Jukka Jalosen Suomi

  • 742 604
  • 2 867

Gags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
Minunkin mielestäni Vancouverin likasanko joutaisi jo tunkiolle. Siffan jankuttava ja faktat hylkäävä tyyli sen vaan toistuvasti nostaa esille. Parasta kuitenkin on, että Slovakiassa Jalonen onnistui siinä missä hän Vancouverissa epäonnistui: kapteeniston sitouttamisessa pelitapaan, päävalmentajaan ja valmennusryhmään. Tämä on päävalmentajan tärkein tehtävä ohi kaikkien pelikirjojen. Oliko syy aiemmin sitten valmennusryhmässä, Jalosen ja Saku Koivun henkilökohtaisessa kemiassa vai missä jäänee ikuisiksi ajoiksi tai ainakin todella pitkään verhon taakse. Luotto ei kuitenkaan ollut maksimaalinen ja se on fakta joka siffankin on vaikea puhua valkoiseksi. Minusta se kannattaa nyt joka tapauksessa unohtaa kun menneestä on selkeästi otettu opiksi.
Kyllähän Vancouver toi paljon hyvääkin mukanaan, varsinkin Jalosen kannalta katsottuna. Hän sai kädestä pitäen oppitunnin siitä, että kyseessä on edelleenkin pelaajien peli, josta paras esimerkki oli kun kokenut kaarti otti koko joukkueen komentoonsa ennen pronssiottelua. Tämä viimeistään opetti Jaloselle että pelikirjoilla näitä turnauksia ei voiteta. Uskon vahvasti Vancouverin tapahtumien toimineen myös katalysaattorina "kuiskuttelijoiden" poistumiseen valmennusryhmästä. En usko että myöskään pitkään aikaan saamme kuulla esim. Jari Kurrin vaikutuksesta Jalosen heräämiseen ja lähes täydellisen valmennusryhmän kokoamiseen. Sheddenin opein ja muutamien kantapään kautta opittujen asioiden jälkeen Jalosesta on kasvanut Jari Kurrin opastuksessa kansainväliset mitat täyttävä valmentaja. Silti olen sitä mieltä että Jalonen edelleenkin sopii paremmin seuravalmentajaksi.
 

Squit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK ja KaMa
Täytyy tulla tänne kirjoittamaan tämä asia, eli olen aina ihmetellyt minkä takia Niskalan Janneen on Jalosella kova luotto. Joka kisoihin mies pääsee. Mutta nyt sen näki. Niskala ei ollut kentällä kertaakaan kun omissa soi tasakentällisin. Mies olisi voinut paremmin pelata viivalla ja hyvällä tuurilla olisi tullut enemmänkin maaleja, mutta omissa mies oli häkellyttävän varma. Kiekkoa pisti nopeasti eteenpäin ja kun painetta tuli, niin Niskala levitti rauhallisesti sivulle.

Janne Niskala on täydellisesti Jukka Jalosen pelikirjan näköinen pakki. Täyden 10 suoritus Jannelta, ei heti uskoisi!
 

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
Janne Niskala on täydellisesti Jukka Jalosen pelikirjan näköinen pakki. Täyden 10 suoritus Jannelta, ei heti uskoisi!

Minusta Niskala on ollut aina varma pelaaja maajoukkueessa. Niskalan pystyy hyvin kuvittelemaan jouksuhautaan Suomi-konepistooli sylissä ja sätkä suussa.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
En usko että myöskään pitkään aikaan saamme kuulla esim. Jari Kurrin vaikutuksesta Jalosen heräämiseen ja lähes täydellisen valmennusryhmän kokoamiseen. Sheddenin opein ja muutamien kantapään kautta opittujen asioiden jälkeen Jalosesta on kasvanut Jari Kurrin opastuksessa kansainväliset mitat täyttävä valmentaja. Silti olen sitä mieltä että Jalonen edelleenkin sopii paremmin seuravalmentajaksi.
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että mikä tai mitä on ollut tämä Jari Kurrin opastus tai vaikutus Jaloseen? Tunnut olevan ainoa, jolla on jonkinlainen käsitys asiasta tai joka siitä ylipäätään kirjoittaa. Jos viittaat Kurrin valmennukselliseen taitoon, niin se onkin minulle aivan uusi asia. Samoin Kurrin suomalaisen valmentajakunnan niin hyvä tuntemus, että hän on voinut opastaa Jalosta rakentamaan täydellisen valmennusryhmän. Olen aina kuvitellut hänen suurimpien ansioidensa olevan ulkosuomalaiset kontaktit ei niinkään kotimainen verkosto.
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Peilaten Jalosen/Dufvan aikakautta Jalosen/Matikaisen/Nurmisen aikakauteen, on joukkueiden meiningissä ollut tosiaan tuo Gagsin mainitsema olennainen ero: sitoutuneisuus valmentajiin ja päinvastoin. Tuntuu, että vasta Matikainen & Nurminen ovat tehneet maajoukkueesta jälleen pelaajien jutun Jääkiekkoliiton kulissikähmintöjen sijaan ja saaneet puhallettua pelaajiin huikean meiningin.

No, niin tai näin, tai vaikka toisinpäin, hieno suoritus.
 

tallaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
On se kyllä kumma, että jotkut jaksavat joka tilanteessa käydä omaa propandasotaansa. Mitä se Jalonen on teille tehnyt? Mitä taas pelikirjafaneihin tulee niin, on fakta, että joukkue pelasi Jalosen näköistä kiekkoa Jalosen pelikirjalla. Muitakin seikkoja joukkeiden toimintaan toki liittyy, ja siitä kiitos Jaloselle, Nurmiselle ja Matikaiselle, sekä samaan syssyyn vielä muullekin johdolle!

Kiitosta pitää osata jakaa, kun sen aika on. Tulos on taululla ja pulinat pois! On aivan yksi perkeleen sama, kuka on kuiskutellut ja mitä on kuiskutellut, kun homma on selvästi toiminut. Sitä ei pysty muuttamaan arvon palstapelletkään.
 

lihaani

Jäsen
Onhan näitä väännelty, mutta vielä tiivistettynä MM-pleijareiden statseja:

Tehdyt - päästetyt maalit: 13 - 2
Vehasen torjuntaprosentti 99/101 = 98.1

Tottakai joku provomestari nillittää, että tämä ei ole mittään ja Jalonen eli Nupen ja Matikaisen avulla. Siinä voi olla paljon perää. En usko, että kummassakaan apuvalmentajassa on tippaakaan selkäänpuukottajan tai kähmijän vikaa. Aivan varmasti ovat molemmat antaneet kiistattoman kovan ammattitaitonsa täysillä maajoukkueen hyväksi.

Ja tulos näkyi valotaululla.
 
Muitakin seikkoja joukkeiden toimintaan toki liittyy, ja siitä kiitos Jaloselle, Nurmiselle ja Matikaiselle, sekä samaan syssyyn vielä muullekin johdolle!

Tänä kertaa oli muutama asia tehty viimevuosia paremmin:

+ Joukkueeseen hankittiin kaksi vahvaa penkkikoutsia, Nurminen ja Matikainen. Lisäksi uskon, että heidän persoonallaan on helpompi myydä monimutkainen pelitapa joukkueelle, kuin vaikkapa Jalosen ja Dufvan toimesta. Jalonen on tasonsa valmentajana osoittanut, mutta kovin karismaattiseksi kaveriksi ei häntä kai voi kukaan väittää - kun Petu Matikainen sanoo, että "Me voitetaan tää peli", niin siinä on ihan eri uskottavuus kuin Jalosen sanomana. Lisäksi tämä tiimi vapautti Jalosen siihen missä hän on parhaimmillaan, eli raapustelemaan pelitaktisia kuvioita taululle. Mainittakoon, että Matikaisella on tuoreet näytöt kiekonhallintaan perustuvan pelitavan jalkauttamisesta, sillä hän ajoi Bluesissa läpi melkoisen muodonmuutoksen sparta-kiekosta kiekkokontrolliin.

+ NHL miehiä ei tullut kesken kisojen, onneksi, ja ne ketä saatiin tulivat ajoissa mukaan. Monimutkainen pelitaktiikka ehdittiin harjoituttaa joukkueeseen kunnolla ja joukkue oli yhtenäisempi kuin koskaan.

+ Neljän pakkiparin peluutus. Tämä oli varsinainen neronleimaus valmennukselta, kuka sen sitten keksikään. Hyötyjiä olivat Kukkonen, Väänänen, Jaakola, Välivaara jonka kautta pakiston akilleenkantapäät saatiin korjattua. Systeemistä ehkä kärsivät Puistola ja Salmela, joiden kiekollinen anti jäi potentiaalia vaisummaksi. Vanhojen kiekkokliseiden vastaisesti, tämä mestaruus voitettiin ilman kiekollista liideripakkia.

+ Roolitus. Kyllä se vain niin on, että neloseen kannattaa ottaa nelosen miehet. Ainoa roolitusvirhe oli Janne Lahti, mutta kyllähän mies liiganäytöillään tuon sauman ansaitsi. Lopulta kuitenkin Lajunen oli selvästi parempi tuohon duuniin. Mainittakoon vielä Petteri Nokelaisen loistavat kisat.

? Nummisen ja Lehtisen rooli jäi arvoitukseksi. Nummisen mukaan palavereihin osallistuttiin ja pelaajien kanssa juteltiin. Yksi asia jota voisi kuvitella herrojen tähän yhtälöön tuoneen olisi scouting tietoa NHL-taustaisista pelaajista. Tuloksesta päätellen ei heistä ainakaan haittaa ollut, vaikka kieltämättä pukumiesten määrä alkoi jo epäilyttää.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Minunkin mielestäni Vancouverin likasanko joutaisi jo tunkiolle. Siffan jankuttava ja faktat hylkäävä tyyli sen vaan toistuvasti nostaa esille.

No jättäkää siffan provoilu omaan arvoonsa. Sillähän siitä aiheesta irti pääsee. Suomi on juuri voittanut MM-kultaa ja täällä edelleen väännetään Vancouverista. Sairasta.

ASIAAN!

Pakko on minunkin hehkuttaa pakkien peluutusta. Neljän pakkiparin rotaatiota kokeiltiin tänä vuonna jokaisella EHT:llä ja ehkä jopa viime vuonnakin kerran (?) ja onneksi se päätettiin säilyttää myös MM-kisoissa. Haastattelujen mukaan sekä pelaajat että valmentajat pitivät tästä peluutustyylistä.

Koska kiekollista liideriä ei ollut, pakisto pienikokoinen eikä kovin nopea, joka jannu hyötyi tasaisesta peluutuksesta. Näin kunto ja nupin kestävyys riitti puolustamaan ja avaamaan laadukkaasti paineen alla. Kuuluin vähemmistöön ja pidin oikeasti tästä peluutuksesta jo ennen kisoja, mutta en todellakaan uskonut sen olevan näin kova juttu.

Lisäksi pakkipari Kukkonen-Jaakola oli nerokas ratkaisu. Kumpikaan ei välttämättä pystyisi ilman yksiäkään hasardeja varmistamaan hyökkäävän pakkiparin riskinottoja, joten laitetaan "hasardialttiit" pakit varmistamaan toisiaan ja aikaan saatiin tod. laadukas puolustava pari.

Välivaaran pääsy kisakoneeseen oli ja on vieläkin outo ratkaisu, ellei ajattele sitä niin, että viimeinkin löydettiin kiekollisesti taitavalle Niskalalle se paras pakkipari vierelle. Viime kisoissa typerästi peluutettiin Niskala-Vatanen paria, vaikka se ei toiminut edes paperilla. Silloin Niskalasta ei saatu oikein mitään irti. EHT:lläkin tänä vuonna Niskala oli mielestäni surkea. Nyt Niskala oli paras pakkimme, vaikka pistepörssissä se ei välttämättä näykään niin selvästi. Tietenkin Niskalalla itsellään oli suurin osuus omaan tasonnostoonsa, mutta valmennustiimin ratkaisut auttoivat paljon.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
No jättäkää siffan provoilu omaan arvoonsa. Sillähän siitä aiheesta irti pääsee. Suomi on juuri voittanut MM-kultaa ja täällä edelleen väännetään Vancouverista. Sairasta

Olen kirjoittanut tähän viestiketjuun eilisen Jukka Jalosen Suomen MM-kultavoiton varmistumisen jälkeen kolme viestiä. Missä niissä provoilen? Teet taas näitä kovia väitteitäsi tänne. Minä vastasin kirjoitukseen, jossa epäiltiin, että kuka olisi uskonut Vancouverin jälkeen Suomen MM-kisamenestykseen. Ilmoitin, että minä olen uskonut jo pitkään Jukka Jalosen Suomen menestyvän. Vancouver oli minun mielestäni vahva näyttö Jukka Jalosen valmentajan taidoista. Jos joku ei arvosta Vancouverin pronssia, niin minä en voi sille mitään. Kukaan ei voi myöskään sille mitään, että minä arvostan erittäin korkealle Jukka Jalosen Suomen Vancouverin pronssin. Slovakian MM-kisat ovat minun mielestäni aivan eri tason jääkiekkoturnaus kuin Vancouverin olympiakisojen turnaus, jossa olivat mukana kaikkien maiden parhaat pelaajat. Arvostan totta kai Slovakian kultamitalin myös erittäin korkealle, koska sen myönteinen vaikutus suomalaiselle jääkiekolle on taas aivan eri luokkaa kuin Vancouverin pronssin vaikutus oli/on. Kertaan, että Vancouverin loistava suoritus kuuluu yhtenä osana Jukka Jalosen Suomen kokonaispakettiin, mikä tällä näkymin päättyy ensi vuoden kotikisoihin.
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
Veikkaan, että samat tahot kuin Kummolaankin kohdistuvan ajojahdin takana eli Pettery Sihvonen ja kaltaisensa muut "jääkiekko"toimittajat.

Kyllähän don Kalervon olisi tullut tajuta astua alas sähläämästä jo viimeistään case Summasen yhteydessä. Jos yksi Anne Niinimaa alkaa vääntään itkua siitä kuinka häntä kiusastaan niin siitä ei pidä vetää johtopäätöksiä että annetaampas koutsille kenkää, vaikka hän on juuri johdattanut Suomen sen kaikkien aikojen kovimpaan saavutukseen, eli 2. tilaan turnauksessa jossa kaikilla joukkueilla oli parhaat pelaajat käytettävissään. Esim. '95 Tukholmassa näin ei todellakaan ollut (itseasiassa aika pirun kaukana siitä). Eikä ollut nytkään.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Vähän kyllä jäi kaivelemaan se tältä maajoukkuekaudelta, että kiekon saaminen omasta päästä hyökkäyspäähän organisoidusti heti todella hitaan lähdön jälkeen(vaihto tai taktinen paikan odottelu) ei tullut kuntoon missään vaiheessa. Hyökkäysalueelle pääsy oli todella vaikeaa, jos ei lähdetty nopeilla lähdöillä tai (vain vähän) hitailla lähdöillä, ja liian usein viivelähtö päättyi joko kiekonmenetykseen hyökkäyspäässä tai keskialueella, paitsioon tai uuteen takaisin päin palauttamiseen.

En nyt sano missään nimessä, että pelin hidastaminen, viivelähdöt ja palauttamiset ovat turhia, vaan että Suomella ei ollut viivelähdön jälkeinen peli kiitettävässä kunnossa. Ei EHT:llä, ei harjoituspeleissä, syksystä kevääseen. MM-kisoissa keskialue nyt oli vaikea ylittää lähes kaikkien vastustajien sumppupuolustuksen takia, mutta silti, parempaan pitäisi pystyä.

Ehkä hyökkäysalueelle pääsy oli tänä vuonna vaikeaa, koska joukkue yritti mennä kiekon kanssa väkisin parhaimmille maalintekoalueille (hyvä asia), eikä helposti kulmiin vääntämään (huono asia), joka oli vuoden 2010 ongelmia.

Päätyyn heittämiset sitten ovat asia erikseen. Kun hyökkäysalueelle päästiin, oli peli toki hienoa.

Mutta ehkä tämä vain on sellainen asia, joka täytyy kestää, jos "meidän peli" on kiekkokontrollia.

Edit. En siis puhu jo kirosanaksi Jatkoajassa muodostuneista viivelähdöistä, vaan niiden jälkeisestä pelistä.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Löysät pois ja VILPITTÖMÄT ONNITTELUT Jukka Jaloselle ja muulle valmennustiimille. Juuri näin pitää vastata kritiikkiin - hoitaa hommansa jäällä. Suomi otti maailmanmestaruuden kiistatta täysin ansaitusti. Mielestäni välierän Venäjä-ottelu oli Suomen paras ja se nosti esiin paljon muitakin arvoja kuin konemaisen pelikirjan noudattamisen. Välierävoitto oli välähdys aitoa urheiluhulluutta, mahdottoman tekemistä mahdolliseksi. En viitsi valehdella, että uskoin Suomeen etukäteen siinä ottelussa. Pidin sitä typeränä haihatteluna, että Suomi voittaisi Venäjän 2 kertaa peräkkäin. Olin väärässä. Mielestäni Suomen maailmanmestaruus sinetöityi Venäjän kaatamisen jälkeen. Loppuottelussa oli pelillisesti samanlainen fiilis kuin HIFK-Blues -finaaleissa. Voiton vain jotenkin aisti jo alusta alkaen.

Kauppatorin juhlista puuttui täysin yksi elementti. Suomen pelikirja ei päässyt mukaan juhlaan. Olin aivan varma, että se valokopioidaan ja laitetaan nettiin ladattavaksi ja jokaisella olisi tämä läpyskä mukanaan. Itse raivasin tilaa olohuoneen seinälle ja ostin kultaiset kehyksetkin. Missä viipyy tuleva Finlandia-voittaja eli Suomen pelikirja vm. 2011?? Toimintaa Kummola.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Hyvä, että me kaikki oltiin oikeassa Jukka Jalosesta jo ennen Jukan ns. syntymävuotta. Itse olen aina voittamaan pakottava kannattaja ja tottakai Vancouverin pronssi sai jo minut hyväksymään Jalosen päävalmentajana ja MM-kulta on lopullinen sinetti sille, että Jukka Jalonen on myös Johanneksen tyylinen Leijonien päävalmentaja.

Uskoin aina Leijonien menestykseen Jalosen aikana ja uskon myös menestykseen Jalosen jälkeen tai ainakin vaadin aina menestystä tai tekijöiden tulee vaihtua 2-3 yrityksen jälkeen.

Nyt on Jukka Jalonen kunkku ja menestyneinen suomalainen Leijona-valmentaja, nautitaan keväästä 2011 hyvä jääkiekoväki ja muu kansa.
 
Suosikkijoukkue
KalPa
Mutta ehkä tämä vain on sellainen asia, joka täytyy kestää, jos "meidän peli" on kiekkokontrollia.

Kun hyökätään täysin organisoitunutta kentällistä vastaan, oddsit vaarallisen hyökkäyksen luomiseen on aika ohuet. Se on sitten pelikirjasta ja pelaajista kiinni, heitetäänkö päätyyn, otetaanko riskiä kiekon menetyksestä vai peruutellaanko kiekon kanssa. Ei Suomi juurikaan keskialueelta peruutellut - tuskin oli Jalosen tarkoituskaan. Riskiä otettiin enempi kuin heitettiin päätyyn. Toimi ihan riittävän hyvin tällä kertaa :-)
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Vancouverin pronssi oli Jukka Jalosen harjoittelua päävalmentajuuteen ja toimimiseen parhaiden pelaajien kanssa ja suoritus oli kaikkien nähtävissä: ei vaan toiminut. Slovakian MM-kisat osoittaa sen tason, johon Suomella on realistinen mahdollisuus myös ns. parhaiden kisoissa, kun kaikki toimii.

Anteeksi, mutta olympiapronssi kaikkien parhaiden pelaajien ollessa jokaiselta maalta mukana tarkoittaa samaa kuin "ei vaan toiminut" ja realistinen mahdollisuus pienellä, mutta lahjakkaalla Suomella onkin "vain" voittaa maailmanmestaruus turnauksesta, jossa oli kuitenkin kolme Suomea selvästi nimekkäämpää ja kovempaa ryhmää? Venäjä piestiin jopa kahteen otteeseen ja välierässä jo näytöstyyliin. Jokin tässä nyt ei mene mulle jakeluun.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Anteeksi, mutta olympiapronssi kaikkien parhaiden pelaajien ollessa jokaiselta maalta mukana tarkoittaa samaa kuin "ei vaan toiminut" ja realistinen mahdollisuus pienellä, mutta lahjakkaalla Suomella onkin "vain" voittaa maailmanmestaruus turnauksesta, jossa oli kuitenkin kolme Suomea selvästi nimekkäämpää ja kovempaa ryhmää? Venäjä piestiin jopa kahteen otteeseen ja välierässä jo näytöstyyliin. Jokin tässä nyt ei mene mulle jakeluun.

Jos tästä nyt vielä pitää vääntää, niin tarkoitan sitä, että tuossa kyseissä nimeltämainitsemattomassa turnauksessa Suomen peli ei ollut kuosissa missään vaiheessa turnausta, jos kuosilla tarkoitetaan sellaista peliä, jota Suomi esitti Torinossa tai nyt monessa ottelussa Bratislavassa. Itse asetan riman tälle tasolle. Mutta todella loistavaa, että Jalonen pääsi tälle tasolle ja välillä ylikin. Realistinen mahdollisuus tarkoittaa minulle sitä, että joku päivä Suomi pystyy esittämään vastaavaa peliä loppuun asti myös ns. parhaiden turnauksessa ja vielä finaalissa. Toivottavasti jo Sotsissa jos NHL-pelaajat sinne saadaan.
 

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Vähän kyllä jäi kaivelemaan se tältä maajoukkuekaudelta, että kiekon saaminen omasta päästä hyökkäyspäähän organisoidusti heti todella hitaan lähdön jälkeen(vaihto tai taktinen paikan odottelu) ei tullut kuntoon missään vaiheessa. Hyökkäysalueelle pääsy oli todella vaikeaa, jos ei lähdetty nopeilla lähdöillä tai (vain vähän) hitailla lähdöillä, ja liian usein viivelähtö päättyi joko kiekonmenetykseen hyökkäyspäässä tai keskialueella, paitsioon tai uuteen takaisin päin palauttamiseen.

En nyt sano missään nimessä, että pelin hidastaminen, viivelähdöt ja palauttamiset ovat turhia, vaan että Suomella ei ollut viivelähdön jälkeinen peli kiitettävässä kunnossa. Ei EHT:llä, ei harjoituspeleissä, syksystä kevääseen. MM-kisoissa keskialue nyt oli vaikea ylittää lähes kaikkien vastustajien sumppupuolustuksen takia, mutta silti, parempaan pitäisi pystyä.

Ehkä hyökkäysalueelle pääsy oli tänä vuonna vaikeaa, koska joukkue yritti mennä kiekon kanssa väkisin parhaimmille maalintekoalueille (hyvä asia), eikä helposti kulmiin vääntämään (huono asia), joka oli vuoden 2010 ongelmia.

Päätyyn heittämiset sitten ovat asia erikseen. Kun hyökkäysalueelle päästiin, oli peli toki hienoa.

Mutta ehkä tämä vain on sellainen asia, joka täytyy kestää, jos "meidän peli" on kiekkokontrollia.

Edit. En siis puhu jo kirosanaksi Jatkoajassa muodostuneista viivelähdöistä, vaan niiden jälkeisestä pelistä.
Tulen nyt itsekkin vähän päättämään tämän erään keskustelun omalta osaltani, kun selväksi on tullut mihin viivelähtöpelaamisella ja oikeilla pelaajilla voidaan päätyä.

Minä kritisoin hyvin vahvasti, en tosin ehkä äänekkäimmin, turnauksen alussa sekä peluutusta, pelin sisäistä reagointia, että hyökkäysten nopeutta. Varsinkin alkusarjan peleissä oli Suomen peli todellista kävelemistä kiekon kanssa ja välillä selkeistä hyökkäyspaikoista käännyttiin hieman KalPamaisesti takaisin vielä menemään kiekon kanssa oman maalin taakse.

Mutta sitten voi vaan kysyä että mitä teki valmennus. Valmennus vaihtoi pelaajia, muokkasi kokoonpanoja, teki aivan loistavia pelinsisäisiä ratkaisuja, tyyliin Venäjä pelin maalivahdin vaihto. Ja mikä parasta, kun turnaus eteni, myös joukkueen avauspeli parani.

Kyllähän tuolta varmasti löytäisi oikein laskemalla tilanteita, joissa nopeille hyökkäyksille olisi ollut paikkansa, mutta ei kukaan voi väittää etteikö alkusarjan jälkeen jokaiseen peliin tullut ikäänkuin yksi vaihde lisää, kun joukkue selvästi kehittyi ja löysi ne urat. Tässä uskon olevan se suurin yksittäinen syy siihen miksi tänään Suomi on maailmanmestari. Kun muut joukkueet keskittyivät kokonaisuuteen, Jalonen jatkoi pelin kehittämistä koko turnauksen ajan. Tiedä sitten oliko tuo tietoista vai johtuiko siitä että palikoiden loksahtaminen paikalleen vain kesti hetken, mutta se kehittyminen pelistä seuraavaan oli se selvä syy miksi turnauksen lopussa tuolla oli vain yksi joukkue jäällä.

Kyllä tästä on hyvä jatkaa, näimme taas kerran että ne nimet selässä ei tee joukkuetta, vaan se asenne, työmoraali ja valmennuksen toimivuus yhdistettynä riittävään määrään taitoa, voi jopa paperilla huonompi joukkue näyttää jopa ylivoimaiselta.

Kiitos Jukka & co, sekä pelaajat.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
Jos tästä nyt vielä pitää vääntää, niin tarkoitan sitä, että tuossa kyseissä nimeltämainitsemattomassa turnauksessa Suomen peli ei ollut kuosissa missään vaiheessa turnausta, jos kuosilla tarkoitetaan sellaista peliä, jota Suomi esitti Torinossa tai nyt monessa ottelussa Bratislavassa. Itse asetan riman tälle tasolle. Mutta todella loistavaa, että Jalonen pääsi tälle tasolle ja välillä ylikin. Realistinen mahdollisuus tarkoittaa minulle sitä, että joku päivä Suomi pystyy esittämään vastaavaa peliä loppuun asti myös ns. parhaiden turnauksessa ja vielä finaalissa. Toivottavasti jo Sotsissa jos NHL-pelaajat sinne saadaan.

Ok, kiitokset selvennyksestä. Olen kutakuinkin samoilla linjoilla ts. Torinossa 2006 Leijonat esittivät ehkäpä sitä kaikkein legendaarisinta peliään oikeastaan vuoden 1994 olympialaisten ja mm-kisojen ohella ja Bratislavassakin tärkeimmät pelit menivät aivan yläkanttiin. Olympialaiset ovat aina vähän hankalampi skenaario, kun ihan kaikilta mailta on ihan kaikki parhaat mukana ja siinä seurassa jollekin USA:lle häviäminen välierässä ei hävetä tipan vertaa, vaikka kerrasta poikki olevissa ottelusarjoissa yllätyksiä voikin useammin tapahtua. Täysin mahdollinen ajatus olympiakullasta Sotshissa on, mutta ei kuitenkaan kovin realistinen toive mikäli kaikki NHL-miehet jäälle siihen turnaukseen eksyvät.
 

KJR_63

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport Vaasa. LA Kings
Minä usko mihinkään "psykologiaan" tai "liidereihin" tai "yhteishenkeen" menestyksen takana. Tai joihinkin yksittäisiin pelajiin. Missään todellisuudessa eivät esim. Salmela tai Lepistö olleet erityisiä yksilöitä. Eikä syy ole myöskään Sihvosen "hyökkäyspeli" (mikä kyllä on Jalosen vahvuus aina ollut), koska mestaruudet voitetaan puolustuksella. Selvä syy menestykseen oli se, että saivat aikaan toimivan oman pään puolustuksen. Se ei ollut puhdas miesvartiointi (eli sekoilupuolustus) eikä pystytolppa-aluepeli, vaan toimiva kompromissi näiden välillä. Vastustaja pidettiin poissa maalintekosektorilta, mutta kuitenkin myös aktiivisesti painostettiin. Kun puolustussysteemi toimii, tulee voittoja, systeemiin on sitten helppo sitoutua ja sitten syntyy kaikkea muuta kuten "liidereitä" jne. Mutta lähtökohta on toimiva puolustus ja sitä ei Jalosen joukkueessa ole aiemmin ollut. Hyökkäyspeli on aina ollut ok.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Kauppatorin juhlista puuttui täysin yksi elementti. Suomen pelikirja ei päässyt mukaan juhlaan. Olin aivan varma, että se valokopioidaan ja laitetaan nettiin ladattavaksi ja jokaisella olisi tämä läpyskä mukanaan. Itse raivasin tilaa olohuoneen seinälle ja ostin kultaiset kehyksetkin. Missä viipyy tuleva Finlandia-voittaja eli Suomen pelikirja vm. 2011?? Toimintaa Kummola.

Itse tulostin tuon 17-sivuisen opuksen viime vuoden marraskuulla, koska olen kiinnostunut jääkiekossa jo vuosikymmeniä valmennuksen apuna käytetyistä pelikirjoista. Pelikirjan, jonka netistä tulostin, on kirjoittanut Suomen maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen. Pelikirjan nimi on "PELITAVAN RAKENTAMINEN JA KEHITTÄMINEN". Jukka Jalosen tapauksessa se on mielenkiintoista, että Slovakian MM-kisoissa erinomaisesti käytännössä toiminutta pelikirjaa Jukka Jalonen tulee kehittämään ensi vuoden kotikisoihin mentäessä. Erkka Westerlund puhui aikoinaan suden hetkestä, kun pelikirja oli taas päivitettävä kevään MM-kisojen jälkeen Torinon olympiakisoja varten. Tuokin pelikirja on ollut saatavissa, tosin hieman "pöydän alta" niille, jotka ovat kiinnostuneita jääkiekossa jo vuosikymmeniä valmennuksen ohjeistukseksi sepustetetuista pelikirjoista. Sinänsä erinomainen idea, että torilla jaettaisiin kansan painos loistavasti toimineesta pelikirjasta. Luulisi jonkun nohevan painotalon pystyvän painamaan päivän toimitusajalla tuollaisen 100 000 kappaleen yksisivuisen fanimuiston sinne olohuonen seinälle ripustettavaksi.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Raimo Summasen Leijonien WC-pelikirja syksyn 2004 turnaukseen löytyy selailemalla Summasen "meidän päivä"-kirjaa, osittain, ehkä jopa kokonaan.
 
Suosikkijoukkue
Leijonat, Jokerit
Ja mikä parasta, kun turnaus eteni, myös joukkueen avauspeli parani.

Niinhän se parani, mutta kun se parani vasta kauden viimeisissä otteluissa eikä jo Karjala-turnauksessa syksyllä tai edes pelitavan kannalta ajateltuna karmeissa harjoitusotteluissa ennen vikaa EHT:tä.

Pääasia, että se parani.

*****

KJR_63 muuten on mielestäni oikeassa puolustamisesta. Eniten MM-kisoissa kohentui juuri se verrattuna viime vuosiin. Enää ei pyöritty niin paljoa omassa päässä puolustuskannalla, vaan kiekko ryöstettiin helpommin, usein jo keskialueellakin. Maalinedustan suojelukin oli hanskassa hyvin.

Mies- ja aluevartioinnin kompromissi saatiin viimein sisäistettyä yhdistettynä siihen, kuinka erinomaisesti heikosta pakistosta saatiin kaikki irti, oli yksi avaimista onneen. Joukkueen valtava itsetunto oli vähintään yhtä tärkeää.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös