Nimenomaan. Yksikään jengi ei jääkiekossa kaadu siihen että olisi liian fyysinen tai taklaava. Jollain asteella ällöttää tällaiset selittelyt, miksi Kojo on niin hyvä ja liiga niin paha ja kaikkea muuta. Jääkiekko on kontaktilaji ja siinä fyysisyys on nimenomaan aika monen voiton takana. Pelkästään olympialaiset tukee tätä väitettä, siis nyt viimeiset. Kanada ja Jenkit, kaksi koko turnauksen fyysisintä jengiä finaalissa. On siellä taitoakin, emmä sitä kiellä.
Se että esim. yhden-kolmen vaihdon aikana ajellaan ihan kaikkea säälittä voi joskus tuoda jäähyjä ylilyöntien/huonon tuomaroinnin takia. Mutta ne ajellut pelaajat muistavat silti takaraivossaan sen kohtelun seuraavan kerran kun punapaita lähestyy ja yleisö ulvoo.
Oletan, että viittaat tässä ainakin meikäläisen kirjoituksiin, niin annetaan hieman kommenttia. Ensinnäkin, asiat eivät ole mustavalkoisia. Kyllä Liigassa taklata saa. Kunhan kentällä on tuomarit, jotka tämän sallivat. Eikä näillä huonoimmillakaan pillipiipareilla mitään ihan totaalikieltoa taklausten suhteen ole, ne eivät vain saa olla kauhean kovia. Ketään ei saa sattua. Toinen asia, millä on merkitystä, on nimi selässä ja fyysinen koko. Kyllähän sitä helpommin annetaan jonkun mikkihiiren taklata kädet ylhäällä, kun siinä ei kuitenkaan ketään satu. Mutta annas olla, kun isompi kaveri ajaa puhtaasti voimalla ja vastustaja keräilee kamojaan, niin pilli soi ja jatkossa seurataan tarkemmin. Eihän se joka matsissa niin mene, tietenkään, mutta onhan se nyt saatanan rasittavaa valita pelityyliä sen mukaan,
kuka on ottelun tuomarikaksikkona. Tämä on se, mitä kritisoin. Jos käy hyvä tuuri, ottelusta tulee oikeasti fyysinen ja tiukkaa kamppailua sisältävä viihde-ilta. Paskalla tsägällä ilta lusitaan pois ja pelistä puuttuu tunne. Ja tähän kun lisätään vielä kaiken maailman muikkarit Liigalta ja Vuoriselta, niin ei se ihan helppoa ole pelata Nordiksen yleisöön uppoavaa kiekkoa.
Toinen asia on sitten se, että IFK ei ole ainoa jengi, joka pelaa fyysistä peliä tai pyrkii siihen. Tottakai parin-kolmen vaihdon pommittelulla on mahdollista heiluttaa vastustajan balanssia ja hakea omalle jengille fiilistä, mutta ei se automaattisesti mene niin, että IFK saa siitä yliotteen. Ei siellä kukaan enää housuunsa pasko pelkästä ajatuksesta tulla taklatuksi. Tai onhan noita, mutta yleisesti ottaen he ovat vähemmistö. Monesti olen huomannut, että itseasiassa vastustaja saa ylimääräistä virtaa näistä pommeista. Ei IFK:n pelaajat siis ole ainoita, jotka nauttivat näistä fyysisistä kahinoista. Ja kondiksen ja vierystilan on oltava sellainen, ettei pelaa itseään näillä täsmävaihdoilla piippuun ja ryssi loppupeliä. Meidän ei tarvitse tällaisista asioista välittää, mutta valmentajan pitää.
Ja Olympialaisten vetäminen tähän keskusteluun on täysin turhaa, koska niillä kekkereillä ei ollut mitään yhteistä SM-Liigan kanssa. Risto Dufva taitaa olla ainoa asia... ja Stefan Fonselius :)
Mutta jos mä saisin valita, jokaisessa pelissä ajeltaisiin kaikkia ja kaikkea, hallissa olisi menoa ja meininkiä, pieniä ja suuria ylilyöntejä mahtuisi jokaiseen runkkaripeliinkin ja pelaajissa ja valmentajissa olisi särmää, unohtamatta sitä, että pelikirjat on kunnossa. Valitettavasti se ei vain ole mahdollista. Olen jo jotenkin luopunut toivosta saada edes joka toiseen peliin sellaiset tuomarit, että kentällä nähtäisiin ihan oikeaa miesten lätkää. Siksipä olen alistunut kohtalooni ja unohtanut haaveilun oikeasta draamasta ja rytinästä. Tosin kai senkin voi Kari Jalosen piikkiin laittaa.
EDIT: Tässä on hyvä esimerkki Liigan toiminnasta ja siitä, ettei siellä edes haluta oikeasti mitään draamaa ja rytinää:
http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/2010041911504559_jk.shtml
Linkki vie IL:n sivuille, missä kerrotaan Liigan kieltäneen Risto Dufvaa ivanneiden pahvikypärien jakamisen ottelussa TPS-JYP