Minut on kasvatettu niin perkeleen hyvin ja oikein ja olen Länsi-Suomen läänin rehellisin mies. Tai ainakin rehellisempi kuin te muut. Ja parempi ihminenkin.
Lisäksi minut on kasvatettu siten, että jos joku haluaa antaa minulle lahjan, esimerkiksi rahaa, otan sen kiittäen vastaan. Epäkohteliastahan se on kieltäytyä tai jopa törkeästi palauttaa saatu lahja. Mitäs siihen sanotte?
Tarina tosielämästä: Ylioppilaaksi päästessähän on tapana, että tuttavat yms. laittavat tilille rahaa ja tuovat juhliin lahjaksi vain sellaisen kuoren, josta tämä lahjoitus käy ilmi. Itselleni kävi niin, että paria päivää ennen juhlia huomasin verkkopankissa puolitutun vanhemman pariskunnan muistaneen minua huomattavalla summalla (muistaakseni 500€). Elettiinpä vielä eurosiirtymäaikaa, joten epäilykset olivat aika vahvat, että nyt on käynyt fiba joko 50 euron tai 500 markan suhteen. Suoraan pariskunnalle soittaminen olisi ollut vähän kiusallista, jos kuitenkin olivat tarkoittaneet koko summan minulle antaa. Otin yhteyttä pankkiin, selitin tilanteen ja sovimme että ottavat pankista yhteyttä pariskuntaan ja selittävät jotain "automaattisesta tarkistusjärjestelmästä" ja "pankin virheestä". Viisikymmentä euroa taisin sitten heiltä lopulta saada, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Kyllä mä sitten olen hyvä ihminen, ja rikaskin, ei paljon painanut 450 euron tappiot silloin, eikä nyt.
Lisäksi painan vihannesosastolla aina karambolan nappia, vaikka ostaisinkin vaan perunaa. Kaikki voittavat: kassa ei mokaa ja menetä palkkaansa, köyhä kauppias saa katteensa, pieni siivu menee köyhälle karambola-viljelijälle sarvikuonojen maille, somerolainen perunaviljelijä saa yllättäviä lisätilauksia kun kaupassa huomataan että peruna on loppu vaikka koneen mukaan hyllyt pitäisi notkua Nicolaa, ja minä olen edelleen hyvä ja rikas ihminen.
Lisäksi minut on kasvatettu siten, että jos joku haluaa antaa minulle lahjan, esimerkiksi rahaa, otan sen kiittäen vastaan. Epäkohteliastahan se on kieltäytyä tai jopa törkeästi palauttaa saatu lahja. Mitäs siihen sanotte?
Tarina tosielämästä: Ylioppilaaksi päästessähän on tapana, että tuttavat yms. laittavat tilille rahaa ja tuovat juhliin lahjaksi vain sellaisen kuoren, josta tämä lahjoitus käy ilmi. Itselleni kävi niin, että paria päivää ennen juhlia huomasin verkkopankissa puolitutun vanhemman pariskunnan muistaneen minua huomattavalla summalla (muistaakseni 500€). Elettiinpä vielä eurosiirtymäaikaa, joten epäilykset olivat aika vahvat, että nyt on käynyt fiba joko 50 euron tai 500 markan suhteen. Suoraan pariskunnalle soittaminen olisi ollut vähän kiusallista, jos kuitenkin olivat tarkoittaneet koko summan minulle antaa. Otin yhteyttä pankkiin, selitin tilanteen ja sovimme että ottavat pankista yhteyttä pariskuntaan ja selittävät jotain "automaattisesta tarkistusjärjestelmästä" ja "pankin virheestä". Viisikymmentä euroa taisin sitten heiltä lopulta saada, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Kyllä mä sitten olen hyvä ihminen, ja rikaskin, ei paljon painanut 450 euron tappiot silloin, eikä nyt.
Lisäksi painan vihannesosastolla aina karambolan nappia, vaikka ostaisinkin vaan perunaa. Kaikki voittavat: kassa ei mokaa ja menetä palkkaansa, köyhä kauppias saa katteensa, pieni siivu menee köyhälle karambola-viljelijälle sarvikuonojen maille, somerolainen perunaviljelijä saa yllättäviä lisätilauksia kun kaupassa huomataan että peruna on loppu vaikka koneen mukaan hyllyt pitäisi notkua Nicolaa, ja minä olen edelleen hyvä ja rikas ihminen.