Omaan silmään Puistola, Lahtinen ja Kalapudas ovat surffailleet eniten. Ajattelin kuitenkin tarkistaa, onko näkemykselleni tilastollista katetta.
Ihan kiinnostavaa knoppia esiin kaivoit, sitten ollaan sen edessä, että miten tuota dataa voidaan tulkita ja nimenomaan tulkita oikein, kaikkihan idiomin tilasto ---->emävale tietävät.
Mä lähtisin miettimään asiaa kantilta, että käytännössä jokaisessa pelissä suurin osa ajasta kuluu JYPin omassa päässä, hyökkäysten määrä lienee keskiarvollisesti enintään 2/3 vastustajan määristä. Niinpä luistelu matkan määrä on aika triviaali tieto, koska pelissä ei ole tarkoitus luistella perässä.
Mistä nuo asiat sitten kertoo? Ensinnä tietenkin valmennuksen epäonnistumisessa pelitavan luonnissa, myös väistämättä pelaajien yksilötaito, kiekonhallinta, liikevoima ja fysiikka on verrokkien perässä. Ymmärrettäväksi tuon tekee junnujen iso määrä, kun nuo ominaisuudet on vasta työn alla isolla osalla.
Pelitavan, sen viisikkopelin köykäisyys ilmenee kun miettii kentän kolmena alueena, JYP on huono omassa päässä, keskialueella, mutta Kärkiosaamisen tason ansiosta parhaimmillaan hyökkäysalueella, sinne pääseminen vaan on ongelma. Jos olisi toimiva pelitapa se kompensoisi jonkin verran yksilötaidon puutteita, mutta ei tahtoisi tuolloinkaan riittää edes keskikastin joukkueiden pelitempoon, saati haastamaan kärkeä.
Nuo, näin pintapuolisesti kirjattuna, antavat askelmerkit, mihin valmennuksessa kiinnittää huomiota yksilötasolla ja myös, kun varmaan jotakin ulkoakin hankitaan ensi kauteen, millaista pelaajatyyppiä kannattaa hakea kokonaisuuden tason nostamiseksi.
Kun katsoo miten liigatasolla oikeasti tehdään tulosta ja ollaan kilpailukykyisiä, kavahdan pikkuisen näitä työmyyrätyyppejä, kyllä, niitäkin pitää joukkueessa olla, mutta vaatimustaso pitää olla kyvyssä pelata kiekollisesti nopeatempoista peliä, rouhijat ei riitä, jos pelinlukutaito ei seuraa kiekotonta tuottavaa pelaamista.
Isoja aukkoja sanoi von döbeln juuttaalla, mutta avain on se löytyykö valmennusta, jolla on kompetentti vaatia pelaajilta asioita, mutta ennen kaikkea luoda pelitapa pelaajien tekemistä tukemaan. Aina voi tietysti miettiä, että kunhan nimet riittää, niin tulos on varma, mutta minun usko on, että näennäisesti nimetönkin sakki kykenee illasta toiseen kovaan suorittamiseen, kunhan kivijalka eli pelitapa on kilpailukykyinen.
Huomiona vielä, että lainattuun nimeämäsi pelaajat on juuri niitä, joilla ei ole traktori dna:ta, vaan avut kiekollisessa taidossa ja pelin luvussa. Näitä pelaajia voi jollain laseilla ryöpyttää, mutta sitten jää huomioimatta, ettei tämän tyyppisillä pelaajilla ole oikein tukea joukkue suorittamisessa, kun se vanhan liiton raadanta kulttuuri taustalla kurkkii.
Työntekoa en kuitenkaan väheksy, jos joku niin ymmärtää, vaan parhaaseen tulokseen on erilaisia tapoja työntekoon, niin pitää olla ja niistä löytää toimiva kaikkien tekemistä tukeva kokonaisuus. Mainitsemasi kolmikko on itseasiassa niitä pelaajia, jotka kokonaisuuden toimiessa viisikkoina niitä tehoja naputtaa ja paikkoja luovat ominaisuuksillaan muille. Kalaputaan kohdalla näkyy jo valoa, kun on lunastanut paikan tuloskentässä ja potentiaalin nähneenä veikkaan, ettei paras ole nähty vielä lähellekään.