Niin, kuten on jo eräässä ketjussa ilmi käynyt, asustelen nykyään ruhtinaallisessa 20 neliön yksiössä, tosin täällä Kortepohjan betonihelvetissä.
Aiemmilta vuosilta kämppäkavereista on seuraavanlaisia kokemuksia:
-Pöpihkö kokkolalainen, jonka hiukset sain leikata partakoneella muutamaan otteeseen (kivaa). Mukava kaveri, tosin viinanjuontinsa aiheutti joskus asuntolan muillekkin asukeille häiriötä. DJ-taipumuksia - soitti aina omituisia levyjä kun muut halusivat kuunnella jotain hieman tavallisempaa.
-Seuraavaksi olikin sitten kolme kämppistä kerralla, kun muutimme eräänlaiseen kommuunityyppiseen asumukseen. Pohjalainen ex-painija, pohjalainen taskukokoinen neitokainen sekä keskisuomalainen, äkäiseksi väitetty täti. Hyvin meni, kivaa oli. Oma huoneeni oli ikävästi keittiön vieressä, joten baarista palaavien kämppisten iltaruokailu herätti aina. Sittemmin asujaimisto vaihtui siten, että äkäisen tätin poikaystävä ja uusi naispuolinen tutuntuttu muuttivat häipyneiden tilalle. Meno muuttui hiukkasen rauhallisemmaksi.
-Seuraavaksi asuin vielä pari kuukautta unkarilaisen vaihto-oppilaan kanssa solussa. Erittäin mukava ja hauska kaveri. Hän osasi suomea erittäin hyvin, mutta pari pientä väärää sanaa väärässä paikassa aiheuttivat suurta hupia. Kaveri oli absolutisti, mutta lahjoitti minulle puoli pulloa isoäitinsä tekemään luumupontikkaa. Se aine meni suusta suoraan takaraivoon, käymättä vatsalaukun kautta. Ja naispuolisista tuttavistaan pari oli niin käsittämättömän ihania... Ne silmät.
Hups, tuli pikkusen pitkä selostus. Mutta kaipa sitä saa vähän nostalgiaa harrastaa, kun istuskelee ykikseen kylpytakki päällä tietokoneen ääressä ja odottelee Lutakkoon lähtöä. YUP!!!