Jatkoajan leffakerho

[sake]

Voisi olla tämä: Normal

Ei tosin Oscar-ehdokkaana ollut mutta Golden Globeissa oli. Eikä ole myöskään brittituotantoa, mutta pääosan Tom Wilkinson on britti, joten ehkä se on sekoittanut?

PS. Sekalaisten kysymysten ketjuun hukkuu paljon asiaa, mutta jatkossa vinkkinä näille leffahauille on omakin ketjunsa: Mikäs sen leffan nimi olikaan...? (leffa hukassa-ketju) - Sivu 5 - Jatkoajan keskustelupalsta

Aika hyvin sain kaiken väärin tuohon viestiin, on sekin saavutus!

Kiitoksia miljuunasti, juuri tästä elokuvasta oli kysymys :)

Kyllä muisti tekee ihmeellisiä tepposia, sillä olisin voinut lyödä vetoa, että oli Oscar- ehdokkaana ja että tarina kulkee Englannissa.... Eikä ollut mitään muistikuvaa Jessica Langen osallisuudesta tässä elokuvassa, outoa.

Noniin, jatkossa osaan ohjata leffakysymykset oikeille urille. Kiitos vielä!

 

[Tinke-80]

Tulin juuri kotiin Iron Man 3:sen 3D-näytöksestä. Voin sanoa käsi sydämellä että nautin suunnattomasti tästä elokuvasta. Jopa enemmän kuin Iron Man 1. tai 2.:sta. Myös Mandariini toimi hahmona paremmin mitä ennakkoon odotin. Suosittelen lämpimästi Marvel-sarjakuvafilmatisointien ystäville. Muut älkää vaivautuko.

-Tinke

 

[Kulttimörkö]

Nyt kun oli näistä avaruuskauhuleffoista puhetta, niin miten arvon palstakirjoittajille uppoaa kauhukomediat? Itse katsoin juuri äsken ensimmäistä kertaa Bruce Campbellin ja Ossie Davisin tähdittämän Bubba Ho-Tepin. Jos ette ole nähneet tätä elokuvaa, idea on loppujen lopuksi simppeli. Itä-Teksasissa sijaitsevassa vanhainkodissa alkaa tapahtua selittämättömiä kuolemia. Syylliseksi paljastuu muumio. Kaksi vanhainkodin asukasta, Elvis ja JFK päättävät pysäyttää muumion lopullisesti. JFK on vanha tumma mies, joka väittää että Lyndon Johnson riisti häneltä vallan ja värjäsi hänet tummaksi salatakseen totuuden. Elvis puolestaan on oikeasti Elvis, joka on aikanaan vaihtanut identiteettiä Elvis impersonaattorin kanssa. Kun "Elvis" kuoli, se olikin tuo impersonaattori. Elvis siis esittää Elvis impersonaattoria joka esittää Elvistä. Onko joku soittanut Xzibitille?

Ideahan tuossa oli aika erikoinen ja joksikin kulttiklassikoksi tuo on ilmeisesti noussut. Silti, ei tuo minun mielestäni mikään erikoinen leffa ollut. Aluksi hieman tylsä ja sitten loppuratkaisu kiirehdittiin nopeasti.

Muita mainittavia kauhukomedioita joita olen nähnyt ovat mm. Beetlejuice ja Pieni Kauhukauppa, se Rick Moranisin tähdittämä versio vuodelta 1986 vaikka tämä taidetaan oikeasti laskea komedia musikaaliksi, mutta pienelle pojalle se aikanaan oli ajoittain jossain määrin pelottava.

 

[Musta Nuoli]

Tulin juuri kotiin Iron Man 3:sen 3D-näytöksestä. Voin sanoa käsi sydämellä että nautin suunnattomasti tästä elokuvasta. Jopa enemmän kuin Iron Man 1. tai 2.:sta. Myös Mandariini toimi hahmona paremmin mitä ennakkoon odotin. Suosittelen lämpimästi Marvel-sarjakuvafilmatisointien ystäville. Muut älkää vaivautuko.

-Tinke

Erinomainen supersankarielokuvahan tämä oli, varsinkin kun se oli vain nimellisesti supersankarielokuva ja tosiasiassa "cop buddy movie" Tappava ase -sarjan ja muiden käsikirjoittaja/ohjaaja Shane Blackin kulttileffojen hengessä. Nasevaa dialogia, sopivasti huumoria toiminnan ja draaman lomassa sekä Blackille tuttu jouluteema. Kohtaus, jossa Stark ja hänen ystävänsä Rhodes menivät kaksistaan laivalle elokuvan jälkipuoliskolla toi varsinkin alussa enemmän kuin vähän mieleen Tappava Ase 2:n loppupuolen. Kyllä Shane Black tämän homman osaa. Stark ja Rhodes - uuden vuosituhannen Riggs ja Murtaugh?

Elokuvassa oli myös mukavasti ns. näennäisrealismia Starkin oireiden ja Kostajat-leffan tapahtumien aiheuttamien muistojen myötä. Ei ole kenenkään pääkoppa raudasta, vaikka haarniska olisikin. Tämä lisää samaistumista hahmoon, kun nasevasti sutkauttelevan playboy-supersankarin naamion takana on paikoin varsin moniongelmainen mies. Myös Gwyneth Paltrowin hahmo Pepper vain parantaa. Vaikka Paltrow onkin äärimmäisen hotti ja maailman kauneimpiin kuuluva nainen, niin hän on toiminta/supersankarileffoille epätyypillisesti kuitenkin nelikymppinen ns. aikuinen nainen, ei mikään parikymppinen tyrkkypimu tai turha koristus sankarin käsipuolessa.

Ben Kingsleyn Mandariini-tulkinta oli erinomainen ja hauska. Tämä tulkinta on tosin niin reipas, että vaikka elokuvaa voi suositella supersankarifilmatisointien ystäville, niin puritaanisten sarjakuvafanien ystäviä on syytä varoittaa. Jos sarjakuvien Mandariini eli ylväs kiinalainen superroisto kiinalaisfilosofioineen on se ainoa oikea, niin leffan Mandariini ei tätä kuvaa kauheasti kunnioita.

Leffa kannattaa katsoa toki lopputeksteihin asti, sen jälkeen tulee hupaisa lisäkohtaus, jossa selviää, kuka on Tony Starkin psykiatri ja miksi kyseessä on erittäin huono valinta psykiatriksi, ainakin jos "kallonkutistaja" sattuisi hermostumaan pahasti.

 

[Lexaa]

Ben Kingsleyn Mandariini-tulkinta oli erinomainen ja hauska. Tämä tulkinta on tosin niin reipas, että vaikka elokuvaa voi suositella supersankarifilmatisointien ystäville, niin puritaanisten sarjakuvafanien ystäviä on syytä varoittaa. Jos sarjakuvien Mandariini eli ylväs kiinalainen superroisto kiinalaisfilosofioineen on se ainoa oikea, niin leffan Mandariini ei tätä kuvaa kauheasti kunnioita.

Tämä oli itselle se syy miksi petyin elokuvaan todella todella pahasti! Ei yhtä kaikkien aikojen superroistoa voi mennä tuolla tavalla "raiskaamaan" ja muuttamaan noin pahasti. Ben Kingsley taas oli tuohon rooliin loistava valinta ja tuosta olisi voitu repiä enemmänkin irti. Se mikä on häirinnyt kahdessa viimeisessä Iron Manissa on pahisten naurettavuus. Ollaan saatu kiinnitettyä loistavia näyttelijöitä, mutta sitten lopputulos on aivan hirveää kuraa. Ainoa joka pelastaa näitä elokuvia on sitten Tony Stark eli Robert Downey Junior, aivan loistava näyttelijä joka kyllä sopii tälläisiin rooleihin joissa tarvitsee heittää omanlaista huumoria niin kuin nyrkki naamaan.

Meinasin kuitenkin monta kertaa nukahtaa teatteriin, traileri antoi odotuksia paljon paremmasta, toki erittäin heikon kakkososan jälkeen tämä vaikutti ehkä paremmalta mitä todellisuudessa monien mielestä oli.

Mutta kuten Musta Nuoli totesikin, tämä ei oikeastaan edes ollut supersankarielokuva ja siksi myös itselleni se oli aikalailla pettymys, sellaista kun menin katsomaan, ja sellaista en saanut.

Elokuvassa oli kuitenkin hyviäkin kohtia, kuten juuri nuo avengers viittaukset yms.

Ja se Pepperin rooli loppukohtauksissa.. toivoin jo että käsikirjoittajat olisivat tehneet loistavan teon ja yllättävänkin loppuratkaisun.. mutta ei.

Noh hyvä kuitenkin jos suurelle osalle on uponnut, jo ihan RDJ:n takia toivon, että Iron Mania nähtäisiin lisää.

 

[Niksi]

Iron Man 3 oli mainio leffa ja haluaisin kutsua jopa loistavaksi, mutta tälläisenä sarjakuvahomona (ei homolla tavalla) jäi häiritsemään eräs asia:

Ei yhtä kaikkien aikojen superroistoa voi mennä tuolla tavalla "raiskaamaan" ja muuttamaan noin pahasti. Ben Kingsley taas oli tuohon rooliin loistava valinta ja tuosta olisi voitu repiä enemmänkin irti.

Tämä.

Kun Spider-Man 3'ssa onnistuttiin raiskaamaan Venom ja X-Men The Last Standissa Phoenix/Jean, niin tässä raiskattiin Mandarinia. Voin antaa paljonkin anteeksi, jos hahmosta jätettiin jotain asioita kertomatta, jotka tuotaisiin julki seuraavassa Avengersissa tai Iron Manissa eli toisinsanoen saataisiin Mandarinista oikea (pää)pahis seuraviin elokuviin. Jos Mandarin jäi jo tähän, niin voi <kirosana> <kirosana>.

Pepperin rooli lopussa ei häirinnyt sen suuremmin. Saahan Pepperikin sarjakuvissa "yliluonnollisia" voimia, vaikka ei ihan elokuvan mukaisesti.

 

[psychodad]

Tuli tassa katsottua tanskalainen "Submarino". Aika raskasta draamaa, hieno elokuva kylla ja suosittelen.

Submarino (2010) - IMDb

 

[Ramchester]

On kyllä hieno asia, ettei ole tullut luettua noita Marvellin sarjakuvia. Sen verran paljon näköjään noiden lukemisella pilaa monta elokuvanautintoa, viimeisenä tietenkin Iron Man 3, joka on suorastaan loistava.

SpiderManit ovat ilmeisesti olleet sitten "sarjakuvamaisia", kun porukka niitä kehuu, vaikka ovat mielestäni täyttä paskaa. Viimeinen versio toki hieman parempi kuin Tobey Maguire-pläjäykset.

 

[Musta Nuoli]

On kyllä hieno asia, ettei ole tullut luettua noita Marvellin sarjakuvia. Sen verran paljon näköjään noiden lukemisella pilaa monta elokuvanautintoa, viimeisenä tietenkin Iron Man 3, joka on suorastaan loistava.

SpiderManit ovat ilmeisesti olleet sitten "sarjakuvamaisia", kun porukka niitä kehuu, vaikka ovat mielestäni täyttä paskaa. Viimeinen versio toki hieman parempi kuin Tobey Maguire-pläjäykset.

Minä olen lukenut Marvelin ja DC:n sarjakuvia siitä asti kun opin lukemaan eli noin 30 vuotta, ja kokoelmissa on tuhansia lehtiä. Siitä huolimatta nautin kovasti Iron Man 3:sesta ja Mandariini-tulkinnasta. En odotakaan leffatulkintojen olevan samanlaisia kuin sarjakuvatulkintojen, ja elokuvassa toimi mainiosti se,

Spoileri

että Ben Kingsleyn Mandariini olikin vain kulissihahmo, ja todellinen Mandariini ja terroristiporukan johtaja olikin Aldrich Killian, joka julistikin leffassa olevansa "oikea Mandariini". Olihan hänellä näppärät lohikäärmetatuoinnitkin kehossa.

Moni on Mandariini-kuviosta närkästynyt, mutta olihan hyvin samanlainen kuvio myös Nolanin ensimmäisessä Batman-elokuvassa Batman Begins, jossa annettiin aluksi ymmärtää, että

Spoileri

Ras al'Ghul on se heppu, joka näytti sarjakuvien Rasilta, vaikka elokuvassa oikea Ras olikin sitten Liam Neesonin esittämä Henri Ducard. Ducardhan on sarjakuvissa täysin eri henkilö kuin Ras, aivan samoin kuin Rautamies-sarjakuvissa Mandariini on tyystin eri henkilö kuin Aldrich Killian.

Jostain syystä Nolanin tempauksesta ei juuri kukaan närkästynyt eikä ryhtynyt valittamaan, että alkuperäinen sarjakuvien Ras on nyt raiskattu, eikä hahmoa kunnioiteta jne.

 

[ms.qvist]

Nyt tuli nähtyä kenties vaikeimmin lähestyttävä elokuva tai sellaiset tunnelmat ovat vallitsevimmillaan juuri nyt lopetettuani Andrei Tarkovskin Peilin katsomisen.

Elokuva vaikutti minusta hyvin henkilökohtaiselta matkalta menneisyyteen ja menneisyyden tärkeisiin henkilöihin - kaiken keskiössä tuntui olevan äiti ja häntä tarkkailtiin monelta eri taholta ja välillä hyvinkin intiimisti - henkisesti huomattavasti fyysistä intiymyyttä lähemmin ja herkemmin. Uskoisin, että olisin saanut elokuvasta paljon enemmän irti mikäli olisin ennen sitä tajunnut uppoutua tarkemmin Tarkovskin persoonaan ja saada sieltä apua katselukokemukseni ymmärtämiseen. Nyt olin ajoittain kuin ulkopuolinen ja elokuva oli jono kuvia, jotka vilisivät ohi silmieni kunnes taas pääsin takaisin kärryille ja sisään elokuvan intiimiin mielenmaisemaan.

Toisaalta elokuvassa oli erinomaisen kiehtovia kohtauksia menneiltä ajoilta ja ajoilta jolloin maa kävi taistelua vihollista vastaan - monella eri tasolla. Ja klassinen musiikki täydensi näitä näkymiä oikein hyvin, aivan kuten koskettavimmillaan tuki oivallisesti muitakin kohtauksia ja suurimmat liikutuksen hetket koin juuri muutamissa kohdin kun musiikki ja kuvat kulkivat käsikkäin.

Ei siis todellakaan mikään helppo elokuva, kenties parempi ymmärrys Tarkovskin persoonasta ja venäläisestä mielenmaisemasta olisi antanut minulle vieläkin enemmän. Nyt tunnelmat ovat kahtiajakoiset ja päälimmäisenä on tunne siitä, että haluan oppia enemmän Tarkovskista. Jos joku muu on nähnyt kyseisen Tarkovskin elokuvan niin olisi mielenkiintoista lukea millaisia ajatuksia se katsojassa herätti ja kuinka hyvin pääsitte kiinni elokuvaan vai pääsittekö lainkaan?

vlad.

 

[Girardi #5]

Eilen katselin Viaplayn kautta aika tuntemattoman Outpost -pätkän. Kyseessä kauhutoiminta jossa räiskitään uudelleen jo kuolleita natsisikoja ja paikkana totta kait natsien bunkkeri. Anyways, ihan jees viihdettä, jatko-osakin löytyy: Outpost: Black Sun. :)

 

[Squit]

Tuli katseltua Silver Linings Playbook ja oli mielestäni onnistunut tuotos. Näyttelijät teki hemmetin hyvää työtä ja Jennifer Lawrence sai Oscarinkin tuosta. Bradley Cooper teki myös loistavan roolin ja oli hieno nähdä De Nirokin liekeissä. Kaiken kaikkiaan loistava casting. Hiukan erilainen rakkaustarina, kun kaksi mielenterveytensä kanssa kamppailevaa ihmistä törmäävät. Vaikka minulla ei ole mitään diagnosoitua ollut, niin silti samaistuin todella hyvin roolihahmoihin, erityisesti Cooperin roolihahmon perheeseen. Sekava perhe, jota rakastava äiti pitää pystyssä, se on normaalia elämää se. Arvosanaksi annan 8+. Tarinassa ei sinänsä mitään uutta ole, mutta loistavasti tehty hauska paketti.

Denzel Washingtonin tähdittämä Flight tuli myös katsottua. Itse odotin tältä paljon, en oikein tiedä miksi, tuli vain tunne trailerin jälkeen että kyseessä on laadukas filmi ja pääosassa itse Denzel, niin mikä voi mennä vikaan. Noh ehkä hiukan joutui pettymään, mutta silti kyseessä on hyvä elokuva. Denzel on siis alkoholisoitunut lentäjä, jonka ainoat tutut on alkkis lentoemo, narkkarivalokuvaa ja huumediileri. Eli siis juuri ne joille ei tarvi valehdella. Perhettäkin on ollut mutta sekin hajonnut ajat sitten. Sitten Denzel tekee jotain sankarillista, mutta samalla joutuu kohtaamaan alkoholisminsa. Alku oli todella lupaava, mutta sitten leffa muuttui ennalta arvattavaksi valistusleffaksi. Annetaan arvosanaksi 7+, koska leffa oli kuitenkin ihan hyvä. John Goodmanin rooli oli liian "goodmanimainen" ja melkein jopa ärsytti. Elokuvan huikein kohta oli sairaalan portaikossa tapahtuva tupakointi kohtaus. Syöpäpotilasta näytellyt jäbä veti huikean rooli ja kohtaus on erittäin mieleenpainuva. Se oli osa hyvää alkua, mutta kokonaisuus tosiaan hiukan lässähti loppua kohden.

 

[Girardi #5]

Vihdoinkin näin sen kehutun Jack Reacher -leffan ja olihan se rautaa! Kyseessä salaliitto-toimintaleffa jossa mukana tosi makea takaa-ajokohtaus Chevrolet Chevelle SS (1970) -kaaralla. Edes Tom Cruise ei haitannut ja plussat myös Robert Duvallin hahmolle, jätkä vielä jaksaa vaikka ikää kohta jo 100v. :) Suosittelen, tosi toimiva pätkä ja arvosana peräti 9.

 

[trap]

että

Spoileri

Ras al'Ghul on se heppu, joka näytti sarjakuvien Rasilta

Spoileri

Pakko olla tästä eri mieltä sikäli, että olemukseltaan ja ulkonäöltään mielestäni Neeson näytti Ra's Al Ghulilta enemmän kuin se kalju aasialainen. Siksi Beginsiä aikoinaan leffateatterissa katsoessa aluksi ihmetyttikin.

Itse asiaa tämä ei muuta, mutta sanoinpahan nyt.

 

[Dee Snider]

Samuel L. Jackson pääosaan Rare Exports -ohjaajan uuteen elokuvaan | Yle Uutiset | yle.fi

Linkki YLE:n uutiseen.

Hieno juttu! Samppa on kyllä yksi suosikeistani ja mahtava juttu kaikin puolin. Juoni ei taida olla puolalaisten mustavalko-lyhytelokuvien ystävien mieleen ja nämä Tapani Maskula-osastot varmasti odottavat jo kyniään teroitellen.

 

[Squit]

The Man with the Iron Fists raina oli seuraavaksi vuorossa. RZA:n ensimmäinen ohjaus ja näytteleepä vielä nimirooliakin. En odottanut elokuvalta juuri mitään, paitsi perus kung-fu action on ihan viihdyttävää. Leffa pääsi yllättämään ja oli vieläkin surkeampi kuin odotin. Tarina on ihan susi, jätti ihan kylmäksi. Näyttäviä taistelukohtauksia oli, mutta jotenkin hengettömältä sekin touhu tuntui. RZA oli kehittänyt hienoja kikkoja, esim. ruudun jakamaninen kahdesta/kolmesta eri kamera vinkkelistä. Ei toiminut yhtään ja sai paletin ihan sekaisin. Kun tuollainen kohtaus tuli, niin ei tiennyt yhtään mitään mitä siellä tapahtui. Suurin erhe oli RZA:lla laittaa RZA näyttelemään. Surkein suoritus taas vähään aikaan ja WWE painija Bautistakin näytti näyttelijältä tuon suorituksen rinnalla. Tämmöisistä valinnoista rankaisen armottomasti pisteitä, se on sama kuin Jukka Jalonen laittaisi itsensä ykkösketjun keskelle, jos tulosta ei tule, niin arvostelu on rankkaa. RZA:n vahvuuksiin pitäisi liittyä musiikkiin, ihan jees rallatusta siellä oli, mutta moneen kohtaa oli aivan täysin vääriä kipale ratkaisuja ja usein musiikki tuntui päälleliimatulta. Toivottavasti RZA keskittyy vast'edes musiikkiin. Arvosanaksi 3/10.

 

[Tadu]

Tuli katsottua Expendables 2 ja tämähän oli yllättävän hyvä. Huomattavasti parempi kuin ykkönen. Hyvää itseironiaa ja Chuck Norris.

 

[ms.qvist]

Tim Burtonin Frankenweenie oli oikein miellyttävä animaatio ja jatkumoa Burtonin aiemmin samalla tekniikalla toteutetuille elokuville, kuten Painajainen ennen joulua ja Corpse bride. Jälkimmäiset tosin olivat elokuvina tasapainoisempia ja paremmin toteutettuja kuin Frankenweenie, jonka ylitsepursuavan toiminnallinen loppu hiukan vesitti elokuvan tenhoa ja vei siitä parhaimman terän pois.

Olisin ehkäpä tyytynyt vähäeleisempään loppuun ja kenties antanut Sparkyn kuolla lopullisesti - tällainen loppu olisi ollut lapsikatsojien kannalta varmaan ahdistavampi mutta onko elokuvienkaan aina tarjottava edes heille onnellista loppua? Eikö se olisi voinut olla kasvattava kokemus jos olisivat nähneet, että elokuvissakin "ihmiset" joutuvat luopumaan rakkaistaan lopullisesti - niin raadolliselta kuin se tuntuukin? Mutta kaikkian kyllä minä mielummin aikani tämän elokuvan parissa vietin kuin jonkin aivonta mättämistä sisältäneen leffan parissa.

vlad.

 

[Zous]

Goon tuli äsken katsottua tuossa ja täytyy sanoa, että ainakin meikään upposi. Lämäriin tietty täytyy verrata ja sehän on sellainen leffa, että kun katsoo, niin toteaa että ei ollutkaan niin hyvä kuin muisti. Goon vei kyllä Lämäriä sata nolla. Sällit oli hauskoja. Patonki ja veska sai nauramaan moneen kertaan ja tietty Sean William Scott oli totuttuun tapaan todella hyvä. Ns. uusittu Lämärihän tämä oli, mutta se toimi ainakin omasta mielestä. Toki jotkut tappelukohtaukset olisi voitu tehdä paremmin, mutta lopulta se oli täysin sivuseikka, että miltä ne näyttää tässä leffassa. Aivot narikkaan ja toimii.

 

[Kulttimörkö]

Tuli hankittua ja katsottua täällä kehuttu In Bruges. Olihan se ajoittain aikamoista scheissea, mutta Colin Farrell tekee kyllä erittäin hyvän roolityön omantunnon tuskissa kierivänä palkkamurhaajana. Tuo hahmo oli harvoja valopilkkuja koko elokuvassa. Oikeastaan In Bruges oli ajoittain todella tylsä elokuva.

Sen sijaan niin ikään vasta hankkimani Pitch Perfect oli erinomainen musikaalinen komedia. Varsinkin Rebel Wilson oli erinomainen tukevana mutta arvonsa tuntevana opiskelijana. Eikä ne accappella vedot mitenkään huonoja olleet. Päinvastoin. Pitch Perfect on yksi viime vuosien parhaimmista komedioista omasta mielestäni ja suosittelen sitä kaikille jotka pitävät hyvistä feel good komedioista.

 

[Ramchester]

Vihdoinkin näin sen kehutun Jack Reacher -leffan ja olihan se rautaa! Kyseessä salaliitto-toimintaleffa jossa mukana tosi makea takaa-ajokohtaus Chevrolet Chevelle SS (1970) -kaaralla. Edes Tom Cruise ei haitannut ja plussat myös Robert Duvallin hahmolle, jätkä vielä jaksaa vaikka ikää kohta jo 100v. :) Suosittelen, tosi toimiva pätkä ja arvosana peräti 9.

Takaa-ajokohtaus perinteistä jenkkischeissea, mutta muuten ihan katsottava elokuva. Ainut mikä jäi ihmetyttämään ja vituttamaan, oli tämä:

Spoileri

kylpyammekohtaus, joka oli ilmeisesti kopioitu suoraann Yksin kotona -elokuvista. Ei puuttunut kuin banaaninkuoreen liukastuminen.

 

[ms.qvist]

Guy Ritchien hieno esikoisohjaus Puuta, heinää & muutama vesiperä tuli katsottua pitkästä aikaa ja kylläpä aika sujui pikaista tahtia tämän elokuvan parissa. Muistikuvat olivat jo päässeet haalistumaan reilun kymmenen vuoden kuluessa mitä katsomisten välillä ehti vierähtää aikaa, joten oli aikakin verestää muistoja ja palata tämän hienon toimintakomedian tai veijarikomedian pariin - melkoisia veijareita leffa piti sisällään useammankin kappaleen alkaen keskiössä olleesta nelikosta ja päätyen pilvenpolttajiin.

Kaikki ei elämässä mene aina parhain päin, ei tälläkään nelikolla mutta sitten kohtalo puuttuu tapahtumien kulkuun oivallisella tapaa ja hetken kaikki tuntuu menevän paremmin kuin hyvin mutta entäpä sitten... Tapahtumia vyöryy näkökenttään miellyttävällä tahdilla ja moni - lyhyenkin roolityön tehnyt - näyttelijä onnistuu roolissaan todella hyvin ja kaikella tapaa leffa on katu-uskottava komediallisuudestaan huolimatta - tai kenties juuri sen tähden.

Leffassa yhdistyy toisiinsa loistava musiikki, hersyvällä huumorilla varustetut henkilöhahmot ynnä hieno käsikirjoitus - sopan tuloksena on elokuva, mikä kannattaa katsoa. Jopa yksi-ilmeiseksi kuvattu Jason Statham oli tässä filmissä hyvä. Todella onnistunut valinta rooliinsa, kuten likipitäen jokainen keskiössä ollut näyttelijä oli. Esille nostaisin myös edesmenneen Lenny McLeanin - hänhän menehtyi ennen leffan ensi-iltaa, hän oli kuin tehty Barry The Baptist'in rooliin. Iso ja ilkeä!

vlad.

 

[sampio]

Due Daten katsoin koulussa, kun viime viikolla poistuneet ysit ehdottivat sitä. Tai yksi niistä. Epäilin ensin jotain jatkuvien kaksimielisyyksien tykitystä, mutta kokonaisuus olikin ihan hyvä. Toki em. vitsejä mukaan sattui, mutta sain jopa minäkin nauraa pari kertaa ihan aidosti leffan edetessä. En odottanut paljon mitään, joten pääsi yllättämään, vaikkei miksikään ainutkertaiseksi kokemukseksi noussut toki.

 

[tinkezione]

Mikä on vihreä ja koputtaa ikkunaan? Aki Sirkes... No joo, vitsit sikseen. Tositapahtumiin perustuva, Ewan McGregorin ja Naomi Wattsin tähdittämä The Impossible on tositapahtumiin perustuva selviytymistarina joulun 2004 tsunamista, joka iski Thaimaaseen melkoisella voimalla. Melkoisen hyvin (ilman omakohtaisia kokemuksia arvioiden) tunnelma ja jälkimainingit on saatu filmille taltioitua ja roskiakin taisi silmäkulmassa käväistä. Katsantoon, muillekin.

 

[Karhunkulta]

Tuli tuossa yöllä katsastettua pari zombie leffaa. Eli Dawn of the dead, Day of the dead (remake versiot) ja nimeltään simppeli afrikkalainen The Dead.

Dawn of the dead: Genren ystäville (ja miksei muillekkin) oikeasti hyvä leffa! Juoni pähkinänkuoressa: Kyl te tiedätte. Mutta siis kaikki muuttuu zombeiksi ja harvat eloonjääneet pakenevat ostoskeskukseen turvaan. Tarina menee kokoajan pikkuhiljaa eteenpäin, mutta ei pyri ns. liikaa selittelemään ja filosofoimaan, joka on tällaisen leffan kohdalla vain hyvä asia. Pari hyvää näyttelijää on mukana (Ving Rhamesin poliisin roolista diggasin itse) ja homma hoituu heidän osalta kunnialla. Zombimaskeeraus on myös onnistunut hyvin ja jannut ovat paikoin mukavan brutaaleja ilmestyksiä. Hieman tämä tietysti jää (ehkä aika paljonkin, jos totta puhutaan) jälkeen siitä Romeron alkuperäisestä, mutta sehän nyt on genren ehdoton tukipilari ja perusta. 4/5 tähtöstä tästä.

Day of the dead: Mistä sitä aloittaisi. Juoni: Armeija misu (Suvari) palaa kotikaupunkiin suorittamaan karanteenitehtävää, kun tappajavirus iskee kaupunkiin. Tietysti päähenkilö ei käytä asetta, koska on jotain kauheaa kai sen pyssyn kanssa joskus tapahtunut. Huh HUH! En suosittele tätä leffaa kenellekkään. Ihmiset ovat läpi leffan ärsyttävän tyhmiä / vajaaälyisiä, juoni on normaalia huttua ja tietysti tapahtumia pitää vielä oikein avartaa ja selostaa, että tyhminkin katsoja tajuaisi. Zombikohtauksissa on käytetty kuvannopeutusta (WAU keksitty vissiin n. 30v. sitten!), jotta zombit olisivat pelottavampia (?) ja nopeamman näköisiä. Todellisuudessa edellämainuttu saa zombit näyttämään Benny Hill- koomikoilta ja tämä onkin elokuvan parasta antia! Eli tahaton komiikka. Näyttely on tietty pakonomaisen kliseistä ja Mena Suvari teki tässä aikamoisen harha-askeleen urallaan. Annan 0/5 tähteä. Huonoimpia elokuvia, joita olen nähnyt. Ihme, että katsoin loppuun.

The Dead: Afrikan poijjaat tehnyt zombileffan! Juoni: Sama, kuin kaikissa muissa. Tällä kertaa tapahtumapaikka vain eksoottisempi Afrikan savanni ja päähenkilö armeijan mekaanikko. Tätä oli vaikea arvostella. Toisaalta näyttelijät ovat suhteellisen hyviä ja taustanäkymät toimivat tässä leffassa. Valitettavasti kässäri ei ole kovin hääppöinen ja leffa alkaa toistaa itseään nopeasti. Kestoakin kuitenkin parisen tuntia on pätkällä, joka oikealla kässärillä olisi ollut hyvä mitta, nyt tosin liian pitkä. Ristiriitoja: Afrikassa ei siis ole yhtään eläintä, jos tähän leffaan on uskominen? Ihmisiä on myös yhtäkkiä keskellä savannia zombeina kymmeniä / satoja. Puolustukseksi täytyy sanoa, että leffalla ei tietysti ole ollut suuria resursseja ja pysyy genrelleen uskollisena. Sanotaan 2,5/5 tähteä.

Eli niinkuin alussa mainittu nuo Day/Dawn- leffat olivat näitä 2000-luvulla tehtyjä uusintaversioita. Dawn kannattaa katsoa. Kauhun ystäville hyvää iltaviihdettä mikäli ei ole vielä leffaa nähnyt. Day- leffaan älkää kajotko. Ikinä. Vaikka kuinka tylsää olisi. Afrikan The Dead on ehkä zombileffojen diggareille hyvä lisä leffahyllyyn / omaan yleissivistykseen.