Kaksi ensimmäistä kämppistäni olivat oikein mukavia tyyppejä. Toisen kanssa olen hyvä ystävä vieläkin, vaikka hän ei enää opiskele tai edes asu enää Jyväskylässä.
Kolmas kämppis vaikutti myös ihan mukavalta, mutta häneen en sen paremmin päässyt tutustumaan, sillä mies ei ollut asunnossaan juuri koskaan.
Neljäs kämppis olikin sitten täysin mahdoton tapaus. Egyptiläinen ei-musta-mutta-tumma-kuitenkin opiskelija, ja ihan rehellisesti täytyy sanoa, että niin vaikeaa ihmistä en ollut koskaan aiemmin tavannut (en edes armeijassa).
Kaikki alkoi jo heti toisena päivänä, kun ohimennen totesin hänelle, että "suihkun jälkeen kannattaa jättää tuo suihkuverho hetkeks auki, jotta se kuivaa vähän eikä homehdu" tai jotain vastaavaa, englanniksi siis, suomea äijä ei pahemmin osannut. No, tyypillä naksahti, ja hän huusi minulle hetken kuin hinaaja "sinä et minua määräile minun omassa asunnossani"-tyyliin, jonka jälkeen paiskasi huoneensa oven kiinni sellaisella voimalla, että laastit vain katosta ropisivat. Tämän jälkeen hän ei minulle puhunut viikkoon mitään.
Sittemmin näitä tapauksia tuli lisää, äijä hiiltyi aina, jos esim. siirsin vähän hänen kattiloitaan liedellä omaa ruoanlaittoani varten. Hirvittävä huuto jokaisesta naurettavan pienestä asiasta. Sen jälkeen sitten ovi kiinni ja TV/arabimusiikki täysille.Kuitenkin tyyppi itse sotki kuin sika, ei ikinä siivonnut, ja lainasi usean kerran luvatta omia astioitani. Näitä tarinoita voisi jatkaa loputtomiin, mutta eiköhän tämä riitä.
Tuohon musiikin ja TV:n huudattamiseen sitten hermo menikin. Lähes joka ilta TV oli AIVAN TÄYSILLÄ tuonne 01.00-01.30 asti. Kaikki esim. elokuvien repliikit kuuluivat minun puolelleni aivan selvästi. Tätä tuskaa vielä lisäsi se, että "miehen" suosikkiohjelmiin kuuluivat esim. sellaiset tosimiehen sarjat kuten "Sinkkuelämää" ja "Ally McBeal", joita katsoessaan hän sitten hihitteli ja kikatteli suureen ääneen kuin pikkutytöt. Ja jos asiasta kävi sanomassa, oli vastauksena "Fuck Off!" tms. -huuto eikä TV hiljentynyt yhtään. Ja aamulla. Viimeistään kello 07.30 alkoi tuttu meininki. Huoneen ovi auki ja arabimusiikkia eetteriin seuraavat pari tuntia (jonka mies vietti useimmiten suihkussa, äijällä kun oli tapana viettää sellaisia 1-3 tunnin "suihkusessioita". Ja voitte arvata, kuinka paljon minua vitutti odotella aamuisin vessaan pääsyä sen ajan).
Naurettavinta oli kuitenkin, että aina kun "mies" tarvitsi apua esim. jonkun suomenkielisen kaavakkeen täyttämisessä, TV/radio yhtäkkiä hiljenikin, ja tyyppi tuli muina miehinä kyselemään minulta neuvoa. Alussa häntä kyllä autoinkin (mm. pari kertaa tulostin hänen töitään omalla printterilläni, maksua vastaan toki), mutta parin viikon jälkeen sanoin hänelle hieman "valittuja sanoja" tästä tilanteesta. Hetken aikaa tuo avautuminen auttoikin, niin että Jouluun asti tilanne säilyi jotakuinkin siedettävänä. Lomalle lähtiessäni toivotin hänelle jopa hyvät joulutkin :) .
Joululoman jälkeen tilanne palasikin sitten taas "normaaliksi", tai oikeastaan jopa pahemmaksi. Muutamina öinä TV pauhasi nimittäin läpi koko yön, nukkumista tai opiskelua ei tarvinnut ajatellakaan. Heti tammikuussa menin sitten asukastoimistoon tekemään häiriövalituksen, mutta se ei juuri auttanut, koska solumme oli talon nurkkauksessa siten, että hänellä ei seinänaapureita minun lisäkseni ollut, eli siis hänen möykkäämistään ei kukaan muu kuullut. Ja kun pelkkä yhden henkilön tekemä valitus ei riitä tyypin irtisanomiseen, tein omat johtopäätökseni, ja pyysin listan vapaista asunnoista (onneksi tuohon vuodenaikaan niitä oli!).
Helmikuun alussa muutin sitten viereiseen taloon, jossa kämppiksenäni on nyt täysin vastakkainen tapaus, rento ja lupsakka 26-vuotias savolaisopiskelija. Nyt ovat asiat taas hyvin.
Että tällaista, kaikkea sitä opiskelija joutuukin kokemaan. Täytyy sanoa, että hieman rasistin tuo tapaus minusta kyllä teki. Tiedän, että yleistää ei saisi, mutta kuitenkin... Enkä yhtään ihmettele näiden afrikkalaisten ym. arabien jatkuvia sotimisia ja terroritekoja, jos he kaikki ovat samanlaisia luonteeltaan kuin tämä ex-kämppikseni.