Ilmoitukset

Nimimerkki Tifosi on asetettu viikon pelikieltoon sääntöjen 7§:n perusteella.

Nimimerkit cauna ja Ralph ovat seuraavan viikon pelikiellossa sääntöjen 4§:n perusteella.

Nimimerkki Daespoo on viikon pelikiellossa sääntöjen 4§:n ja 6§:n perusteella.

Izvestija-turnaukset – kultaisia muistoja

Viestiketju osiossa 'Maajoukkue' , aloittajana teemu73, 18.12.2002 klo 12.01.

  1. teemu73 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ässät
    Nyt on taas se aika vuodesta kun pikkupoikana joulua odotellessa viimeinen viikko sujui mukavasti Izvestija-turnausta seuratessa. Tämähän oli taannoin vuoden arvoturnauksissa toiseksi arvostetuin. Nykyiset Baltica-cupit ei valitettavasti ainakaan minua kiinnosta samalla tavalla.

    Minkälaisia muistoja juuri Sinulla arvon jatkoaikalainen on näistä "pienois-mm-turnauksista"? Minun ensimmäinen muistikuva on vuoden 1980 pronssiottelusta kun Suomi voitti Ruotsin 8-2. Tuosta eteenpäin tulikin seurattua sitten monta turnausta, heti koulupäivän jälkeen telkun ääreen.

    Muita muistoja: 1982 Suomi voitti Tsekkoslovakian ja Ruotsin, mutta hävisi sen jälkeen L-Saksalle käsittämättömästi 2-10. Rauli Sohlman pelas Suomen maalissa, Takko oli torjunut aikaisemmat voitot. Tappio ei silti vaikuttanut Suomen sijoitukseen, vaan kakkossija tuli.

    1985 Suomi hävis Kanadalle 4-5. Ottelun erotuomari Josef Kompalla oli ainakin suomalaisten hampaissa. Salomonintuomioiden maailmanennätys.

    1986 Neuvostoliitto-Suomi 2-3!! Oliko tämä se Jari Torkin 2 maalia-juttu? Suomi jäi silti turnauksen viimeiseksi. Tuliko juhlittua liikaa tuon neukkupelin jälkeen?

    1990 Suomi teki Ruotsia vastaan voittomaalin summerin soidessa. Tuomari Vladimir Subrt näytti maalia, joka sitten hylättiin ruotsalaisten protestoinnin jälkeen. Sijoitus putosi kakkosesta neloseksi samalla.

    Laitoin vapaan puolelle tämän koska maajoukkueosastoa ei oletettavasti lue kukaan.
     
  2. Sledge Hammer! Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK
    Lainaus:
    Sehän se oli ja muistaakseni Kari Takko pelasi kuin unelma. Seuraavan päivän Iltalehden lööpissä ei ollut muuta kuin kissan korkuisilla kirjaimilla "3-2!" ja kuva N-liiton maalivahdista jonka selän takana kiekko makasi ja vierallä hyppi ilosta Torkki (?). Mieleen on jäänyt tuosta ottelusta elävästi myös omiaan vaihtopenkillä ripittävä Tihonov.

    Mukavia muistoja!
     
  3. ifota Jäsen

    Lainaus:
    Tuon ottelun mäkin muistan. Jotenkin on jäänyt kuva, että druzhban (miten toikin nyt kirjoitetaan) nimissä turnauksessa jaettiin salomoneja muutenkin uskomattoman paljon.
    Turnauksen urkuri on klassikko, mies on oma lukunsa sinänsä. Toinen juttu on kuvauksen neuvostorealismi, kuvataan Timo Suden nenänpäästä tippuvaa hikipisaraa ultrazoomilla, kun Kanada pyörittää ylivoimaa. Ohjaaja teki välillä parhaansa, että pelin seuraaminen olisi mahdollisimman vaikeaa.
     
  4. Oloneuvos Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    TPS, ÄTPPOMK,Ottawat Senaattorit
    Kyllä nuo Izvestija turnaukset olivat monessakin mielessä merkittäviä. Ensinnäkin silloin joskus 70-luvun alussa ne merkitsivät joululoman alkamista ja vapautta koulutyöstä. Izvestija-turnaus oli kuin lähtölaukaus tuolle vapaudelle kesken pimeimmän talven.

    Toiseksi se oli tietysti jännittävää aikaa nuorelle pojalle, jonka suuri ihanne ja esikuva Urpo Ylönen pelasi Suomen maalissa. Kun Upin poika vielä sattui olemaan kanssani samalla luokalla ja me hyvät ystävät, oli siinä kaksin verroin syytä jännittää pelejä.

    Täytyy muistaa, että tuolloin 70-luvun alussa ei maajoukkue pelannut läheskään niin paljon, kuin nykyisin. Eivät tosin pelanneet seurajoukkueetkaan, mutta näillä televisiosta nähdyillä peleillä oli aivan oma viehätyksensä ja asemansa. Voisi sanoa, että ko. turnaus herättää henkiin rakkaita lapsuusmuistoja, joita en kuitenkaan tässä käy yksityiskohtaisesti kertomaan.
     
  5. Habby Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Les Canadiens de Montréal, John Ferguson Sr
    Lainaus:
    Kanadalaiset olivat vuosien saatossa (mm. 1972) pelotelleet Kompallaa sen verran, että ei mikään ihme, että pistettiin molempia äijiä jäähylle.

    Itse en ole nähnyt, mutta eikös Suomi voittanut neukut ensi kerran juuri Izvestijassa vuonna 1972?
     
  6. Mr Pilli Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tuomarit
    Oli kylmä joulun alusviikko vuonna 1980, joululoma oli alkanut, ja jouluun muutama päivä. Koulussa olin ihastunut rinnakkaisluokan tyttöön ja olimme sopineet että menemme yhdessä ostamaan joululahjoja kaupungille, jonne minulla oli käsittömät 2km matkaa käveltävänä.
    Tulipa vilastua lehdestä että Suomella oli Iztvestia-turnauksen iltapäiväpeli joka jopa televisioitiin suorana muistaakseni n.14.00 jolloin olisi pitänyt olla tuon ihastuksen kanssa juuri kaupungilla. Seuraavaksi vilasin ikkunasta lämpömittaria -20c ainakin.
    Joten rupesi 12v. poika miettimään elämänarvoja uudestaan. Lätkämatsi - tytön kanssa kauppaan - yhteensä 4km kävely reippaassa pakkasessa.
    Totta helvetissä jääkiekkoa pelaava poika jää katsomaan kotiin sitä peliä ja soittaa että on jäänyt pikkuveljen kiusaamisen takia "kotiarestiin".
    Eipä muuten tuon jälkeen ihastukselta tullut vastakaikua, mutta onneksi on löytynyt pikkaisen paremmin minua ja mielitekojani paremmin ymmärtävä ihastus..............
     
  7. keppimies Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Plankkiapina Kunnari, FC TPS ja aktiivinen HC TPS
    Oma muistoni on hieman tuoreempi:

    Vuoden 1994 turnauksessa pronssiottelu Ruotsia vastaan. Jatkoajalla Koivu tinttaa hirmukudin (hymiö) siniviivan pinnasta ja verkko pöllysi.
    Tuohon aikaan Koivu oli pikkupojan mielestä Jumala ja Jumalan otteitahan seurattiin pisamainen nenä kiinni ruudussa...
     
  8. heki Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Pelicans
    Kyllä tuota neuvostovenäjän turnausta on pienenä katsottu. Silti eräs mieleenpainuvimmista muistoista oli muutamia vuosia sitten, kun Suomen juokkueessa pelasi Pasi Huura. Kun Pasi otti sitten jäähyn, niin kuuluttaja hallissa julisti, että:

    "Pasi Huora, tuu minits for släshing"

    Ja kyllä nauratti!
     
  9. keppimies Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Plankkiapina Kunnari, FC TPS ja aktiivinen HC TPS
    Re: Re: Izvestija-turnaukset - kultaisia muistoja

    Lainaus:
    Vuosi oli 1971, ja tulos 2-4.
    J.Tamminen iski 2 häkkiä ja sai maaleillaan legendaarisen Konovalenkon siirtymään luukkuvahdiksi ja veräjän suulle asettui muuan V.Tretjak

    Oi niitä aikoja...
     
  10. Tilatiili Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HPK, Metaani CH
    Ylen tärppi

    Ennen ottelun alkua neljä tyyliteltyä joutsenhahmoa suuntasivat ruudun nurkista kohti keskustan YLE-tekstiä. Sitten kuva vaihtui Eurovision-tunnukseksi ja korviin kantautui riipaiseva fanfaari. Tällöin viimeistään oli syytä ponkaista olkkariin.

    Pitääkö paikkansa, että 80-luvun alussa laidan pamaukset ja luistimen kirskaisut olisivat kuuluneet jotenkin terävämmin kuin nykydigiaikana? Johtuiko tämä kenties yleisökadon aiheuttamasta kaikuefektistä?

    Viikonlopun hiihtovaelluksen jälkeen imimme keltaista Jaffaa Rengon ja Hämeenlinnan välissä toimineella ajat sitten kuolleella huoltoasemalla. Kotiin ei ollut kiire, vaikka vaatteet olivt läpimärät, koska koska tupakansavun takaa kajasti loppuottelu Tsekkoslovakia vastaan Neuvostoliitto.

    Jokunen vuosi sitten kävin istumassa tyhjässä Lusnikiki-hallissa ja kuvittelin Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakian jäälle. Ennen oli kaikki paremmin, vaikkei oikeasti ollutkaan.
     
  11. Roku Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Rauman Lukko
    Muistelu on mukavaa

    Ensimmäisen kerran muistan katselleeni Izvestijaa joulun alla 1977 jolloin Quebec Nordiques edusti Kanadaa tuossa turnauksessa. Vaikka jääkiekko jo silloin periaatteessa kiinnosti, niin millään ei noin kymmenvuotiaan nappulan kaaliin meinannut mahtuna se tosiasia, että Quebecin joukkueessa pelasi suomalainen Matti Hagman. Isäpappa sai selittää monen monituista kertaa sen turnauksen aikana, että Hagman pelaa siellä ammattilaisena. Ja minä kun en millään voinut käsittää että Hakki tekee maalin Suomen verkkoon pelissä, jossa tehtiin maaleja oikein pirusti. Peli taisi päättyä tasan, 6-6 tai 7-7. Muita muistikuvia sen vuotisesta Izvestijasta ei minulla ole, mutta kai ne muutkin matsit äijän kanssa vahtasin. Varmaan tuo Quebec jäi sen Hagmanin takia mieleen.

    Muita muistikuvia ovat vuoden 1980 turnauksen avauspeli Neuvostoliitto-Suomi, joka päättyi jotain 10-2 tai 10-0 neukuille. Seuraavassa pelissä tahti muuttui kun maaliin pistettiin Hannu Kamppuri, jonka huippupelin ansiosta Ruotsi kaatui 6-3. Sitten sai kyytiä Tsekkoslovakia 5-1, mutta avauspelin murskatappio tiesi sitä, että Suomi jäi pronssiotteluun Tsekkoslovakiaa huonomman maalineron takia. Pronssipelissä Ruotsi murskattiin 8-2, ja siitä riitti karkeloa pitkäksi aikaa, sen verran harvinaista herkkua Ruotsin voittaminen oli.

    Vuonna 1983 tai 1984 tapahtui pelissä Neuvostoliittoa vastaan jotain ennennäkemätöntä. Petteri Lehdon kovien taklausten ansiosta Neuvostoliiton Vladimir Krutov loukkasi itseään ja jätti pelin kesken. Tästä alkoi sitten ryssien halonhakkuu Petteriä kohtaan aina kun Lehto oli kaukalossa, ja se huipentui siihen kun joku neukku huitoi Lehdon naaman verille mailalla, samaan aikaan kun Lehto ja toinen neukku kävivät pientä painimatsia Suomen maalin edessä. Lehdon naamasta valui verta kuin Mannilalaisesta emakosta, kunnes Kari Takko tuli paikalle ja hoiteli tuon mailanheiluttelijan jään pintaan. En muista sitä millaisia tuomioita tuosta kahinasta jaettiin, mutta yleisesti Neuvostoliiton pelaajat ja valmentaja Tihonov tuomitsivat suomalaiset sikailijoiksi. Pelikin taisi päättyä jotain 11-3 kotijoukkueelle.

    Vuonna 1985 pelattiin tuo Suomi-Kanada-peli, joka päättyi "koulupoikajoukkueen" voittoon 4-5. Suomi pelasi täysin alta tason Kanadaa vastaan ja eikä voi tappiosta syyttää kuin itseään, sekä tietenkin hyvää kanadalaisvahtia John Kempiä. Tuomarityöskentely tosin muuttui kolmannessa erässä ratkaisevasti, ja Kanada pääsi rokottamaan ylivoimalla Suomea, mutta en muista että kahdessa ensimmäisessä erässä Kompalla olisi mitenkään Suomea tölväissyt, pikemmin päinvastoin ja tästä Kanadan valmentaja Dave King saikin aiheen huudella fuck-huutoja aina kun Kompalla oli kuuloetäisyydellä. Se huutelu kai sitten johti siihen että Kompalla muutti kolmannessa erässä linjaansa.

    Tämä Kompalla oli kuitenkin ennenkaikkea Neuvostoliiton suosikkituomari. Hän oli aina kaikissa mahdollisissa turnauksissa tuomaroimassa juuri Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakian pelit, ja tietenkin ryssiä suosien. Sen verran häntä oli kai vodkalla lääkitty ennen turnausta, että mies muisti maksaa velkansa viimeistään finaalissa.

    Vuonna 1986 tapahtui niinikään jotain omituista: Jari Torkki kaatoi kahdella maalillaan Neuvostoliiton. Sen verran taisi tuo voitto nousta kupoliin, että viimeiseksi jäätiin, mutta eipä voittanut Neuvostoliittokaan turnausta, vaan voiton vei Tsekkoslovakia. Ja kas kummaa, ensimmäisen kerran tuolloin kirjoitettiin suomalaislehdissä että Viktor Tihonovin valmennuksessa ja ennen kaikkea peluutuksessa on aukkoja!

    Muita muistoja turnauksesta ovat Simo Saarisen oma maali 1988 tai 1989, ja sitten vuonna 1990 se kun Esa Keskinen teki Ruotsin verkkoon voittomaalin viimeisellä sekunnilla. Ensin maali hyväksyttiin, ja sitten hylättiin. Tasapeli siitä tuli, mutta Ruotsin valmenataja oli lehdistön edessä niin laukeamaisillaan housuihinsa, että puhui koko ajan "Ruotsin voitosta". Suomi teki tuosta pelin loppusekaannuksesta protestin, mutta se ei mennyt läpi. Direktoraatti oli todennut joukkueenjohdolle että "kyllä te oikeassa olette, maali olisi pitänyt hyväksyä ja tuomarivirhekin tapahtui, mutta lopputulos ei muutu".

    Näin. Mukavia muistoja tuosta turnauksesta tosiaan on paljon, ja silloin ei näitä muita kissanristiäisturnauksia ollutkaan. Oli vain Izvestija sekä MM- tai olympiakisat.
     
  12. Alex Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara + Pelaajista Nimo
    Izvestija-turnaukset oli 90-luvun alussa hieno tapahtuma. Aina koulun jälkeen piti Suomen pelit nähdä, muistaakseni siihen kellonaikaan ne tuli.

    Mieleen on erityisesti jäänyt erittäin likainen jää ja hautajaismusiikkia soittanut urkuri. Legendaarista.
     
  13. werther Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK
    Ye Good Old Days (or not so good...)

    "Izvestija-turnaus on joulukuinen minikisa, jolla on oma ominaispainonsa. Kotiyleisön edessä pelaavan Neuvostoliiton pitää turnaus voittaa; muiden pitää pelata ainakin sen verran, että itseluottamus säilyy ja että muutama uusi tulokas pystytään testaamaan huipputasolla."
    (Jyrki Laelma)

    En tiedä kultaako aika muistot, mutta jotenkin nuo 70-luvun lopun Izvestijat ovat varmaan kiekkofaniuteni hienoimpia muistoja. Silloin sitä ei vielä täysin hahmottanut realiteetteja ja lapsenuskon turvin toivoi voittoja. Koulun jälkeen seurattiin esim. -77 kun Suomi pelasi tasan maailmanmestari Tshekkoslovakian kanssa ja kyllä tuntui Suomen jääkiekkoilu päässen huipulle. 1980 Mihailov ja Tsigankov jättivät jäähyväiset kotiyleisönsä edessä ja Suomi hävisi 10-0 tai 10-1(?) Ja pari päivää myöhemmin enoni kuoli tapaturmaisesti, mutta se ei kuulu tähän.

    Aikoinaan Izvestijan merkitys oli juuri pelaajien testaaminen TURNAUSTILANTEESSA. Näin ainakin Kallu Numminen aina vakuutteli. Jälkeenpäin ajatellen voi tosin sanoa, että MM-kisoihin Kallu valitsi sittenkin "Tapparalaiset saunakaverinsa".

    Mieleen on jäänyt myös turnauksen Pakkasukko-maskotti(vai mikä se oli?) ja kyrilliset kirjaimet kokoonpanoissa. CCCP olikin oikeasti SSSR. Allaoleva Hexi-sitaatti on käsittääkseni sekin Izvestija-turnauksen peruja ja kertoo mielestäni aika paljon suomalaisen jääkiekon tasosta silloin kauan sitten.
     
  14. Roku Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Rauman Lukko
    Mulle ainakin tuo turnaus oli valmistelua jouluun. Koulupoikana kun tuli kotiin ja aloitti Izvestijan seuraamisen, niin tiesi että jouluun ei enää kauan aikaa ollut.

    Semmoinen juttu vielä noilta vanhoilta ajoilta tuli mieleen, että enemmänhän ruudussa näytettiin katsomon tapahtumia, kuin kaukalon. Ja sama juttu jatkuu edelleen, vaikka turnauksen nimi onkin vaihtunut.

    Kun tuota lähetystä katsoi nytkin, niin tuli ihan semmoinen mielikuva, että onko siellä Päiviö Pyysalo ohjaajana, jumankauta? Vaikka samaan syssyyn on todettava että Pyysalo vaikuttaa tuon paikallisen ohjaajan rinnalla jopa ihan ammattimaiselta jääkiekkopelin ohjaajalta.
     
    Viimeksi muokattu: 18.12.2002 klo 22.34
  15. nihti Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HPK, Wild, Krylja
    Kultaisia muistoja liittyy Izvestija turnaukseen kyllä, da. Neljä kertaa olen seurannut kisat paikan päällä, kolmesti Lushnikissa ja kerran ZSKA:n hallilla. Kuten arvata saattaa, alkoholin nauttiminen kuului olennaisena osana näihin rientoihin. Suomi-Ruotsi peleissä ei paikalla ollut yleensä juuri muita kuin Suomalaisia projektirakentajia paikallisine tyttöystävineen ja ruotsalaisia lähetystövirkailijoita myös paikallisine tyttöystävineen. Leukailua oli runsaasti puolin ja toisin, ei niinkään pelillisiä vaan seuralaisiin liittyviä.

    Hallihan on legendaarinen, se sijaitsee olympiapuistossa Leninstadionin lähellä. Politbyroon aitio keskellä pääkatsomoa oli nähtävyys sinänsä. Helposti saattoi kuvitella Breshnevin istuvan keskipenkissä, tuijottaen keskiympyrään ja taputtavan kun neuvonantaja antaa merkin. Joskus aitiossa saattoi istua joku suomalainen mörököllikin - yhtälaisesti lasittuneesti tuijottaen ja hätistellen innokkaita järjestysmiehiä ruplanipun kanssa loitommalle. Siihen asti kunnes kaikkein virkaintoisimmat järjestysmiehet saapuivat pamppuineen ja mantteleineen paikalle ja rahastivat äijän jossain hallin ulkopuolella lopullisesti vangitsemisen uhalla. Oi noita aikoja. Vaneriset penkit eivät olleet kaikkein mukavimpia, oheispalvelut kuitenkin pelasivat. Kaikenlaisia peltilätkiä valuraudasta kissankultaan hakaneuloilla ja ilman oli saatavissa. Kalja myytiin konstailematta tölkeissä ja popcornia sai markalla ison pussillisen. Moskovan Dynamo aiheista materiaalia oli myös saatavissa, joukkue kun ainakin silloin piti hallia kotiareenanaan.

    Venäjä-peleihin oli joskus jopa nähtävä vaivaa lippujen saamiseksi. Virallisia reittejä lipusta joutui pulittamaan noin seitsemän suomalaista markkaa, mustassa pörssissä noin 25 markkaa. Aina liput kuitenkin saatiin.

    Ikimuistoisin kokemukseni liittyy kuitenkin Lushnikin saniteettitiloihin. Kun kaljaa kerran juotiin niin nesteet on myös pakko laskea. Erätauolla vessoissa olikin melkoinen tungos. Koska rännille en halunnut taskuvaraspelossa mennä piti jonottaa yksityislooshiin, joita olikin onneksi runsaasti. Kaikkiin oli kuitenkin melkoinen jono, paitsi reunimmaiseen. Ei kun jonottamaan. Kun vuoroni päästä kyseiseen eriöön koitti, yllätys oli melkoinen: kyseessä ei ollutkaan vessa vaan jonkinlainen tekninen tila jonka ovi oli murrettu. Lattiassa oli luukku joka oli avoimena ja alhaalla hämärässä kanaalissa kulki kaikenlaisia säkkyräisiä johtoja ja putkistoja. Koska olin aivan varma, että edellisetkin kävijät olivat sepaluksensa avanneet, otin elämäni toistaiseksi suurimman riskin ja tyhjensin rakkoni kanavaan. Sähikäisiä eikä salamoita näkynyt, mutta monesti olen jälkeenpäin kännistä tekoani kavahtanut.

    Hallilta palailtiin sitten keskustan baareihin, useimmiten uuden Arbatin sporttibaariin jossa ilta jatkui huurteisissa merkeissä. Kerran hallilta tultiin keskustaan miliisikyydilläkin, vilkkuja eivät suostuneet laittamaan päälle vaikka olisimme olleet valmiit tuplaamaan matkasta sovitun taksan, joka oli 20 dollaria. Mielellään tuonkin matkan lisäsi muistojen kirjaan, maksettu summa tuntuu jälkeenpäin pieneltä jääneeseen muistoon nähden, erityisesti kun säästyttiin pitkältä kävelymatkalta Sportivnayan metrolle joulukuisessa pakkassäässä.

    edit: kirjoitin ruotsalaiset vahingossa isolla - velvollisuuteni oli korjata asia välittömästi
     
    Viimeksi muokattu: 18.12.2002 klo 21.54
  16. finnjewel Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Porin Ässät, KooKoo
    Varhaisimmat Izvestija-muistot ovat mustavalkoisia tuokiokuvia:

    Pertti Koivulahti pääsee vastustajan vaihtovirheen takia niin yksin läpi Neuvostoliitto-ottelussa - taisi olla se legendaarinen voittomatsi vm. -71 - että en vieläkään muista sille vertaa, lähin punapaita oli varmaan 20 metrin päässä kun itsekin yksinäisyyttään hämmästynyt Koivulahti vähän tuurillakin ujutti kiekon Tretjakin taakse.

    Toisessa tuokiokuvassa Juhani Tamminen pyssyttää keskiviivalta komean lämärin yläkulmaan: tästä onnistumisesta jäi Tamille fiksaatio yrittää samanlaista kutia sen jälkeen lähes joka ottelussa.

    Kolmas muutaman sekunnin muistiväläys on alle kaksikymppisen Raipe Helmisen Izvestija-debyytissään tekemä maali: sillä rikottiin Suomen kuparinen N-liittoa vastaan muutama sekunti ennen ottelun loppua; takkiin tuli kai 1-8.

    Myöhemmin tuli sitten seurattua Izvestijaa useamman kerran ihan paikan päällä kun tuli Moskovassa vietettyä useampikin vuosi. Vielä 80-luvulla, jos halusi päästä TV:n välityksellä heiluttamaan sukulaisille ja tutuille, riitti kun vei ennen matsia tai erätauolla votkapullon TV-kuvaajalle tai mieluummin toisellekin ja osoitti mistä päin katsomoa pelitaukojen aikana pitäisi kuvata. Ja niinpä viinan taikavoimalla kamera osui kuin osuikin oikeaan..

    Kerran muuan tuttava pyysi apua lippujen hankkimisessa erääseen Suomen otteluun, hänen opastettavanaan kun oli ryhmä ihan Suomen jääkiekkoliiton nokkamiehiä, mm. silloinen puheenjohtaja. Sattuipa ylimääräisiä lippuja minulla olemaan juuri sopiva määrä, ja annoin ne mielihyvin pois kuleksimasta. Pari päivää myöhemmin tuttava kiitteli lipuista ja kertoi, että heidän mennessään katsomoon oli heidän paikoillaan istunut ryhmä pikimustia afrikkalaisia opiskelijoita. No, suomalaiset jääkiekkomiehet olivat heilutelleet pääsylippujaan ja pyytäneet mustia miehiä siirtymään muualle. Sen nämä kuuliaisesti tekivätkin, koska tyhjää tilaa hallissa oli vaikka kuinka. Ottelun jälkeen tämä Jääkiekkoliiton ryhmää opastanut kaverini oli huomannut, että hänelle antamani liput olivat väärään otteluun ja väärälle päivälle. Sisään niillä onneksi kuitenkin pääsi... Afriikan pojat taisivat olla ihan asiaankuuluvilla penkeillä.

    Niin, ja Juha Huikarin nimihän kuulutettiin Moskovassa aina tahallaan väärin "Hukari", koska "hui" merkitsee venäjän kielellä miehen sukupuolielintä.

    "Udaljón na dvie minútyi igrók nómer pjatj sbórnai kamándai Finljándii Juu-haa Hu-ka-ri za igrói s vysakó pódnjatai kljúshkai"
     
  17. mjr Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomen maajoukkueet
    On se outoa, miten nopeasti maailma on muuttunut vajaassa parissakymmenessä vuodessa - vielä 80-luvun loppupuolelle asti maassa oli vain kaksi tv-kanavaa, YLEN uutiset tulivat yhtäaikaa kummaltakin. Televisioitu jääkiekkomaaottelu oli aina suuri tapaus. Izvestija-turnaus oli syyskauden harvinaista herkkua, jotain SM-liigaa televisioitiin hyvin satunnaisesti. Noin mutu-tuntumalla ylipäänsä tarjolla oleva informaatiomäärä oli murto-osa nykyisestä. Vaikuttaa oikeastaan aika viattomalta ja suljetulta silloinen suomalainen yhteiskunta: loppuvuoden -89 Itä-Euroopan äkillisten murrosten takia arvosteltiin YLEn uutistoimitusta, kun joulunpyhinä ei ollut yhtään lähetystä. Informaation tarjonta on lisääntynyt kaikilla alueilla räjähdysmäisesti, eikä tosiaan vähiten jääkiekossa - ainakin omalla kohdallani on merkitys vastaavasti vähentynyt...
     
  18. teemu73 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ässät
    Ketju ylös, koska juuri tämä päivämäärä oli usein turnauksen avauspäivä!

    Täällä onkin melkein kaikki oleellinen jo viime vuonna mainittu. Omista muistikuvistani voisin mainita vielä ainakin vuoden 1984 tapahtumia: Tsekki-peliä (6-4 -voitto) katselin samalla kun vedin radion rinnakkaisohjelmasta nauhalle Dingon ja Eppu Normaalin live-keikkoja. Ruotsi-peli (taisi tulla häviö) meni osittain ohi, koska koulun joulujuhlat oli järjestetty samaan aikaan. Käytiin poikien kanssa kuuntelemassa sitä matsia aina välillä radiosta kun "reitti oli selvä".

    Otteluohjelma oli muuten samanlainen useamman vuoden ajan, ja se oli jopa kohtalaisen hyvin tehty ainakin venäläisen mittapuun mukaan. Turnaus alkoi Tsekkien ja Ruotsin kohtaamisella ja Suomi pelasi vasta toisena päivänä, isäntämaata vastaan. Turnaus päättyi aina Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakin kohtaamiseen. Näin siis ainakin silloin kun 5 maata oli mukana. Erillistä loppu- ja pronssiottelua ei pelattu (silloin pelattiin kun 4 maata oli mukana). Suomen tv lähetti tuon turnauksen päätöspelin Suomen pelien lisäksi, ja yleensä tietysti kaikki jälkilähetyksinä. Radiosta taisi kuitenkin olla mahdollisuus kuunnella kaikki pelit.

    Olisi myös mukava tietää, miten tuohon aikaan näitä turnauksia vedettiin läpi, eli keskittyikö esim Suomen joukkue pelkästään jääkiekkoiluun vai tuliko myös Moskovan yöelämä tutuksi.
     
  19. Gagne Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Rai. Rai rai rai rai. Ra-ra-ra-ra-ra-ra-rairai.
    Sinä päivänä todellisuus iski A. Ruotaseen

    Olimme teinipoikina ns. limudiskossa (Mitäs tossa kokispullossa on? Lllhimua. Jaha, jatkakaa.) nykyisen Hämeenlinnan oikeustalon paikalla sijainneessa ravintolassa. Siellä oli eräässä kabinetissa telkkari. Kabinetissa ei järjestysmies usein vieraillut, joten se oli hyvä diskoilupaikka.

    Siitä teeveestä todistelimme sitten Suomen ja Njeuvostoliiton välistä kamppailua. Suomi pelasi iivanaa vastaan kuten siihen aikaan tapana oli. Peli oli siis jotain 4-0.

    Suomi sai YV:n. Igorit purkivat sen, ja A. Ruotanen viiletti oman maalin taakse hakemaan kiekkoa. Artsi sai kiekon, ja huomasi punanutun tulevan syvälle karvaamaan. "Joku nuori kolli taas höntyilee" arveli Artsi, ja päätti kokeilla maalinrautakikkaa. Pahaksi onneksi punamiehellä oli selässään 10 ja nimenä Bype. Pavel nappasi kiekon ja pisti vanhanaikaisen.

    Hauskaa tilanteessa oli se, että silloin kaukalon äänet kuuluivat kotiin asti. Kun Pavel vei kiekon, ehti Arto kajauttaa "Sakke!" ja heti perään "Sori." Lindfors oli ollut nimittäin täysin tietämätön Ruotasen maagisista otteista maalin takana ja nojaillut ylärimaan (mikä sinänsä on kanssa ihme. Olikohan sillä jakkara?).

    Koko diskoillan sitten kajauttelimme epäsopivissa paikoissa "Sakke! Sori!". Ja se oli kivaa.
     
  20. stiflat Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    New York Rangers, HIFK
    Mieleenpainuvin muisto on jäänyt kun kyseisessä turnauksessa
    ränniin vedetyt kiekot vierivät aina laidan ja pleksin ilmeisen
    suuren ulkoneman vuoksi pitkälle, joskus jopa toiselta puolelta
    siniviivalta yli.

    Myös likainen jää on muistoissa.

    Voi niitä muistoja kyllä tämän turnauksen osalta.
    90-luvulta vasta muistan, mutta silti.
    Milloinkas tämä pidettiin viimeisen kerran tämän nimisenä?

    Tilatiili: ...Sitten kuva vaihtui Eurovision-tunnukseksi ja korviin
    kantautui riipaiseva fanfaari....

    Myös tuo on legendaarisiin muistoihin jäänyt.
     
  21. manager78 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    FPS, Suomen maajoukkueet
    Muistan ku koulusta piti joskus lintsata turnauksen tähden, kun iltapäiväpeli alko telkusta suorana klo 13 tai 14 ja koulua olis ollu puol neljään asti.

    Mieleenpainuvin hetki on tietysti vuodelta 86 kun N-liitto kaatui. Olin sillon ala-asteen toisella ja seuraava koulupäivä menikin ottelusta puhuttaessa. Varsinkin kun luokallamme oli venäläislähtöinen poika, joka puolusti Neuvostoliittoa.

    Mul on vieläkin jossain laatikossa vhs-nauhoilla jotain maalipätkiä turnauksesta.

    Yksi juttu mikä on myös jäänyt mieleen on n. vuodelta 90 kanada matsi, jossa Suomi teki voittomaalin n. 15 sek. ennen loppua. Muistan myös sen, että tätä ottelua ei pelattu luznikissa vaan jossain sellaisessa rupuhallissa missä oli katsomokin vain toisella puolella.

    Näin forssalaisena mieleeni on myös jäänyt jostain 80-luvun ruotsi ottelusta forssalaislähtöisen Timo Kulosen hirmuinen siniviiva lämäri ylämummoon!! Oli luznikin maaliverkot koetuksella.

    myös vuoden 93 tai 94 viimeisen sekunnin tasoitus tshekkiä vastaan mertarannan hehkutuksilla on jäänyt mieleen. Curre oli sillon jo valmentajana.

    Myös venäläisten tv-toteutus muistuu mieliin. Välillä kameramiesten päätavoite näyttää olevan toisten kameramiesten kuvaaminen, että varmasti kaikki kuvaajat pääsevät kuviin. Ja ainakin yhdessä turnauksessa vielä 90-luvullakin puuttuivat hidastukset kokonaan!!! Taisi olla vuosi 93 ja muistaakseni turnausta ei pelattu sillon moskovassa. (en ole aivan varma)
     
    Viimeksi muokattu: 17.12.2003 klo 10.42
  22. MC61 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    rystylätty
    Re: Re: Izvestija-turnaukset - kultaisia muistoja

    Lainaus:
    Quouttasin hieman kaukaa, mutta ylläoleva on jäänyt minunkin mieleeni. Liekö sitten Izvestijan ohjaaja ollut muinaisten neuvostoelokuvien ja niiden ohjaajan Lev Kulesovin fani, or what?! Kuvarinnastusta, kuvarinnastusta! Muistan tätä tapahtuneen aina viimeisimpiin Baltika-turnauksiin saakka.

    Toinen mieleenpainunut asia vanhoista Izvestijoista on se jää. Minä kun naureskelin pienenä - varmaankin isäni älyttämänä - että jää olisi tehty suoraan viemärivedestä ulosteineen ja papereineen...

    Ja kukapa ei muistaisi Izvestija-lumiukkoa.

    Edit: Vielä 90-luvullahan pelattiin jossakin hallissa, jossa ei ollut lainkaan pleksejä. Verkot vain... Olikohan pleksinpalat jääneet Raatteen tielle?
     
    Viimeksi muokattu: 17.12.2003 klo 12.27
  23. Mr.Fox Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    TPS respektit: HIFK ja Ässät
    Lainaus:
    Ketju ylös, koska tänään alkaa Rosno Cup... ei kun Moscow International Tournament... ei kun Baltika-turnaus... ei kun vittu Channel One Cup. Niin paljon tunteita tämä nykyinen turnaus herättää, että enpä oikeastaan tämän illan Venäjä-Suomi -matsista tiennytkään.

    Kyllä se pikkupoikana se joulunaika alkoi tästä legendaarisesta Izvestija-turnauksesta. Joulupäivänä/tapaninpäivänä sitten isovanhempieni luona pelattiin kahden setäni kanssa turnaus uusiksi oikein kunnon 60-luvulta peräisin olevalla pöytäjääkiekkopelillä. Lainaus:
    Simo Saarisen oma maali on YouTuben ainoa pätkä, jonka pikaisesti hakemalla löysin koko Izvestija-turnauksesta. Onko mulla väärät hakusanat vai pitääkö vain uskoa, että legendasta ei muita pätkiä ole? Lainaus:
    Siinähän tämä tuli tiivistettynä. Päällimmäisiin muistoihin tosiaan liittyy tässäkin ketjussa monesti esille tullut asia: jään uskomaton likaisuus.
     
  24. .jarska Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Pata
    Lainaan poikkeuksellisesti vanhaa viestiä mutta pakko tuoda tähän vähän lisää.

    Lainaus:
    Juhani "Tami" Tamminen muisteli tätä legendaarista peliä tämän vuoden syksyllä, koko juttu: (24.10.2008 Jatkoajan Sport-KooKoo ennakko).

    Lainaus:
    Näin on. Hyvä Tammine!
     
  25. Le Banner Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Helsingin IFK täältä ikuisuuteen! 106-105
    Lainaus:
    Selostus on kyllä niin järkyttävää, että pahoinvointi on tosiasia. Kuka helvetti tämä sönköttäjä on? Älä mee shiiiiinne + läheltä ylös ja Linkun pärskimiset ovat laatukamaa tämän paskan rinnalla.

    Muistoista sen verran, että 70-80 luvulla hallin henkilökunnan siniset toppatakit olivat ainakin samat jokaikinen turnaus. Taisi olla punainen raita rinnuksella ja jää väriltään aika lähellä mustaa.