Jatkoajan leffakerho

[Jupe]

Tuli katsottua Michael Mannin ohjaama Heat uudestaan. 20 vuotta edellsiestä katsomisesta ja en muistanut elokuvasta juuri mitään. Ensi vaikutelmat elokuvan jälkeen oli vähän kaksijakoiset, ehdottomasti laadukas elokuva ja huippuun viritettyä näyttelijä työtä Bobby De Nirolta ja Pacinolta etunenässä. Mutta täytyy todeta että suurena Michael Mann ohjauksien ystävänä en kuitenkaan elokuvallisesti nosta tätä hänen parhaaksi, Pidän itse enemmän Mannin tyylitellymmästä tehdä elokuvaa jota nähdään vaikkapa Collateralissa, mies on valojen ja yöllisen kaupunkikuvauksen mestari, unohtamatta intensiivisiä musascoreja.
Heat kuitenkin on kovan luokan toimintaa eturivin näyttelijöillä, tarinaa ja tarinan vientiä ajojahtia on aika kauan, ehkä 30min liikaa sujuvamman elokuvakerronnan kannalta mutta toisaalta kaksi päästaraa pelastaa pitkän elokuvan ja pitää mielenkiinnon yllä. Viimeisen kohtauksen kasvokuva Pacinosta on kuin Leonen länkkäreistä, upea ja intensiivinen close up.
Leffa on parasta 90-luvun toimintaa ja gangsteritarina ikäänkuin tutummatkin De Niro ja Pacino tuotokset mutta vain tuotuna nykyaikaan. Arvosana 4½ / 5

Sitten tullaankin elokuvan jälkimaininkeihin kun päätin hakea tietoa youtubesta, behind the scenes jne. Tuo erilaisen lähestymisen elokuvaan kun tutustuun tapaan jolla elokuva tehtiin ja saatiin näyttämään ammattimaiselta. Muutamia pointteja:
- Neil MacCauley on oikea henkilö Chicagosta, kuin myös Pacinon esittämä etsivä joten tarina henkilöistä ja tapahtumien kulussta perustuu tositapahtumiin, jopa kuuluisa keskustelu mikä leffassa nähtiin starojen kesken kahvilassa.
- Mann Chicagolaisena tutustui Chicagon rikoshistoriaan tuttujen etsivien kautta, eli mm tähän Pacinon esittämään etsivään, tässä käy myös ilmi että edes mennyt Dennis Farina joka on Mannin ohjauksista tuttu niin Miami VIcesta kuin muistakin rooleista on oikeasti ollut Chicagolainen poliisi.
- Näyttelijät mm päästarat harjoittelivat ensimmäistä kertaa urallaan oikeilla luodeilla ammattikouluttajien kanssa 3 kuukautta ennen leffantekoa.
- Elokuvassa on paljon realismia Mannin tyyliin, studiokuvauksia vähän ja paljon autentisia ulkokuvauksia niin laittomilta kukkotappeluareenoilta jotka Mann totesi sopivan rähjäisiksi elokuvaan kuin esimerkiksi rahankuljetusauton ryöstön jälkimainingit kadulla sisältää extroina oikeita työtä tekeviä etsiviä eli kohtaus esitetään samoilla taustahenkilöillä jotka olisivat olleet paikalla jos tapahtuisi ryöstö oikeastikin.

Mielenkiintoinen kokonaisuus tämä elokuva ja ehdoton toimintaklassikko.

_

 

[avatar]

Mielenkiintoinen kokonaisuus tämä elokuva ja ehdoton toimintaklassikko.

On. Joskin olen siitä eri mieltä, etteikö olisi Mannin paras elokuva, koska tämä itse asiassa on omalla listallani ylipäätään kaikkien aikojen paras yksittäinen elokuva.

Pitäisikin tsekata itsekin noita behind the scenes juttuja. Alkoi nyt kiinnostaa, kun mainitsit. On aina jäänyt. Oli aikanaan dvd:llä tämä joskus vuosikymmen ja kauemminkin sitten. Mutta siihen aikaan ei paljon lisämatskuja ollut, kun leffa nykäisikin vielä keskellä, kun vaihtoi layeria. Hienot pahvikannet oli.

Leffan katsonut varmaan vuosien myötä kymmenisen kertaa. Nyt on pakko odotella ainakin pari vuotta, että siitä taas saa ehkä jotain irti, kun vuorosanatkin kait ovat jo kohta päässä valmiina.

 

[nikozwan]

Onkohan ketään, kuka olisi edes lähelle samaa mieltä?

Pitkä päivä takana, ei jaksa nyt pureutua tarkemmin aiheeseen, mutta kyllä, olen erittäin lähelle samaa mieltä. Itse diggailin myös viimeisestä osasta todella paljon. Arkirealismi ja näiden kahden päänäyttelijän henkilökemia ovat niin vahvoja, ettei voinut tehdä muuta kuin nojata leffateatterin penkissä taaksepäin, ja nauttia kyydistä. Linklater osaa kyllä dialogin ja näyttelijäohjauksen aivan esimerkillisen hyvin. Pitäisi katsoa uudestaan. Tuo punkkuleka-idis kuulosti itse asiassa hyvältä.

 

[SamSpade]

North Hollywood shootout joka oli Heatin pohjana, sekä FBIn Miami shootout 1986 olivat siinäkin mielessä merkityksellisiä että molemmat muuttivat melko radikaalisti poliisien aseistautumista ja varautumista tilanteisiin. FBI vaihtoi Miamin jälkeen 9mm pistoolit .40 kaliiberiin ja North Hollywoodin jälkeen .45 sallittiin käyttöön ja AR-15 kiväärit tulivat autoihin mukaan.

Mutta kyllä, on tuo klassikko ja kestää hyvin sen pari katselukertaa. Iso plussa todellakin tuosta ampumakohtauksesta joka oli hyvin realistinen (harvoin näin päin).

Edit: FBI on vaihtamassa takaisin 9mm

 

[Jupe]

On. Joskin olen siitä eri mieltä, etteikö olisi Mannin paras elokuva, koska tämä itse asiassa on omalla listallani ylipäätään kaikkien aikojen paras yksittäinen elokuva.

Tästä vielä, olen pitkälti samaa mieltä että on poikeuksellisen loistava elokuva mutta ajatus mitä hain oli että tässä pääkaksikko nousee ikään kuin ohjaajan yläpuolelle massiivisella karismalla ja täten himmentää Mannin osuutta lopputulokseen. Joten voisin jopa sanoa että tämä saa omallakin asteikolla paremman arvosanan kuin mikään muu Mannin elokuva johtuen paljolti pääkaksikosta mutta saan silti enemmän kiksejä hiukan erilaisesta Mann ohjauksesta. Itse arvostan esimerkiksi Manhunterin todella korkealle, pitkälti johtuen Mannin taidosta luoda täydellistä kasaritunnelmaa ja elokuvassa kääntyy eduksi ettei ole tähdillä täytetty näyttelijäkaarti. Mitä taas tulee vielä tyylitellympään ohjaukseen niin kamera-ajoja esimerkiksi yöllisistä autotunnelmista löytyy paremmin vaikkapa Collateralista ja Miami Vicesta vaikka tarinana olisikin köyhempi. Mann on muutenkin mestari kamera-ajoissa, henkilöiden toimiessa olet usein lähietäisyydellä mukana ja harvoin käytetään intensiivisissä kohtauksissa jotain yläviistosta kuvattua laajakuvaa.

_

 

[Skeletor]

Taas todistin itselleni, että kriitikoiden suosimat "huumorielokuvat" ovat yleensä jotain muuta mistä itse pidän. Kävin katsomassa tuon kovasti kehua saaneen Häiriötekijä-komedian. En ole nähnyt näytelmää, eikä mulla ollut mitään muita ennakko-odotuksia, kuin että pitäisi olla kuulemma hyvä. Aivan uskomattoman surkea tekele. Jos leffassa nauraa kerran ja lopun aikaa odottaa sen loppumista myötähäpeäfiiliksissä, niin onnea vaan kriitikoille. Tonnin seteli-ilme on nähty jo Kummelissa ajat sitten ja siinä se sentään toimi (näytettiin 10 sekuntia). Nyt koko leffa yritetään vetäistä saman ilmeen varaan. Tässä olisi tarvinnut sitä kuuluisaa taustanaurua, että olisi tietänyt, milloin pitää nauraa....

 

[sampio]

Heittäkääs joku leffasuositus kepeästä seikkailusta tai lievästi mustaan taittavasta komediasta. Kesällä katsoin muutaman leffan, joista Kingsman oli hyvä. Nyt on sellainen vaihe töissä ja opinnoissa, ettei jaksa mitään ultrarealistista sotakuvausta tai hitaasti kehittyvää ihmissuhdedraamaa katsoa, vaan kepeää hyvän fiiliksen lauantaileffaa tartteisin angstiini lääkkeeksi. Sopivan överi komediakin käy, muttei mitään loputonta kikkelivitsiä tartte tarjota kuitenkaan.

 

[Squit]

Heittäkääs joku leffasuositus kepeästä seikkailusta tai lievästi mustaan taittavasta komediasta. Kesällä katsoin muutaman leffan, joista Kingsman oli hyvä. Nyt on sellainen vaihe töissä ja opinnoissa, ettei jaksa mitään ultrarealistista sotakuvausta tai hitaasti kehittyvää ihmissuhdedraamaa katsoa, vaan kepeää hyvän fiiliksen lauantaileffaa tartteisin angstiini lääkkeeksi. Sopivan överi komediakin käy, muttei mitään loputonta kikkelivitsiä tartte tarjota kuitenkaan.

En tieda mita leffoja olet nahnyt, mutta heitan tassa muutaman mita on tullut nahtya. Mad Max: Fury road on tietenkin sopiva aivot narikkaan leffa. Mustaa komediaa, niin viime aikoina olen katsonut leffat St. Vincent (St. Vincent (2014) - IMDb ja This is where i leave you (Seitsemän sietämättömän pitkää päivää (2014) - IMDb St. Vincent oli oikeastaan loistava, kiitos Bill Murrayn joka on nero. This is where i leave you on sopivan kepea musta komedia. Jos overia komediaa haluaa, niin What we do in the shadows (What We Do in the Shadows (2014) - IMDb on loistava leffa. Komediat on yleensa samasta puusta veistetty ja tama uusi-seelantilainen mocumentti oli loistavasti erilainen ja mielestani viimeiseen vuoteen paras komedia.

 

[Vintsukka]

Rocky IV:n pistin pitkästä aikaa pyörimään. Naurettava leffahän tämä on mutta on se vaan perkele kuinka se toimii joka kerta! Apollon näytösmatsi ja James Brown. Rocky juoksemassa lumessa kun Drago treenaa huipputeknologian kanssa. Burning Heart. "I must break you." Yleisön kääntyminen Rockyn puolelle. Ja tietysti Gorbatsovin aplodit. Ei tätä leffaa voi olla rakastamatta.

Survivor - Burning Heart

 

[attendo]

Olin eilen pitkästä aikaa ihan elokuvateatterissa. Popcornia, vähän suklaata ja vesipullo. Kännykkä äänettömällä. Elokuva oli The Visit, mikä osoittautui virhevalinnaksi. Täyttä paskaa alusta loppuun. Mutta noin muuten oli tosi kiva käydä pitkästä aikaa leffassa ja aion mennä heti kohta uudelleen katsomaan Napapiirin Sankarit 2 kun tulee ensi-iltaan. Käykää ihmiset elokuvissa ja tukekaa elokuvasäätiötä!

 

[godspeed]

Jos haluatte tukea elokuvasäätiötä, niin käykää katsomassa jotain muuta kuin Napapiirin Sankarit 2. Muita ehdokkaita pyörii tälläkin hetkellä teatterissa.

 

[sampio]

Kiitokset @Squit suosituksista. Tällä kertaa valinta suosi Ranskalaista häähumua, joka löytyi Netflixistä. Natsasi juuri siihen mitä hain, eli kepeä komedia. Muutaman kerran nauratti ja pääosin oli hyvä meno päällä, vaikkei vitsit olisi osuneetkaan. Sellainen hyvän mielen komedia. Ajankohtainenkin vielä maahanmuuttaja teemallaan.

 

[Trenchtown]

Käykää ihmiset elokuvissa ja tukekaa elokuvasäätiötä!

En nyt osaa arvioida paljonko elokuvissa käymiseni tukee elokuvasäätiötä, mutta muuten olen leffassa käymisestä kanssasi samaa mieltä, oikein mukavaa puuhaa. Tätä Veikkauskortilla saatavaa etua olen hyödyntänyt paljon, kotimaisten elokuvien katsominen on tuon myötä selkeästi lisääntynyt.

Eläkkeellä kun olen, niin päivänäytöksien suosiminen on kohdallani osoittautunut hyväksi systeemiksi. Menneen kesän alussa Finnkino tosin nosti päivälippujen hintaa parilla eurolla, mutta kun eläkeläisalennus normaalihintaisista lipuista on arkena ennen klo 17 alkavissa näytöksissä -30% ja muina aikoinakin -20%, niin ei se älyttömän kalliiksi käy.

Nuorempana - eli joku 10-15 vuotta sitten - tuli käytyä leffassa paljonkin, mutta se sitten syystä tai toisesta jäi, kunnes viime vuosina olen löytänyt leffateatterissa elokuvan katsomisen ilot uudelleen. Useimmiten olen liikkeellä vaimon kanssa, mutta toisinaan yksinkin. Varsinkin kuumana kesäpäivänä on mukavaa siirtyä pariksi tunniksi elokuvateatterin viileään hämärään nauttimaan leffasta ja popkornista. No joo, onhan se nautinnon määrä toki kiinni elokuvasta, mutta aika vähän olen onnistunut mitään rimanalituksia valitsemaan.

 

[Vintsukka]

Kyllä leffassa käynti kivaa on. Viime vuonna tuli muistaakseni 48 leffaa nähtyä teatterissa. Tänä vuonna en ole ihan samassa vauhdissa mutta R&A-festarien ansiosta varmaan suunnilleen samoihin lukemiin päädyn vuodenvaihteeseen mennessä.

Viikon päästä alkaa viikon loma, bussimatkat ja hotelli sekä liput 16 R&A-festarinäytökseen ostettuna (viime vuonna katselin vain 9). Voisiko sitä paremmin lomaviikkoa käyttää?

 

[ZayWest]

Jens Lapiduksen Rahalla saa - luksuselämää(trilogian viimeinen osa) tuli eilen illalla ylefemmalta ja samalla kirjoihin nojaava trilogia maaliinsa Suomenkin televisiossa. Hyvällä tavalla todellista pahan mielen kamaa koko trilogia, mutta suosittelen rikosdraamojen ystäville ehdottomasti.

 

[MustatKortit]

Jens Lapiduksen Rahalla saa - luksuselämää(trilogian viimeinen osa) tuli eilen illalla tvfemmalta ja samalla kirjoihin nojaava trilogia maaliinsa Suomenkin televisiossa. Hyvällä tavalla todellista pahan mielen kamaa koko trilogia, mutta suosittelen rikosdraamojen ystäville ehdottomasti.

Hyvä trilogia kokonaisuudessaan, mutta mielestäni se eka osa on kuitenkin tavallaan kiinnostavin. Siinähän päähuomio keskittyy juuri tähän Joel Kinnamonin esittämään nuoreen kaveriin, joka tasapainoilee alamaailman ja Ruotsin elitistisen yläluokan (samanlaista yläluokkaa ei Suomesta löydy) ristipaineessa.

Elokuvassa kuvataan hyvin sitä eliittiin nousemisen esteenä olevaa lasikattoa.

Mutta kuten sanottua, niin kokonaisuudessaan hieno trilogia.

 

[ZayWest]

Hyvä trilogia kokonaisuudessaan, mutta mielestäni se eka osa on kuitenkin tavallaan kiinnostavin. Siinähän päähuomio keskittyy juuri tähän Joel Kinnamonin esittämään nuoreen kaveriin, joka tasapainoilee alamaailman ja Ruotsin elitistisen yläluokan (samanlaista yläluokkaa ei Suomesta löydy) ristipaineessa.

Minusta vain ja ainoastaan hyvä ettei nuo paremmat piirit ottaneet isompaa roolia. JW:n tarina(kuten koko trilogia) on kuitenkin aivan muuta kuin eliittipennut oikkuineen ja onneksi noista revittiin irti vain tarpeellinen.

 

[sampio]

Ai tuosta Rakkautta ennen -tuplasta on tehty jälleen jatko. Enpä ollut huomannutkaan, joten täytyy ottaa katseluun. Kaksi ekaa ainakin olivat todella hyviä draamoja, ei mitään perinteisiä lässyn lässyn -saippuoita, vaan muistaakseni aika elämänmakuisia tarinoita.

 

[Jupe]

Elämänmakuisista tarinoista puheen ollen Woody Allenin Blue Jasmine oli kerrassaan loistava, huikea rooli Cate Blanchettiltä riches to rags teemalla ja Allenin tyylisesti asioita ei kaunistella vaan suorapuheisuutta, mustaa huumoria, tupakkaa ja viinaa säästelemättä mennään. Hieno elämänmakuinen draama hyvin näyttelijäsuorituksin. Yllätti itsenikin että Allen osaa vieläkin tehdä laadukkaita elokuvia. Tulee katsottua myös Allenin hömppätuotantoakin mutta jos kundi tekee edelleen sen noin 1 elokuva per vuosi ja kohta menty varmaan neljäkymmentä vuotta sillä tahdilla niin mestariteoksia on turha odottaa joka kerralla mutta nyt sellainen tuli, ainakin 2000-luvun mestariteos. 4+/5

Blue Jasmine (2013) - IMDb

_

 

[PataJaska]

Olen tulossa vanhaksi, nyt sain vuorenvarman todisteen siitä. Katsoin nimittäin viimeinkin Luokkakokous-elokuvan, enkä ollut huvittanut vaan tyrmistynyt

Jo ensimmäisen viiden minuutin peräpukamavitsailua tuijotin epäuskoisena, että yläasteikäinen poikaporukkako tämän on kirjoittanut? Sitä seurannut paska-, perse-, p***u- ja runkkaushuumorin paraatimarssi oli aivan käsittämätön, kirsikkana kakussa se miten vuonna 2015 näemmä sitten vielä tehdään "munat jää lauteiden väliin" -tyyppistä kamaa!! Siis mitä!!?? Lopussa oli epäsuoraa vitsailua jopa insestistä.. huh hah hei!

Ei tarvitse edes välittää siitä vaikka Hedberg ja etenkin Linnomaa näyttelevät kuin huonossa kesäteatterissa, kun kokonaisuus ympärilläkin on mitä on.. puoli miljoonaa katsojaa ei kait kuitenkaan voi olla väärässä? Sanottiinhan sitä jo kauan sitten, että kaikenmaailman Pekot ja Vääpeli Körmyt ovat niin ala-arvoista kamaa, ettei se menisi läpi edes Ruotsissa, vaikka me kaikki suomalaiset niitä rakastamme (kuulemma). Mutta kun nekin alkavat olla lähes taide-elokuvia tähän pläjäykseen verrattuna.. että terveisiä vaan tanskanmaalle alkuperäistekijöille

 

[MustatKortit]

Hmm. Yleltä tuli viime viikolla aika mielenkiintoinen "elokuva" Ludvig XVI:sta (löytynee Areenasta). Käytän lainausmerkkejä, koska tuo on aika dokumentaarinen pätkä kertojaäänellä varustettuna, eikä asuihin jne. nyt millään suurella pieteetillä ole suhtauduttu, mutta on tuossa kuitenkin paljon näyteltyjä kohtauksia.

Tuo on kyllä katsomisen arvoinen pätkä kahdesta syystä: selvittää hyvin niitä olosuhteita, jotka ajoivat Ranskan vallankumoukseen, erityisesti turbulenttia talouspolitiikkaa 1770-1780-luvuilla. Toinen asia on sen stereotyyppisen kuvan hajoittaminen, että Ludvig olisi ollut täysin mielenkiinnoton suhteessa valtapolitiikkaan. Ihan pätevissäkin teoksissa monesti sivutaan vain kuninkaan kiinnostusta "lukkosepän harrastukseen" ja tieteeseen, vaikka kyllä Ludvig oli enemmän kuin hyvin tietoinen uudistusten tarpeesta. Nahjus hän tietysti siinä mielessä todellisuudessa oli, että aina pyörsi päänsä vastustuksen edessä. Minulle uutena asiana tuli tuo kuninkaan painattama kirjelmä kansalle, missä pyrki politiikkaansa selvittämään.

Noin sivumennen sanottuna, minuun on aina tehnyt Ludvig XVI: sta vaikutuksen, että vaikka hän ei ollut asemansa arvoinen hallitessaan, niin kuolemaan hän käveli päättäväisenä, armollisena ja erittäin kuninkaallisena. Tätä teemaa leffassa ei tosin käsitellä, vaan loppuu aika pitkälti tuohon Versaillesista poistumiseen.

Tagataan nyt ne muutamat historiasta kiinnostuneet, että katsoiko joku tämän ja onko kommentteja, eli ainakin @sampio ja @LuKi

 

[Denverin Munasyndi]

Noin sivumennen sanottuna, minuun on aina tehnyt Ludvig XVI: sta vaikutuksen, että vaikka hän ei ollut asemansa arvoinen hallitessaan, niin kuolemaan hän käveli päättäväisenä, armollisena ja erittäin kuninkaallisena. Tätä teemaa leffassa ei tosin käsitellä, vaan loppuu aika pitkälti tuohon Versaillesista poistumiseen.

Ludvigista (luonnollisesti vain osittain lähteisiin nojaavalla mutulla) on jäänyt se vaikutelma, että miehelle sopi huomattavasti paremmin tilanne, jossa hän vastasi omasta henkilöstään, maineestaan ja perheestään, eikä yhdestä Euroopan suurvaltoja. "Hyvän perheenisän" maine varsin samanlainen kuin Nikolai II:lla, kaverit jakavat myös monet toistensa heikkouksista. Erotuksena 120 vuotta myöhemmin heivattuun venäläiseen virkaveljeensä on juurikin tuo suoraselkäisyys tiukimmissa paikassa ja varsin ansiokas puolustautuminen omassa oikeudenkäynnissä. Vähemmän yllättäen Ludvig löysi tällöin voimaa ennen kaikkea Englannin Kaarle I:stä käsittelevästä kirjallisuudesta.

Ludvigissa meni ehkä hieman harmillisesti (?) hukkaan lahjakas ja rauhallinen hallitsija, jonka turmioksi koitui (valtiomiesmielessä) huono kasvatus ja huonot esimerkit yhdistettynä henkilökohtaisen kunnianhimon puutteeseen.

Kyseinen historiasovitus/dokkari pitänee myös itse katsastaa, sillä ko. aikakausi on viimeinen vaihe ennen erästä huomattavinta vedenjakajaa vanhan ja modernin maailman välillä.

 

[MustatKortit]

...Vähemmän yllättäen Ludvig löysi tällöin voimaa ennen kaikkea Englannin Kaarle I:stä käsittelevästä kirjallisuudesta.

Ludvigissa meni ehkä hieman harmillisesti (?) hukkaan lahjakas ja rauhallinen hallitsija, jonka turmioksi koitui (valtiomiesmielessä) huono kasvatus ja huonot esimerkit yhdistettynä henkilökohtaisen kunnianhimon puutteeseen.

Kyseinen historiasovitus/dokkari pitänee myös itse katsastaa, sillä ko. aikakausi on viimeinen vaihe ennen erästä huomattavinta vedenjakajaa vanhan ja modernin maailman välillä.

Tässä kyseisessä pätkässä tuodaan muuten hyvin ilmi näiden vastustajien motiiveita, pahimpina omat lähisukulaiset. Aika makaaberisti nämä herrat olivat kuljettaneet Ludvigin työhuoneeseen myös jättimäisen Kaarle I:n mestausta esittävän taulun, symbolisena vastalauseena uudistuksille. Hyi helvetti.

 

[Denverin Munasyndi]

Aika makaaberisti nämä herrat olivat kuljettaneet Ludvigin työhuoneeseen myös jättimäisen Kaarle I:n mestausta esittävän taulun, symbolisena vastalauseena uudistuksille. Hyi helvetti.

Mestatuksi tulemisen välttäminen painoi vahvasti vaakakupissa vielä vuonna 1830, jolloin Ludvigin velipoika Kaarle X suhtautui uudistuksiin varsin penseästi. Seurauksena kruunu meni, mutta henki jäi. Hieman näkökantoja avartamalla olisi ehkä löydetty yhteyksiä myös muiden seikkojen kuin uudistusten ja mestauslavan välillä.

 

[MustatKortit]

Mestatuksi tulemisen välttäminen painoi vahvasti vaakakupissa vielä vuonna 1830, jolloin Ludvigin velipoika Kaarle X suhtautui uudistuksiin varsin penseästi. Seurauksena kruunu meni, mutta henki jäi. Hieman näkökantoja avartamalla olisi ehkä löydetty yhteyksiä myös muiden seikkojen kuin uudistusten ja mestauslavan välillä.

Aivan oma lukunsa on tietysti Orleansin herttua, Ludvigin serkku, joka vallankumousvuosina otti käyttöönsä nimen Philippe Égalité. Uudesta nimestä ja siitä päätellen, että äänesti kuninkaan oikeudenkäynnissä kuolemanrangaistuksen puolesta, oli kyseessä todella häikäilemätön kaveri. No, huonostihan kävi Philippille itselleen lopuksi, kruununtavoittelu ja kähmintä vaihtui lopulta mestauslavaan hänen(kin) kohdallaan.