Ja kun sitä toista top-100 pelaajaa ei Niemisenkään uran aikana ilmestynyt, niin voi olla suomalaisittain aika pitkä kuiva kausi kaksinpelissä edessä. Vielä kun tenniksen taso on laajentunut.
Jarkko Nieminen s.1981 oli tosiaan ainoa ATP:n top100 rankingin saavuttanut suomalainen miespelaaja syntymävuosista 1972-1989. Juuri ennen Jarkkoa melko lähellä tuota haamurajaa pääsivät Liukko s.1974 ja Ketola s.1975, jotka kuuluivat 1990-luvulla lahjakkaaseen Nokia-tiimiin, joihin kuuluivat myös -75 Kim Tiilikainen ATP-207 ja -75 Tapio Nurminen ATP-212.
Mitä tulee Jarkon jälkeisiin ikäluokkiin, niin nuo 82-88 varsinkin ovat suomalaisittain kaikkien aikojen heikoimmat. Ainoa ok-tason lupaus miesten puolella näistä oli -86 Juho Paukku. Lieneekö näiden ikäluokkien vaisuuden syynä 1990-luvun alkuvuosien lama. Nuo olivat pikkujunnuja juuri siinä vaiheessa kun urheilu olisi pitänyt aloittaa. Nuo ikäluokat ovat olleet muussakin suomalaisessa urheilussa vaisuja, varsinkin 85-88 syntyneet.
Suomi tuottanut hyviä lupauksia sitten jälleen ikäluokista -89 Heliövaara, -90 H.Kontinen, -92 Laaksonen, -92 M.Kontinen, -94 H.Pöllänen. Näistä Heliövaara nousi sijalle ATP-194 ja löi hanskat tiskiin. Laaksonen vaihtoi maata ja voinee vielä urallaan nousta ainakin 150 joukkoon. Micke lopetti myös uransa ennen aikojaan loukkaantumisiin ja Herkko Pöllänen valitsi opiskeliaelämän.
Henri Kontinen olisi toki noussut top100 myös kaksinpelissä ilman polvivaivojaan, mutta nelinpelissä toki tekee suomalaishistoriaa, joka upea asia.
Onhan tuo kuitenkin surullista, kuinka Suomi hävitti näistä -89/94 syntyneistä neljä ja puoli pelaajaa kuka mihinkin.
Onneksi seuraava sukupolvi jo tulossa. -97, -98, -99 ja -01 ikäluokissa samanlainen ellei jopa kovempi tekemisen meininki kuin oli -74, -75 syntyneillä aikanaan ja näiden -74 ja -75 parhaat rankingit olivat ATP-117 ja ATP-130 ja näiden peesissä tuli sitten Jarkko Nieminen..
Odottelen nykyisistä junnuista vähintään saman tason pelaajia kuin Ketola ja Liukko olivat ja mikä estää menemästä vieläkin korkeammalle, sillä vihdoinkin Suomessa on ulkomaalaisia kovia valmentajia JNTA:ssa ja sparraajana ex ATP-13. Valmennusosaaminen ja tietotaito aivan toista kuin oli menneillä sukupolvilla. Toivoa siis on, mutta 89-94 poppoo osoittaa, että loukkaantumiset ja muut ennalta-arvaamattomat asiat mahdollinen skenaario. Tarpeeksi kun tulee lupauksia, niin eiköhän joku onnistukin ja mielestäni Suomella on tällä hetkellä melko laaja määrä tosissaan treenaavia.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kansallinen Suomen miesten kiertue jaetaan A, B, C ja D-luokkiin. Suomalaiset kovat lupaukset voittaneet D-luokan miesten turnauksia jo 10 vuotiaana. Jarkko Nieminen kuulemma vuonna 1991, Patrik Niklas-Salminen vuonna 2007(eräs Urheilulehden Janne Eerikäinen hävisi samassa turnauksessa 2.kierroksella, jonka voitti siis vasta 10v Niklas-Salminen kahdeksan vuotta sitten). No, nyt Turussa on eräs 10-vuotias nimeltä mainitsematon kaveri joka voittaa D-luokan miesten turnauksia ja pelaa jopa likimain kaksi vuotta vanhempien kärkinimien tasolla. Joten jatkuvuutta löytyy ja aika näyttää että saadaanko näistä joskus jotain. Suomella on sikäli myös erikoinen tilanne tällä hetkellä, että ok-tason pelaajia tulee tasaisesti lähes jokaisesta ikäluokasta, kun aiempina vuosikymmeniä väliin mahtunut usein montakin täysin pimeää vuosikertaa.
Tenniksen taso toki laajentunut maailmanlaajuisesti, varsinkin Aasian maiden nousun myötä, joka tulevina vuosikymmeninä nousemassa entisestään. Jarkko sanoi Tukholmassa haastattelussa, että nykyisin top300 pelaaja on kovempi kuin oli silloin kun hän nousi ensimmäistä kertaa 300 joukkoon vuoden 2001 talvella. Joten ei se helppoa liene tulevaisuudessa menestyminen.