Onpas tylyä ja virtaviivaistettua ajattelua jonkun nimettömän äänestäjän Oscar-valinnat:
Linkki Hollywood Reporterin haastatteluun . Nuo kun sanoisi omalla nimellä, niin saisi varmaan alkaa miettiä jotain muuta uraa. Vähän säpsähdyttävää kyllä kun sitä on niin tuntunut kuulemaan eritoten näyttelijöiltä aina vain pelkkää hyvää ja pieniä valkoisia valheita.
Sieltä löytyy sattumalta myös se perustelu miksi The Shape of Water tuntuu ennakkosuosikilta Parhaan leffan kisaan. Three Billboardsille löytyy varmasti paljon rakastajia, mutta sitten on näitä jotka ehdottomasti vihaavat sitä sijoittaen sen äänestyslistansa jumbosijoille. Shape of Waterista on helppo pitää ja 13 ehdokkuuden perusteella elokuvalla riittää ihailijoita. Lisäksi on tuntunut jo jonkin aikaa, että kyseessä olisi nimenomaan näiden kahden välinen kaksintaistelu, joten jotkut voivat jopa taktikoida ylläolevaan tapaan ja laittaa sen Shape of Waterin ykköseksi, koska eivät halua Three Billboardsin voittavan missään nimessä. Äänestyksessä ei valita parasta elokuvaa, vaan keskimääräisesti suosituin elokuva jonka voiton kanssa kaikki voivat elää. Äänestystapahan on "preferential ballot", jossa äänestäjä laittaa kaikki elokuvat parhausjärjestykseen. Jos ei mikään elokuva kerää 50 prosenttia ykkössijoista, niin vähiten ykkössijoja saanut elokuva eliminoidaan ja näillä listoilla eliminoidun leffan alla olleet elokuvat nousevat pykälällä ylöspäin. Näin jatketaan kunnes joku sen 50 prossaa rikkoo.
Voi kai Dunkirkillakin olla jotain mahdollisuuksia jo koska keräsi toiseksi eniten ehdokkuuksia. Mutta sen ongelma on alusta asti ollut tarinan tietty kasvottomuus vailla mitään samaistumiskohteita. Kieltämättä tuon äänestäjän tapaan itsekin vähän toivon, ettei ainakaan Get Out ratsasta poliittisella kortilla voittoon.
Mielenkiintoinen näkemys tosin tuolla oli noista näyttelykategorioista, joissa on tuntunut voittajat aika kiveenhakatuilta. Uskoin ennakkoon, että Three Billboardsin vihaaminen olisi rajoittunut vain itse elokuvaan ja sen käsikirjoitukseen. Mutta tuo äänestäjä ei ainakaan pitänyt näyttelijäsuorituksistakaan, vaan vähätteli niitä melkein samanlaisella angstilla kuin itse elokuvaakin.
Tuo dokkaripuoli on kyllä taas kerran vähän huvittava. Kunkin kategorian haarajäsenistö, eli tässä tapauksessa dokkarihaara, valitsee keskenään ennakkoon nämä ehdokkaat. Nyt viimeiset vuodet dokkarihaara on jättänyt pois muutamia vuoden suosituimpia dokumentteja, oletettavasti kun ne eivät kanna riittävää yhteiskunnallista arvoa ja koska ne todennäköisesti kaiken lisäksi voittaisivat. Tänä vuonna Jane on jätetty pois. Takana on kai se, että siitä lähtien (2012) kun koko akatemia on saanut äänestää kaikissa kategorioissa, niin parhaan dokkarin on voittanut sellaisia populistisia ja tähtikultin suuntaan kumartavia tekeleitä kuin Amy, Searching for sugar man ja 20 feet from stardom. Taakse taas on jäänyt sellaisia merkityksellisiä ja maailmaa muuttavia teoksia kuin The Act of Killing. Ja se jäytää dokkarihaaran jäseniä kun kiihkeiden poliittisten puheiden sijaan kiitellään Amy Winehousea.
Toivottavasti Icarus tuon voittaa. Avasi hienosti sitä kaikkea uutisointia Venäjän doping-skandaalin takaa. Tekijällä kävi aivan käsittämätön flaksi, minkä tosin voi kai nähdä jollain lailla negatiivisena asiana.
Omat Oscar-veikkaukset on jo tehtynä ja ei muuta kuin maanantaiaamua odottelemaan, että saa alkaa tallennukselta katsoa gaalaa. Livenähän se tietysti olisi parasta katsoa, mutta kun tätä jonkin verran tulee odotettua, niin tärkeintä on pysyä hereillä ja nähdä gaala kokonaisuudessaan. Bonuksena vielä lyheneekin kun saa kelata "mainoskatkojen" yli.