Oma listani ja kritiikkiä
Suosikkijoukkuettani en edes listaa. Monet kun sen jättäisivät huomiotta kuitenkin. Mainitsen silti, kohta varmaan rahaseurojen kannattajat joutuvat tarkistamaan kirjoista onko Jyp-nimistä seuraa edes olemassa.
Ensiksi täytyy tähdentää, että kaikki joukkueet ovat varsin mielenkiintoisia, koska niissä pelaa aina joitakin omasta mielestäni värikkäitä tai tarkkailtavia pelaajia. Jokaisella joukkueella on sen lisäksi imago, joka koostuu mielikuvista, stereotypioista ja kokemuksista. Totuusarvot jäävät usein taka-alalle.
Positiiviset imagot: Hifk, Ilves, Kärpät, Saipa, Ässät, Hpk, Lukko ja Blues.
Hifk:llä on fanaattisimmat kannattajat, oikeanlaisen fyysisyyden hyväksyn, pahan joukkueen leima. Herättää varmasti mielipiteitä. Mahtava pelipaita.
Ilveksen ja Jypin pelit ovat tasaisia riippumatta kunkin vuoden sarjasijoituksista. Tupsukorvien perinne, Raipe, tamperelaisuus on kiinnostavaa.
Kärpät ratsastaa vielä jonkun aikaa liiganousijan kiinnostavuudella. Logo on ihan nätti, junioritoiminta esimerkillistä, mutta alkuinnostuksen luoma imago alkaa väljähtyä vähitellen. Ton-kaappaus sai tietynlaista värinää Jyväskylään, ehkä tuo oikeanlaista taistelun henkeä näihin "paikallisotteluihin".
Saipa taistelee tuulimyllyjä vastaan. Etelä-Karjalaista kusipääkiekkoa. Tiedä häntä, todennäköisesti ei, mutta sputnikit sentään yllättävät välillä, riemukkaana muistelen kun keltapaidat kaatoivat Jokerilauman pudotuspeleissä.
Ässillä on vähän samanlaista rähinäpojan leimaa kuin ifk:ssa. Mutta se on kuitenkin porilaista. Imagosta sen verran, että porilaiset ovat ylpeitä omista pelaajistaan, ihailtavaa. Patapaita upea.
Hpk jaksaa aina vain kasvattaa pelaajista tähtiä. Miten ne sen tekevät? Taannoinen ritarilogo teki myönteisen vaikutuksen. Hämeenlinnasta tulee aina uusia junioreita tietoisuuteen. Vilkaiskaapa huviksenne Hpk:n viime vuosien tehtyjä kasseja. Ihan kiitettävä määrä.
Lukko on Raumlaisten juttu. Pienen kaupungin perinteikäs seura on joutunut reaaliteettien uhriksi. Mutta ei anna periksi, kuten eivät muutkaan pienten budjettien porukat. Viime kaudella minua ilahdutti uusien nuorten nimien ilmestyminen maalintekijöiksi. Esimerkillistä.
Blues kärsii turhaan Hifk:n ja Jokereiden pikkuveliasemasta. Varsinkin entisen Kiekko-Espoo nimikkeen alla joukkue säväytti positiivisesti, Matinkylän halli on kuitenkin historiaa. Onneksi makkaramies ei ole matkinut Hjallista.
Negatiiviset imagot: Jokerit, Tappara ja Tps.
Ensiksi Jokerit. En nyt sentään ole liittynyt Jokerit-antifani osastoon, vaikka huvittuneena olen niilläkin sivustoilla käynyt. Jokerien imagon on pilannut ainoastaan yksi asia, jota ei ikinä tule kannattaa, nimittäin pelaajien ja sitäkautta menestyksen hakeminen rahalla. Tämänkaltainen toiminta surkastuttaa ja mädännyttää pienten kaupunkien seurat. Toki Jokereissa pelaa varsin hyviä ja mielenkiintoisia pelaajia, mutta ei. Se täytyy myöntää, että viimeisenä kannattaisin Jokereita. Hifk-Jokerit otteluissa olen aina Hifk:n puolella.
Tapparan leima on kääntynyt plussasta miinuksen puolelle ainaisesta Jyväskylän Jypin pelaajarosterin kuppaamisesta. Sitä ei tietenkään voi estää, ilmasilta näyttää toimivan hyvin. Se ei kuitenkaan pistä minua taputtamaan käsiäni mielihyvästä. Tapparan menestys viime vuosina on kuitenkin ollut ihailtavaa. Mestaruus olisi minun puolestani kuulunut Tampereelle sen finaalivuosina.
Tps:n kolme peräkkäistä kultaa oli viimeinen pisara. Vaikka seura on ihailtavan tehokas, kolmessa kerrassa oli kaksi liikaa. Muidenkin vuoro välillä. Tps:ssä on myös Hpk:n ohella käsittämätön pelaajien kehittämiskyky.
Plus-miinusnolla: Pelicans
Pelicansissa on paljon mielenkiintoisia pelaajia, ja etenkin viime vuoden onnistuminen sai paljon positiivista aikaan, mutta... Uuden paidan värit ovat oksettavat, olisivat pitäneet vanhan mallin. Ei ole vielä vakiinnuttanut imagoaan minun silmissä. Mutta varmasti tulossa tähän minun aina ihannoimaan pienten seurojen osastoon.
Niin vielä lopuksi. Jyp ei ole enää kahvakiekon haltija. Se voi olla jonkun tai yleisen stereotypian mukainen kahvakiekon isä tai äiti, mutta nykyisellään se ei sitä ole. Takavuosien hienoista menestystä on yritetty selittää tällä kahvalla. Käsittämätöntä. Mutta se on historiaa.
Voisin omasta puolestani esittää perusteettomia väitteitä muista joukkueista, mutta en sitä tee.