Suomessa pelataan U17-turnausta. Suomi pelaa parhaillaan Venäjää vastaan ja tilanne on kahden erän jälkeen Venäjälle 3-1.
Ottelun kaikki maalit ovat tulleet 1. erässä. Erikoista ottelussa on se, että Suomen maalivahti Jonathan Iilahti piti maalinsa 2. erässä puhtaana, vaikka Venäjä ampui erän aikana kohti Suomen maalia peräti 24 kertaa. Laukaukset ottelussa ovat Venäjälle 37-14.
Paikanpäällä tuli oltua. Peli pelattiiin siis Pirkkalassa täyden hallin edessä. Hieman raporttia pelitapahtumista:
1. erän Suomi aloitti erinomaisesti, ja hetken aikaa allekirjoittanutkin kuvitteli että tämä on selvää kauraa meille. Venäjä sai rangaistuksenkin hyvin pian ottelun alettua. Ylivoimalla takaisku nähtiin kuitenkin Suomen päähän, kun Venäjän Evgeni Kuznetsov purjehti kentän läpi ja harhautti rystylle nostaen kiekon maalin kattoon. Sooloa avitti ratkaisevasti Suomen alimman puolustajan kaatuminen omia aikojaan. Venäjän maalin jälkeen ote kääntyi aivan täysin Venäjälle, ja varsin pian taululla oli 0-3 lukemat. Suomi ei paikkoja saanut juuri nimeksikään, ennen kuin erän lopulla avautui jälleen ylivoimamahdollisuus. Pyry Niemi kavensi tilanteeksi 1-3 Suomijunnulle harvinaisen laadukkaalla rannelaukauksella aivan maalin kattoon. Ensimmäinen erä siis kuitenkin selvästi Venäjälle.
2. erä jatkoi samaa laulua, ja oikeastaan vielä yksipuolisemmin. Suomen maalissa Kristian Järvinen pelasi kuitenkin aivan mahtavaa ottelua ja lukemat säilyvät kuin ihmeen kaupalla 1-3:ssa. Venäjän ylivoima oli myös todella heikkoa, lähinnä itsekkyyden takia. 5-3 ylivoimallakaan eivät saanet oikein edes myllytystä aikaan, kun joka kerta kiekon ylöstuonut pelaaja päätyi ampumaan pienestä kulmasta. Suomi ei toisessa erässä saanut oikeastaan yhtään paikkaa.
Kolmanteen erään Venäjä taisi murskaavan toisen erän johdosta lähteä hieman takki auki, ja Suomi sai Venäjän päätyyn painetta hyvällä liikkeellä. Venäjä sortui pahasti jäähyilyyn ja taisi pelata melkein puoli erää alivoimalla. Tästä huolimatta se onnistui ensin maalinteossa, kun alivoimalla Bogdan Pothekin karkasi läpiajoon ja viimeisteli rystyltä. Maali syntyi vajaa neljä minuuttia ennen loppua ja peli näytti tietysti varsin selvältä. Sitten näin jotain mitä en ole kyllä koskaan ennen kokenut. Läpi pelin Suomen joukkueesta aivan omalla tasollaan ollut Joonas Donskoi kavensi hienolla yksilösuorituksella 2-4 ajassa 58.03. Donskoi jäi kentälle, sai kiekon, kuljetti jälleen vahvasti Venäjän alueelle ja ampui. Armottoman taistelun jälkeen Eetu Koski suti reboundin sisään ajassa 58.20. Venäjä otti aikalisän mutta Suomi sai jälleen painettua paineen hyökkäysalueelle ja aloituksen Venäjän päädystä. Pienen pyörityksen jälkeen Pyry Niemi jakoi aivan upean ristisyötön poikki hyökkäysalueen siniviivalle Julius Nyqvistille jonka rannelaukaus upposi hyvän maskin avustuksella Venäjän veskarin puikoista verkon porukoille ajassa 58.57. Suomi iski siis 54 sekunnissa pelin 1-4 -> 4-4! Tässä vaiheessa tunnelma hallissakin oli tietysti jo sangen hyvä.
Jatkoaika pelattiin 4 vs 4, ja se oli selkeästi Venäjän etu. Evgeni Kuznetsov dominoi tapahtumia täysin, mutta Kristian Järvinen otti kolmessa vaihdossa peräkkäin ehkä käsittämättömimmät torjunnat jotka olen nähnyt. Näin päädyttiin rankkareille, joissa ainoa onnistuja oli Vitaly Zotov. Suomen yrittäjistä Donskoin ja Huhtalan yritykset olivat varsin juonikkaita, Sneck sen sijaan päätyi hiukan epätoivoiseen rannelaukaukseen. Voitto siis lopulta Venäjälle 4-5 rl.
Kuten varmaan selostuksesta kävi ilmi, Venäjä oli ottelussa aikalailla ylivoimainen lukemista huolimatta. Nuorilla pojilla taisi kuitenkin takki hieman aueta toisella erätauolla ja henkinen suorittaminen romahti täysin Donskoin kavennusmaalin jälkeen joten lopputulos kääntyi varsin noloksi heidän kannaltaan. Kuitenkin, jos tasoero Suomen ja Venäjän välillä on joka ikäluokassa tälläinen, nähdään tulevaisuudessa aika kurjia maaotteluita aikuisissa. Venäläiset olivat luistelu-, maila-, ja laukaustekniikaltaan suorastaan valovuosia suomalaisia edellä. Surullisen paljon. Ainoat osa-alueet joissa Suomi oli parempi, olivat tutut fyysisyys ja maalivahtipeli.
Venäjän pelaajista aivan omalla tasollaan oli jo mainittu Evgeni Kuznetsov. Hän oli yksinkertaisesti täysin häikäisevä. Mailatekniikaltaan ja luisteluvoimaltaan ylivoimainen kaikkiin muihin nähden. Tietääkö joku tästä kaverista enemmän? Kuznetsov toimi myös Venäjän kapteenina, mutta ilmeisesti itänaapuri oli lätkäissyt C:n vaan parhaan pelaajansa rintaan sen kummemmin miettimättä. Tyyppinä Kuznetsov nimittäin vaikutti aivan mulkulta. Ihan varmasti yhden käden sormilla saattoi laskea ne vaihdot, jotka eivät päättyneet joko tuomarille mussuttamiseen tai vastustajan tönimiseen/tökkimiseen. Lisäksi toisessa erässä kaveri potkaisi suomalaispelaajaa luistimella. Tämä meni tuomareilta käsittämättömästi täysin ohi. Aivan helvetin raivostuttavan oloinen tyyppi jolle vaikea toivoa mitään hyvää. Pelitaidoiltaan kuitenkin niin hyvä että varmasti hänestä jotain tulee.
Suomen kirkkain timantti oli tietysti Kristian Järvinen, mutta kenttäpelaajista esiintyi ilahduttavan hyvin Joonas Donskoi. Kärppäjuniori nakutti tehot 1+2 ja järjesti lähes yksin Suomen takaa-ajon. Donskoi on erittäin vahva luistelija ja omaa hyvän laukauksen. Pelikäsitykseltään ja mailatekniikaltaan ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin Rajala tai Granlund. Donskoissa hyvää oli myös suomalaisjunnuksi varsin mukava koko. Vaikea sanoa junnujen pelin perusteella, mutta vaikutti olevan jonkinverran yli 180. Rajala, Granlund ja Pulkkinen taitavat kaikki olla alle tuon mitan. Hieman yksinyrittämiseksi meni välillä Joonaksella, siitä lähinnä päättelinkin tuon pelikäsityksen vajauden. Erittäin lupaava kuitenkin, oikeastaan ainoa hyökkääjä jonka saattoi kuvitella hyökkäävään rooliin Venäjänkin joukkueessa.