Jatkoajan leffakerho

[ms.qvist]

Vidal Raskin ohjaama ja Torben Billen tähdittämä Syntinen kääpiö oli - hmmm - varsin mielenkiintoinen tuttavuus, asia lievästi ilmaistuna.

Kyseessä on 70-luvulla tehty kulttimainetta runsaasti saavuttanut seksploitaatio-elokuva jonka päätähtenä on Torben Bille ja kuten leffan nimestä voi päätellä, hän oli kääpiö - anteeksi - lyhytkasvuinen, mutta kenties tässä yhteydessä on parempi käyttää vanhaa kansanomaista nimeä ja sanoa häntä kääpiöksi. Aikanaan Bille on tullut Tanskassa lapsille tutuksi lastenohjelmien juontajana mutta hyvinpä näytti onnistuvan roolinvaihto mieleltään nyrjähtäneen kääpiön näyttelemiseen.

Elokuvasta on aika vaikea mitään todella tyhjentävää sanoa enää sen jälkeen jos sanon, ettei se oikein kolahtanut minuun. Kulttimainekaan ei elokuvaa pelastanut vaan on tällä hetkellä ehdottomasti kehnoin elokuva jonka olen tämän vuoden aikana katsonut ja aika surkean täytyy jonkun elokuvan olla mikäli vielä alittaa riman tältä osin. Toisaalta tämä ei ollut kauhea yllätyskään minulle, koska harvemmin rehelliset seksploitaatio-leffat ovat minua sytyttäneet.

Sen sijaan elokuva voi onnistuessaan pitää muassaan samoja teemoja joita seksploitaatio-leffoissa on, mutta tällöin elokuvan on joko muuten oltava juonellisesti ja tarinaltaan huomattavasti kehittyneempi tai vaihtoehtoisesti seksuaalisuuden ja alistamisen ja seksuaalisen väkivallan on oltava rajun brutaalia ja sadomasokistista ja huomattavasti kieroutuneempaa mitä se Syntisessä kääpiössä oli. Syntistä kääpiötä ei edes pelastanut Torben Bille kääpiönäkään - vaikka olikin leffan ainoita valopilkkuja, kenties leffan olisi pelastanut syntisenä nussiva kääpiö - nyt jäimme paitsi todellista kääpiöseksiä!

Näin loppuun on todettava, että olenpa yhtä kokemusta rikkaampi ja tavallaan oli silmiä avaavaa katsoa tämä leffa!

Laitetaan vielä edustava kuva syntisestä kääpiöstä.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Ja mitä Tom Hanksiin tulee, niin ilman muuta tehnyt useita mainioita filmejä ja omanlaisensa ikoni joka on säilyttänyt asemansa. Silti, ehkä vähän liikaa sellainen periamerikkalainen puhtoinen tyyppi ja on vaikea kuvitella, että Hanks joskus uransa aikana heittäytyisi oikeasti todella jonkun kipeän ja negatiivisen hahmon rooliin.

Pilvikartastossa oli toki nyrjähtäneitä ja pahiksen rooleja juu, mutta ne oli niin maskien kautta vedettyjä ja osin karikatyyrisiä, että ei sillä tapaa voida sanoa, että hän olisi toden teolla eläytynyt pahan ihmisen rooliin. Nuokin kun oli kaikessa koomisuudessaan tietyllä tapaa hauskoja. Sinänsä aika sellainen turvallinen näyttelijä, että mitään huikeuksia on turha odottaa. Sympaattisia rooleja toki, kuten juuri Forrest Gump, Philadelphia ja Castaway.

En pysty nostamaan Hanksia ns. korkeimpaan kastiin, koska puuttuu juuri se pimeälle puolelle meneminen.

 

[ms.qvist]

Ja mitä Tom Hanksiin tulee, niin ilman muuta tehnyt useita mainioita filmejä ja omanlaisensa ikoni joka on säilyttänyt asemansa. Silti, ehkä vähän liikaa sellainen periamerikkalainen puhtoinen tyyppi ja on vaikea kuvitella, että Hanks joskus uransa aikana heittäytyisi oikeasti todella jonkun kipeän ja negatiivisen hahmon rooliin.

Pilvikartastossa oli toki nyrjähtäneitä ja pahiksen rooleja juu, mutta ne oli niin maskien kautta vedettyjä ja osin karikatyyrisiä, että ei sillä tapaa voida sanoa, että hän olisi toden teolla eläytynyt pahan ihmisen rooliin. Nuokin kun oli kaikessa koomisuudessaan tietyllä tapaa hauskoja. Sinänsä aika sellainen turvallinen näyttelijä, että mitään huikeuksia on turha odottaa. Sympaattisia rooleja toki, kuten juuri Forrest Gump, Philadelphia ja Castaway.

En pysty nostamaan Hanksia ns. korkeimpaan kastiin, koska puuttuu juuri se pimeälle puolelle meneminen.

Olen aika paljon samoilla linjoilla kanssasi tämän asian suhteen.

Minusta Tom Hanksille on loppujen lopuksi hyvin leimaavaa se, että hän näyttelee omalla mukavuusasteellaan - pääsääntöisesti siis, muutamia lyhyitä hyppyjä tuntemattomammille alueille lukuunottamatta, kuten Pilvi kartastossa. Mutta muutoin hän on turvallinen ja puhtoinen näyttelijä, jolta on vaikea odottaa todella syvällistä ja voimakasta eläytymistä sellaisen ihmisen rooliin, jonka on paha ja julma tarkoitushakuisesti tai joka elää elämäänsä sillä nurjemmalla puolella.

Hanks on kyllä näytellyt myös rooleja jotka toisenlaisessa elokuvassa olisivat voineet nousta todella syvällisten moraalisten dilemmojen käsittelijöiksi, kuten Paul Edgecombin rooli Vihreässä mailissa, jossa hän oli kuolemantuomittujen osaston johtaja. Mutta tässäkin roolissa hän oli tietyssä mielessä hyvä ja teloituksen oikeutus ja voimakkaiden kysymysten käsittely oli lopulta perin vähäistä. Hanks teki leffassa perushyvän työn mutta huikaiseviin korkeuksiin hän ei kuitenkaan noussut. Samaisessa elokuvassa Doug Hutchisonin rooli Percy Wetmorena oli minusta huomattavasti vaikeampi tehdä, koska siinä siirryttiin vääjäämättä pois normi-ihmisen mukavuusalueelta todella vittumaisen ihmisen rooliin, sellaisen ihmisen rooliin jolle ei toivonut muuta kuin pahaa. Olisi mielenkiintoista nähdä Hanks elokuvassa jossa hänellä olisi tällainen rooli ja vain ja ainoastaan yksi rooli kyseisessä leffassa, jolloin hän joutuisi kaikella vakavuudella näyttelemään poissa omalta mukavuusalueeltaan koko leffan ajan.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Vihreä maili on upea elokuva, mutta ei juurikaan Hanksin ansiosta, vaikka siinä isoin nimi onkin. Michael Clark Duncan, Doug Hutchinson ja Sam Rockwell varastaa show'n ja oli siinä muutama muukin kova tapaus. Ei Hanks huono ole suinkaan, mutta ei kuitenkaan tee elokuvasta mieliinpainuvaa. Moni muu (vähemmän tunnettu) näyttelijä olisi vetänyt sen roolin vähintään ihan yhtä hyvin.

 

[Musta Nuoli]

Kevin Costnerilla on hieman samaa hyvän miehen syndroomaa, eli hyvin usein Costner on ollut periamerikkalainen jäyhän miehekäs sankarihahmo. Hän on hyvä siinä, kuten vaikkapa Tanssii Susien Kanssa todistaa, mutta kohtalaisen harvoin hänkään eksyy synkemmille puolille.

Tosin Costner on esittänyt onnistuneesti ns. pahoiksi laskettavia ihmisiä. Clint Eastwoodin ohjaamassa Täydellisessä maailmassa Costner esittää luonteeltaan väkivaltaista vankikarkuria, joka kaappaa pienen pojan. Costnerin rooli on tässä erittäin onnistunut ja kaksijakoisuudessaan toimiva. Vankikarkuri Butch on pikkupojalle varsin hellä ja ystävällinen, ja poika pitää reissua seikkailuna - aina loppuvaiheen kohtaukseen asti, jossa Butch kaappaa pariskunnan ja osoittaa synkemmän, väkivaltaisemman karvansa olemalla valmis murhaamaan pariskunnan joka tietää kuka Butch on.

Toinen huomattava esimerkki Costnerille epätyypillisestä roolista on Mr. Brooks, jossa Costner esittää perheestään huolehtivaa valkokaulustyöntekijää - joka on samalla kompulsiivinen sarjamurhaaja, joka käy niittaamassa viattomia ihmisiä kylmän kliinisesti.

Eli Costner on "pimeää puolta" tutkaillut näyttelijänä. Harvakseltaan, mutta kuitenkin tehokkaasti ja onnistuneesti.

 

[-OO-]

Liam Neesonin rooleista tavallaan myös Oskar Schindler menee vähän tuonne "paha poika" -osastolle. Vaikka tuo Schindler lopulta nousikin sankariksi niin ei hän mikään virheetön pyhimys ollut, vaan ahne ja ihmisiä hyväksikäyttänyt elostelija joka petti vaimoaan koko ajan ja tuli Puolaankin alunperin siksi koska halusi hyötyä sodasta rahallisesti. Eli tuo rooli oli vähän kaksijakoinen, eikä mikään puhdas sankarinrooli.

 

[Poro24]

Nyt tuli nähtyä jotain todella erikoista: mukavasti palkintoja keräillyt ja Cannesissa ehdolla ollut Borgman (IMDB).

Yläluokkaisen rikkaan perheen vaimo ottaa salaa kodittoman miehen huostaansa ja siitä asiat muuttuvat hitaasti koko ajan oudompaan suuntaan. Surrealistinen, hauska ja ennenkaikkea synkkä elokuva. Oikeastaan aika vaikea arvioida elokuvaa tällä hetkellä, sillä en ole oikein vielä täysin sisäistänyt mitä juuri katsoin.

Jos haluaa nähdä jotain hämmentävää, niin tämä kannattaa katsoa.

 

[Girardi #5]

Poro24, kiitti vinkistä. Spekseissä lukee: "Country: Netherlands | Belgium" joten vielä parempi näin koska noihin isoihin Hollywood -leffoihin alkaa jo kyllästyä.

 

[alwahla]

There will be blood - *****

Kesti aikansa ennen kuin tarina lähti kulkemaan, mutta kun Daniel Day Lewis oli saanut junansa käyntiin, ei hänelle löytynyt pysäyttäjää. Käsittämättömän kova suoritus häneltä ja hänen hahmonsa lukuisat lausahdukset jäivät ikuisiksi ajoiksi soimaan päässäni.
"One pipeline!"

The Wolf of Wall Street - *****

Tämä tarpeeksi pitkä leffa sijoittuu parhaimpien Scorsese-filmien listalle kiitos erinomaisten näyttelijöiden, upean musiikin sekä hienon kuvauksen. Leonardo DiCaprio saisi jo voittaa sen Oscarin, on hän niin hieno näyttelijä.

This is the end - ****

Muun muassa James Francon, Jonah Hillin sekä Seth Rogenin tähdittämä komedia, jossa he ja pari muuta julkkista joutuvat selviytymään maailmanlopusta kesken megalomaanisten Francon asunnossa pidettävien bileiden onnistui alusta lähtien siinä, missä monet komediat ovat epäonnistuneet: huumorissa.
Lisäpisteitä äärimmäisen seksikkään Emma Watsonin niin kovin lyhyestä esiintymisestä filmissä sekä Backstreet Boysien hittibiisistä ihan leffan lopussa.
Jay Baruchel oli leffan huonointa antia yhdessä Danny McBriden kanssa.

Tucker and Dale vs Evil - ****

Redneckit vastaan....yliopisto-opiskelijat. Idioottimainen asetelma, mutta homma toimii täydellisesti. Yksi parhaimpia komedioita mitä olen nähnyt.

12 years a slave - ***

Ennakkohypeen nähden masentavan tylsä ja aiempia filmejä apinoiva filmi. Orjuus oli tuntuu vaan vuodesta toiseen saavan käsikirjoittajien kynät sauhuamaan, vaikka ainakin minusta ne parhaimmat asiaa käsittelevät leffat on jo tehty. Tämä pätkä ei lukeudu niihin parhaimpiin ja onkin ihmeellistä, että tämä filmi on saanut niin monta Oscar-ehdokkuutta.

EDIT: Vallan unohtui vuoden 2013 remake Stephen Kingin Carriesta. Ihan asiallinen filmi ja vaikka tietyt elementit tarinasta tulivatkin esille varsin nopeaan, säilytti filmi houkuttelevuutensa alusta loppuun. Suurin osa tuosta mielenkiinnosta menee tietenkin Carrien esittäjän eli Chloë Grace Moretzin piikkiin. Kaunis tyttönen, jolla on hieno tulevaisuus edessään.

***

 

[-OO-]

12 years a slave - ***

Ennakkohypeen nähden masentavan tylsä ja aiempia filmejä apinoiva filmi. Orjuus oli tuntuu vaan vuodesta toiseen saavan käsikirjoittajien kynät sauhuamaan, vaikka ainakin minusta ne parhaimmat asiaa käsittelevät leffat on jo tehty. Tämä pätkä ei lukeudu niihin parhaimpiin ja onkin ihmeellistä, että tämä filmi on saanut niin monta Oscar-ehdokkuutta.

Minusta tuo oli kyllä todella hieno leffa. Välillä tuli todella epämukava olo, esim. tuo nuoren naisen ruoskimiskohtaus oli vastenmielistä katsottavaa, ja välillä elokuvassa oli irvokkaita kohtauksia kuten vaikkapa tämän Paul Giamattin esittämän orjakauppiaan suorittama "kauppatavaran esittely" tai kohtaus jossa orjat laitetaan tanssimaan iloisesti kun plantaasinomistajalla on hyvä mieli.

Näyttelijät tekevät hienoa työtä kautta linjan ja tällä kertaa ohjaajakin pitää homman kasassa toisin kuin esim. aiemmassa elokuvassaan Nälkä, mikä oli täynnä pitkäveteisiä tuijotuskohtauksia ja minuuttikaupalla jotain lattian moppausta. Oli tässä uusimmassakin tuotoksessa pari hieman ylipitkäksi venytettyä tuijotuskohtausta mutta eipä nuo tässä niin haitanneet kun elokuva oli kokonaisuudessaan niin paljon parempi.

 

[Cemetery Gates]

Vangitut, 12 Years a Slave, DiCaprio

Kävin väijymässä tuon Vangitut ja suuret odotukset saivat kerrankin katetta hienon elokuvanautinnon muodossa. Mainioita näyttelijöitä Jackmanin johdolla. Erityisesti Jake Gyllenhaal yllätti positiivisesti, vaikka leffan alkumetreillä mies vaikutti joltain Kummeli-hahmolta huvittavine kulmakarvoineen ja rasvaletteineen. Paul Danolta myös vaikuttavaa työtä. Pakko mainita vielä erikseen David Dastmalchian, jonka naamavärkki on kyllä sitä sorttia, ettei taida uralle kovin montaa sankariroolia tulla. On niin helvetin ketkun oloinen jätkä, ettei mitään rajaa. Elokuva piti otteessaan alusta loppuun ja onnistui yllättämään. 4/5 tähteä.

Sitten täytyy todeta tuosta 12 Years a Slave, että en ole nähnyt, eikä varsinaisesti edes kiinnosta. Ilmeisen laadukas leffa ja helvetin hyviä näyttelijöitä (mielestäni Chiwetel Ejiofor on erinomainen valinta isoon päärooliin, erittäin karismaattinen kaveri), mutta jotenkin on vaan sellainen ennakkokäsitys, että idea on loppuunkaluttu, eikä vaan innosta. Voin olla väärässäkin, mutta ainakaan leffateatteriin asti en aio raahautua tätä rainaa katsomaan.

Tämän ketjun perusteella Jatkoajan leffafriikkien parissa arvostetaan kovasti Leonardo DiCaprion näyttelijätyötä. Eikä varmaan suotta, eihän se enää sattumaakaan voi olla, että mies on jatkuvasti suurissa ja merkittävissä päärooleissa. Tästäkin huolimatta totean, että jotenkin en edelleenkään osaa ottaa todesta Leota jossain äijäroolissa. Mielestäni DiCaprion ongelma on - ollut jo vuosikaudet - liiallinen lapsenkasvoisuus. Leo näyttää yhä pikkupojalta, vaikka kuinka olisi partaa naamassa tms. Ja jokin hänen näyttelemisessään tökkii, en tiedä mikä se on. Mielestäni hän on mies/poika paikallaan varhaisemmissa töissään, kuten Gilbert Grape, Titanic (kyllä, luit oikein) ja esim. The Beach, joka on kylläkin aika surkea tekele, mutta kuitenkin.

Mielestäni DiCaprio ei ole järin uskottava roolissaan mm. seuraavissa leffoissa: Django Unchained, J. Edgar, The Departed, Lentäjä, Rautanaamio. Sen sijaan hän onnistuu seuraavissa (muutaman edellä mainitun lisäksi): Suljettu saari, Blood Diamond, Ota kiinni jos saat, Gangs of New York. Osaava mieshän Leo tietenkin on, mutta täytyy toivoa, että mies saa lisää ns. äijäkarismaa tulevina vuosina.

 

[disco-stu]

Tämän ketjun perusteella Jatkoajan leffafriikkien parissa arvostetaan kovasti Leonardo DiCaprion näyttelijätyötä. Eikä varmaan suotta, eihän se enää sattumaakaan voi olla, että mies on jatkuvasti suurissa ja merkittävissä päärooleissa. Tästäkin huolimatta totean, että jotenkin en edelleenkään osaa ottaa todesta Leota jossain äijäroolissa. Mielestäni DiCaprion ongelma on - ollut jo vuosikaudet - liiallinen lapsenkasvoisuus. Leo näyttää yhä pikkupojalta, vaikka kuinka olisi partaa naamassa tms. Ja jokin hänen näyttelemisessään tökkii, en tiedä mikä se on. Mielestäni hän on mies/poika paikallaan varhaisemmissa töissään, kuten Gilbert Grape, Titanic (kyllä, luit oikein) ja esim. The Beach, joka on kylläkin aika surkea tekele, mutta kuitenkin.

Mielestäni DiCaprio ei ole järin uskottava roolissaan mm. seuraavissa leffoissa: Django Unchained, J. Edgar, The Departed, Lentäjä, Rautanaamio. Sen sijaan hän onnistuu seuraavissa (muutaman edellä mainitun lisäksi): Suljettu saari, Blood Diamond, Ota kiinni jos saat, Gangs of New York. Osaava mieshän Leo tietenkin on, mutta täytyy toivoa, että mies saa lisää ns. äijäkarismaa tulevina vuosina.

Olen osittain samaa mieltä, osittain en. Parhaimmillaan (omimmillaan?) DiCaprio on tuollaisissa veijarimaisissa rooleissa, kuten elokuvissa Catch me if you can ja osittain Titanic, Gangs of New York ja jopa Blood Diamond. Kuitenkin se mikä tekee DiCapriosta poikkeuksellisen näyttelijän on onnistuneiden roolien kirjo ja monipuolisuus, eli hän ei ole "lokeroitunut" vetämään jotain tietyn tyylistä hahmoa kuten juuri edellämainitut Hanks ja Neeson hyvin pitkälti ovat. Mielestäni kertoo juuri näyttelijän lahjoista, jos ja kun pystyy vetämään erilaisia rooleja helvetin hyvin. Sitähän se näyttely loppujen lopuksi on: jonkun vieraan henkilön saappaisiin asettumista.

DiCaprio on kuitenkin vielä suhteellisen nuori, joten uskon kyllä että sitä äijäkarismaa alkaa tulla vanhenemisen myötä ihan luonnostaan. Ehkäpä myös roolivalinnat muuttuvat enemmän siihen suuntaan. Eri mieltä kanssasi olen elokuvista Django Unchained ja Aviator, joissa molemmissa DiCaprio veti mielestäni aivan huikeat roolit ja etenkin Aviatorin Howard Hughes ylitti omat odotukseni kirkkaasti. Myös The Great Gatsbyn nimikkorooli oli loistavaa työtä, vaikka alkuun epäilyttikin miehen astuminen Robert Redfordin mallikkaasti täyttämiin saappaisiin.

J.Edgar sen sijaan oli naamioineen kaikkineen aikamoinen hutikuti ja muutenkin kummallinen castaus, eikä The Departedin roolikaan jostain syystä oikein toiminut omaa silmää miellyttävästi. Sittenhän miehellä on vyöllään tällaisia onnistuneita, muttei mitenkään säväyttäviä rooleja elokuvissa Body of Lies (CIA-agentti peitetehtävissä), Inception (hämärä univaras) ja Revolutionary Road (ongelmainen perheenisä).

Vanhemmiten ehkä enemmän danieldaylewismäistä pieteettiä hommaan, niin näemme DiCaprion valkokankaalla vielä 100-vuotiaanakin. Kyllä mä tykkään!

 

[Stark]

DiCaprio oli itse asiassa ns. kissana pöydällä taannoisissa illanistujaisissa useammankin leffaharrastajan kesken. Paljon erosivat mielipiteet sielläkin. Itse olen aika lailla samoilla linjoilla edellisen kirjoittajan kanssa ja juurikin tuo Howard Hughes nousee minullakin ihan kaverin top3:een. Pidin myös erittäin paljon Shutter Islandista ja Teddy Daniels kantaa elokuvaa hyvin alusta loppuun. Toki tunnustusta annettava myös Ruffalolle. DiCaprion filmografiaa katsellessa sitä jopa yllättyy hyvien elokuvien määrästä. Näkemättä minulla on vielä mm. kolme viimeisintä eli Gatsby, Django ja Wolf Of Wall Street. Kaksi ensin mainittua odottaa hyllyssä korkkaamistaan. J. Edgar ei myöskään minulle toiminut oikein millään tasolla. Leffasta ei juuri nyt ole oikeastaan lainkaan muistikuvia, joka kertoo ehkä jotain kyseisen pätkän pienoisesta mitäänsanomattomuudesta. Inception taas kuuluu omiin suosikeihin, muttei suoranaisesti näyttelijäsuoritusten takia. Revolutionary Road toimi muistaakseni juurikin neljän väkevän näyttelijäsuorituksen takia. Tuleepa nyt luetteloa... point proven eli kovan luokan suorittamista Leolta 2000-luvulla. Sellaista muuten pohdittiin yön hämärässä, että DiCaprion hahmoilta ehkä Arnie Grapea lukuunottamatta on puuttunut se tietty "Oscar-klangi", mikä esim Daniel Day-Lewisin hahmoissa usein on. Pitää tuo WoWS vielä tiirailla ja päivittää näkemystä ja mielipidettä sen jälkeen.

 

[ms.qvist]

Luis Buñuelin kenties kuuluisin teos on surrealistinen ja tietyssä mielessä edelleen loistava ja provokatiivinen Andalusialainen koira, jonka hän teki yhdessä lapsuudenystävänsä Salvador Dalin kanssa.

Elokuvalla ei ole pituutta kuin 16 minuuttia, dvd:n mukana on tosin Buñuelista kertova dokumentti - jota en ole vielä katsonut - mutta näihin 16 minuuttiin Buñuel ja Dali saavat mahtumaan aikakausi huomioiden melkoisen teoksen, joka varmasti tuolloin on ollut hyvin provokatiivinen ja kenties monien mielestä hyvin vaikeasti lähestyttävissä oleva. Onhan elokuvassa shokeeravaa gorea ennen kuin termi itsessään edes on keksitty ja tällaisella kohtauksella - irrallisella sellaisella - itse elokuva käynnistyy. Mutta muutoinkin leffassa on outoja ottoja, houreisia näkymiä ja kauhuelokuvamaisia elementtejä puettuna surrealismin huntuun. Vaikea kuvitella, että yleisesti tuohon maailman aikaan eli v. 1929 olisi rohkeissakaan filmeissä kuvattu houreisia näkymiä joita Andalucialaisessa koirassa oli useita, kuten goremaisia ottoja silmän leikkaamisesta puhki partaveitsellä, kuolleiden veristen eläimien vetämistä houreisessa kohtauksessa jossa myös kirkonmiehet ovat osallisina, naisten kourimista ja sen aikaisten syntistenkin mielikuvien kuvaamista kaikessa alastomuudessaan.

Mielenkiintoinen teos tämä Buñuelin ja Dalin kuuluisa elokuva!

vlad.

 

[Ted Raikas]

Dallas Buyers Club, loistava elokuva.

Hiukan kuten Wolf of the Wall Street, on myös tämä elokuva erityisen vahvasti henkilöelokuva, missä loistavat näyttelijäsuoritukset kantaa kokonaisuutta pitkälle. Matthew McConaughey on aivan häikäisevän loistava homofoobinen rodeomies, ihme jos ei saa Oscaria, kuten myös Jared Leto transsukupuolisena AIDS-potilaana on myös melkoinen näky. Molemmat näyttelijät laihduttaneet itsensä todella luurankomaiseen tilaan. Jopa Jennifer Garner on vakuuttava, en meinaan ole itse kyseistä näyttelijää voinut oikein sietää koskaan. Tässä leffassa nainen paikallaan.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja hyvää dialogia sisältävä elokuva. Voin suositella lämpimästi. Taatusti tämän vuoden parhaita elokuvia.

 

[ms.qvist]

Karim Hussainin Subconscious Cruelty on varsin häiriintynyt teos, tätä ei käy kieltäminen.

Käytännössä elokuva koostuu kahdesta episodista ja niiden väliin jäävästä kuvaelmasta - joka sekin on shokeerava ollen samalla myös mielenkiintoinen. Hussainin elokuvaa on kuvattu erääksi shokeeraavimmista elokuvista USA:ssa 20 vuoteen enkä laisinkaan ihmettele, että Yhdysvalloissa tilanne on osaltaan ollut tällainen, koska Hussainen elokuvan teemat ihmisen pahuuden kuvaamisineen varmasti koskettavat Yhdysvaltojen konservatiivisempaa ja uskonnollisempaa väestöosaa, joka varmasti jo trailereiden perusteella pitää elokuvaa shokeeravana vaikka eivät edes olisi tutustuneet siihen. Hussain on syntynyt Kanadassa, Ottawassa.

Elokuva muodostuu siis käytännässä kahdesta episodista ja vaikka molemmat olivat häiriintyneellä tavalla mielenkiintoisia, tietyssä mielessä ensimmäinen episodi oli kaikkiaan brutaalimpi ja julmempi ollen samalla myös ahdistavampi kokemus. Siinä upottiin hyvin intensiivisellä tavalla ihmismielen syövereihin ja siihen kuin sairaat fantasiat kasvavat haluksi toteuttaa ne ja kuinka lopulta ihminen - mies - vajoaa kenties erääseen halveksuttavimmista teoista ja kuinka tämän teon - syntymässä olevan lapsen tappaminen - kuvataan hyvin intensiivisellä tavalla ja kuinka brutaalius päättyy myös äidin kuolemaan. Ja lopulta miehen - äidin veljen - fantasioinnin huipennukseen ja elämiseen ruumiiden kanssa ja yritykseen paritella kuolleen siskonsa kanssa, tämän kuitenkaan tuottamatta toivottua nautintoa. Todella tylynahdistava episodi!

Välivaiheen kautta, mikä sekin kiehtoi sairasta mieltäni, siirryttiin toiseen episodiin ja tässä ihmismielen unien kautta häpäistiin monille uskovaisille olennaisia asioita ja Jeesus - jumalan poika - käytännössä raiskattiin ja hänen lihansa ja verensä juotiin nymfien toimesta. Vaikka tämä kohtaus ei ollut minusta niin ahdistava, ymmärrän, että se varmasti loukkasi monia koska Jeesuksen henkilöön tunkeuduttiin konkreettisella tavalla ja unien kautta löydettiin oikeutus tämän hahmon täydelliseen alistamiseen. Episodissa oli lukuisia kiehtovia elementtejä ja jotenkin senkin sairaus ja mielenmaiseman pahuus oli sykähdyttävää. Kohtausta katsoessani mietin, että mitä seuraisi jos Jeesuksen sijaan kohteena olisikin ollut Muhammed - millainen vastalauseiden myrsky halki islamilaisen maailman olisi kiirinyt jos Muhammed olisi raiskattu ja hänet olisi täten häpäisty? Olisiko Hussein enää hengissä jos hän olisi Jeesuksen sijaan elokuvassaan kohdellut täten Muhammadia?

vlad.

 

[Girardi #5]

Katselin pe-la iltoina The Godfather ja The Godfather: Part II ja tänään vielä The Godfather: Part III. Mukavasti menee koko ilta kun laittaa Coppolan yli 3h mestariteoksen pyörimään. En muista tarkalleen milloin ostin tuon DVD-boxin mutta olen katsonut ko. leffat ainakin jo 4x.

 

[psychodad]

Elokuvamaailma koki tanaan hirvittavan menetyksen. Yksi kaikkien aikojen parhaista poistui keskuudestamme. Kepeita multia Phillip Seymour Hoffman. Olen masentunut.

 

[Hejony]

Vaikka en PSH:aa ihan noin korkealla omissa papereissani nostakaan, niin ehdottomasti merkittävä talentti ja yksi oman sukupolvensa suurimmista. Profiloitui ainakin mulle sivuosaroolien taitajaksi, ja harvoin näytteli mitään mukavaa veikkoa. Olihan mies jo ulkoisestikin aikalailla luotu niljakkaan juonittelijan rooliin.

Capotesta tietysti jää historiaan, kun siitä napsui pystejä, mutta paljon, paljon muutakin hyvää. Omana nostonani heittäisin Sidney Lumetin viimeiseksi jääneen Before the Devil Knows You're Dead -leffan, se oli vahva veto. En pidä Ethan Hawkista lainkaan, joten Seymour-Hoffmanin roolisuoritus korostui tuossa entisestään.

Menehtyminen tuli itselleni puskista. Kuten sanottua, ei lukeutunut aivan suosikkinäyttelijöihini, joten yksityistouhujen seuraaminen oli vähissä. Ilmeisesti päihdeongelmia ollut jo pidempään. Harmittava tapaus kaiken kaikkiaan, ennen kaikkea siksi, että näköjään jätti jälkeensä kolme lasta ja vaimokkeen.

 

[Vanha Len]

Omana nostonani heittäisin Sidney Lumetin viimeiseksi jääneen Before the Devil Knows You're Dead -leffan, se oli vahva veto.

Mä pidän tuota roolia äijän kovimpana vetona. Aivan hel vetin jäätävä rooli.

 

[ms.qvist]

Stanley Kubrickin esikoiselokuva Fear and Desire on kokemisen ja näkemisen arvoinen elokuva, jossa on jo aistittavissa neron tulevia kykyjä - toki tämä elokuva on kokonaisuutena paikoin hiukan epätasainen ja pieniä kuvauksellisia epäloogisuuksia mukanaan pitävä elokuva. Mutta näistä pienistä puutteista huolimatta elokuvaa voidaan pitää oivallisena pakettina, jossa seurataan muutaman linjojen taakse pakkolaskun tehneestä koneesta selvinneen sotilaan paikoin hapuilevaa taivallusta omien puolelle. Useamman kerran Kubrickin onnistuu luoda ottoihin todella tiivis tunnelma ja saada näyttelijöistä irti todella paljon, harmillista ettei koko tunnin mittainen elokuva yllä kaikessa loistokkaimpien hetkien tasolle.

Erityisesti sotamies Sidneyn ja tytön tiivistunnelmainen kanssakäynti oli otollista katsottavaa, jossa sotamies - kenties jo ennalta hermostuneena ja ahdistuneena - suistuu mielipuolisuuden puolelle ja sekoaa täysin.

Kubrickin seuraava elokuva Killer's kiss (Tappava suudelma) olikin jo selkeästi tasaisempi teos ja osoitti suunnan jota tuleva mestari lähti kulkemaan. Fear and Desiren ja Killer's kiss'in välissä Kubrick ohjasi yhden lyhytdokumentin ja ennen Fear and Desireä hän ehti ohjata pari lyhytdokkaria. Mutta kyllähän Fear and Desire'n kuuluu olla osana jokaisen leffafanin kokoelmia kun se nyt vihdoin ja viimein on saatavilla.

vlad.

 

[Stark]

Phillip Seymor Hoffman on allekirjoittaneen papereissa nostanut osakkeitaan elokuva elokuvalta. Oli tosiaan melko usein epämiellyttävissä rooleissa. Tuossa jokunen päivä sitten katseltiin Oscar-ehdokkuuksiakin napsinut Doubt, jossa PSH tekee onnistuneen roolin katolisen koulun pappina. Tässä elokuvassa Hoffman oli yllättävänkin pidettävä hahmo, joskin taustalla häilyi koko leffaa kannatteleva epäilys miehen suhteesta oppilaisiinsa. Toimii todisteena kuitenkin siitä, että myös ns. mukavan miehen saappaisiin astuminen onnistui. Sivuhuomiona sanottakoon, että elokuvan loppu oli kaikessa avonaisuudessaan ainakin minulle erittäin ärsyttävä ja epätyydyttävä. Capote on joskus aikanaan nähty ja mieleen on jäänyt juurikin Hoffmanin roolisuoritus. Before The Devil Knows You're Dead ja Master on vielä katsomatta, mutta ehdottomasti katsottavien listalla. Tietyllä tapaa kyllä järkytti tuo uutinen, jonka näin itse asiassa juuri katsottuani Reindeerspottingin. Surullista, vaikkei kyseessä olekaan henkilökohtainen suru.

 

[Jupe]

RIP Philip Seymour Hoffman
Ehdotonta eliittiä lähti nyt, tämän sukupolven näyttelijöissä ei ollut vastaavaa, oli ainut laatuaan. Roolit oli usein yksinäisen ja masentuneen miehen rooleja, mutta haastatteluissa on todennut että sellaiset sopi hänelle hyvin, osasi samaistua hahmoon.
Nyt kun nopeasti mietin viimeisiä näkemiäni PSH:n leffoja niin tulee mieleen Charlie Kaufmanin Synecdoche, New York -elokuva jossa PSH:n rooli on juuri hänen omintaan, masentunut mies ja loistavan masentava elokuva.

 

[ufon_kaakao]

Oon huomannut, että tykkään kasari-ysärileffoista. Jokin tuossa ajanleimassa on mikä vetoaa, jotenkin vaan yleisesti hyvä meininki. Myös musta huumori vetoaa. Laitan pari esimerkkiä, joista tykkäsin:

Rankka päivä - Falling Down
Kuuma päivä - Do The Right Thing
Fargo
Groundhog day

Osaako joku näiden perusteella suositella jotain leffoja?

 

[ms.qvist]

Robert Hustonsin Shogun Assassin on leikkaus japanilaisen Kenji Misumin Baby cart -klassikkoelokuvasarjasta, Shogun Assassin on yksi tunnetuimmista samuraielokuvista ja se on lyönyt leimansa myös Tarantinon Kill Bill 2 -elokuvaan.

Vaikka elokuva on tunnettu runollisesta väkivallastaan minuun elokuva ei kuitenkaan tehnyt todella suurta vaikutusta vaan omissa silmissäni se nousi loppujen lopulta vain keskinkertaiseksi elokuvaksi, jossa ei tavoitettu Kurosawan parhaimpien elokuvien syvyyttä. Edelleen Seitsemän samuraita ja Ran Kurosawalta ovat minulle ne merkittävimmät samuraielokuvat ja kaukana näiden takana tulee sitten Shogun Assassin.

Shogun Assassinissa lahdattiin kyllä ihmisiä mitä moninaisimmilla tavoilla ja verta lensi suuntaan jos toiseen kiitettävään tahtiin, mutta väkivallastaan huolimatta elokuva ei nostattanut minussa suuren suuria tunteita, ronin "Lone wolfiin" oli paikoin hankala samaistua vaikka hänen kostoretkensä shogunia vastaan olikin oikeutettu. Eikä "Lone wolfia" näytellyt Tomisaburô Wakayamakaan kaikessa tavanomaisuudessaan vaikuttanut uskottavalta miekkataiturilta. Ehkäpä jotain elokuvasta kertoo myös se, että ajoittain kertojanäänenä ollut "Lone wolfin" poika Daigoro (Akihiro Tomikawa) oli elokuvan kiehtovin ja kiintoisin hahmo ja hänen ilmeitä ja eleitä oli miellyttävä katsella.

Kokonaisuudessaan paketti tämän elokuvan kohdalla jäi hiukan vajaaksi, terävin kärki ja suurimmat samaistumisentunteet jäivät tyystin uupumaan. Häiritsevänä tekijänä oli myös se, että tämänkään elokuvan kohdalla dvd-soittimeni ei toistanut elokuvan värejä laisinkaan, aivan sama tapahtui Mannajalle tässä taannoin. Soittimessani ei kuitenkaan pitäisi olla mitään vikaa, koska välillä olen katsonut elokuvia joiden värimaailma on ollut balanssissa. Nyt elokuva oli musta-valkoinen vaikka värit siinä olisi pitänyt olla, paikoin verisimmissä kohtauksissa oli havaittavissa kalpea aavistus punaisuutta mutta siihen se sitten jäikin. Leffa on ostettu cdon,com:in kautta ja siinä on suomen kieliset kannet, joten oletettavaa olisi, että sen pitäisi näkyä kunnolla täkäläisissä laitteissa. Tosin dvd-soittimeni on aluekoodivapaa ja tv:n pitäisi toistaa esim. pohjoisamerikkalaisen NTSC-järjestelmän ohjelmat.

vlad.