Jalkaa löytyi kyllä Kärpiltä, kuten nimet selässä antoivat odottaa. Maalipaikkoja siunaantui myös melkoinen läjä, ja vaikka tehdyistä maaleista osa ns. runkkumaaleja olikin (mikä siis on positiivista), niin oli siellä komeitakin. Samaten oli läjä tilanteita, joista oli niitä komeita syntyä.
Nelosketju oli kyllä tavoilleen uskollisena kova. Sailio-Humaloja kaksikko pelaa isolla sydämmellä ja Anttilakohan se siellä kolmantena viiletti. Lasut oli myös hyviä, joskin vähän yliyrittämistä oli seassa. Ykkönen sai myös paikkoja luotua, mutta harmikseni se oli melko usein näkymätön ja näkyvä sitten omassa päässä. Kolmonen sai kiekkoa hyvin hyökkäysalueelle ja maalille, mutta oli vähän sekavan oloinen.
Pakeissa oli aika selvästi kahden kerroksen väkeä. Puolet oli omissa sekaisin, puolet oli varmoja. Hyökkäyssuuntaan oli oikeastaan jokaiselta taitoihin nähden hyvää tekemistä.
Itselleni jäi posiitiivisesti mieleen hyökkäyksiin lähdöt, joita oli kaikenlaisia. Nopeasti käännettiin peliä kuitenkin valtaosin. Joka tapauksessa hyökkäyssininen ylitettiin kiekollisena useasti ja siitä minä tykkään. Karvaus toimi myös hyvin, mutta aika ajoin tuli ehkä vähän väkisin karvausta silloin, kun vastustajan kiekollinen oli jo saanut rintamasuunnan kentälle ja aika vaivatta Luleå silloin keskialueen ylitti. Kärppien jalkanopeus kuitenkin tyrehdytti melko hyvällä prosentilla yritykset heti oman sinisen jälkeen. Hyvää oli myös nöyrä pelaaminen ja molempien siniviivojen kunnioitus.
Ikävin asia oli itselleni (jos nyt tuommoisesta pelistä sellaista on pakko löytää) hyökkääjien ja puolustajien isot etäisyydet, kun otettiin hyökkäyksiä vastaan. Silloin keskialue oli tuollekin vastustajalle muodollisuus. Vaan kuten sanottua, jalkanopeus hoiti nuo. Toinen ikävä oli alivoima. Nyt ei helähtänyt, mutta neliö meni turhan usein todella pieneksi ja se ei lupaa kyllä pitkässä juoksussa hyvää.
Kaiken kaikkiaan kyllä hyvä ja raikas esitys.