No, totta puhuen Israel ei ole koskaan halunnut tai uskaltanut todella ottaa niitä "reippaita ensimmäisiä askelia". Rabinin kausi oli tietty poikkeus, erittäin lupaava poikkeus, mutta sen jälkeen retoriikka ja sitoumukset ovat osoittautuneet sangen näennäisiksi, kun katsoo esim. siirtokunta-politiikkaa. Israelissa hyvin vaikutusvaltaisissa asemissa ovat vahvat voimat, jotka eivät todellisuudessa yksinkertaisesti halua itsenäistä Palestiinaa tai aitoa vetäytymistä Länsirannalta. Tietysti palestiinalaisten äärimmäisyysainekset tulevat aina yrittämään rauhanprosessin suistamista radaltaan, mutta juuri sen mittaamattomasti vahvemman osapuolen pitäisi kylmästi uskaltaa kestää nämä yritykset. Oli aika kun Hamas ei ollut niin suosittu palestiinalaisten piirissä kun se nyt on. Eivät Israelin oikeistovoimat vuodata kyyneleitä sen takia, että PLO jatkuvasti menettää asemiaan Hamasille - se on heille voitto, ja heidän voittonsa puolestaan on hyödyksi Hamasille.
Minä olen ensisijaisesti Israelin ystävä, jopa nyky-Israelin, joka on paljon muuttunut huonompaan suuntaan Rabinin murhan jälkeen. Se on kuitenkin liberaalidemokraattinen valtio - mutta mikään demokratia ei voi säilyä elinvoimaisena tuollaisessa myrkyllisessä ilmapiirissä, missä kansan luontaisia refleksejä käytetään jatkuvasti jyrkän linjan vahvistamisen hyväksi. Hinta on absurdin korkea, jos ajattelee niitä visioita, joiden kontekstissa ja voimasta Israel alunperin perustettiin. Sitä ei perustettu miksikään Lähi-Idän Preussiksi, ja sille on pitkällä tähtäimellä erittäin vaarallista muuttua sellaiseksi.