Jatkoajan leffakerho

[ms.qvist]

Paskaa. En suosittele kenellekään. Tai no ehkä korkeintaan niille, joiden mielestä TSH-trilogia on huippukamaa (yök).

Anteeks.

Makuasioistahan ei sovi kiistellä mutta näkisin, että maailmassa on tehty useampia Gladiatoria huonompia kuin parempia elokuvia.

Gladiator on mielestäni oivallinen kunnianosoitus 50- ja 60-lukujen historiallisille spektaakkeleille, ja näistä nykyisistä spektaakkeleista ehdottomasti toimivuudeltaan paras vaikka itsessään muutamaan otteeseen astuu liiallisen melodramaattisuuden puolelle, kuten viimeisimmissä kohtauksissa. Verrattuna vaikkapa Aleksanteriin on Gladiator huomattavasti toimivampi elokuva vaikka aihepiiriltään Aleksanteri Suuren elämästä olisi ollut mahdollista toteuttaa filmi mikä olisi noussut jopa elokuvataiteen suurimpien joukkoon - Stone vain epäonnistui likimain kaikessa filmatisoidessaan Aleksanteria.

Mitä tulee Gladiatoriin niin elokuva tarjoaa samaistumiskohteita niin hyvien eli gladiaattoreiden puolelta - mutta erityisesti pahojen puolelta, joista Phoenix tekee loisteliaan roolityön pahan ruumiillistumana menettämättä kuitenkaan täysin inhimillisyyttään ja ihmismäisyyttään.

Ainoa suurempi miinus leffalle tulee lopun melodramaattisten kohtausten tähden.

Ja, mitä tulee taasen saagaan Lord of the Rings, on kyseessä erinomainen fantasiafilmatisointi, tietty jos fantasia ei kiinnosta ei elokuva anna katsojalleen mitään, ja samalla mielestäni oivallinen kunnianosoitus kirjalle itselleen vaikka ei tietty aivan yksi yhteen olekaan kirjan kanssa. Ei elokuva(sarja) kaikkien Oscareiden arvoinen ole mutta ansaitsee ehdottomasti muutaman niistä, minusta "O" olisi leikkimielisesti ehdottomasti kuulunut Klonkulle joka (mikä) oli mielestäni kaikista hahmoista eniten kirjanhengen tavoittanut ja oli saagassa kokonaisuudessaan kaikessa ristiriitaisuudessaan inhimillinen hahmo. Klonkun yksinpuheiluissa ja taistelussa itsensä kanssa on jotain mikä nostaa sen koko saagan yksilönä erinomaisimmaksi hahmoksi - hyvänä kirittäjänä tulee Sam.

Niin, ja niin Gladiator kuin myös LOTR kestävät useammankin kuin yhden katselukerran.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Makuasioistahan ei sovi kiistellä mutta näkisin, että maailmassa on tehty useampia Gladiatoria huonompia kuin parempia elokuvia.

Täysin samaa mieltä. Mielestäni Gladiaattori on oman lajityyppinsä parhaita tekeleitä tällä vuosikymmenellä. Sehän aloitti eräänlaisen buumin tehdä näitä eeppisiä mammuttileffoja, vaikka jossain määrin Gladiaattorissa hyödynnettiin piirteitä, mitä Braveheart toi leffoihin 90-luvulla.

Gladiaattori oli ja on edelleen tyylikäs elokuva, jossa on toki muutamat latteutensa, mutta Hollywood-kuvaksi melko sutjakka ilmestys ja visuaalisesti komea. Ja minuahan ei ole helppo viihdyttää pelkällä visuaalisuudella, myös näyttelijät olivat kautta linjain mainioita.

 

[Murmeli]

Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että katu-uskottavuutta saa vain haukkumalla Hollywoodspektaakkelit (Lord of the Rings etunenässä) ja kehumalla undergroundnollabudjettileffat.

 

[Ted Raikas]

Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että katu-uskottavuutta saa vain haukkumalla Hollywoodspektaakkelit (Lord of the Rings etunenässä) ja kehumalla undergroundnollabudjettileffat.

Niin no, Lord of the Rings -trilogiahan ei kait ollut Hollywood-tuotantoa sanan varsinaisessa merkityksessä, kun ne filmattiin ja työstettiin käytännössä kokonaan Uudessa-seelannissa sikäläisin voimin ja muutamat jutut tehtiin Englannissa. Olen ymmärtänyt, että Jackson sai aika riippumattomasti tehdä leffat, toki ne olivat New Line Cineman julkaisemia. Kuninkaan Paluunhan Jackson taisi myös rahoittaa täysin itse, joten siinä ei ainakaan ulkopuoliset voimat pystyneet vaikuttamaan.

En siis pidä LotR-leffoja Hollywood-elokuvina. Ainakaan kovin puhtaasti.

Mitä elokuviin yleisesti ottaen tulee, niin hyvät elokuvat on hyviä elokuvia, oli ne tehty missä tahansa. Suosikkileffoihini kuuluu niin Hollywoodrainaa, kuin muitakin. Ympäri maailmaa tehdään hienoja elokuvia.

 

[pernaveikko]

The making of King Kong oli äsken äsken nelosella. Huikeeta tavaraa. Eihän me nyt oikeasti kukaan luulla, että tommosia hirviöitä olisi olemassa, mutta todella mielenkiintoista nähdä kuinka lopputulokseen on päästy.

Itse asiassa making offit on aina mielenkiintoisempia kuin itse tuotokset. Todella harmi, että noita näytetään niin vähän. DVD:llä noita kai on, mutta kun tulee suosittua lähinnä DC++ Storea, hintojen takia.

 

[sampio]

Ja, mitä tulee taasen saagaan Lord of the Rings, on kyseessä erinomainen fantasiafilmatisointi, tietty jos fantasia ei kiinnosta ei elokuva anna katsojalleen mitään

vlad.

Väärin. Itse en ole järin innostunut fantasiakirjallisuudesta tai -elokuvista, mutta TSH:t katsoin kaikki lävitse juurikaan pitkästymättä. Varsinkin ykkösen tunnelma ja visuaalinen ilme oli todella mukaansa tempaava. Eli kyllä mielenkiintoisesti toteutettu elokuva voi viedä mennessään, vaikkei genre välttämättä nappaisikaan.

 

[Rosoh]

Rakkautta vain

Maximuksen ja Aragornin (Aragorn on muuten 5 kertaa parempi sekä yksittäisenä taistelija että johtajana. Kaiken lisäksi Ariksella on paremman näköinen ja nuorempi bööna) välissä suosittelen katsomaan brittiläisen tähtisikermän "Rakkautta vain". Elokuvan katsomisessa tulee Jarkko Valteen sanoin "Hyvä olo".

Kyseessä on..... yllätys yllätys...... rakkauselokuva jossa elää puolen tusinaa (rakkaus)tarinaa lyhyinä pätkinä aina toistensa lomassa ja liittyvät enemmän tai vähemmän toisiinsa. Tietty jotkut näyttelijät saavat enemmän jääaikaa (mm. Grant) ja jotkut tarinat ovat toisia parempia.
Puoliaktiivisestikin töllöä ja leffoja katsellut bongaa helposti 10 tuttua näyttelijää joten amatöörejä ei tarvitse juurikaan katsella. Mm. Die Hardin Pääpahis esittää hyvin vieraan p*llun pauloihin joutuvaa koti-iskää ja Toimisto sarjasta Tim esittää jotain Sofrt-pornis tähteä.

Leffa on täynnä kliseitä ja jokainen osaa kertoa ensimmäisen 5 minuutin jälkeen miten elokuva tulee päättymään. Elokuva noudataa osiltaa "Miten norsu pannaan jääkaappiin" eli kaikki on mahdollista kun ei vain puutu epäolleellisiin. Mm. perus-britti pojan panomatka keskelle talvista Wisconsinia. heh heh heh

Suosittelen katsomaan tyttöystävän/vaimon/vast seurassa. Ei ehkä äijäiltaan Stalingradin lämppäriksi.

 

[Mr Scarface]

Tämä Rosohin analysoima elokuva Rakkautta vainhan on täysin Joulumarkkinoille aikoinaan tehty elokuvakin. Se ampuu niin täydellisesti yli joka kohtauksessa, että toimii senkin takia täysillä. Yli romanttisia kohtia löytyy ja elokuvassa on taatusti joka huumorintajuun ainakin pari oikeasti hauskaa kohtausta. Leffassa on myös hieno ironinen kohtaus, jossa viitataan Bushin ja Blairin väliseen toimintaan, terroristihuuman ollessa kovimmillaan. Suosittelen kaikille tätä, erityisesti Joulun aikoihin, mutta myös muulloin.

Katselin tässä tänään juuri Hyvät, pahat ja rumat 5.1 äänillä, ja hienostihan ne Morriconen musiikit jytäsivät, mutta jotkin vuoropuhelut olivat kyllä teennäisiä, kun yhtäkkiä puhe vaihtuu keskikanavasta sivukaiuttimeen (lauseen ollessa kesken). Kyllä tämäkin elokuva silti kannatti julkaista monikanavaäänillä.

Koskas muuten se Tarantinon lupaama kunnon julkaisu Kill Bill vol.1 ja 2 yhdistettynä versiona samalla levyllä julkaistaan? Siinähän on sitten väreissä kokonaan ne volyme ykkösen taistelukohtaukset, ja paljon muitakin brutaaleja kohtauksia, jotka puuttuvat esimerkiksi U.S.A.n ja Suomen julkaisuista. Tuli vaan tästä Leonen pätkästä mieleeni.

 

[stiflat]

Broken Flowers

Elokuva joka ei koskaan oikein ala. Tai ehkäpä se juuri ehtii alkamaan, mutta loppuu siihen.
Miksi hyvä idea on jätetty puolitiehen? "Alku" kuitenkin näytti ihan hyvälle elokuvalle...

Noh, Tapani Maskulalta (NYT-liite) taas muistaakseni 5 tähteä.

 

[Kraztog]

Muistakaa nyt hyvät ihmiset, että katu-uskottavuutta saa vain haukkumalla Hollywoodspektaakkelit (Lord of the Rings etunenässä) ja kehumalla undergroundnollabudjettileffat.

Totta,tuon jos pystyy muistamaan,niin saa aina 100 pistettä ja todellisen elokuva asiantuntijan statuksen.Vähän sama kun kehuu underground metal paskaa ja dissaa menestyvää(ja parempaa) metallia.
Tässä yhteydessä nostettava esiin legendaarinen kurkunleikkaajien saari,jota kaikki haukkuvat,mutta minusta se oli ihan viihdyttävä toiminta pätkä.

 

[Taito-Ojanen]

Niin, ja niin Gladiator kuin myös LOTR kestävät useammankin kuin yhden katselukerran.

Haluaisin mainita vielä erikseen molempien elokuvien mahtavat soundtrackit, jotka kestävät kuuntelua omillaankin. Gladiatorin huippukohdaksi nousee eittämättää alun taistelukohtauksessa soiva pääteema, joka toistuu sovitetussa muodossa barbaarijoukkojen astuessa Colosseumille elokuvan lopussa. Hans Zimmer on todellakin pannut parastaan.

Howard Shore on puolestaan onnistunut loihtimaan tarttuvia ja tunnelmaan sopivia teemoja Sormusten herran eri hahmoille ja paikoille. Kuunnelkaapa vaikka Konnun tunnusmusiikkia ja verratkaa sitä Rohanin ratsastajien sävelmään. Suurissa elokuvissa tai Hollywood-tuotannoissa musiikkia on erittäin tärkeä elmentti, mistä nämä kaksi leffaa (tai toinen on tietty leffasarja) ovat oiva osoitus.

 

[peikko#13]

Haluaisin mainita vielä erikseen molempien elokuvien mahtavat soundtrackit, jotka kestävät kuuntelua omillaankin. Gladiatorin huippukohdaksi nousee eittämättää alun taistelukohtauksessa soiva pääteema, joka toistuu sovitetussa muodossa barbaarijoukkojen astuessa Colosseumille elokuvan lopussa. Hans Zimmer on todellakin pannut parastaan.

Howard Shore on puolestaan onnistunut loihtimaan tarttuvia ja tunnelmaan sopivia teemoja Sormusten herran eri hahmoille ja paikoille. Kuunnelkaapa vaikka Konnun tunnusmusiikkia ja verratkaa sitä Rohanin ratsastajien sävelmään. Suurissa elokuvissa tai Hollywood-tuotannoissa musiikkia on erittäin tärkeä elmentti, mistä nämä kaksi leffaa (tai toinen on tietty leffasarja) ovat oiva osoitus.

Nyt kun otit puheeksi laadukkaat elokuvamusiikit niin pakko nostaa esille Kill Billien soundtrackit. Parhaat elokuvamusiikit ikinä missään. Molemmat levyt sisältävät aivan huikeita biisejä, tosin ihan erityylisiä mitä Gladiatorin tai LOTRn musiikit. Jos jotakuta kiinnostaa niin Kill Billien musiikit on tuottanut RZA, tunnetaan parhaiten ehkäpä Wu-Tangista.

 

[RtSn]

Youngblood - Lätkä Veressä

Katselin eilen tämän legendaarisen, henkeäsäväyttävän vanhan lätkäaiheisen leffan, jossa Dean Youngblood yrittää raivata tietään isänsä maatilalta farmiliigaan ja edelleen NHL:n palkkalistoille.

Erittäin asiallisesti tehty, mukaansatempaava tunteellinen elokuva mikä on varmasti tehty aikamoisen pienellä budjetilla. Se ei haittaa, sillä jääkiekon ystävänä tämä antaa asiasisältöä erilaatuisiin harjoittelumetodeihin, joita vielä nykypäivänäkin voisi joukkueet käyttää. 80-luku näkyy tosin jokaisessa pienessä asiassa, mutta periaatteessa miksipä olisi ajat muuttuneet. Kyseessä on kuitenkin sama jääkiekko-niminen laji.

Erinomainen kuva jos jääkiekosta pitävä haluaa oppia vaalimaan harrastustaan, pitämään kovasta, maalirikkaasta jääkiekosta ja haalia kaikki tarvittava tieto kokoon jota voi tulevaisuutta varten käytellä vaikka näin teoreettisessa mielessä.

 

[Ted Raikas]

Keväällä on teattereihin tulossa varsin mielenkiintoinen kauhuelokuva, eli Silent Hill. Leffa perustuu samannimiseen pelisarjaan, joka keskittyy okkultismiin, painajaismaisuuteen, tuntemattoman pelkoon ja yksinäisen olotilan painostavaan läsnäoloon. Pelileffat ei ole yleensä onnistuneet kovinkaan kiitettävästi, mutta saa nähdä onko Silent Hill poikkeus ja ennenkaikkea, onnistuuko se olemaan laadukas kauhuelokuva. Pelisarjaa pelanneena tiedän, miten kammottava ja painostava tunnelma siinä koko ajan on (yksikään leffa ei ole saanut yöunia menemään, kuten tuo pelisarja on) ja jos ovat saaneet siitä painajaismaisuudesta siirrettyä jotain leffaan, niin hyvää voi olla tiedossa!

Leffasta löytyy jo pienimuotoinen teaseri leffan kotisivuilta: http://www.sonypictures.com/movies/silenthill/

Näyttelijäkaarti on melko tuntematonta sakkia ainaskin minulle, mikä ei välttämättä ole huono asia. Sean Bean lienee tunnetuin tiimissä. Ohjaajana häärii Christophe Gans, joka on ohjannut mm. Susien Klaanin.

Leffan musiikeista vastaa sama mies kuin peleissä, joten sitä kauttakin on tulossa aika omintakeista tavaraa ja laatua.

 

[peruspata]

Katselin eilen tämän legendaarisen, henkeäsäväyttävän vanhan lätkäaiheisen leffan, jossa Dean Youngblood yrittää raivata tietään isänsä maatilalta farmiliigaan ja edelleen NHL:n palkkalistoille.

Minäkin kävin poimimassa Youngbloodin mukaan vuokraamosta. Joskus kouluiässä sen toki olin aiemmin nähnyt, mutta sen verran kauan siitä oli, että aivan kaikkea en muistanut. Tunteisiin vetoavasti oli kyllä todella tuo elokuva tehty, muutamaa kohtaa vain mielessään mietti, että olisiko löytynyt ihan vastaavuutta aidosta elämästä. No, sinänsähän tosiasioihin pohjautuminen ei ollut se tuon elokuvan juttu.

 

[jesse72]

Sunnuntaina tuli käytyä katsomassa tuo Matti elokuva niin kuin 92000 muutakin hörhöä..

Elokuva alkaa Jasper Pääkkösen kertojaäänellä vankilasta ja heti tulee näitä Matin kuolemattomia lausahduksia. Itse Masan urheilu-ura on hävettävän pienessä roolissa kun kyseessä on jätkä jolla on tuollaiset meriitit. Leffassa ollaan MM-kisoissa 1987, mäkiviikolla 87-88 ja lopuksi Lahden MM-kisoissa 1989. Pääasiassa keskitytään örveltämiseen ja muuhun oheistoimintaan.

Juha Veijonen ( Matti Pulli) on taas loistava ihmisenä joka oikeasti välittää ja on huolissaan Matista. Jasper Pääkkönen pääroolissa on jopa yllättävän hyvä, mutta Peter Franzer limanaljuska Nick Nevadana vetää pinnat kotiin, samoin Jope Ruonansuu on strippipaikan isäntänä onnistuu. Naisrooleista Merviä esittävä näyttelijä onnistuu mainioisti, tosin Mervin rumuuteen ei päästä edes maskilla..

Leffassa on ilmeisen paljon faktaa, kämpän hajoittaminen ennen mäkiviikkoa 87-88, hotellissa riehuminen MM-Lahdessa 89 ja pientä wittuilua saa osakseen nipottava joukkuekaveri Kojonmäki ( Kojonkosken kanssa Matilla taisi olla aina sukset ristissä..). Myös leirillä tapahtunut kioskimurto on päässyt mukaan, mutta oikeassa elämässä tuo keikka tehtiin joukkuekaverin kanssa joka taisi olla Veli-Matti Ahonen (kuka muistaa..?).

Mukava leffa joka kirvoitti monet naurut, mutta herätti myös aitoa sääliä Mattia kohtaan. Hieno urheilija joka ei koskaan ole pystynyt elämään normaalia elämää, kuten leffassa toteaa.

 

[V-man]

Matti

Ihan hauskahan tuo Matti oli. Tuosta 2h 20min kestosta olisi voinut kyllä helposti leikata pois ainakin 30min. Identtisiä ryyppyreissuja oli liian monta. Perse puutui ja leffa alkoi kyllästyttää. Olisihan tuon voinut lykätä videokatseluunkin ja satsata nuo rahat vaikka Kummelin uusimpaan.

Tyylipisteet 18 17 18 18 17.5

 

[sampio]

Mielenkiintoisia tulokkaita Applen trailerisivuilta:

Water ja Apocalypto.

Myös Miami Vice, Munich ja Vaaleanpunainen pantteri vaikuttivat mielenkiintoisilta omissa luokissaan. Pirates of Caribbean näytti loikanneen oikein kunnolla Bruckheimer-luokkaan. Ensimmäinen oli vielä katsottava ja ihan viihdyttävä, mutta tuo toinen vaikutti yhdeltä käsistä karanneelta erikoistehosteelta trailerin perusteella.

 

[sampio]

Kiukun parempi puoli

Draamakomediaa yh-mamista, jonka mies on lähtenyt ja jättänyt neljän tyttären kanssa elämään. Radio-dj, joka on entinen baseball-tähti sekoittaa mamman kuvioita, ja hersyvää huumoria piisaa. Juonta ei viitsi spoilata enempää. Positiivinen yllätys, kuten oli loppuratkaisukin.

***½

Yllättävän erilainen romanttinen komedia, jos tuo on edes oikea genre tälle leffalle. Draama, jossa on hiukan huumoria ja ripaus romantiikkaa. Ei tämä ollut mikään mieleenpainuva kokemus, mutta piristävä poikkeus tusinaromantiikasta kuitenkin. Ja vaikka jo ehdin julistaa leffan mielummin totiseksi kuin hömpäksi, tarjosi se kerran minulle totaalisen repeämisen. Se kuvitteellinen ruokapöytäkohtaus oli kaikessa yllätävyydessään aivan loistava! Jätetään kertomatta enempää, jos joku tämän sattuu vaikka mulkaisemaan.

 

[1936]

Walk The Line

Kävin eilen katsomassa Johnny Cashin elämästä kertovan elokuvan Walk The Line. Elokuva alkaa Cashin legendaarisesta keikasta Folsomin vankilassa, josta siirtyy lapsuuteen ja etenee siitä kronologisesti eteenpäin.

Suosittelen elokuvaa lämpimästi. Joaquin Phoenix tekee ehkä parhaimman roolisuorituksensa. Näyttelijälle sopii lapsuuden traumoista kärsivän henkilön roolit, vrt. Gladiaattori. Sekä Reese Witherspoon (?) ja Joaquin laulavat itse osuutensa elokuvassa.

Koskettava ja hieno elokuva. Asteikolla 1-5, vahva 4.

 

[Petrick]

Doom

Vihdoin tuli tämäkin raina nähtyä. Vähän kaksijakoinen fiilis kyl jäi, toisaalta välillä oli sopivan painostavaa fiilistä, välillä ihan turhaa höpöhöpöä henkilöiden kesken. Tämähän on Doom, eikä mikään draama.

Juoni? Mikä juoni... Lisää toimintaa olisin kyl kaivannut ja first person view oli varsin jees. Tosin jos ei Doomit peleinä ole tuttuja, niin tuskinpa irtoaa tästä leffasta mitään. Tosin katsoinhan Mortal Kombat 1 leffankin kivuitta...

 

[sampio]

Cinderella Man

Katsoin lauantai-iltana Russel Crowen tähdittämän ja Ron Howardin ohjaaman leffan, joka perustuu James J. Braddockin elämään. Lyhyestä virsi kaunis: Braddock on nyrkkeilijä, jonka ura on liki kuopattu, kunnes hän saa yllättäen uuden mahdollisuuden, ja tuhkimotarina on valmis. Perusidea saattaa vaikuttaa hyvin sentimentaaliselta, mutta mielestäni Howard on saanut pidettyä paketin kasassa todella hyvin. Mukana on suuria tunteita, pettymyksiä ja toivoa, mutta mihinkään yltiöpäiseen lässytykseen leffa ei vajoa.

Arvattavan, mutta hyvin toimivan tarinan lisäksi Crowe on (jälleen) hyvä. Sivuosassa Braddockin managerina häärii Paul Giamatti, joka on myös omia suosikkejani, sekä Renee Zellweger, joka taas ei ole suosikkejani, mutta on kyllä onnistunut muutamissa draamarooleissaan, jotka olen nähnyt.

Mielestäni Cinderella Manissa oli kaikki ne elementit, joita elokuvissa arvostan. Howard osasi välttää tarinan mahdollistamat ylilyönnit ja imelyydet, näyttelijäsuoritukset olivat vahvoja, tarina mielenkiintoinen ja nyrkkeilykohtauksissa oli pieniä nykytekniikan mahdollistamia jippoja tuomassa lisäsävyä. Oikeastaan en jäänyt kaipaamaan kuin hiukan vahvempaa ajankuvaa, itseäni kun kiinnostaa itse tarinan lisäksi seurata myös leffan tarjoamia historiallisia säväreitä.

Asteikolla 1-5 hyvin vahva nelonen.

 

[Koirapoika]

Kävin eilen katsomassa Johnny Cashin elämästä kertovan elokuvan Walk The Line. Elokuva alkaa Cashin legendaarisesta keikasta Folsomin vankilassa, josta siirtyy lapsuuteen ja etenee siitä kronologisesti eteenpäin.

Suosittelen elokuvaa lämpimästi. Joaquin Phoenix tekee ehkä parhaimman roolisuorituksensa. Näyttelijälle sopii lapsuuden traumoista kärsivän henkilön roolit, vrt. Gladiaattori. Sekä Reese Witherspoon (?) ja Joaquin laulavat itse osuutensa elokuvassa.

Koskettava ja hieno elokuva. Asteikolla 1-5, vahva 4.

Sama leffa on käyty katsomassa ja pidin suuresti. Oli ainakin Cashin lavamaneerit katsottu tarkkaan ja samoin vedettiin. Ainakin sen mukaan mitä vähää on Cash vainaan esiintymistä nähnyt. En yleensä herkisty elokuvaa katsoessa, mutta nyt oli jo vähintään lähellä. Hieno leffa.

Witherspoon oli oikein nätti.

Mutta sitten tämä juuri telsusta tuleva Daredevil, huikeaa pökkelöintiä. Pystyyn nostetut taikinat vetää elämänsä rooleja.

 

[obi-wan]

München

Tuli juuri käytyä kyseinen tapaus katsomassa ja näin vielä kummemmin sulattelematta totean vain että olipas aivan mahtava elokuva.

En voi muuta kuin vilpittömästi suositella ja sitä melkein kolmen tunnin mittaakaan ei kannata pelätä.Meni meinaan 3 tuntia suhteellisen nopeasti.

*****

Kyllä se Spielberg vain osaa.

 

[Germanicus]

Onko kukaan teistä nähnyt leffaa nimeltä Emily Rosen riivaaja? Kiinnostaisi nimittäin kybällä ko. elokuva. Mitään tietoa koska tulee DVD:lle?