Jatkoajan tupakkilakkolaiset

[kamik]

Ei ennenkuin rinta pukkaa horsmaa.

Työ (opetusala) on sellainen,ettei oikein viitsi poltella. Aiemmat lakot kaatuivat siihen, että työkaverit polttivat.

Lopettamienen vaikeaa? Pyh, olen lopettanut ainakin kymmenen kertaa...

 

[Kaivanto]

Älkää olko noin epävarmoja itsestänne.

Selkeästi nämä lopettaneet, jotka odottavat jotain (kolme päivää, viikkoa, vuotta) jälkeen lopettamisen tapahtuvan, ovat vain lakossa ja jatkavat tupakoimista jossain vaiheessa.

Turha odottaa sellaista mitä ei koskaan tapahdu. Tupakoinnin lopettaneella ainoa asia jota voi odottaa on kaiketi tupakointi. Kannataako odottaa? NO EI!

Itse 25v tupakoineena n. 30 savuketta päivässä ei ole tuottanut mitään ongelmaa olla polttamatta nyt viikon. Itse asiassa ihmettelen miksi en lopettanut aikaisemmin.

:D Jos myös viikon paikalla olisi ollut 25 vuotta, viestissä olisi ollut uskottavuutta. Munkin kokemukseni mukaan motivaation ollessa kohdallaan laakista lopettaminen ilman korvikkeita on aluksi suorastaan yllättävän helppoa. Ja vaikeimman ensimmäisen viikon jälkeen muutamat seuraavat viikot vain helpottuvat. Mutta alun intensiivisen motivoitunutta tilaa ei pysty säilyttämään vuosia, joten älä nyt opeta isääsi vaan ota kokeneempien lopettajien neuvoista vaari.

 

[Goljat]

Todella monet ystäväni ja työkaverini ovat lopettaneet tämän kirja avulla. Itse en ole vielä kirjaa uskaltanut lukea, tiedä vaikka joutuisi lopettamaan.. :)

 

[Wesku]

Nonni. 22 vuoden ahkeran ja lähes katkeamattoman harrastamisen jälkeen loppui nikotinismi kohdallani 1.1.2008. Koska olen selkärangaton mato, otin tueksi Champix-kuurin, jota vielä 4 viikkoa jäljellä.

Alkutaipaleellahan tässä taas kerran vasta ollaan, mutta huomisen jälkeen alkaa homma helpottamaan oikein kunnolla. Eipä tässä kyllä ole kärvistellä tarvinnut. Sen verran vahva on tuo lääkitys. Kallista se kylläkin on, huh.

No, miksipä ei terveydestäänkin hieman maksaisi, kun on jo vuosien mittaan maksanut itsensä kipeäksi sairastuakseen(= jatkuvat kröhät, "flunssat", pihinät ja puhinat).

Tsemiä muille lopettaneille.

 

[FinJeevel_86]

Työkaveri kokeili lopettaa 3 kuukautta sitten. Alku näytti ihan hyvältä, kaikille piti kehua, että ei tee yhtään mieli, ja se on vaan päästä kiinni, muutenkin älytön vittuilu että tupakanpolttajilla menee vaan kaikki rahat tupakkaan. Sitten kuukauden päästä äijä oli käyny baarissa ja oli yllättäen alkanut maistumaan. No sitten se baarista ostettu aski piti polttaa pois. Sen jälkeen ei palanu taas vähään aikaan, kauhea kehuminen miten helppoa se lopettaminen on. Sitten eräänä työpäivänä ennen joululomaa nöyrästi tupakkapaikalle, en oo ikinä nähny sitä niin hiljaisena :) Mä en ymmärrä miks sitä lopettamista pitää kehua. Itse ymmärrän vaan niitä, jotka kehuu, ettei ikinä ole aloittanutkaan polttamista.

 

[DR_J]

Itse olen +10 vuotta polttanut tupakkaa ja en vain yksinkertaisesti pysty lopettamaan. Ties kuinka monta kertaa olen näiden vuosien aikana yrittänyt, mutta meikäläisellä ei vain ole tarpeksi selkärankaa ja luonteenlujuutta. Viimeisin tupakkalakkoni n. kuukausi sitten kesti viikon. Kahdeksan päivää ilman syöpäkäärylettä kestin, mutta sen jälkeen alkoi himo käydä ylitsepääsemättömäksi. Kaikenlaiset nikotiinipurkat ja laastarit on kokeiltu, mutta ne vain eivät meikäläistä ainakaan auta tippaakaan. Jotenkin sitä ei vain osaa olla töissäkään kahvitunnilla tai lätkämatsien erätauolla ilman savuketta. Esimerkiksi kahvi maistuu minun suussani nykyään aivan hirveälle jos en saa tupakkaa siihen kaveriksi.

Jatkoaikaa lukee varmasti myös paljon alaikäisiä ja heille haluan sanoa, että älkää koskaan kokeilko tupakkaa! Siihen nimittäin jää koukkuun ihan oikeasti ja siitä voi saada itselleen varsinaisen riesan loppuiäkseen. En minäkään tajunnut kun ensimmäistä kertaa kokeilin tupakkaa (taisin olla 14v), että tämä on ihan oikeasti typerää eikä mitään hienoa tai "kovien jätkien hommaa".

 

[Tulppu]

Itse olen +10 vuotta polttanut tupakkaa ja en vain yksinkertaisesti pysty lopettamaan.

Kyllä minä väitän, että kuka tahansa pystyy halutessaan lopettamaan tupakanpolton.

Olen jo tainnut siitä tähän ketjuun kirjoittaakin, mutta oma lopettamiseni vaati alkaakseen ensinnäkin kovan flunssan, kroonisen tupakkayskän päälle se oli sen verran tappavan tuntuista että savuttelua ei voinut ajatellakaan. Muuttomme sattui samoihin aikoihin, joten vanhat röökipaikat jäivät taakse. Laastari käteen ja purkka/imeskelytabletti huuleen, kahvi- ja kapakkarutiinit uusiksi. Aluksi en voinut käydä ravintolassa lainkaan.

Kun tähän lisätään kumppanin kannustava asenne ja terveyden parantumisen aiheuttama motivaation nousu, oli lopettaminen kohdallani helppoa. Mutta ilman uhrauksia (ravintolassa käynnin lopettaminen, rutiinien muutos, kaveripiirin vaihtuminen, rahallinen satsaus ja asian tosissaan ottaminen) siitä ei olisi tullut mitään.

Kyllä se lopettaminen onnistuu kun sitä tarpeeksi haluaa.

 

[Katsoja]

Kun tämä keskustelu on jälleen noussut pinnalle, niin lukaisinpa mitä aiheesta olen itse kirjoitellut.

Tämä tupakoinnin lopettamisyritys alkoi 13.6.2007 klo 11.15 yllättäen. Enpä silloin kessua vedellessäni voinut arvata, että se olisi pitkään toviin viimeinen. Sairastuminen ja sen sivutuotteena itselle todella tärkeän ja odotetun tapahtuman väliin jättäminen aiheutti armottoman v*****ksen. Pohdiskelin jopa Väyrysen tavoin sitä, voiko siihen kuolla. Tämä savuttomuus kesti 53 päivää. Täysin selvin päin ja tietoisesti päätin ratketa. Tästä ratkeamisesta kirjoittelin mm:

”Suunnattomaksi ”pettymyksekseni” tupakka ei maistunutkaan hyvältä, vaikka se tuoksuu yhä hyvälle. Polttelin savuketta vähän yli puolenvälin, eikä se missään vaiheessa maistunut hyvältä. Jännää oli, että ensimmäisten hatsien jälkeen teki yhä uudelleen ja uudelleen mieli sytyttää tupakka. Sytytinkin uuden tupakan ja taas uuden jne. ehkä kymmenisen kertaa (siis sunnuntain aikana). Yksikään niistä ei maistunut kahden henkosen jälkeen hyvälle, joten stumppasin ne luokkaa heti.”

Tämän kokemuksen jälkeen päätin yrittää savuttomuutta uudelleen. Tämä yritys kesti reilut 50 päivää. Tästä kirjoittelin: ”Viime viikonloppuna tuli poltettua jämät kaverin häissä. Pahinta tässä on se, että sauhut tuntuivat niin hyvältä (vaikkei "oikeaa" merkkiä ollutkaan). Iloinen olen siitä, että röyhyttely ei tämän enempää karannut käsistä (mieli kyllä teki)”

Tästä kolmen viikon jälkeen ratkesin uudelleen. Saldona vähän toista toppaa poltettuna. Onneksi sain polttamisen poikki. Onnistuin olemaan 6 viikkoa ilman ja sitten taas. Tällä kertaa käsi kävi kaverin lippaalla firman pikkujouluissa. Onnistuin sentään olemaan ostamatta kessuja (onneksi kioski oli kiinni ja tulin järkiini matkalla baariin). Uusi ratkeaminen seurasi heti kahden viikon perään. Polttelin kahtena peräkkäisenä iltana!

Nyt on 4. savuton päivä menossa. Kaikki on näköjään taas aloitettava alusta. On taas kuritettava itseään ja näytettävä kuka on kuka. Toivon, että tupakanhimosta pääsisi eroon tai edes tuore tupakan savu lakkaisi tuoksumasta hyvälle.

Kaikkea tsemppiä tupakkilakkolaisille

Ja vielä lopuksi Tulppulle: Saattaahan se lopettaminen olla todellakin vain halusta kiinni. Mutta kun liha on vaan niin kovin heikko...

 

[julle-jr]

Ja vielä lopuksi Tulppulle: Saattaahan se lopettaminen olla todellakin vain halusta kiinni. Mutta kun liha on vaan niin kovin heikko...

Lisäksi on muistettava, että vieroitusoireet ovat eri yksilöillä paljonkin erilaiset, eli vaikka jollekin lopettaminen onnistuu tahdonvoiman avulla niin jollain toisella oireet voivat olla niin kovat, että tahdonvoimaa ei vain yksinkertaisesti riitä. Esimerkiksi joku huomattava painonnousu saattaa olla sen verran perseestä, että selkäranka niksahtaa. Itse lihoin reilu 10 kiloa aikoinaan, enkä edes ollut kovin paljoa poltellut ennen lopettamista (reilu 5 vuotta melko vähäisiä määriä). Aineenvaihdunta vaan ei toiminut ollenkaan ja lihomista edesauttoi se, että tupakantuskainen tila kesti n. 1,5 vuotta, koska poltin aina baarissa yms. paikoissa. Ja poltan itse asiassa vieläkin pari kolme röökiä tai sikaria jos olen juomassa, mutta nykyään ei ole vaikuksia olla polttamatta selvinpäin. Nuuskaa tulee joskus käytettyä selvinpäinkin, mutta rööki maistuu niin pahalta, että ei nappaa polttaa.

 

[qhangas]

Itellä ikää vasta se 18 ja kännissä tuli aloteltua polttamaan. Aika harvoin sitä dokaili sillo pari vuot sitten, sama kerran kuukaudessa tahti vieläkin joten en nähny kännipolttelusta olevan haittaa. Selvinpäin ei tullut mieleenkää polttaa.

Kesällä kun kymmenen vuotta kestänyt urheiluharrastukseni jäi välivuodelle niin alkokin jo palaa selvinpäin. Tahti kiihtyi kovasti kun siirryttiin syksyllä 18 vuoden ikään ja sen askin hankkiminen ei tuottanut enää päänvaivaa. Lopettaminen ei juurikaan käynyt mielessä koskaan. Kaksi viikkoa sitten, ennen uutta vuotta päätin, että nyt tulee hommalle stoppi, ei selvinpäin, eikä edes kännissä.

Nuuskamiehiä olen ollut aina, joten siitä en luovu koska haittoja mustasta kullasta en vielä ole löytänyt. Tupakan kanssa ei enää rauta noussut samalla tavalla kun ei mennyt happi lihaksiin ja esim. lätkää pelatessa tuossa kolme viikkoa sitten meinasin yskiä keuhkot pihalle.

En ole koskaan kärsinyt ihan niin konkreettisista fyysisistä vieroitusoireista joita kavereilta kuulen. Esimerkiksi käsien tärinästä, hikoilusta jne. Itellä on vaan mieli halunnut sen röökin, etenkin aamun / päivän ensimmäinen on ollut ns. pakollinen nyt muutaman kuukauden ajan. Ai ai sitä tunnetta kun tuntee nikotiinin virtaavaan kehossaan nukutun yön yli. Lähes saman tunteen saan päivän ekasta "tykillisestä" joten nyt koitetaan mennä nuuskan kanssa vähintään juhannukseen asti, se on ensimmäinen välietappi.

Uskon, että hankalinta tulee olemaan kaikenlaisissa juhlissa ystävien kanssa.

Hauskinta tässä on se, kun en vielä nikotiinituotteita muutama vuosi sitten käyttänyt ja isä kerto kuin hankalaa lopettaminen on. Huvittuneena kuuntelin vaan että joopa joo. Heh.. Tässä sitä ollaan.

Viimeistään juhannuksena raporttia lakosta.

 

[Kaivanto]

Nuuskamiehiä olen ollut aina, joten siitä en luovu koska haittoja mustasta kullasta en vielä ole löytänyt.

--

En ole koskaan kärsinyt ihan niin konkreettisista fyysisistä vieroitusoireista joita kavereilta kuulen. Esimerkiksi käsien tärinästä, hikoilusta jne..

Et tietenkään, kun käytät nuuskaa. Enemmänhän siitä nikotiinia saat kuin röökistä.

 

[Juicey]

Kyllä minä väitän, että kuka tahansa pystyy halutessaan lopettamaan tupakanpolton.

Näinpä asia on. Nyt on kohta viitisen vuotta takana lopetettuani säännöllisen tupakoinnin ja kyllä se hyvä päätös on ollut. Yli kymmenen vuotta kuitenkin tuli sauhuteltua, sitä normi-askin päivätahtia. Aika monta kertaa sitä tuli yritettyä vähentämistä ja lopettamista huonolla menestyksellä koska sitä sellaista todellista motivaatiota asialle ei ollut. Lopulta kuitenkin kypsyin koko touhuun ja todellakin sen tervamäärän tahraaman filtterin tuijottaminenkin antoi vielä lisäsäväystä päätökselle lopettaa siihen paikkaan. Lopulta röökiaskista jäi pari kirjahyllyn reunalle seisoskelemaan ja myöhemmin koin velvollisuudekseni polttaa heidät pois siitä seisoskelemasta.

Lopetettuani kokeilin laastaria ja purkkaa, mutta kumpikin jäi sitten kertaan tai pariin, ei ollut meikäläisen juttu. Muistelisin että pari-kolme viikkoa oli aika hilpeät tunnelmat mutta toisaalta kun oikein teki mieli niin hetki kerrallaan siitä selvisi ihan hyvin ilman apujakin. Eikä se himo ole vieläkään loppu, vaan välillä tekee mieli oikein tosi paljon, useimmiten tilanteissa joissa on tottunut käymässä savuilla; kavereiden kanssa aikaa viettäessä seurapiirisauhut, töissä jonkin tiiviin paltsun jälkeen hermosavut. En ole itselleni ehdoton ja olen kyllä sallinut pikku tupruttelut aika ajoin, mm. baari-iltoina, hyvässä seurassa tai juuri töiden kesken. Miksipä ei? Eipä tuosta silloin tällöin sauhuttelusta niin paljoa haittaa ole enkä ole sitä sorttia jolla touhu sitten karkaisi tuosta noin vain lapasista. Oikeastaan ajattelen päässeeni irti tupakan väärinkäytöstä; oikein annosteltunahan se on ihan miellyttävän makuinen ja tuntuinen nautintoaine, mutta jos ihan säännölliseksi menee niin usein on nautinto kaukana ja terveyskin vaarassa.

Paras apu tupakoinnin lopettamisessa on asenne "joo, mieli tietysti tekee mutta kun enhän minä tupakoi", kyllä sen avulla selviää niistä huonommistakin päivistä ja tilanteista. Toisille varmaan sopii hyvinkin tarkka linja paremmin, mutta itselleni toimi se että jos sitä nyt joskus sattuikin polttamaan niin eihän sillä nyt koko touhua tarvinnut vesittää; jos oikein tekee mieli sitä körssiä niin vedetään sauhut. Kunhan ei tule tavaksi. Lisäksi sanoisin, että taustalla täytyy kyllä olla myös vahvaa motivaatiota lopettamispäätökselle. Jos tupakoinnin lopettamisessa ei oikein näe niitä hyötyjä tai ne ovat hieman yleispätevälle tasolle jäävää diibadaabaa niin varmasti on vaikeaa kärsiä nikotiinin vierotusoireita.

 

[Sabe36]

Champix-kuuri

Millaisia kokemuksia jatkoajan tupakkilakkolaisilla on tästä kyseisestä lääkekuurista ja sen toimivuudesta sauhuttelun lopettamiseen?

 

[Wesku]

Jees, sama laulu. 3. nikotiiniton päivä nyt menossa eikä juuri mitään ongelmia. Ehkä pakki on vähän enemmän sekaisin kuin yleensä, mutta ei sen vakavampia. Korvien välissäkään ei ole ollut mitään skitsofrenisia/ paniikkihäiriöisiä aatoksia, kuten aiemmin testaamani Zybanin kanssa.

Hyvä lääke siis kaiken kaikkiaan tämä Champix. Kunnon körssimiehen kannattaa kyllä syödä sen aloituspakkauksen lisäksi ainakin 1kk ajan noita nappeja. Itsellä homma kaatui viimeksi saituuteen, eli vedin vaan sen 2 viikkoa ja sen jälkeen hampaat irvessä sinnittelyä ilman tabuja ja lopulta sortuma.

Tällä kertaa syön näitä riittävän pitkään. 3kk:n satsi tuntuu olevan aika yleinen lääkärisedän määräys.

 

[Jarner]

Nyt se alkaa.. 6 vuotta tullu poltettua noin puol askia - aski päivässä ja helvetin kovan päätöksen tein, että nyt sen on loputtava.
Saattaahan toi aika vaikeeta tulla olemaan, mut eiköhän sitä tahdon voimalla mennä eteenpäin. Niin ja tietenkin nikotiinipurkalla.
Hirvittää kyllä etukäteen ja saapa nähä, että miten hirveitä oireita olee tulemaan. Täytyy vaikka viikon päästä tulla raportoimaan miten homma lähti käyntiin. Onnistuu se saatana! Pakko.

 

[Salama15]

Viikko polttamatta takana ja kohtuudella etenee...

Nikotiinipurkasta tulee vaan lievästi laksatiivisia vaikutuksia, mutta emännän mukaan p...kakin haisee paremmalta kuin vastapoltetun pikkusikarin käry;-) Kovin mahdollinen laastari myös käsivarressa, joten nikotiinin saannista ei ainakaan pitäis homma jäädä kiinni!

Niin ja poltettua tuli vajaat 20 v. (ensi röökiä ja muutama viime vuosi noita pikkusikareja), joten aikamoista opettelua on => rupesi vaan kuuppa jumittumaan yöllisten yskänkohtauksien aikaan siihen ajatukseen, että pitäisköös nuo lapset saatella maailmalle "ennen syöpäkuolemaa"?

Mutta kassellaan...

 

[Liemi Kuutio]

mielenkiintoisia tarinoita ja onnistujia katson roimasti ylöspäin. itse polttanut 17 vuotta, lukuunottamatta yhtä reilun puolen vuoden purkan voimalla mennyttä jaksoa (miksi vitussa menin sortumaan TAAS?).

aion yrittää, ei vaan onnistua, lopettamaan enimmäkseen perheen, terveyden ja vähiten rahan takia. faija käytännössä heitti veivinsä tupakan seurauksiin, silti sitä vaan on näkemättä asian todellista laitaa. mietin samalla mikä on mahtanut olla elämäni suurin yksittäinen virhe...ylläri ylläri, sen ensimmäisen paskanmakuisen tupakan jälkeen jatkaminen. älkää nuoremmat vahingossakaan aloittako, luusereiden hommaa.

tsemiä kaikille, pitäkää mieli raudanlujana.

edit: niin ja ihme kumma en (vielä) oireile pahemmin, lähinnä nenä on tukkoisempi aamuisin kuin ei-polttajalla. kertokaahan onnistujat onko teille tahi tuttaville tullut lopettamisen jälkeen jotain vakavampia terveydellisiä takaiskuja? joku kaavakin taisi olla mallia "jos olet polttanut x vuotta, terveys palaa ennalleen x vuoden päästä".

 

[Salama15]

joku kaavakin taisi olla mallia "jos olet polttanut x vuotta, terveys palaa ennalleen x vuoden päästä".

Tuolta voi jotain vaikutuksia tsekkailla:

http://www.tohtori.fi/?page=4915408&id=1427979

 

[Cannonpowder]

Onpas se hyvä huomata että ei ole yksin veneessä :)
Vuodenvaihteessa tuli itsekin päätettyä, että kokeillaanpa nyt sitten olla tammikuu polttamatta. Luotan siihen, että tavoitteet kun pitää tarpeeksi matalalla niin projekti ei kuole mahdottomuuksiin. Pienin askelin siis noustaan rappusia ylöspäin. Sen jälkeen olisi kyllä niin hyvä alku, että mahtaisiko sitä sitten enää sortua.. aika näyttää.

Viikko siis on mennyt (vasta) purukumin ja laastarin voimalla. Aikaisemmista lakoista muistelisin että tämä eka viikko on ollut mulle helpoin.. sitten alkaa piinaviikot, joilla olen ennen sortunut. Toivotaan että nyt on mieli sen verran vakaa tässä päätöksessä jotta pystyisi edes tämän kuukauden olemaan polttamati. 20 vuotta kessuttelua kuitenkin takana, niin onhan sen jo loputtava, kele.

 

[Liemi Kuutio]

kiitos salamalle linkistä. tossa kumotaan sekin puhe että " ei sulevin kannata enää lopettaa kun on niin kauan polttanut, menee vielä herkkä koneisto sekasin".

 

[banaaninviljelijä]

zyban

Kertokaas nyt tyhmälle, että onko tämän ensimmäisen viikon aikana todellakin pakko polttaa, jotta lääke tehoaisi toivotulla tavalla? Ei nimittäin ihan hirveästi maistu rööki 40 asteen kuumeessa.

 

[puhuri]

Täyttä asiaa tämä ketju. On mukava lukea tarinoita jotka voisi olla ihan itse kirjoiteltuja. Sen luokan riesasta kuitenkin kyse, että asiaa kannattaa pitää esillä.
Itse päätin myös 20v savustamisen jälkeen lopettaa ihan lopullisesti ja jättää paskapuheet ja baarisauhuttelut, juhlasikari ym teoriat taakseni. Kylmästi vaan päivä kerrallaan päätöksellä etten ainakaan tänään polta vaikka henki menisi. Virallinen lopetuspäivä oli siis 1.1.2007 eli toista vuotta on jo aikaa mennyt.
Rohkaisuna muille voin vakuuttaa että jokainen päivä on toista helpompi ja parempi, vaikkei aina siltä tuntuisikaan. Hengitys kulkee kuin lapsena, rytmihäiriöit loppuivat itsellä kuin seinään, muutaman vuoden ajan "nauttimani" verenpainelääkkeet aluksi puolitettiin(n.3kk jälkeen) ja nykyinen annos on vain 1/4 tupakointi-ajan lääkkeistä teholtaan. Keväällä aikomus heittää nekin kokonaan pois. Iho tuntuu ja näyttääkin paljon paremmalta, olin kai jo tottunut katselemaan peilistä harmaan väritöntä naamaa vuosikaudet. Jopa vaimonkin mielestä vaikutan nuorentuneelta ;) Sellainen yleinen väsymys on poissa, ja virtaa riittää touhuta ihan erilailla. Lenkkeilen, ulkoilen ja touhuan lasten kanssa kaikenlaista pihalla mitä ei ennen jaksanut juurikaan tehdä. Korkeintaan sen L&M:n mittaisen hetken piipahti kuistilla hätäisesti. Painokin on pysynyt hyvin kurissa, toisin kuin aiemmissa useissa lyhyemmissä lakoissa. Sen verran paljon positiivista juttua lopettaminen on ainakin itselleni ja perheelleni tuonut etten voi muuta kuin suositella erittäin lämpimästi samaa kaikille.
Jk. 4€/savuton päivä menee edelleen pankkiin omalle "savuttomuustilille" säästöön. Täytyy joskus sitten tulevaisuudessa kattella mitä niillä teen.

 

[Wesku]

Kertokaas nyt tyhmälle, että onko tämän ensimmäisen viikon aikana todellakin pakko polttaa, jotta lääke tehoaisi toivotulla tavalla? Ei nimittäin ihan hirveästi maistu rööki 40 asteen kuumeessa.

Ensin onnittelut hienosta päätöksestä ja sitten asiaan, eli:

heh, no ei todellakaan ole pakko hampaat irvessä kessutella. Spaddu rupeaa vaan zybanin ansiosta maistumaan vähitellen just sille samalle skeidalle, jolle se maistui silloin ihan ensimmäisillä kerroilla, kun hommaa opeteltiin yläasteen/ lukion/amiksen röökipaikalla ja ihmeteltiin, että miten ihmeessä joku voi vetää tällaista paskaa sisäänsä(hmm..?)

Sitten kun olet sen 1-2 viikoa noita syönyt ja lopetat tupakoinnin, niin huomaat etteivät ne vieroitusoireet olekaan yhtään mitään. Kroppahan sen myrkyn vielä muistaa ja kaipaa niitä 2000 mukavaa eri pikku myrkkyä ja sen vuoksi saatat hikoilla ja vapista ja näläntunnekin on koko ajan. kyseessä siis vaan nikotiinin ym.vieroitusoireet, josta zyban pelastaa päänuppisi sammuttamalla nikotiinireseptorit, jolloin varsinaista tupakanhimoa ei tule. Välillä saattaa ikävöidä "vanhaa ystävää", mutta se on pientä se todellisiin vieroitusoireisiin verrattuna.

Kannattaa sitten vähän tarkkailla omaa oloaan tuon Zybanin kanssa. Meikäläisellä veti nimittäin aikoinaan mielen tosi matalaksi, paniikkihäiriötä ja muita kivoja paranoideja tuntemuksia, joten oli pakko lopettaa tuo ennenkuin isi olisi haettu "lepäämään". Champixin kanssa(vastaava lääke) ei tuota ole tapahtunut. Toisille zyban sopii ja toisille vaan ei.

 

[Reebok]

Nyt ois sitten tarkotus itsekin lopetella tuo tupakan poltto. Muutama kerta sitä on tullut kokeiltua ja aina vaan on sortunut uudestaan ja uudestaan. Ensimmäistä kertaa kokeilen lopettamista Nicotinell 4mg-purkan voimalla. Hyvin tuntuu tuo purukumi vievän nikotiininhalun. Jos jollain on tietoa, olisi hyvä tietää, onko tuo Nicotinell ksylitolipurukumi vai hampaat tuhoavaa tavaraa?
Itselle riittää annokseksi puolipurkkaa parin tunnin välein (ainakin toistaiseksi). Mutta aloin pohtia, että miten tämä purkka auttaa pääsemään nikotiinista eroon, kun siinä on enemmän nikotiinia kuin tupakissa tai nuuskamällissä? Itse olen nimittäin tietyissä tilanteissa korvannut tupakin nuuskalla eikä tällöin ole tehnyt yhtään mieli tupakkia, kun vain sitä nikotiinia saa. Näin päästään kysymykseen, että eikös tähän purkkaan voi yhtä lailla jäädä koukkuun, kuin tupakkaan tai nuuskaan?

 

[grace]

8 päivää lakkoa takana ilman lääkkeitä, purkkaa tai laastaria. Tupakkia ei tee mieli muuten paitsi kahvin kanssa ja hyvä ruoka huutaa ruokasavuja peräänsä. "Helpompaa" kuin uskalsin kuvitellakaan, mutta saas nähä miten äijän käy.