Jokunen huomio ottelusta JYP-Pelicans:
JYP oli ensimmäisessä erässä hyvä, mutta mitä pitemmälle peli eteni, sitä vähemmän pelissä oltiin mukana. Paikkoja oli kuitenkin koko ajan ratkaista peli. Wallinheimo päästi toisen maalin aika helpolla, mutta piti kolmannessa erässä lukemat pitkään tasoissa pelkällä omalla hyvyydellään. Viimeisellä minuutilla ei sitten sekään enää auttanut.
JYPin ensimmäisessä maalissa Vänttinen ja Filppula pelasivat ylivoimalla väkevää pääty- ja kulmapeliä. Kaksikko taisi kahdesti riistää kiekon kaksinkamppailuista ja Vänttinen pääsi lopulta syöttämään takakulmalle, josta Hytönen löi kiekon sisään. Pelicansin neliölle voi myös antaa tilanteesta miinusta, sillä neljällä miehellä pelatessa ei pitäisi mitenkään päästä hyökkääjän olemaan noin vapaana maalin kulmalla. Hyvä, että Hytönen onnistui, sillä näitä avopaikkoja on kai edellispeleissä tuhlattu ihan riittävästi.
Toisessa maalissa Pelicans karvasi tasavajaalla peräti kahdella miehellä, ja se kostautui. Niskavaara pääsi karvaajien estelyistä huolimatta avaamaan maalin kulmalta pitkän pystysyötön melkein hyökkäyssiniselle, Alanen polki siihen ja jätti sinisen jälkeen Männikölle. Männiköllä oli tilaa, joten hän harhautti pakin ja ampui ranteella takakulmaan. Tämä oli hyvin samanlainen suoritus Männiköltä kuin viime kaudella kotipelissä HIFK:ta vastaan, eli malttoi harhauttaa itselleen vapaamman laukaisupaikan ja ampui sitten kiekon maaliin. Tilaa saadessaanhan Männikkö on vaarallinen pelaaja, mutta tätä tilaa harvemmin noin pienelle pelaajalle siunaantuu.
Puolustuksessa Kovanen-Kangasniemi-pari aloitti todella hyvin ja Kovanen pelasi hyökkäyspäähän koko pelin tosi hyvin, mutta puolustuspäässä parilla oli muutaman kerran yllättäviä vaikeuksia. Lisäksi Kovasen kiekonmenetyksestä aiheutui Pelicansin toinen maali, vaikkakaan mistään selkeästä henkilökohtaisesta virheestä ei voi puhua. Huczkowski-Niskavaara oli ehkä onnistunein pari, Turunen-Salmu sitten melkoista hasardimeininkiä, kuten odottaa saattaa. Salmu ei ollut yhtään varmempi kuin viime kaudella ja Turunen ei minusta ole vielä liigatasoa. Kangasniemi liikkui paljon paremmin kuin odotin ja pelasi ensimmäisessä erässä mallikkaasti kerran Pelicansin hyökkääjän irti kiekosta 2-1-hyökkäyksessä sääntöjen mukaisin ottein. Huczkowskin ja Salmun kiekkokontrollilla ei minusta ansaitse ylivoima-aikaa, mutta pitää huomioida Marttisen poissaolo tästä pelistä. Kunnossa ollessaan Marttinen varmaan veisi jommankumman paikan.
Filppula-Vänttinen-Hytönen oli aika hyvän oloinen ketju. Filppula oli tutun juonikas kiekon kanssa ja petasi tässäkin pelissä muutaman avopaikan ketjukavereille. Tiedän joitakin sen ärsyttävän, mutta minua edelleen viehättää Filppulan pelissä se, että mies kiekon saadessaan aina miettii mitä sillä tekee eikä roiskaise kiekkoa vain johonkin. Nytkin yksi avopaikka tuli sillä, että Filppula ei vaarattoman näköisessä vastahyökkäyksessä b-pisteen korkeudella laidassa kiekon saadessaan heittänyt sitä maalille vaan jäi laitaan ja odotti toista aaltoa, jossa Kovanen oli ihan vapaana ja pääsi nousemaan yksin maalille tämän syötön ansiosta. Vänttinen on taitava ja fyysinen eli todella mielenkiintoinen pelaaja. Hytönen ainakin tässä pelissä täydensi tätä kaksikkoa hyvin. Tuskin tämän kaksikon otteet kauheasti jäävät Virtanen-Niinimäki-kaksikosta jälkeen.
Jääskeläinen-Piispanen-Grünn kuulostaa tasapainoiselta ketjulta, mutta ei ainakaan nyt toiminut yhtään. Jääskeläinen oli ehkä Vänttisen ohella ainoa hyökkääjä, joka taklasi välillä, mutta Louhivaara kuntoutuessaan tuonee tähän parannusta. Piispanen liikkuu viime kautta paremmin, mutta ei esittänyt ihmeitä, ja Grünn oli aivan pimennossa. Luotan kuitenkin, että Louhivaaran tai Koposen mukana ollessa Grünnkin parantaa, ja se olisi enemmän kuin suotavaa, sillä hänen kiekollisia ominaisuuksiaan joukkue tarvitsee.
Alanen-Tenkanen-Männikkö on kelvollinen kolmosketju, mutta ainakaan ylivoimalla sitä ei juuri pitäisi peluuttaa. Tenkasella poltti kiekko hyökkäysalueella - ehkä ensimmäinen liigamaali vapauttaisi peliä. Alanen ja Männikkö järkkäsivät maalin, mutta ei heistä ykkösketjun ratkaisijoiksi ole. Mutta kolmosketjutason miehiä ilman muuta, eli paikkansa ansaitsevat kuitenkin.
Jukuri-kaksikko Sipiläinen-Piiroinen ei saanut ihmeitä aikaan. Voi olla, että sopeutuminen liigavauhtiin on vielä kesken.
Ehdottomasti positiivista JYPin pelissä oli aiemmilta vuosilta tuttu lyhytsyöttöpeli, joka toimi nytkin kauniisti. Kyllä joukkueessa kiekollista taitoa riittää esimerkiksi keskialueen ylittämiseen, jossa nähtiin välillä juonikkaita suorituksia, joista seurasi ylivoimahyökkäyksiä, vaikka vastustajan puolustus ei ollut mitenkään huonosti ryhmittynyt. Tänään myös ylivoiman pelinrakentelu oli muuta kuin päätykiekon heittämistä ja se toimi myös. Kuvio saatiin kuntoon, vetoja tuli ja ylivoimassa oli järkeä. Erityisesti Kovasen ja Filppulan roolit pelinrakentajina olivat tässä tärkeitä, laukomisesta sitten vastasi esimerkiksi Niskavaara. Kovanen ei vieläkään kyllä lauo, mutta onneksi Kangasniemi vaikuttaa olevan ihan hyvä laukoja. Kovanen-Kangasniemi on ainakin tämän takia parempi ylivoimapari kuin Kovanen-Huczkowski.
Vapaita miehiä haettiin ylivoimassa välillä aika läheltä maalia, mutta lähietäisyydeltä tuli kyllä sitten maalipaikkojakin noin viisi kertaa koko ottelun aikana. Toivottavasti maalinteko näistä onnistuu useammin kuin kerran kuten tänään. Positiivista oli myös tuomarilinjaan sopeutuminen, sillä mitään jäähysumaa ei ottelussa tullut. Melkein joka joukkueessa on varmasti pelaajia, jotka ovat helisemässä uuden linjan kanssa (Pelicansissa esimerkiksi Korkeavuori vaikutti olevan tällainen), mutta JYPistä niitä ei näyttäisi löytyvän. Sivussa ollut Koivu tosin voisi hyvin olla tällainen, joten ehkä riemu on ennenaikaista.
Miinuksena on liikkeen putoaminen koko ottelun ajan sekä ajoittaiset puolustusvirheet. Näistä nukahduksista pahin oli kolmannen erän tilanne, jossa JYPin pelatessa ylivoimalla Pelicansilla oli kaksi miestä maalin edustalla Wallinheimoa vastaan. Marttisen ja Koivun poissaolo toivottavasti selitti osan näistä virheistä, sillä niitä ei saa kyllä liigassa tulla. Lisäksi Piispasen ketjulle pitää tehdä jotain. Aloituksia JYP vei alussa todella hyvin, mutta niissäkin Pelicans paransi pitkin ottelua.
Mutta ei tässä mitään suurta hätää ole. Jos laskee Louhivaaran, Koposen ja Marttisen poissaolot sekä muutaman avainpelaajan huonon esityksen yhteen niin havaitsee, että potentiaalia on joukkueessa aika paljon nähtyä enemmän. Mutta on todella vaikea ennustaa, mihin se riittää.
Valtteri Filppula oli muuten katsomossa seuraamassa isoveljen otteita.