Mitkä kohdat näistä on utopistisia?
Ainahan saa haaveilla, mutta Lehtivuoret ja Saarenheimot eivät mun silmissä ole ikinä KooKoossa, olivat liigassa tai ei. Nimiähän saatte heitellä ihan vapaasti, se ei varmasti ketään haittaa. Hauskaahan näiden lukeminen on, en varmasti ole ainut.
Toki joku saattaisi nelikymppisenä tulla vielä höntsäilemään Kouvolaan. Sitä en epäile.
Jos taas tarkoitetaan osumista sen suhteen, että kuinka hyvin ko. pelaajat ovat pelanneet niin se on jo huomattavasti parempi.
Just just, tuohan se onkin vaikeaa. Kyllähän mekin tuolla Jokipo-ketjussa voitais luetella vaikkapa A-junnujen SM-liigan pistepörssin top50-nimet ja muutaman vuoden päästä sanoa, että olispa tuokin ollut meille vahvistus.
Mitkä ratkaisut ovat ja missä?
Sarjakakkosena olevan jengin valmentajapotkut ovat enemmän tai vähemmän erikoinen ratkaisu, oli tilanne mikä tahansa. Sellainen kuva itselläni on, että tässä tapauksessa potkittiin henkilö, eikä valmentajaa. Sen enempää taustoista tietämättä.
Toki Juujärven ruoriinastuminen loppukaudeksi oli täysin oikea ratkaisu, edes pientä jatkuvuutta teikäläisten touhuun.
En nyt ymmärrä tuotoksestasi hölkäsen pöläystä. Kuka ja missä on kerrottu, että timattista kokoonpanoa piti vahvistaa lisää?
Teillä on kasassa karkeasti kaksi ykkösketjua, kaksi kakkosketjua ja sarjan paras maalivahti. Pelaajamateriaali riittäisi helposti menestykseen, mutta hiljaista on sillä saralla ollut viime vuosina.
Menestyksen salaisuus on hyvin harvoin pelkässä pelaajistossa, sen luulisi KooKoollekin vuosien mittaan tulleen selväksi. Sellaiset 5-6 vuotta peräkkäin on ollut kauhea uho päällä ja pelaajia on hommattu ympäri maita ja mantuja. Vaihdunta KooKoossa on ollut aivan älyttömän suurta kausien välissä. Montako finaalipaikkaa, saatikka sitten mestaruutta?
Niin ja viimeiseen kysymykseen, että viikko sitten Jokipo-matsin pressissä Kultanen kertoili, että 2-3 pelaajaa hommataan lisää ennen siirtorajaa. Kaksi sieltä sitten taisi tulla, ellen ihan väärin muista.
En minä pahalla. Saattaa sitten olla, että tuollainen vuodesta toiseen pään seinään hakkaaminen on fiksua, eikä organisaatio edes pyri menestymään. Ehkäpä hieman erilaisella toimintaperiaatteella operoivan suosikkijoukkueeni tehokas tyyli ja jatkuvuus ovat sitten jonkinasteisen aivopesun ja sokeuden aiheuttaneet.
Megalomaanisuus, suuruudenhulluus, on paras sana kuvaamaan näitä fantasiakokoonpanoja. Sitä vain tarkoitin.