Jatkoajan leffakerho

[Girardi #5]

Leffaillan teemana oli sota, joten katsottiin ensin Perikato ja sitten Seal Team Six: The Raid on Osama Bin Laden. Perikadossa käytiin läpi Hitlerin viimeisiä päiviä ja lähteenä näihin kuvauksiin oltiin käytetty Hitlerin sihteerejä jotka olivat hänen seurassaan koko ajan, hyvä elokuva ja tämä Bruno Ganz sai kyllä Hitlerin taas henkiin!

Tämä SEALS-leffa oli nyt tyypillinen jenkkipätkä, jossa käytiin läpi aikaa ennen Osama bin Ladenin löytymistä ja tietysti sitten se kuuluisa viimeinen operaatio mokineen kaikkineen. Jos vähän vähemmän olisi ollut sitä kuuluisaa jenkkien patriotismia niin leffa olisi voinut olla parempi.

Tämä Seal Team Six uppoo kyllä varmaan Call of Duty ja Medal of Honor -faneihin.

 

[Dängleri]

Tulipahan katsottua aikani kuluksi The Bourne Legacy.

Odotusarvot leffalle olivat kovat, sillä sarjan aiemmat elokuvat olivat ainakin omaan mieleeni. Toisaalta tieto pääosan esittäjän vaihtumisesta Matt Damonista Jeremy Renneriin herätti pientä muutosvastarintaa, mutta päätin antaa mahdollisuuden Rennerille.

Sen enempää juonta paljastamatta toteaisin elokuvan olleen hyvä - se ei missään tapauksessa pettänyt, muttei toisaalta ollut poikkeuksellinenkaan. Elokuvassa erityisen hyvää oli se, että kyseessä oli täysin oma tarinansa, jossa ainoastaan viitattiin aiempiin. Näin ollen myöskään Damonin vaihtuminen Renneriin ei häirinnyt ollenkaan, koska kyseessä oli siis täysin uusi roolihahmo. Myös muut näyttelijävalinnat olivat osuneet nappiin. Ei tosin uskoisi Rachel Weiszin olevan jo 43v.

Kaiken kaikkiaan siis ihan mukiin menevä toimintapläjäys.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Tuli katseltua se "uusi" Dredd. Olipa kokemus. Aluksi ajattelin, että onpa huono leffa, sen jälkeen olin pitkään kahden vaiheilla, että onkohan tämä huono vai ok. Lopulta yksi kohtaus päätti, että on tämä ihan ok leffa :)

Elokuva ei ole ole mikään kerronnan ja juonen riemuvoitto. Elokuva on ehkä enemmän sellainen "another day in the office" tyylinen karu kuvaus tuomarien elämästä mega cityssä. Roolivalinnat eivät herätä sen kummempia hurraahuutoja, eikä elokuvassa ole oikeastaan juuri mitään kehumisen aihetta. Silti jaksoin katsoa elokuvan kerralla alusta loppuun ja olinpa vielä sitä mieltä, että ei mennyt ajankäyttö tuon kanssa hukkaan. Ehkäpä fiilis oli sitten sopiva juuri tuolle elokuvalle.

Elokuva on kärjistetyn synkkä ja väkivaltainen. Elokuvan paras anti oli siinä, että se palautti syltyn version jälkeen oman kuvani Dreddistä, eikä se ole semmoinen "vähän hauskahko". Kaikki on vain vituillaan ja kukaan ei välitä mistään. Päähenkilön psyykekin on hyvinkin kyseenalainen.

Kohtaus mistä pidin erityisesti oli se, missä Dredd heittää pahiksen parvekkeelta pääpahiksen katsoessa paheksuvasti. Elokuvan nähneet tietävät mitä tarkoitan. Parasta siinä on Dreddin poistuminen paikalta ilman selityksiä, provokaatioita tai tunteita. Hienoa.

Ei nouse todellakaan suurten joukkoon, eikä edes lähelle. Tietynlaiseen yleisöön vetoaa ja minuunkin olosuhteiden ollessa kohillaan.

 

[Midnight Rambler]

On kyllä mielenkiintoinen juttu tämä Tarantinon osakseen saama valtaisa fanitus ja mistä se, että mistä se oikein tulee? Aikanaan Reservoir Dogs oli jopa minunkin mielestäni ihan piristävällä tavalla erilainen tekele, jonka jaksoi katsella, mutta ei sekään mikään elämää suurempi todellakaan ole. Sittemmin jokaisessa tämän ukon leffassa on ollut käytännössä samat elementit, eli mustavalkoisesti hyvikset & pahikset, vitusti verta, mukanokkelaa dialogia ja 1960- ja 70-lukujen poppia sekä jotain mexicomarakassien suhinaa taustalla.

Nyt ihan hiljattain voitin hieman ennakkoluulojani ja vastenmielisyyttäni katsomalla väkisin kaksi Kill Bill leffaa vain vittuuntuakseni ensimmäisen aikana ja nukahtaakseni ennen toisen loppua. Jos pervolla tavalla viehättävää japanilaista "koulutyttöä" ei lasketa, niin vähissäpä oli elämyksellisyys näissäkin rainoissa. Tein tämän muuten ihan sen takia, että olen vaaravyöhykkeellä joutua katsomaan tämän juuri nyt teattereissa olevan neekeriorja kostaa kaikille -roskan, mutta aion kyllä vältellä kutsua siihen leffaan viimeiseen saakka.

Olen aika varma, että Tarantinon ulosteet vetoavat lähinnä siihen osaan yleisöä, joka on hankkinut sivistyksensä lähinnä sarjakuvista ja pelaamalla jotain Tekkeniä. Täytyy olla pysyvästi jämähtänyt jonneikään tai sitten runsaan kannabiksen käytön takia retardiksi taantunut, että pystyy leffa leffan jälkeen innostumaan samasta kaavasta ja vitseistä, joille osaa nauraa jo ennen niiden kertomista loppuun. Ha-haa. Tarantinossa on jotain samaa, kuin Beatlesissa musiikin suhteen(Anteeksi, koska tämä on loukkaus Beatlesia kohtaan..), koska maine on ajan myötä kasvanut osaamista paljon suuremmaksi. Tarantino ja Beatles tarjoavat uskottavia ja cooleja aiheita keskusteluihin musiikista tai elokuvista niille, joilta varsinainen asiantuntemus muuten puuttuu. "John Lennon niinku teki hyvää musaa ja sit.. öö se kuoli." ..... "En mä leffoista silleen, mutta kyllä mä Tarantiinosta tykkään! Se on vitun kova". Tämä siis sillä erolla, että Beatles aikanaan jopa oli vitun kova joillain levyillään.

 

[Vanha Len]

On kyllä mielenkiintoinen juttu tämä Tarantinon osakseen saama valtaisa fanitus ja mistä se, että mistä se oikein tulee?

Ehkäpä siitä, että mies on eräs 90-luvun menestyksekkäin uusi kasvo omassa genressään ja Pulp Fiction toi täydellisesti uuden tuulahduksen puutuneeseen Hollywoodmoskaan. Travolta breikkasi ja muutkin leffassa näytelleet ihmiset kokivat kuin taikaiskusta uuden, alkavan menestyksen leffaurillaan. Jackie Brown jatkoi Tarantiinon uskottavuutta. Dogs oli tosiaankin hyvin pienellä rahalla tehty kyhäelmä, jonka viehätys perustui juurikin dialogiin ja onnistuneisiin roolituksiin.

Django vaikuttaa hyvältä omassa lajissaan ja näyttelijätkin vakuuttavat. Kunniattomat Paskiaiset sisälsi hyviä juttuja ja näkipä Pittin hieman erilaisessa roolissa. Erittäin tervetullut leffa myöskin. Aina on hupaisaa nähdä nazit huumorin valossa.

EDIT. Tajusin, että tekstisi taisikin olla harkittua provoa mutta vastasin silti.

 

[Pula-ajan Tretjak]

..

Näinpä juuri. Vaikka en itse Tarantinon kaikista jutuista pidä, niin kyllähän mies toi mukanaan tuulahduksen jotain uutta tarjontaan. Kaivoipa kaveri esiin myös monta vanhaa unohtunutta tyyliä ja todellakin saattoi osan eilispäivän tähdistä uudelle potkulle urallaan.

 

[Sic]

Nyt se on sitten tsekattu, nimittäin Django Unchained, tässä tulee arviota:

Django Unchainedista jäi pääosin ihan hyvät fiilikset vaikkei tätä mestariteokseksi voikaan kutsua tältä istumalta. Ensiksi kunniamaininta Christoph Waltzille joka vetää parhaimman roolin leffassa sympaattisena Dr. King Shultzina, Jamie Foxxilta odottelin ehkä hieman kovempaa suoritusta sillä onhan hänen roolinsa kuitenkin the one and only, Django. Propsit kuitenkin siitä että se alkuperäinen Django eli Franco Nero vilahti ruudussa. Viihdyttäviä kohtauksia piisaa ihan tarpeeksi mutta toisaalta Tarantino ei enää säväytä uusilla jutuilla tässä leffassa.

Keskivaiheilla elokuva ajautuu muutamiin suvantovaiheisiin ja tämä laskee kieltämättä arvosanaa, eli pientä tiivistämistä olisin kaivannut. Myös rap-musiikin käyttö joissakin kohtauksissa särähti kyllä korvaan, onhan se toki rohkea veto mutta kun se ei toimi niin se ei vaan toimi. Muuten soundtrackilla on kyllä hyviä biisejä mutta arvostaisin sitä enemmän jos Tarantino olisi työstänyt enemmän omia länkkärityylisiä sävellyksiä tätä elokuvaa varten. Oli esimerkiksi jotenkin outoa kuulla alkuperäisen Djangon jumalainen teemabiisi tässä kun minulle se Django theme merkitsee vain ja ainostaan sitä vuoden 1966 klassikkoa. Lainailiko Sergio Leone tai kaimansa Corbucci soundtrackeilleen näin monia sävellyksiä muista elokuvista? Eivätpä lainailleet ja siksipä Django Unchainedin kaltaiset elokuvat eivät koskaan tule pääsemään esim. Leonen saatika Corbuccin klassikoiden tasolle.

Kaiken kaikkiaan Django Unchained on sen verran viihdyttävä paketti pienistä heikkouksistaan huolimatta että tämän katsoo suht kepeästi läpi. Pitää myös nostaa hattua Tarantinolle siitä että ehkäpä spagettiwesternit saavat taas lisää arvostusta tämän elokuvan myötä.

***½ / *****

 

[Ted Raikas]

Tuli myös nähtyä Django Unchained eilen ja olihan se tosiaan varsin pätevä moderni westerni. Hiukan ylipitkältä ja paikoin venytetyltä tuntuva ja sisällöltään sekä rytmitykseltään epätasainen elokuva vaan. Puudutti siis ajoittain ja myös huulenheitto ei ollut ihan parasta Tarantinolaatua ja tuntui hetkittäin jopa väkisinväännetyltä.

Parhaimmillaan leffa oli toki hyvin intensiivinen ja viihdyttävä. Parasta antia oli ehkäpä Leonardo DiCaprio lipevänä maanomistajana, tuo kaveri sitten osaa aika ajoin yllättää muuntautumiskyvyillään. Ei todellakaan mikään teini-idoli (ei toki ole ollut enää toviin) vaan vakuuttava ammattilainen. Myös Samuel L. Jackson hiukan itselleen epätavallisemmassa roolissa peesasi hyvin yhteen Leonardon kanssa. Tuo kaksikko viihdytti eniten. Ei muussakaan kaartissa juurikaan valittamista ollut. Jamie Foxxin tilalla nyt olisi periaatteessa voinut olla kuka tahansa nuorehko tummahipiäinen näyttelijä. Christoph Waltz oli myös ihan pätevän oloinen kaveri. En muista nähneeni mieheltä aiemmin elokuvia, joten en osaa peilata oikein mihinkään, mutta toimi.

Musiikkivalinnoista myös plussaa. Toimivat tarantinomaiseen tapaansa varsin hyvin tunnelmanluojina.

Ei nyt mullistavaa ja mitään klassikkoa, mutta ylipitkästä kestostaan huolimatta ihan posiitivinen tuulahdus western-kartalla pitkästä aikaa.

 

[Infamous]

Christoph Waltz oli myös ihan pätevän oloinen kaveri. En muista nähneeni mieheltä aiemmin elokuvia, joten en osaa peilata oikein mihinkään, mutta toimi.

Kenties olet nähnyt edellisen Tarantinon elokuvan Inglourious Basterds?

 

[Ted Raikas]

Kenties olet nähnyt edellisen Tarantinon elokuvan Inglourious Basterds?

Itseasiassa en ole. Jotenkin onnistunut ohittamaan koko filmin nämä vuodet. Eilen tosin tämän katsottuani heräsi kiinnostus nähdä IB, joten täytynee tässä ihan lähiaikoina paikata tuo aukko.

 

[Mairouh]

Piin elämä oli hieno elokuva!

Olipa elämänmakuinen leffa ja mielestäni hauska blandis Forrest Gumpia, Benjamin Buttonia sekä Slumdog Millionairea. Bonuksena se, että kerrankin oli jotain "hyötyä" 3D:stä, siis aivan fantastisia merellisiä maisemia ja otuksia! Suosittelen lämpimästi.

Onneksi tartuin täkyyn ja kävin katsomassa teatterissa 3D:nä. Olihan muuten loistava leffa! Kaikki ne maisemat ja surkeuden keskellä tulleet hyvät humoristiset tilanteet. Juuri kuten kuvailit.

Itselle jäi häiritsemään loppu, jota ehkä "yliajattelin". Eli tämä:

Spoileri

Lopuksi kun Pi kertoi sen toisen tarinan niille kahdelle herralle, niin heräsi kysymys, että kumpi nyt olikaan totta? Oliko se herroille kertoma tarina oikea ja tämä kuvattu kertomus oli vain Piin oma trauman aiheuttama kuvitelma, jolla hän käsitteli tätä kauheata kokemusta. Kuten se kirjailija sanoi, että ne eläimet olivat ihmisiä oikeasti. Ja jos tämä herroille keksimä tarina oli sitten juuri se keksitty, niin melko vakuuttavasti kertoi senkin. Oikein kyyneleet valuivat.

Kai se kuvattu tarina oli tosi?

 

[Mahtiankka]

Kävinpä katsomassa Aleksi Mäkelän Kaapparin. Elokuvan vahvin lenkki oli Kari Hietalahden esittämä Aarno Lamminparras, Hietalahdelta oikein hieno roolisuoritus epävakaana kaapparina. Mielialat vaihtelivat kovalla tahdilla, mutta yleiskuvaksi hahmosta jäi sympaattinen kuva. Missään nimessä mitään "leffapahista" Lamminpartaasta ei yritetty tehdä.

Myös Jussi Vatanen ja erityisesti Aake Kalliala onnistuivat rooleissaan. Muutenkin pääasiassa lentokoneen sisällä homma toimi hienosti, ulkopuolella paikoin ei niin hienosti. Muutamat liian komedialliseksi vedetyt rooli tiputtivat ainakin puoli tähteä arvosanaa, joka olisi muuten lähennellyt jopa viittä. Varsinkin Miitta Sorvalin esittämä liikenneministeri oli ehkä hitusen liian överiksi vedetty.

Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä elokuva, itse viihdyin sujuvasti koko sen keston ajan. Erityismaininta Stratovarius-basisti Lauri Porran säveltämille musiikeille, jotka toimivat hienosti.

Kyllä tätä suositella voi, jos nyt ei isoa allergiaa tunne noita suomalaisviihteen vakiokasvoja (Vatanen, Kalliala, Hietalahti, Myllyrinne, Toivanen yms) kohtaan.

4,5/5

 

[Vintsukka]

Spoileri

Kai se kuvattu tarina oli tosi?

Spoileri

Ei niistä kumpikaan ollut totta, tämä oli fiktiivinen elokuva eikä dokumentti.

Tai toiselta kantilta katsottuna niistä oli totta se, jonka haluat olevan totta.

 

[Kulttimörkö]

Olen tässä jo jonkin aikaa aikonut katsoa Brad Pittin tähdittämän Moneyball-elokuvan ja nyt olen saanut sen aikaiseksi. Heti aluksi pitää sanoa, että Moneyball on sellainen elokuva, joka ansaitsee tulla katsotuksi. Se on suoraan sanottuna erinomainen. Se on todella hyvin käsikirjoitettu, se on erinomaisesti ohjattu ja se samalla loistavasti näytelty. Brad Pitt ja Jonah Hill saivat ansaitusti Oscar ehdokkuudet rooleistaan, Pitt pääosastaan ja Hill sivuosastaan.

Itse elokuva perustuu tositapahtumiin ja kuten usein on, se ei täysin keskity tositapahtumiin vaan käsikirjoituksissa on otettu taiteellista vapautta. Käsikirjoituksesta on vastannut Steven Zaillian (mm. American Gangster ja Schindlerin Lista) ja Aaron Sorkin. (mm. Kunnian Miehiä ja The Social Network), joten laadukkaat käsikirjoittavat ovat kirjoittaneet tämän elokuvan käsikirjoituksen.

Kokonaisuutena Moneyball on erittäin laadukas draamaelokuva joka saa minulta täydet viisi tähteä viidestä.

 

[Girardi #5]

Uusi Total Recall oli kyllä pettymys. Leffa alkoi mielestäni ihan mielenkiintoisesti ja lupaili hyvää mutta sitten leffan loppu olikin pelkkää päätöntä ja epärealistista toimintaa. Jessica Biel ja Kate Beckinsale näytti hyvältä mutta olivat muuten täysin turhat rooleissaan. Farrell veti ihan ok. Nätti leffa tehosteiden puolesta mutta that`s it.

 

[Teloch]

Kahteen edelliseen viestiin helppo yhtyä. Total Recall tuli katsastettua jokin aika sitten ja oli kyllä yksi paskimmista elokuvista miesmuistiin. Olisivat edes yrittäneet tehdä jotain muuta kuin parituntisen takaa-ajo -kohtauksen. Kaikin puolin väsähtänyttä toimintaa, jonka meinasin noin tunnin jälkeen lopettaa kesken. En tiedä miksi jatkoin loppuun asti. Ehkä se Beckinsale oli suurin syy.

Moneyball oli ollut itsellänikin pitkän aikaa katsomislistalla, mutta jäänyt aina syystä tai toisesta väliin. Nyt sitten Viaplayn etusivun tunkiessa leffan mainosta kurkusta alas, tartuin toimeen. Kaikin puolin hyvin mielenkiintoinen tapaus. Leffan jälkeen meinasin jo intoutua törsäämään 20 taalaa baseball-manageripeliinkin, mutta sain itseäni niskasta kiinni. Pittiltä kieltämättä hieno suoritus, Jonah Hillistä en sano mitään, koska tuon tyypin naama ei miellytä missään roolissa ikinä.

 

[Theone]

Django Unchained tuli juuri katsottua ja aika perinteinen Tarantinon elokuva kyseessä. Elokuva on todella viihdyttävä, kuten herran elokuvat yleensä ovat ja ei mielestäni vaikuta edes noin pitkältä mitä todellisuudessa on mutta ongelmaksi nousee Tarantinon perisynti, toimintakohtaukset. Toimintakohtaukset ovat olleet mielestäni jokaisessa herran elokuvassa kohtuullisen luokattomia ja taas mässäiltiin vain verellä kun se nyt sattuu olemaan helpoin tapa rakentaa nuo kohtaukset. Nuo muutamat pidemmät ammuskelut olivat ainoat hetket kun tuli kelloa katsottua ja melkosen vaivaannuttavasti nuo olikin kyhätty, kuten jokaisessa herran elokuvassa.

Roolitus oli onnistunut loistavasti ja musiikki pääosin hienosti kuten herralla on tapana, tosin pieni ihmetys tuli siinä vaiheessa kun rappia alkoi kuulokkeista kuulumaan.

Kunpa mies oppisi ohjaamaan noita toimintakohtauksia, niin voisipa herra joskus tehdä vielä loistavan elokuvan. Nyt elokuvat ovat vain väliltä katsottava - hyvä.

 

[KiVi]

End of Watch (2012)

Jos tykkää äijämeiningistä, muttei ylivedetystä Bond-tyyppisestä, End of Watch (2012) voi olla katsomisen arvoinen. Leffassa seuraillaan poliisin partioparin elämää. Jos heiluva kamera on turn off, skippaa. Ainoa vituttava asia oli tulitaistelut. Piikillä pitäminen on tunnetusti vaikeaa Amerikassa. Ekstraplussa ihanasta Anna Kendrickistä. <3

Melkein joutui nieleskelemään joissain kohdissa. Minusta pätkä oli parempi kuin imdb:n arvio 7,7.

 

[V-man]

Spoileri

Ei niistä kumpikaan ollut totta, tämä oli fiktiivinen elokuva eikä dokumentti.

Tai toiselta kantilta katsottuna niistä oli totta se, jonka haluat olevan totta.

Spoileri

Nimenomaan. Se koko tarinahan alkoi siitä, että hän aikoi saada kuulijan uskomaan Jumalaan. Niinkuin leffan lopussa sanottiin: "Se tarina on totta johon sinä uskot. Sama pätee Jumalaan.". Sillä ei siis ole oikeastaan mitään väliä, että kumpi oikeasti oli "totta", vaan sillä että kumpaa on mukavampi uskoa.

 

[Blue J]

Django Unchained tuli vilkaistua ja kyllähän siitä jäi hymy huulille. Aika taattua Tarantinoa hyvässä ja pahassa.

 

[sampio]

Heltiäisikö vinkkejä? Nimittäin etsiskelen leffaa, joka liittyisi kylmään sotaan. Niitähän riittää aina Vietnamin sodasta Good Bye Leniniin, mutta olisiko jotain ehdotusta 50-60 -lukujen agenttitouhuihin liittyvästä leffasta? Voi olla uusi tai jonkin verran kilsoja nähnyt, kunhan olisi kuitenkin sen verran moderni ja sen verran vauhdikas, että kasiluokkalaiset jaksaisivat kiinnostua, ja toisaalta kuitenkin sen verran asiallinen, että tuo kylmän sodan idea ja maailman kaksinapaisuus siinä ilmenisi.

Hirveän monitasoista ja syvällistä elokuvaa ei kannata näyttää, vaikka osa niissä pysyisikin mukana. Osa kun ei vain pysy. En kuitenkaan jaksaisi mitään rillumareitäkään näyttää tyyliin vanhat Bondit. Vai onko siellä joku helmi? Itse kun en ole kuin muutaman niistä nähnyt. Puhtaasti sotaleffat ovat pannassa, koska ennen joulua jo BoBia ja Talvisotaa opiskelimme parin pätkän verran.

Kiitos vinkeistä jo etukäteen!

Läysin Leffatykistä arvostelun elokuvasta K-19. Onko joku katsonut?

 

[Kulttimörkö]

Läysin Leffatykistä arvostelun elokuvasta K-19. Onko joku katsonut?

K-19: The Widowmaker löytyy itseltäni hyllystä. Hyvää siinä on se tunnelma kun sukellusveneessä alkaa olla ongelmia ja sattuu olemaan väärällä merialueella. Ei siinä silleen kylmää sotaa kunnolla käsitellä mielestäni. Sukellusveneleffoista paremmin kylmää sotaa käsittelee Punaisen Lokakuun Metsästys ja Vihollisen Vesillä (Hostile Waters). Tämä Vihollisen Vesillä on tositapahtumiin perustuva elokuva jossa kerrotaan kun venäläinen sukellusvene K-219 törmää Bermudalla yhdysvaltalaisen Los Angeles -luokan sukellusveneen kanssa. Sitä asiaa käsitellään niin sukellusveneen miehistön kuin poliittisesta näkökulmasta.

Näiden lisäksi jonkin verran kylmää sotaa käsittelee Clint Eastwoodin tähdittämä Firefox, jossa Eastwoodin esittämälle hahmolle annetaan tehtäväksi ryöstää venäläinen hävittäjäkoneen prototyyppi.

Ja sitten on tietysti tämä Kolmetoista päivää, jossa käsitellään Kuuban ohjuskriisi aika kattavasti.

 

[#76]

Django Unchained tuli vilkaistua ja kyllähän siitä jäi hymy huulille. Aika taattua Tarantinoa hyvässä ja pahassa.

Toisinkuin edellisesta Tarantinon leffasta, niin tästä tykkäsin. Hyvää dialogia ja toimiva tarina. Jokunen outous kuten Zoe Bellin hahmo, jolle ei tullut mitään selitystä, mutta viihdyttävä elokuva kaikkiaan ja kestänee useammankin katomisen kuten Kill Billit. Waltz on vaan kurko.

 

[MustatKortit]

Onhan nyt saatana Christopher Waltz ihan keisari, kurko ei riitä kuvaamaan hänen suorituksiaan tarpeeksi hyvin.

Todella maukkaita dialogeja oli taas Tarantino saanut leffaan kirjoitettua. Myös hänen oma cameo-roolinsa oli ihan hauska, vaikka ainakin itseltä meinasi mennä totaalisesti ohi, viime hetkellä tajusin, että Quentinhän se siinä!

 

[L. Paraske]

Heltiäisikö vinkkejä? Nimittäin etsiskelen leffaa, joka liittyisi kylmään sotaan.

Tässä muutamia:

-The Manchurian Candidate
-Seven Days in May (tämä tosin itselläkin näkemättä, mutta aika hyvin pitäisi kylmä sota olla tarinan keskiössä)
-WarGames
-Dr. Strangelove (ok, ei ehkä paras mahdollinen leffa opetustarkoitukseen, mutta niin kertakaikkisen loistava)

Jotenkin olen ymmärtänyt, että tuo Toukokuun seitsemän päivää olisi aika autenttinen kuvaus siitä, mistä kylmässä sodassa oli kysymys.