

Löytyisikö Ilveksestä tai jostain muualta muutamaa kärkipakkia KooVeeseen? Tarvetta olisi, mutta ainakaan harjoitusotteluissa kovan profiilin puolustajia ei ole nähty. Otto Heinonen kävi pelaamassa kaksi ja Sebastian Soini yhden harjoituspelin. Heinonen oli viime kaudella kärkipakkeja Ilveksen U20-joukkueessa ja kävi pelaamassa osan kaudesta myös KooVeessa. Soini on puolestaan lupaava, mutta vasta 17-vuotias juniori.

Harjoituspeleissä puolustusta täydensivät myös Matias Hautala ja Sever Bilgili, joilla kummallakaan ei taida olla sopimusta vielä minnekään. Hautala oli viime kaudella rotaatiopelaaja KooVeessa. Bilgili pelasi puolestaan Tappara-nuorten kapteenina, mutta oli pelillisesti aika pienessä roolissa.

Ei hyvältä näytä.

Joensuulaisten ainoat ns. varmat Mestis-tason puolustajat ovat Juho Juvonen, Severi Savijoki ja Kasper Mäenpää. Viime kaudella he pelasivat keskimäärin 18, 15 ja 12 minuuttia ottelua kohden ja saalistivat runkosarjasta tehopisteet 8, 11 ja 11. Tällä kaudella vastuu on ihan toista ja peliminuuttien pitäisi mennä päälle 20:een.

Juvonen on ainoa jatkaja JoKP-puolustuksessa. Hän kuului joukkueen runkopelaajiin viime kaudella, mutta ei ollut ollenkaan näkyvä pelaaja. Juvonen on toistaiseksi jäänyt peruspakiksi, vaikka potentiaalia muuhunkin pitäisi olla. Nyt on iso näyttöpaikka, mutta se pitäisi hyödyntää jo syksyn aikana, sillä armeija häirinnee hänen kevätpuoliskoaan.

Suonpään tulokaskausi sujui runkopelaajana FPS:n kolmospakkiparissa, kun taas Mäenpää jäi Hermeksessä rivipelaajaksi. Harjoituspeleissä JoKP:n ykkösparin ovat muodostaneet Juvonen ja Savijoki.

Kaikki muut JoKP-pakit ovat tulokkaita. Heistä potentiaalisin on Ukrainaan jumiin jääneen Ratushnyin tilalle pestattu nuori tshekkiläinen Martin Böhm. Sparta Prahan sopimuspelaaja ei ole mikään ihan tusinajunnu. Hän on ollut mukana maansa nuorten maajoukkueringissä, piipahtanut WHL:ssä, pelannut nuoresta pitäen miesten pelejä Tshekin kakkostasolla ja ollut tehokas juniorisarjoissa. Onnistuessaan hän saattaa ottaa ison vastuun joensuulaisten kiekollisesta pelistä.

Samu Romakkaniemi ja Roope Loukasvuori jäivät kumpikin viime kaudella rivipakeiksi U20-joukkueissaan JYPissä ja Kärpissä. Molemmat heistä ovat ainakin taustaltaan ja tilastoiltaan heikompia kuin mitä reservipuolustajatkin suurimmalla osalla muista Mestis-joukkueista ovat.

Kaikista yllättävin kaveri pakistossa on kuitenkin Ilmari Karhapää. 25-vuotias pelaaja on löytö suoraan kolmosdivarista! Hurjat tehot alasarjassa nakuttanut puolustaja on koko sarjan suurimpia mysteereja. Optimistit unelmoivat uudesta Atro Leppäsestä, mutta mitään takeita ei ole siitäkään, että hän mahtuisi kokoonpanoon edes sarjan heikoimmassa pakistossa.

Joensuulaisten sopimuspelaajiin kuuluu myös Rasmus Kankkunen. 19-vuotias pelaaja nostettiin mukaan omista junnuista, joissa hän on pelannut aiemmin U20-Mestistä. Se lienee sopivampi sarjataso hänelle edelleenkin.

Vaikea mun on tästä oikein mitään positiivista keksiä.

Valle · 12.09.2023 klo 23.41

Aivan loistavaa settiä @Everton !

spertti · 13.09.2023 klo 09.10

Kiitos @Everton täältäkin. Todella hyvää analyysiä, ja olet kyllä selkeästi nähnyt paljon vaivaa tähän.

Danone · 13.09.2023 klo 09.52

Huikeaa, kiitos!

Franto · 13.09.2023 klo 12.34

Hattu päästä. Todella hienoa työtä jälleen!

OCE · 13.09.2023 klo 23.57

Everton kirjoitti:
Niko Liiri otti valtavan harppauksen viime kaudella ja oli JYPin U20-joukkueen kärkipakki. Hän on pelannut harjoitusottelut Tuomolan parina ykköskentässä. Onko liian rohkeaa verrata muutaman vuoden takaiseen Jere Vertaseen ja odottaa samanlaista kehityskaarta?

Onko rohkeaa verrata Vertaseen, kyllä on. Sillä en vertaisi Liiriä tuohon vetelykseen, mielestäni Liiri kaikessa edellä paitsi fyysisiltä ominaisuuksilta. Jos pitäis valita niin Liiri 100 kertaa sadasta, liike, kädet, peliäly, höystettynä kovalla yrityksellä.

Danone · 14.09.2023 klo 09.24

Muutama huomio pakistosta, koskien entisiä rokilaisia:

Uskon Santeri Yli-Suutalan täyttävän hyvin paikkansa Hokin kolmosparissa ja pystyvän paikkaamaan myös top4-minuutteja. RoKissa tien tukkeena oli kolmosparissa kaksikko Miks Tumanovs - Joshua Tetlow, ja Yli-Suutalan kaltaisena yleispakkina Jaako Manninen oli oikein hyvä. Heikommassa joukkueessa varmasti käyttökelpoinen.

KOOVEE:n Oskari Kantola ei ole säkenöivin kiekollinen puolustaja, mutta tekee asiat kiekon kanssa paljon paremmin kuin äkkiseltään näyttäisi. Ei hötkyile turhia ja osaa avata peliä tehokkaasti ja monipuolisesti. Kun pelataan pleijaripaikasta eikä mestaruudesta, niin omissa kirjoissa ihan uskottava kiekollinen ykköspakki.

Everton · 14.09.2023 klo 23.10

KESKUSHYÖKKÄÄJÄT (osa 1)

Sellaisen jännänä huomion tein, että monesti joukkueet ovat kärsineet kauden mittaan sentteripulasta. Nyt moni näyttää hommanneen suositusten mukaisesti kotivaraa. Joissain joukkueissa senttereitä riittää vaikka kissoille syötettäväksi!

Erittäin hyvä vai täydellinen? Kiekko-Espoolla on tällä hetkellä riveissään peräti neljä sellaista pelaajaa, jotka voisivat pelata ykkössenttereinä missä tahansa joukkueessa. Viime kauden kärkikaksikko Jaakko Heikkinen ja Arttu Tuomaala jatkavat. Uusia vahvistuksia ovat puolestaan Eetu Paasovaara ja Roope Elimäki.

Heikkinen pelasi mestarijoukkueen ykkössentterinä ja on kokonaisvaltaisesti pelipaikkansa eliittiä koko sarjassa. Nuori kakkossentteri Tuomaala latoi puolestaan tilastoihinsa vielä Heikkistäkin kovemmat lukemat ja nousi viimeistään pudotuspeleissä Mestiksen ehdottomien kärkipelaajien joukkoon.

Paasovaara pelasi viime kaudella Ranskan liigaa pinna/peli-tahdilla – eli huomattavasti tehokkaammin kuin esimerkiksi TuToon palannut Karri Forsblom. Paasovaara ylsi lähes samaan tehotahtiin myös aikoinaan Hermeksessä pelatessaan. Kokonaispaketti ei riittänyt pelipaikan vakiinnuttamiseen Liigassa, mutta Mestiksen kärkikenttiin taso riittää helposti.

Kaksi viime kautta Kiekko-Vantaassa pelanneelta Elimäeltä ei odoteta ehkä aivan samanlaista tehotehtailua, mutta kyllä hänenkin taitonsa riittäisivät ihan hyvin jopa ykköskentän keskelle. Kokeneen ja monipuolisen 30-vuotiaan pelaajan suurin arvo mitataan kuitenkin muilla mittareilla kuin pelkillä tehopisteillä.

Nelikko on hurjan kova. HIFK:n junnuista tullut Aatu Laakso saattaakin siis jäädä tulokaskaudellaan melko pieneen rooliin. Laakso on isokokoinen, mutta ei kuitenkaan pelityyliltään mikään rymistelijä tai varsinainen jarrumies. Hän on kunnostautunut juniorivuosillaan pisteiden teossa aina silloin, kun on pelannut viimeisen kauden kyseisessä ikäluokassa. Onko siis dominoinut fysiikallaan ja muussa tekemisessä on vielä puutteita?

Neloskenttään tai rotaatioon Laakson taso riittäisi varmasti joka tapauksessa. Sen sijaan huippulupaavaa Tuomas Suoniemeä ei kannata sellaiseen rooliin tuhlata. 17-vuotias Suoniemi palasi täksi kaudeksi TPS:stä takaisin Espooseen. Poikien maajoukkueen kärkipelaajalle iso rooli U20-joukkueessa lienee kehityksen kannalta tällä hetkellä paras. Mutta mistäpä sitä tietää: Suoniemi saanee kauden mittaan tililleen ainakin jokusen pelin myös Mestiksessä. Jos hän taituroi niissä, niin pelipaikka miesten joukkueessakin voi olla otettavissa.

Kiekko-Espoon sentteriosasto menisi yli arvosteluasteikon, jos sekä Heikkisen että Elimäen pelaamisesta olisi täysi varmuus. Heikkinen on nimittäin ollut sivussa koko harjoituskauden, eikä hänen toipilasajan pituudesta ole tiedotettu mitään. Elimäellä ei puolestaan ole ainakaan virallista sopimusta. Nämä kaksi asiaa liittyvät todennäköisesti toisiinsa.

Vaikka kehuinkin Heikkistä mahdollisesti jopa sarjan kokonaisvaltaisesti parhaaksi sentteriksi, niin Elimäki saattaisi olla tästä kaksikosta jopa parempi vahvistus nimenomaan tähän joukkueeseen. Sentterikalusto on monipuolisempi Elimäen kuin Heikkisen kanssa, sillä Tuomaala ja Paasovaara pitäisi kuitenkin saada hyötykäyttöön kiekolliseen rooliin.

Rouheutta – jota viimeistään pudotuspeleissä tarvitaan – löytyy espoolaisten keskikaistalle tarvittaessa joka tapauksessa. Niko Kivelä ja Morten Jürgens pelasivat viime kaudella pääosin keskushyökkääjinä. Tällä kaudella he ainakin aloittavat laidalla, mutta otin heidät huomioon pienellä panoksella myös sentteriosason arvosanassa. Heistä on sellainenkin iso hyöty, että pystyvät ottamaan aloituksia, joten alivoimanelikkoihin ei tarvitse uhrata ketään kärkisenttereistä. Myös harjoitusotteluissa vakiomiehistöön kuulunut juniori Leevi Kinnunen voi pelata sentterinä.

Kateeksi käy ihan varmasti kaikkialla muualla paitsi Turussa.

Eipä ole paljon parannettavaa TuTonkaan sentterikalustossa. Monena viime kautena joukkueessa joko ykkös- tai kakkossentterinä pelannut Juho Virtanen taitaa nyt joutua siirtymään laidalla peliaikaa saadakseen. Se kertoo aika paljon tilanteesta.

Isolla profiililla pelaajamarkkinoilla häärinyt TuTo nappasi riveihinsä peräti kolme kärkitason sentteriä: Karri Forsblomin, Turo Asplundin ja Eppu Karuvaaran. Harjoitusotteluissa hurjat pisteet takonut Forsblom pelasi viime kauden Ranskassa. Sitä ennen hän oli tehnyt läpimurtonsa FPS:ssa, kun ensimmäinen yritys TuTossa ei tuottanut kunnon tulosta. Forsblom on yksi potentiaalisista pistepörssin voittajakandidaateista.

Sportista siirtynyt Asplund on puolestaan koko sarjan kokenein pelaaja. Konkarihyökkääjällä on tilillään kuutisensataa Liiga-matsia ja lisäksi vielä parisataa Mestis-peliäkin siihen päälle. Huonoimmillaankin hän on sarjan luotettavin sentteri kakkos-kolmoskenttään, alivoimalle ja puolustamaan viimeisille minuuteille maalin johtoa. Parhaimmillaan Asplund voi tehdä kuitenkin myös elmerikaksoset,eli nousta vielä vanhoilla päivillään pistekunkuksi. Ikää Asplundilla on tosin jo 38 vuotta, eli mikään vauhtikone hän tuskin on, mutta hänet tunnetaan fiksuna ammattilaisena, joka huolehtii varmasti edelleenkin fysiikastaan.

Karuvaaran oman uran kannalta siirto TuToon vaikuttaa hieman erikoiselta peliliikkeeltä. Hän pelasi läpimurtokauden Hermeksessä, nousi joukkueen ykkössentteriki ja takoi komea 42 pistettä. TuTossa hänelle ei ole luvassa samanlaista roolia, kun kilpailu on näin hurja.

Eikä siinä vielä kaikki. Vähän yllättäenkin TuToon tupsahti nimittäin myös Vertti Jantunen, joka on vähintään semilupaava tulokas. Parikymppinen Jantunen pelasi viime kauden Pohjois-Amerikassa ja oli sitä ennen Kiekko-Espoon U20-joukkueen runkopelaajia.

Harjoitusotteluissa nelossentterinä pelasi puolestaan toinen tulokas, Esko Gröhn. Hän on jauhanut nousujohteisesti Suomi-sarjaa jo useamman kauden ajan, tuli nyt valmentaja Jonne Virtasen mukana tryoutille ja vakuutti otteillaan sopimuksen arvoisesti.

Lisäksi vaihtoehtoja keskikaistan roolittamiseen tuovat jo aiemmin mainitun Juho Virtasen lisäksi myös Niko Himmanen ja Santeri Virta. Harjoitusotteluissa he pelasivat ymmärrettävistä syistä laidalla, mutta ovat pelanneet aiemmin urallaan myös senttereinä.

TuTon keskustasta ei puutu sen paremmin kärkiosaamista, kokemusta kuin laajuuttakaan. Tästä osastosta joukkueen menestysmahdollisuudet eivät ainakaan jää kiinni!

Jokereiden sentterinelikko on sarjan toiseksi paras. Jossain vaiheessa ongelmia – tai ainakin reagointitarpeita – tulee kuitenkin väkisinkin jo sen vuoksi, että joukkueessa ei ole varsinaisesti viidettä keskushyökkääjää. Kaikki laitahyökkääjätkin taitavat olla hyvin puhtaita laitureita.

Mutta etenkin kolme kärkikenttien sentteriä ovat huikeaa tasoa. Erkka Seppälä on ollut jo useamman kauden Mestiksen eliittiä hyökkäyssuuntaan. Hän pelasi viime syksyllä niin hyvin, että nousi kesken kauden HPK:hon. Liigassa Seppälä jumiutui kuitenkin alakenttiin, jossa hänen tyylisestään pelaajasta ei ihan hirveästi ole hyötyä.

Jokereissa Seppälä kisailee ykkössentterin viitasta yhdessä Alexander Forslundin kanssa. Molemmat heistä tullaan todennäköisesti näkemään hyvin korkealla pistepörssissä. Forslund on pelannut aiemmin urallaan todella tehokkaasti sekä Pelicansin U20-joukkueessa että Peliitoissa. Nyt hän pelaa kuitenkin ensimmäistä kokonaista kauttaan Mestiksessä ja saattaa tehdä todella näyttävän läpimurron sarjan kärkipelaajaksi.

Kolmoskentän keskelle Jokereilla on heittää Jesse Liuksiala, joka on voittanut jo niin Mestiksen mestaruuden kuin hopeaa Ketterän kakkossentterinä. Voisi siis melkeinpä sanoa, että nyt on jopa pykälän verran liian kova mies tässä roolissa! Liuksiala on parantanut tehojaan kausi kaudelta ja parannusvaraa saattaa olla vieläkin jäljellä, jos vaan esimerkiksi ylivoima-aikaa riittää hänellekin.

Kelvollisen tulokaskauden Kiekko-Vantaan alaketjuissa pelannut Juuso Fagerström on ihan riittävän hyvä pelaaja nelossentteriksi. Junnuvuosien tehojen perusteella hänelläkin on potentiaalia toimia tarvittaessa paikkaajana ylemmissä kentissä.

Mutta sitten päästäänkin kaikkien kehujen jälkeen miinusosaston pariin. Joukkueen viitossentterinä on toiminut juniorijoukkueen Aatu Wulff. Hän pelasi vasta viime kaudella ekan kautensa U20-ikäluokassa, eikä ollut junioreissakaan joukkueen kärkipelaajia. Mestis-joukkueessa hänen pitäisi olla korkeintaan satunnainen tuuraaja.

Toinen ongelma on kaluston rakenteessa, eli keskushyökkääjien pelaajatyypeissä. Seppälä ja Forslund ovat täysin hyökkäysorientoituneita pelaajia ja myös Liuksialan parhaat ominaisuudet ovat hyökkäyspelissä. Kenet heistä laittaisit tiukan ottelun loppuhetkiksi painimaan vastustajan kanssa ja suojelemaan johtoasemaa?

Jos Jokerit haluaa sentteriarvosanansa kympiksi, niin siihen on helppo ratkaisu. Sen kuin hommaatte mukaan yhden vahvistuksen: sellaisen vähän kokeneemman kahden suunnan luottosentterin. Siitä olisi vielä sekin hyöty, että Forslund voisi mahdollisesti vapautua laidalle. Sillä tontilla hän oli ainakin Peliitoissa vielä vaarallisempi kuin keskellä pelatessaan.

Resepti on vapaasti käytettävissä. En tartte edes provikkaa, pitäähän sitä vähintään sen verran olla hengessä mukana ja tukea Jokereiden uutta tulemista :-)

KooVeen viime kauden sentterikalustosta Jesse Pelamo ja Santeri Sillanpää vaihtuvat Janne Seppäseen ja Samuli Vainionpäähän. Tuskin tässä ainakaan selvästi miinukselle jäädään.

Kokenut Seppänen palaa joukkueeseen Saksasta. Hän on pelannut aiemmin oikeinkin tehokkaasti KooVeen ykkössentterinä, ja siihen rooliin minä häntä nytkin sijoittelisin, mutta tamperelaisten valmennusjohdolla saattaa olla asiaan erilainen lähestysmistapa.

Harjoituspeleissä ykkössentterin roolia on nimittäin petailtu Vainionpäälle. Iso rooli on hänelle varmastikin mieleen, sillä tämä kausi saattaa olla hänelle ratkaiseva koko tulevaisuuden kannalta. 23-vuotias Vainionpää on pelannut urallaan parisensataa Liiga-peliä ja voittanut U20-maailmanmestaruuden, mutta lupaavasti alkanut ura jäi polkemaan paikallaan. Viime kauden hän pelasi Ranskassa. Iso ja monikäyttöinen Vainionpää voisi hyvinkin pelata myös laidalla. Ja onpa hän pelannut joskus urallaan myös puolustajanakin!

Pienikokoinen Santtu Hakanen ”joutui” viime kaudella pelaamaan KooVeen ykkössentterinä ja oli siihen rooliin vielä pikkaisen kevyenpuoleinen. Ei ollut kuitenkaan missään nimessä huono, joten on jopa yllättävää, mikäli hän aloittaa kauden KooVeen kolmosketjussa. Hakanen voisi tosin tarvittaessa siirtyä myös laidalle, sillä KooVeesta ei lopu kesken vaihtoehdot alempien ketjujen keskelle.

Viime kauden kolmos- ja nelossentterit Santeri Aalto ja Perttu Aho jatkavat joukkueessa. Kumpikin täyttää paikkansa kahden suunnan hyökkääjänä. Aho on kuitenkin harjoituspeleissä pelannut lähinnä laidalla, kuten on tehnyt myös Heinolasta tullut Joona Lehtinen, joka pelasi viime kaudella Peliittojen kakkossentterinä.

Lisää valinnanvaraa voi tulla myös Ilves-lainojen myötä. Esimerkiksi kesällä NHL:ään varattu Samu Bau pelasi KooVeessa yhdessä harjoitusottelussa. Vakiokaartiin harjoitusotteluissa kuului puolestaan kaikissa otteluissa pelannut Nikolai Hakala. Hakala pelasi KooVeessa jo toissa kaudella ja viime kaudella hän kuului Ilveksen U20-joukkueen kärkipelaajiin.

KooVeessa on kolme kelvollista kandidaattia kärkiketjuihin ja vähintään yhtä paljon vaihtoehtoja myös alempiin ketjuihin. Vaihtoehtoja ja leveyttä siis riittää jopa ilman laina-apuja. Toisaalta taas: kukaan senttereistä ei ole ihan sitä samaa tasoa kuin kärkiseurojen ykkössentterit. Myös alempien ketjujen vaihtoehdot ovat omassa kastissaan korkeintaan keskitasoa.

Ketterältä ei tule ainakaan sentterit loppumaan kesken. Keskushyökkääjiä riittäisi nimittäin yli kahden joukkueen tarpeisiin, vaikka viime kausien kärkinimet Elmeri Kaksonen ja Jesse Liuksiala joukkueen jättivätkin.

Jesse Pelamo on Ketterän selkeä ykkössentteri ja pelasi tässä roolissa myös kaikki harjoitusottelunsa. Pelamo muistetaan aiemmilta kausilta KeuPan kärkipelaajana. Kokeneehko pelaaja pelasi viime kaudella Ruotsissa ja KooVeessa. Hän täyttää ykkössentterin standardit – vaikka ei ehkä ihan sitä tasoa, millaisia tähtiä Imatralla tällä tontilla on viime vuosina totuttu näkemään.

Hänen takanaan kyttää ainakin viiden pelaajan tasainen nippu, jotka voisi asetella mihin tahansa järjestykseen. Harjoituspelien perusteella neloskenttä rakennetaan Akseli Mäkisen ympärille ja keskiketjujen senttereinä aloittavat Jimi Rönkkönen ja Patrik Juhola.

Rönkkönen oli viime kaudella HPK:n U20-joukkueessa kärkipelaaja ja onnistui hyvin myös lainapestillään Kiekko-Vantaan sentterinä. Hän pelasi ensimmäiset harjoituspelit Ketterässä laidalla, mutta viisi viimeistä peliä ovat menneet keskellä.

Ässistä lainalle tullut Patrik Juhola sen sijaan taitaa olla puhdas sentteri. Hän pelasi junnuissa piste/peli-tahdilla ja on ollut mukana myös nuorten maajoukkueringissä. Juholan laina on sovittu kestävän alustavasti syyspuoliskon ajan, mutta hän saattaa pelata Imatralla myös koko kauden.

KooKoon U20-joukkueen kärkipelaajiin kuulunut Mäkinen ei ole hänkään mikään tyypillinen alaketjujen pelaaja, vaan kiekolliseen rooliin tottunut pelaaja. Ilmeisesti valmentaja Kari Martikainen haluaa kaikkien ketjujen keskikaistalle taitoa, sillä on vaikea keksiä muuta hyvää selitystä sille, että edelliskausien menestysjoukkueessa luotettavana kahden suunnan kolmossentterinä pelannut Jesse Ruotsi on siirretty nyt laidalle.

Laitahyökkääjän tontille saattaa joutua myös viime keväänä Ketterässä nelossentterinä pelannut Roope Turunen. Viime kaudella Turunen oli SaiPan U20-joukkueen kapteeni ja yksi kärkipelaajista. Periaatteessa koko tämä edellä mainittu porukka Pelamon takana voisi pelata kakkos- tai kolmossenttereinäkin.

Reserviosastossa Ketterän keskikaistalle löytyvät vielä Aleksi Sinkkonen, Aleksi Akkila ja Tomi-Petteri Ansiokin. Sinkkonen tuli Imatralle kesken viime kevään. Hän jäi Ketterässä rotaatiopelaajaksi, mutta on pelannut SaiPassa Liigaa ja oli juniorijoukkueessa lappeenrantalaisten kärkipelaajia.

Akkila nousi viime kaudella junioreista vakiokokoonpanon mieheksi, vaikkakin hyvin pieneen rooliin. Harjoitusotteluissa hän pelasi paljon kolmoskentän keskellä ja laidalla. Suurimman osan viime kaudesta junioreiden puolella pelannut Tomi-Petteri Ansio on puolestaan pelannut harjoitusottelut neloskentän laidalla, mutta voisi pelata myös keskellä.

Ketterä-sentteristön suunnitelmien selvittelyä vaikeuttaa se, että harjoitusotteluissa pelaamassa kävi myös sopimuksettomia pelaajia. Heistä Jesperi Viikilä taisi jo jatkaa matkaansa takaisin Unkariin. Sen sijaan TPS:n junnuista Imatralle siirtynyt Usko Laaksonen jatkaa pelejään Ketterän nuorten joukkueessa.

Ketterällä riittää siis laajuutta ja vaihtoehtoja. Pelamo johtaa joukkoja, mutta niin Juhola kuin Rönkkönenkin voivat kauden mittaan haastaa hänet ja vallata ykkössentterin tontin. Pelimiehiä riittää myös muihin variaatioihin. Kalusto on kuitenkin niin paljon kokemattomampi ja nimettömämpi kuin aiempina vuosina, että ainakaan vielä sitä ei voi verrata aiempien menestysjoukkueiden sentteristöön. Kevääseen on kuitenkin pitkä matka ja useampikin lupaava nuori voi siinä ajassa ehtiä tehdä läpimurtonsa.

Viime kauden kakkos-, kolmos- ja nelosentterit jatkavat ja heidän edelleen on hankittu kaksi uutta pelaajaa. Keskushyökkääjäkalusto on siis oletettavasti vahvistunut ainakin jonkun verran.

IPK menetti viime syksynä ykkössentterinsä Jaakko Lantan KalPaan jo varhaisessa vaiheessa kautta. Tilalle löydettin kuitenkin myöhemmin toinen kova nimi, Nicholas Werbik. Tälläkään kaudella ei voi varma siitä, että joukkueessa on sama ykkössentteri sekä alku- että loppukaudesta. Viime kauden kokonaan pelaamatta ollut Jarkko Malinen on vakuutellut peli-intoaan ja –kuntoaan, mutta sopimus on tällä haavaa voimassa vain marraskuun alkuun.

Jos Malinen on täydessä iskussa ja pelaa koko kauden, on hän kiistatta yksi sarjan parhaista pelaajista. 35-vuotias Malinen on kokenut ja monipuolinen pelaaja, joka pelasi vielä muutama kausi sitten Liigan huippuseuroissa.

Toisena uutena sentterinä joukkueessa aloittaa amerikkalainen Alex Berardinelli. 28-vuotiaana Berardinelli ei ole enää mikään nuorisolupaus. Hänellä näyttää olleen vaikeuksia löytää oikeaa tonttia Pohjois-Amerikan sarjoista yliopistouransa jälkeen, mutta viime kausi Ranskassa oli ihan onnistunut. Jenkki pelasi sarjassa vastaavilla tehoilla kuin moni Mestiksen kärkipelaaja (esim. Karri Forsblom ja Joonas Alanne). Harjoitusotteluiden perusteella häntä sovitellaan joko kakkos- tai kolmossentteriksi.

Muilla IPK-senttereillä on sikäli mukava tilanne, että heille on tarjolla mahdollisuus ottaa steppiä isompaan rooliin, mutta ei mitään varsinaista painetta siitä, että olisi liian iso tontti täytettäväksi. Samuel Timonen on mennyt jokaisella IPK-kaudellaan aina pikkaisen eteenpäin. Viime kaudella hän pelasi lähinnä kolmossentterinä ja teki 21 pistettä. Nyt kakkossentterinkin rooli voisi olla otettavissa?

Aleksi Soijärvi on saanut harjoitusotteluissa kivasti vastuuta, mutta jatkanee kuitenkin viime kaudelta tutussa nelossentterin roolissa, jos muut keskushyökkääjät vaan ovat terveinä. Viides sentteri joukkueessa on Santeri Suomalainen, jota kokeiltiin viime kaudella vähän joka roolissa – jopa ykköskentässä. Pistemieheksi hänestä ei ainakaan ollut.

Suomalaisen pelipaikka lienee tälläkin kaudella siinä roolissa, mihin täytettä tarvitaan. Harjoitusotteluissa hänet on nähty pakkinakin. Nuoressa joukkueessa tällainen vähän kokeneempi pelaaja, jonka voi heittää alakenttiin mille tahansa pelipaikalle, on ihan hyvä lisä, vaikka Suomalaiselta mitään profiilinnostoa ei kannattanekaan odottaa.

Harjoitusotteluissa IPK joutui peluuttamaan nelossentterinä myös 19-vuotiasta Juuso Pulkkista, joka on U20-Mestis-tasoa. NHL-mies Ludwig Persson on ilmeisesti pelannut myös keskushyökkääjän tontilla, mutta eiköhän hän IPK:ssa pysy laidalla.

IPK:n sentterikalusto on joko hyvä, kohtalainen tai heikko. Ratkaiseva tekijä #1 on Malisen pelaaminen. Ilman häntä IPK:lla ei ole selvää ykkössentteriä. Toinen arvoitus on puolestaan Berardinellin taso. Luultavasti hän on vähintään kelpo pelaaja kakkos- tai kolmoskenttään, mutta voi olla paljon kovempikin luu. Tai sitten hän voi poistua vähin äänin kiikaritehojen kera lentokentälle. Arvosanassa on huomioitu epävarmuustekijät.

Viime kauden joukkueesta puuttuu vain ykkössentteri Heikki Huttunen, joka muutti päävalmentaja Maso Lehtosen tavoin Hämeenlinnaan. Tilalle on tullut puolestaan kaksi uutta keskushyökkääjää: kazakstanilainen Dias Guseinov sekä Joensuussa pelannut Jonne Brygger.

RoKi-sentteristö lienee siis vahvistunut, sillä onhan 2 aina parempi kuin 1? No, tässä tapauksessa en olisi asiasta ihan niin varma, sillä Huttunen jätti jälkeensä aika isot saappaat. Näitä saappaita lähtee täyttämään ensisijaisesti Jere-Matias Alanen. Kokenut hyökkääjä on pelannut Mestiksessä oikeastaan aina tehokkaasti, mutta viime kaudella hän tuntui tyytyvän kakkosviulistin rooliin RoKissa ihan suosiolla. Ehkäpä siinä oli vielä pureksittavaa, että Liiga-ura ei urennut?

Alanen on kärsinyt kaikilla viime kausillaan loukkaantumisista, joten on todennäköistä, että muillekin senttereille lohkeaa näyttöpaikkoja ykköskentässä. Valmennusjohdossa uskotaan näemmä ainakin Anton Sikorskin kasvattavan rooliaan. Viime kaudella Sikorski pelasi keskimäärin 10 minuuttia ottelua kohden, mutta teki pieneen peliaikaansa nähden kelpo pisteet (19). Hän pelasi harjoituspelit joukkueen kakkossentterinä.

Aiemmin lähinnä paikallisessa liigassa pelannut Guseinov on Mestikseen mysteeri. Toisaalta: RoKin edellinen kazakki Batyrlan Muratov oli nappihankinta, joten ehkä suositukset ja skouttaukset ovat olleet kunnossa myös Guseinovin osalta? Jonne Bryggerin rooli JoKP:ssa vaihteli hurjasti. Tutuksi tuli tontit ykkössentterinä, neloskentän laiturina ja kaikkea siltä väliltä. Rooli RoKissakaan ei ole selvä, mutta vähän hukkaan tällainen pelaaja tuntuisi ainakin nelosketjussa menevän.

Pelipaikasta kisaa myös Elias Kaarela, joka tuntui jo viime kaudella vakiinnuttaneen paikkansa nelossentterinä, mutta on nyt harjoitusotteluissa pelannut laidalla. Harjoitusotteluissa sentterinä pelasivat myös Santeri Peltola, Tuomas Örn ja juniorijoukkueesta Eelis Lopina sekä Ville Puotiniemi.

RoKissa riittää kivasti kilpailua kakkos-, kolmos- ja nelossentterien tontista, mutta ykkössentteritilanteeseen liittyy ainakin pieniä kysymysmerkkejä. Yksi mahdollinen jokerikortti voisi tietysti olla se, että kokenut ja juonikas Antti Erkinjuntti siirrettäisiin tarvittaessa keskelle.

...jatkuu seuraavassa viestissä

Everton · 14.09.2023 klo 23.17

KESKUSHYÖKKÄÄJÄT (osa 2)

Kokkolassa jatketaan viime kaudelta tutulla ja hyvin tasaisella keskushyökkääjäkaartilla. Poissa runkopelaajista on vain hyvän kauden pelannut ja ykkössentteriksi noussut Eppu Karuvaara. Leveyttä ja kilpailua tuo lisää puolestaan kolme uutta hankintaa.

Kärppälaina Sisu Yliniemi voitaneen laskea jatkajaksi, sillä hän pelasi kourallisen pelejä Hermeksessä jo viime kauden lopussa. Nuoresta Yliniemestä kaavaillaan kokkolalaisten ykkössentteriä. Hän on ollut Kärppien U20-miehistössä joukkueensa parhaimmistoa ja ollut mukana myös maajoukkueringissä. Viime kauden Mestis-otteetkin olivat lupaavia.

Muista jatkajista kärkikenttien vaihtoehtoja ovat Arttu Lausniemi ja Juha Rautiainen. Lausniemi palasi kesken viime kauden Hokista Hermekseen ja oli ihan ok, mutta varsinainen läpimurto on vielä tekemättä. Rautiainen on puolestaan mennyt kausi kaudelta eteenpäin ja latoi viime kaudella tilastoihinsa jo 31 pistettä.

Nelosentterin tontista kilpailevat FPS:sta siirtyvä Veikka Kärjä sekä tulokkaat Riku Uusikartano ja Akseli Ulvila. Pari kautta FPS:ssa rotaatiopelaajana pelannut Kärjä sekä tehokkaimmalla U20-kaudellaankin vain kuusipistettä Ässissä tehnyt vaikuttavat klassisilta jarruketjun haalarimiehiltä. Pelicansin junioreissa pelannut Riku Uusikartano, toisen polven Hermes-hyökkääjä, saattaisi sen sijaan olla sentyylinen pelaaja, jota voisi peluuttaa tarvittaessa myös ylemmissä kentissä.

Toisaalta: Hermeksessä taitaa riittää muitakin paikkaajia keskikaistalle. Esimerkiksi joukkueen kärkihyökkääjiin kuuluva Topias Liljamo pelasi osan viime kaudestakin keskellä. Myös Jerry Sammalisto on pelannut aiemmin lähinnä keskushyökkääjänä ja Ville-Pekka Pietilä tehoili viime kaudella hyvät pisteet Sportin U20-joukkueen ykkössentterinä.

Leveyttä ja laajuutta riittää: niin kakkos-, kolmos- kuin nelosenttereiksi on useampia kelpo vaihtoehtoja. Sen paremmin Yliniemeä, Lausniemeä kuin Rautiaistakaan ei kuitenkaan voi pitää minään ennalta varmana ykkössentterinä. Jonkun heistä pitäisi onnistua pyörittämään ainakin ylivoimaa.

KeuPan kokoonpano on auttamattomasti liian kapea myös keskushyökkääjien osalta, sillä joukkueella on sopimus vain neljän sentterin kanssa. Laitahyökkääjistä ainakin Konsta Keteli ja Juuso Kekarainen voisivat pelata keskelläkin, mutta kun laitureistakin on pulaa…

Sinällään KeuPa-sentterien kärkikolmikko on varsin mukiinmenevä. Niin Leo Ring, Miiro Linjala kuin Jani Siekkinen olisivat varmasti mahtuneet johonkin rooliin missä tahansa muussakin Mestis-joukkueessa.

Ring pelasi viime kaudella kärkikentissä, sekä laidalla että keskellä, ja onnistui hyvin. Nyt hänen odotetaan täyttävän ykkössentterin vaativan tontin odotukset. Semikokenut Jani Siekkinen palasi Keuruulle Tanskasta. Optimitilanteessa hän olisi luotettava kolmossentteri, mutta nyt näyttää siltä, että hän saa vedettäväkseen kakkoskentän.

Kolmossentterinä jatkaa Miiro Linjala. Linjala on pelannut Mestiksessä kaksi kautta kelvollisesti, mutta ei ole onnistunut nousemaan kärkikenttien vakiopelaajaksi.

Joukkueen neljättä sentteriä Viljami Haaralaa tuskin kannattaa edes kaavailla tulosyksikön pelaajaksi. Hän pelasi viime kaudella neloskentän duunarina myös Sportin U20:ssä ja on pelannut yli 10 tehopisteen kauden viimeksi C-junnuissa… Luultavasti vaasalaisjunnujen viime kauden kapteenilla on kuitenkin jotain muuta arvoa joukkueelle kuin pisteidenteko.

Sanomattakin on selvää, että KeuPa kaipaa lisävahvistuksia. Unelmissa olisi viime kauden pistepörssikunkku Mikko Pertun tulo lainalle myös tällä kaudella. Siinä tapauksessa KeuPan sentterikaluston arvosana muuttuisi radikaalisti ylöspäin. Perttu näyttää kuitenkin saavan ainakin näyttöpaikan Liigassa. Voi siis hyvinkin olla, että KeuPan on tyytyminen johonkin täytepelaajaan esimerkiksi JYPin junnuista.

Keltainen Pörssi –lehteä selaillessa sattui silmiini tällainen ilmoitus:

”Vaihdetaan kolme kolmossentteriä yhteen hyvään ykkössentteriin. Yhteydenotot Kiekko-Vantaan toimistolle mahdollisimman pikaisesti!”

Vuosi sitten lähdin ennakoimaan Kiekko-Vantaan keskushyökkääjäkalustoa todella kovaksi. Mutta tuosta kovasta nipusta ei sitten lopulta jäänyt paljoakaan jäljelle. Kristjan Kombe muutti Joensuuhun jo ennen runkosarjan käynnistymistä ja Erkka Seppälä siirtyi kesken kauden Liigaan. Viime kauden senttereistä muissa Mestis-joukkueissa pelaavat nyt myös Roope Elimäki, Jimi Rönkkönen, Juuso Fagerström ja Juuso Kekarainen.

Kun lähtijöiden lista on noin pitkä, mutta jatkajiakin on, niin on helppo todeta, että sentteritilanne Vantaalla eli läpi viime kauden. Niin se taitaa tehdä myös nyt. Joukkueeseen jäi monia ns. alempien ketjujen pelaajia ja jostain syystä myös hankinnat ovat saman profiilin pelimiehiä.

Uusista miehistä kovimmat odotukset kohdistuvat Santeri Hartikaiseen. Hän on pelannut kahdeksan viime vuotta Pohjois-Amerikan juniori- ja yliopistosarjoissa ja on siis täysin tuntematon pelaaja Mestis-väelle. Vantaalla häntä on kaavailtu kärkiketjuihin.

Toisena sentterinä kärkiketjuihin on harjoitusotteluiden perusteella tarjolla Mikael Menna. Hän pelasi tulokaskaudellaan lähinnä nelossentterinä, mutta sai myös tulosta aikaan: 15 pistettä 33 ottelussa. Harjoitusotteluissa Menna oli kuudella maalillaan joukkueen paras maalintekijä.

Viime kaudella kolmossentterinä pelannut Olli Maansaari on myös hyvin todennäköinen vakiokokoonpanon pelaaja, mutta pelannee edelleenkin alemmissa ketjuissa. Neljänneksi sentteriksi ovat tyrkyllä Peliitoissa viime kaudella pelanneet Niko Somppi ja Miko Rautama.

Somppi lähti Kiekko-Espoosta hakemaan isompaa roolia, mutta ei saanut Heinolassakaan sen kummempaa nostetta uralleen, vaan jäi myös Peliitoissa kolmosketjun mieheksi. Somppi on ärsyttävä sähikäinen ja kelpo duunari rikkovaan rooliin ja voi pelata myös laidalla. Rautama puolestaan väläytteli viime kaudella osaamistaan Peliittojen kärkikentissä, mutta pelasi vain 20 ottelua. Hän on ollut pitkään sivussa myös tänä syksynä.

Mutta sitten näitä vaihtareita ja vaihtoehtoja riittäisi vielä muitakin. Ville Sivonen pelasi viime kaudella JoKP:ssa kolmos-nelossentterinä ja on pelannut keskellä myös osassa harjoituspelejä, mutta aloittanee kautensa laidalla, kuten myöskin Totte Moberg ja Leevi Kannisto. Moberg pelasi viime kaudella FPS:n kakkosentterinä. Peliitoista kesken kauden Vantaalle siirtynyt Kannisto pelasi puolestaan sekä laidalla että keskellä.

Sentterien ja muiden sentterikelpoisten hyökkääjien suuresta lukumäärästä huolimatta harjoitusotteluissa nähtiin myös muutama sopimukseton sentteri. Junnujen Vertti Volotinen oli mukana vain paikkaajana, mutta Kasper Lundellin visiitti saattaa kieliä siitä, että Kiekko-Vantaa on tehnyt samanlaisen analyysin kuin minäkin, ja vahvistaisi mielellään kärkiosaamistaan.

Lundell ei tosin ole joukkueeseen tulossa: HIFK nimittäin lainasi lupaavan junnusentterinsä Hämeenlinnaan, jossa hän ehti loukkaantua jo heti kauden avauksessa.

Hokissa tilanne on aika lailla sama kuin viime kaudellakin. Jokainen sentteri joutuu pelaamaan keskimäärin yhden kentällisen verran liian korkealla optimitilanteeseen nähden. Tai itse asiassa tilanne on ehkä jopa hitusen viime kautta huonompikin, kun sekä Joonas Savolainen että Ville-Valtteri Mustonen ovat poissa, ja Jiri Parviainen on ainoa uusi vahvistus.

Pasi Räsänen jatkaa hupsuttelulinjallaan, mutta mehän ei kukaan enää mennä tässä vipuun. Eli Hokin nimellinen neloskenttä on oikeasti se ykkösnyrkki myös tällä kaudella. Ja tämän nyrkin syömähampaina jatkaa keskellä Samu Pyykkönen, tutkaparina laidallaan Tuomas Komulainen.

Komulainen voisi pelata myös keskellä, mutta tuskin tulee pelaamaan. Pyykkönen ei ole mikään luontainen ykkössentteri, vaikka onkin parantanut tehojaan kausi kaudelta ja teki viime kaudella uuden piste-ennätyksensä (32). Kokenut luottomies on yksi sarjan parhaista aloittajista ja vahvistaisi mitä tahansa Mestis-joukkuetta. Mutta ei hän monessakaan muussa joukkueessa ykkössentterinä pelaisi.

Toinen tehoketju pitäisi sitten varmaankin rakentaa aiemminkin Hokissa pelanneen Jiri Parviaisen ympärille. Eikä se mikään ihan mahdoton ajatus olekaan. Parviaisella on potentiaalia. Hän on väläytellyt jo aiemminkin ja oli harjoituspeleissä kainuulaisten paras pistemies. Parviaisen viime kausi (IPK:ssa ja Peliitoissa) oli rikkonainen. Kahdella Mestis-kaudellaan hän on pelannut yhteensä ainoastaan 36 ottelua, eli minään varmana voittavana arpana häntä ei kannata pitää.

Eetu-Santeri Koivunenkin menisi minkä tahansa joukkueen neloskenttään oikein hyvin. Hän on melko kokenut alaketjujen luottomies. Viime kaudella Koivunen pisti oman piste-ennätyksensä ryminällä uusiksi ja tekaisi 25 pinnaa. Samanlaista kautta toivotaan Kajaanissa varmasti myös nyt.

Neljännen sentterin tontista kilpailevat jo viime kaudellakin jokusen Mestis-pelin pelanneet Hokki-juniorit Samppa Kemppainen ja Nooa Tuominen sekä Peliitoissa viime kaudella kovan mediahuomion keskellä pelannut Eetu Selänne. Junnukaksikolle vakiorooli nelossentterinäkin saattaa olla vielä liian kova haaste. Asepalvelustaan samalla suorittava Selänne sen sijaan pelasi ainakin Peliitoissa laidalla, mutta on kai aiemmin pelannut myös keskellä, ja pelasi sillä tontilla myös Hokin viimeisissä harjoituspeleissä.

Sinällään jännää, että Hokilla on ollut tryoutilla myös kaksi periaatteessa ihan potentiaalista alaketjujen sentteriä: Jussi Malmi ja Patrik Kemppainen. Kumpikin pelasi yhdessä harjoituspelissä, mutta sen jälkeen heistä ei olekaan kuultu mitään. Isokokoinen Malmi pelasi viime kevään Yhdysvalloissa ja toimi sitä ennen Sportin U20-joukkueen ykkössentterinä. Oululaislähtöinen Kemppainen oli viime kaudella HPK:n nuorten joukkueessa runkopelaaja.

Kärkikolmikossa ei ole sinällään vikaa, mutta pitkä kausi meinaa taaskin Kainuun nälkämailla tulla, jos näillä pelaajilla aikoo pärjätä. Olisikohan vahvistuksia tulossa? Jos rahaa ei ole, niin sitten pitäisi vaan nöyrtyä ja ottaa vastaan laina-apuja.

JoKP:n kokoonpanossa ei ole kehumista keskushyökkääjienkään osalta, mutta on tämä osasto nyt sentään paremmalla tolalla kuin joukkueen muu kenttäpelaajisto. Pitkälti kiitos kahdelle tärkeälle jatkajalle: Kristjan Kombelle ja Miska Hattuselle.

Kombe on yksi joensuulaisten tämän kauden harvoista kärkipelaajista. Viron maajoukkuehyökkääjä pelasi jo viime kaudella kärkikentissä ja iski kelpo tehot (37). Nyt hänelle lienee tarjolla lähes rajaton vastuu nuoren ja vaatimattoman hyökkäysarsenaalin liiderinä. Samalla aukeaa kaikki mahdollisuudet myös läpimurtoon sarjan todellisten eliittipelaajien joukkoon.

Toinen jatkaja, Hattunen, on puolestaan enemmänkin duunariosastoa ja pelannut aiemmin kolmos-nelossentterinä. Nyt luvassa on kakkossentterin pesti.

Alempiin ketjuihin on tarjolla vain tulokkaita. Kolmossentterinä aloittanee Osku Koivistoinen. Espoosta siirtyneen Koivistoisen viime kaudet ovat olleet rikkonaisia. Hän on pelannut junnusarjan lisäksi myös kourallisen pelejä Mestiksessä pienillä minuuteilla. Nyt hänellekin olisi tarjolla vakiotontti pelaavassa miehistössä.

Harjoitusotteluiden perusteella myös Patrick Isiguzon on tarkoitus pelata sentterinä. Pohjois-Amerikassa viime kaudella pelannut Isizugo on aiemmin pelannut Kiekko-Espoon U20-joukkueessa rivi/runkopelaajana. Harjoitusotteluiden vakiomiehiin kuului myös useimmissa peleissä nelossentterinä pelannut Lasse Vatanen. Vatanen on pelannut aiemmin urallaan lähinnä U18-sarjassa, eli loikka Mestikseen olisi aika iso.

Yksi vaihtoehto keskustaan voi myös olla Rasmus Kuiri, mutta hän pelaa luultavammin laidalla. Jonas Peterek hankittiin viime kaudella Hermekseen sentteriksi, mutta siirtyi melkein saman tien laidalle, ja sillä tontilla pysynee myös Joensuussa. Harjoitusotteluissa neloskentän laidalla pelannut Valtteri Vaittinen on pelannut junioreissa keskushyökkääjänä.

Ei tämä nyt ihan toivotonta ole. Jos Kombe jaksaa ja kestää kovassa kuormituksessa, jos Hattunen ottaa stepin eteenpäin ja jos joku tulokkaista kykenee täyttämään kolmossentterin tontin, niin jollain on vielä varaa jäädä jämäminuuttien mieheksi neloseen. Mutta onhan tuossakin jo aika monta jos-sanaa…

Kyseenalaisen kunnian koko sarjan vaatimattomimmasta keskushyökkääjäkalustosta saa itselleen torvisoiton säestämänä Forssan Palloseura. Tämä jopa siitä huolimatta, että seuralla on mitat täyttävä ykkössentteri sekä myöskin kolme todennäköisesti Mestis-kelpoista muuta sentteriä. Mutta kun mitään muuta ei sitten olekaan.

Michal Kvasnica kuuluu harvoihin joukkueessa jatkaviin pelaajiin. Ja onpa hyvä että jatkaa. Tshekkihyökkääjä pelasi vahvan kauden FPS:n ykkössentterinä ja odotukset tälle kaudelle ovat vielä suuremmat. Haastajia tälle tontille ei ainakaan löydy. Malte Hassegrenistä puhuttiin kyllä hankinnan yhteydessä mielestäni nimenomaan keskushyökkääjänä kärkikenttiin, mutta Kvasnican laidallahan se on ainakin harkkapelit pelannut.

Toinen Mestis-kokemusta jo ennestään omaava FPS-sentteri on kaksi viime kautta Peliittojen alaketjuissa pelannut Risto Saarinen. Jos Heinolassa ei onnistu kahdessa kaudessa ottamaan isompaa roolia, niin kovin lupaavalta ei näytä sen suhteen, että Saarisesta olisi tulosyksikön pelaajaksi.

Nuorista tulokkaista Otto Pasonen on pelannut viimeiset harjoituspelit kakkos- ja Justus Ojala nelossentterinä. Pasonen oli viime kaudella KooKoon U20-joukkueen runkopelaaja ja Ojala HPK-nuorten kapteeni. Molemmat pärjäävät varmasti Mestis-tasolla, mutta miksikään varsinaisiksi vastuunkantajiksi heistä tuskin on.

En ainakaan tiedä, että laidaltakaan löytyisi täydennyksiä, mutta luulisi FPS:lla olevan vielä haku päällä. Vähintään HPK:n junnuista löytynee jonkunlaista täytettä kokoonpanoon, mutta huomattavasti kovemmalle vahvistukselle olisi huutavaa tarvetta.

Dynamo_FIN · 15.09.2023 klo 07.04

@Everton - sellainen välikysymys, kun laitureita raavit paperille.
Oletko yhtään "pitänyt kirjaa", kuinka paljon ottaa työtunteja tämänkaltaisien syväluotaavien ennakoiden rakentaminen?

MiKa77 · 15.09.2023 klo 08.41

Evertonin hyvästä kirjoituksesta jäi kokonaan huomioimatta Niklas Meriläinen. Toivottavasti tulee tekemään mukavasti pisteitä myös runkosarjassa. Kuudessa harkkamatsissa on kertyi pisteet 3+8=11

Nousi viimekaudella edustukseen loppukaudesta ja oli todella hyvä.
Sama jatkunut nyt kauden alla.

Sven Tuuva · 15.09.2023 klo 09.28

MiKa77 kirjoitti:
Evertonin hyvästä kirjoituksesta jäi kokonaan huomioimatta Niklas Meriläinen. Toivottavasti tulee tekemään mukavasti pisteitä myös runkosarjassa. Kuudessa harkkamatsissa on kertyi pisteet 3+8=11

Nousi viimekaudella edustukseen loppukaudesta ja oli todella hyvä.
Sama jatkunut nyt kauden alla.

Laiturit on vielä käymättä läpi.

MiKa77 · 15.09.2023 klo 10.04

Sven Tuuva kirjoitti:
Laiturit on vielä käymättä läpi.

Okei, Kiitos ja anteeksi :)

Verkkolehden uusimmat jutut

Kausiennakko 2023–2024

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Jäsen

Verkkolehden uusimmat jutut