Jospa minäkin nyt sanasen kirjoittaisin.
Suru. Vitutus. Ahdistus. Sääli. Ihmetys. Nyt ei tosiaankaan olla taivaassa niin kuin viime keväänä. Toisaalta, viime kevään taivasvierailu auttaa ehkä kestämään tämänkin paskan. Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Aloitan siis alusta. Pyydän jo etukäteen anteeksi todennäköisesti pitkäksi venähtävää kirjoitustani.
Kun ensimmäisen kerran kuulin Petri Matikaisen valinnasta IFK-peräsimeen, en tykännyt. Tottakai arvostin ja arvostan edelleenkin Matikaisen saavutuksia Bluesissa. Mutta IFK-sopimuksesta tuli huonot vibat. Petu on varmasti mitä reiluin jätkä ja koutsi, mutta tuppaan olemaan sitä mieltä, että IFK-pelaajille ei lähtökohtaisesti sovi porkkana, vaan keppiä hanuriin on se tyyli, mikä IFK:ssa on tuonut parhaat tulokset. Miksi? En tiedä. Ehkä siksi, että tämä ei ole mikä tahansa seura, vaan IFK. Intohimo. Fyysisyys. Kunnia. Ei sovi kaikille. Jos pelaajien tajuntaa hämärtää koutsin ammattitaitoa arvioitaessa se, että valmentaja on "hyvä äijä", pelaajien mielipiteellä ei tee hevon persettäkään. Niin kauan kuin valmentaja kohtelee pelaajiaan kunnioittavasti ja inhimmillisesti, mutta tekee tulosta ja saa pelaajat aina yrittämään parastaan, persoonalla ei ole merkitystä.
Koko kauden aikana oli fiilis, että joukkue ei ole JOUKKUE. Homma näytti todella pitkään väkinäiseltä ja sekavalta. En tiedä, kenen toiveesta joukkue oli koottu, mutta joukkueessa oli alusta saakka selkeitä puutteita. Lähtökohtaisesti hyviä hakuja tehtiin kuitenkin myös. Mielestäni joukkue oli rakennettu tavallaan paperilla ihan hyvin, mutta viimeinen silaus jäi puuttumaan. Koko kauden odottelin, että Järventien korvaaja hankittaisiin, koska kiekollisen pelin laskeminen (puolustuksessa) pelkän Söden ja Kousan varaan oli todella iso riski. Kousa pelasi unelmakauden vuosi sitten ja odotusarvo oli tietysti korkea, mutta itse en olisi vielä tälle kaudelle laskenut Keken varaan yhtään mitään. Jokela oli iso pettymys. Fernholm oli hyvä, mutta pudotuspeleissä oli ihan sukka. Kanki on Kanki. Kurvinen oli tasaisen varma, edelleenkin aliarvostettu.
Hyökkäyksen balanssi kärsi loukkaantumisista. Valmennus ei myöskään helpottanut hyökkääjien elämää sekoittamalla ketjuja koko ajan. Tai sillä, että likaisen työn tekijöitä ei joka ketjussa löytynyt. Toisaalta tiettyjä kaksikoita peluutettiin uppiniskaisesti yhdessä, vaikka homma ei toiminut. Siellä olisi ollut heittää neljään kenttään sellaiset koostumukset, että vaikka jokainen kenttä olisi pelannut yhtä paljon tasakentällisin, tuskin olisi näkynyt esityksissä. Tähän ei kuitenkaan edes pyritty. Hirso-gate oli kaikenkaikkiaan epämiellyttävä kokemus. Nyt on helppo todeta, että Kimi pääsi pois ajoissa.
Mulla on ollut koko kauden erittäin vahva fiilis, että Petri Matikainen ei osaa ollenkaan suhtautua Mikael Granlundiin. Siinä missä Kari Jalonen antoi kaiken ammattitaitonsa ja kokemuksensa Miken "käyttöön" ja piti vaatimustason korkeana, Matikainen näytti fanittavan Mikkeä ja antavan Mikelle täysin vapaat kädet toteuttaa itseään. Toisaalta, ei Matikaisella taida oikein mitään ollakaan, mikä Mikkeä pelillisesti eteenpäin olisi vienyt. Mikkehän oli pitkin kautta ajoittain suorastaan itsekäs: pelasi ylipitkiä vaihtoja, yliyritti ja sooloili. Ja älkää nyt käsittäkö väärin, tämä ei ole niinkään kritiikkiä Mikkeä kohtaan, vaan valmennusta. Tottakai Mikke haluaa pelata aina ja koko ajan. Mutta lätkä on joukkuepeli ja joukkueessa on muitakin ratkaisukykyisiä herroja. Samaan aikaan, kun Petu kumarsi Mikelle, hän pyllisti niille muille jo kykynsä osoittaneille pelaajille. Kojo peluutti tasaisesti ja joukkueen vahvuus oli se, että neljällä kentällä vyörytettiin. Jokainen tiesi oman paikkansa ja kaikilla oli pääsääntöisesti pelirytmi kohdillaan. Nyt meidän "energiaketjut" tulivat jatkuvasti kylminä sisään ja eihän siitä mitään tullut. Pahimmissa peleissä vedettiin jo tokassa erässä kolmella ketjulla, missä noin kaksi kentällistä äijiä pelasi hirveät minuutit ja kolmas vähän sinnepäin. Neljäs ketju istui penkillä kaivamassa perseitään. Ei voi olla sattumaa, että kun Mikke oli poissa, joukkue pelasi parhaat pelinsä. Enkä väitä, että johtuisi nimenomaan MIKESTÄ , vaan siitä, että joukkueessa kaikki tiesivät, mitä seuraavaksi tehdä. Ehkä valmennuskin malttoi keskittyä enemmän pelin johtamiseen kuin Miken ihailuun?
Pleijarit olivatkin sitten tragkoominen esitys valmennukselta. Vaikutti siltä, että valmennus ei edes yrittänyt voittaa pelejä. Kertaallen toimineita ketjukoostumuksia ja pakkipareja ei vedetty naftaliinista uudelleen, maalivahtia ei vaihdettu, Mikkeä ei suitsittu, vaan hänen annettiin vetää ylipitkiä vaihtoja jne. Kun joukkue oli kipsissä, se olisi kaivannut valmennukselta johtajuutta. Minkälaisen viestin joukkueen päävalmentaja lähetti pelaajilleen, kun hän itse vapisi vaihtoaitiossa kuin haavanlehti? Tuskin kovin rauhoittavaa.
Joukkue pelasi köyhää kiekkoa läpi säälittävän lyhyiden pudotuspelien. Jokerit oli hyvä, ajoittain loistava. IFK:lla oli kaikki edellytykset pystyä samaan. Joukkue keskittyi vain omaan tekemiseen, mikä sinänsä ei ole väärä ratkaisu yleensä ollenkaan. Harmi vain, että vastustaja keskittyi iskemään IFK:n heikkouksiin. Jokerit tuskin tulee pelaamaan samaa peliä jatkossa. Mutta IFK:ta vastaan se toimi. Toimi niin hyvin, että IFK:lla ei ollut aseita sitä vastaan ollenkaan. Miksei? Jokerit oli IFK:lle yhtä vaikea vastus kuin KalPa konsanaan. Miksi? Mikä oli se juttu, millä IFK riisuttiin täysin paljaaksi? Jokerit ei antanut IFK:lle kiekkoa. Ja ilman kiekkoa, IFK ei ollut mitään. Kyllä valmennuksen olisi pitänyt iskostaa jengiin pitkän kauden aikana systeemit, millä trapit sun muut myrkyt syötetään takaisin vastustajalle. Köyhää. Ala-arvoista valmentamista.
Koko kauden täältäkin sai lukea, että Petun jengit ovat keväällä kovassa iskussa. No, nyt ei ollut. Miksei? Ei tarvitse olla kovin suuri visionääri tietääkseen, että IFK:lle ei ennakkosuosikin rooli sovi ollenkaan. Tai, että pleijarit alkavat huonosti. Tai, että vastustaja pelaa vuoden parhaat ottelunsa juuri IFK:ta vastaan ja saa hurmoksen päälle. Hermokontrollin pitää olla IFK:lla kolme kertaa parempaa kuin vastustajalla, ihan sama mistä toisesta seurasta on kysymys. IFK on aina itse itsensä pahin vastustaja. Niin tänäkin vuonna. Turhat jäähyt söivät jo muutenkin heikkoa liikettä. Silti näitä turhia jäähyjä otettiin ihan viimeiseen hengenvetoon asti. Ok, myönnän, että tuomaritoiminnassakin oli omat "hetkensä" ja linja oli mitä oli. Mutta paljon jäi myös viheltämättä. Ja paljon vihellettiin myös vastustajalle kummallisia jäähyjä.
Ei IFK tule Matikaista kenkimään. Luultavasti Pennanen ja Sormunen saavat monoa, mutta Matikainen jatkaa. Mun kirjoissani päävalmentaja on kuitenkin se, joka vastaa isosta kuvasta ja on se, joka kantaa päävastuun. On täysin kestämätön tilanne, jos joukkueen päävalmentaja ei pysty muuttamaan joukkueen taktiikkaa, vaan on täysin tiiminsä "armoilla". Mulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Antti Pennanen voisi olla tulevaisuuden nimi taktisen puolen osaajana Suomen kiekkoskenessä. Mutta se, että vastuu joukkueen pelitaktiikasta olisi vieritetty täysin Pennasen kaltaiselle märkäkorvalle on mielestäni jo lähtökohtaisesti aivan väärin. Ja tällöin syyttävä sormi ei suinkaan osoita Pennaseen, vaan siihen, joka hänet on palkannut. Entäpä mikä on Sormusen rooli? Tai näytöt? Mun mielestä homma menee niin, että jos Petu ei saa kenkää, ei saa muutkaan valmennustiimin jäsenet. He saavat toisen kauden aikaa näyttää osaamisensa ja tulosta on tultava. Tätä kautta ei voi enää pelastaa. Floppi. Mutta ensi kauden voi ja se on sellainen juttu, että tulosta on tultava. Tai sitten annetaan kenkää kaikille. Mielellään nyt. Levätkää muutama päivä ja sen jälkeen puretaan tämä kausi. Ja puretaankin kunnolla. Jos valmennuksesta ei paista läpi tietoisuus siitä, mikä meni vikaan ja miten se korjataan, lähtekööt vetämään välittömästi. Kuka tilalle? No, mä voin vaikka tulla. Ei se ainakaan huonommin mene. Lupaan, että silloin saadaan äärimmilleen viritetty IFK. Ja lupaan ottaa kannattajien näkemykset huomioon jokaisena päivänä :D.
Mä haluan tulosta. Pahoin pelkään, että sitä saadaan odottaa. Toivon, että pelkoni ei käy toteen, vaan IFK tulee ensi kaudella vittuuntuneena ekasta matsista lähtien. Ja tappaa kaikki. Toivon, että valmennus oppii hyödyntämään KOKO joukkuetta ja antaa pelaajille mahdollisuuden pelata omilla vahvuuksillaan. Tällä kaudella niin ei valitettavasti käynyt. Toivon myös, että ensi kaudella IFK uskaltaa innovatiivisesti käyttää ylivoimissa maskimiestä. Se vasta olisikin jotain!