Isi, mitä oli grunge?

  • 89 971
  • 543

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo

Nevermindin kansi menee todennäköisesti uusiksi tuon lakijutun myötä nyt. Tai ainakin Grohlilla on ideoita jos pitää muutos tehdä.
On kyllä koomista. Se nakki on ollut Nevermindin kannessa 30 vuotta. Luuleeko joku, että ne alkuperäiset kannet ja kuvat niistä häviävät jonnekin?

Jos kantta on pakko muuttaa, niin leikataan sitten nakki Photoshopilla pois tai rajataan kuvaa uudelleen. Spencer Eldenin voisi pitää kannessa ihan vittuillakseen, kun on lähtenyt asiasta painimaan.
 

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Myös Jerry Cantrell julkaisi toisen singlelohkaisun tulevalta soololevyltä, nimeltään Brighten.


Siinä on kolmas, Siren Song. Brightenilla kuullaan Cantrellin itsensä lisäksi nimekkäitä vierailijoita kuten Greg Puciato (Dillinger Escape Plan, Killer Be Killed), Duff McKagan (Guns N’ Roses), Gil Sharone (Stolen Babies, Dillinger Escape Plan), Lola Bates ja Matias Ambrogi-Torres.



 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: NIN

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Mietin juuri tuota klassisen Pumpkinsin soittoa. Jumalauta se on kovaa. Se voi alkaa pienestä jamittelusta ja edetä psykedeelisiin syövereihin tai ties minne. Mutta aina volyymit täysillä. Vaikka onhan tämä ehkä vähän sellaista brittiläistä shoegazea. Nuo levyiltä pois jääneet raidat kertovat juuri siitä. Ja aina on tupla- tai triplakitarat. Billy ja James, mistä vitusta ne löytää ne. Pitää antaa myös tunnustusta D´Arcylle, saatanan hyvä basisti juuri tuossa tilanteessa. Kuten myös Jimmy, antaa tulitukea todella tyylikkäästi kun Billy ja James luukuttavat.

Musiikki on joskus niin järjettömän hieno asia. Etenkin Smashing Pumpkins ja sen kitarat. Mutta onpa mulla Pumpkins-taulu seinällä.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Olen varmaan tämän tänne tai ainakin jonnekin postannut, mutta kyllä Greg Dulli on tehnyt hienoa grungea vaikka millä nimellä. Jumankauta tämä on kova.





Greg Dulli on grungen piilotettu jumala. On muuten grungen kiimaisinta tavaraa.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Viimeksi muokattu:

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
No höh... rauhaisat levot Markille.

Onko enää suurista muita jäljellä kuin EV?
 

Schadowan

Jäsen
Billboard 200 albumilistalla:
13. Nirvana - Nevermind

Billboard hot 100 listalla:
46. Nirvana - Something in the way

Spotify kuunnelluimmat top50 levyt (viikkolista):
20. Nirvana - Nevermind

Spotify kuunnelluimmat top50 laulut (viikkolista):
19. Nirvana - Something in the way

Kiitos uuden Batman-elokuvan.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Nyt on kaikille grunge-faneille melkoista herkkua tiedossa. Nirvanan, Pearl Jamin ja Soundgardenin jäsenistä koostuva 3rd Secret on julkaissut ensimmäiset maistiaiset tuotannostaan. 3rd Secretissä musisoivat Krist Novoselic, Matt Cameron ja Kim Thayil, joten jo kokoonpanon perusteella voi odottaa melkoisen kovaa tykitystä. Edellämainitun kolmikon lisäksi yhtyeeseen kuuluvat myös Bubba Dupree, Jillian Raye ja Jennifer Johnson.

Bändi julkaisi debyyttilevynsä eilen, ja musiikki on juurikin sitä mitä voinee odottaakin kun mukana on grungen tekijämiehiä.


 

Fordél

Jäsen
Nyt on kaikille grunge-faneille melkoista herkkua tiedossa. Nirvanan, Pearl Jamin ja Soundgardenin jäsenistä koostuva 3rd Secret on julkaissut ensimmäiset maistiaiset tuotannostaan. 3rd Secretissä musisoivat Krist Novoselic, Matt Cameron ja Kim Thayil, joten jo kokoonpanon perusteella voi odottaa melkoisen kovaa tykitystä. Edellämainitun kolmikon lisäksi yhtyeeseen kuuluvat myös Bubba Dupree, Jillian Raye ja Jennifer Johnson.

Bändi julkaisi debyyttilevynsä eilen, ja musiikki on juurikin sitä mitä voinee odottaakin kun mukana on grungen tekijämiehiä.



Ainakin tässä biisissä grungeikonien tykitys jäi pahasti piippuun. Kuolin biisiä kuunnellessa tylsyyteen, kaksi kertaa. Soundit kunnossa ja taattua grungea, mutta biisi oli kyllä ensikuulemalta mitäänsanomattomuuden huipentuma.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Matt Cameronilla todettiin positiivinen koronavirustestitulos, joten Pearl Jam on nyt muutamalla keikalla kierrättänyt eri rumpaleita hänen tilallaan. Muun muassa kiertuekitaristi Josh Klinghoffer on nähty rumpujen takana. Ja onpa sinne myös faneja otettu rummuttelemaan.

Eilisellä Fresnon keikalla koettiin kuitenkin jotain erityistä. Rumpujen taakse nimittäin asteli bändin alkuperäinen kannuttaja Dave Krusen. Alkuperäinen Pearl Jam on viimeksi soittanut keikan yhdessä toukokuussa 1991, joten tämä todellakin oli erityinen ilta faneille. Krusen toki nähtiin vierailemassa bändin kanssa Rock And Roll Hall Of Fame-gaalassa vuonna 2017, mutta keikkaa hän ei ole Pearl Jamissa vetänyt 31 vuoteen. Krusen soitti bändin kanssa 10 biisiä, joista kahdeksan oli Teniltä.






 
Viimeksi muokattu:

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Matt Cameronilla todettiin positiivinen koronavirustestitulos, joten Pearl Jam on nyt muutamalla keikalla kierrättänyt eri rumpaleita hänen tilallaan.
Tämähän ei jäänyt tähän vaan bändin basisti Jeff Ament nappasi myös tartunnan ja tällä kertaa yhtye ei enää etsinyt korvaajaa vaan kaksi keikkaa peruttiin kokonaan.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kuuntelin juuri hetken tauon jälkeen tuota Mother Love Bonen ainoaa levyä, ja taas tuli mieleen, mihin skene olisi mennyt, jos Andy Wood ei olisi kuollut ja Mother Love Bone olisi tuosta jatkanut. Sehän olisi varmasti breikannut, siitä olisi tullut iso bändi. Tuo Mother Love Bonen vähäiseksi jäänyt tuotanto on ihan timanttia.

Mietin juuri, olisiko grungea ilmiönä edes syntynyt, ainakaan samassa mittakaavassa. Mother Love Bonehan ei mielestäni ole grungea, vaan se vertautuu hyvin siihen vuosikymmenen vaihteen pieneen mutta selvään skeneen, esimerkiksi Use Your Illusionin aikaisiin Gunnareihin ja Ugly Kid Joeen. Oltiin selvästi siirtymässä glamrockista eteenpäin, mutta vielä ei tiedetty, mihin. Tuokin oli skene, vaikka se oli lyhyt, eikä sillä ole nimeä. Mother Love Bonessa oli myös aika iso ripaus Queenia ja Andy Woodissa Freddie Mercuryä. Tämähän on todella kaukana grungesta. Mutta ei yllätä, kyllähän tuon ajan Gunnareissakin kuului Axlin Elton John-fanitus.

Oma veikkaukseni on se, että tuo skene olisi kasvanut suuremmaksi Mother Love Bonen myötä. Grunge olisi kyllä tullut, mutta se olisi ollut ainakin jokusen vuoden tämän skenen varjossa. Eikä se olisi ehkä kasvanut koskaan niin suureksi kuin se kasvoi. Joku Nirvana tuli ihan tyhjään tilaan, kun Mother Love Bone lopetti, se sattui vain olemaan onnekkaasti paikalla. Seattlessa oli tuohon aikaan todella vilkasta bändirintamalla, joten helppo oli veikata, että joku niistä bändeistä breikkaa. Ja sehän olisi ollut Mother Love Bone, jos asiat olisivat menneet toisin.

Silti lyhyessäkin ajassa Andy Wood ja Mother Love Bone ehtivät jättää jälkipolville aika perskeleen hyvää musiikkia.





















Jos joku muuten keksii tuolle skenelle pätevän nimityksen, niin tarjoan kaljan. Olisin niin halunnut nähdä tuon skenen kasvavan.
 

lemponen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Kuuntelin juuri hetken tauon jälkeen tuota Mother Love Bonen ainoaa levyä, ja taas tuli mieleen, mihin skene olisi mennyt, jos Andy Wood ei olisi kuollut ja Mother Love Bone olisi tuosta jatkanut.
Ei tuu kauppoja. Pearl Jam olisi jäänyt syntymättä. Hei, Pearl Jam olisi JÄÄNYT SYNTYMÄTTÄ! Emme välttämättä olisi kuulleet Eddie Wedderistä... Mun mielestä yksi kovimmista rocklaulajista reiluun 30 vuoteen!
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Ei tuu kauppoja. Pearl Jam olisi jäänyt syntymättä. Hei, Pearl Jam olisi JÄÄNYT SYNTYMÄTTÄ! Emme välttämättä olisi kuulleet Eddie Wedderistä... Mun mielestä yksi kovimmista rocklaulajista reiluun 30 vuoteen!
Kyllä Vedderistä olisi kuultu muutenkin. Jos ei Pearl Jamia olisi syntynyt, olisi tullut joku muu bändi, jossa Vedder olisi laulanut. Ei se nyt siitä ollut kiinni, että Gossard ja Ament menivät sitten Pearl Jamiin. Toki Pearl Jam olisi jäänyt varmaan syntymättä, mutta Vedderin ympärille olisi syntynyt varmaan aika samanlainen bändi.
 

korkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen urheilu (ja yks raumalainenkin joukkue)
Eiköhän Nirvana, AiC ja Soundgarden olis joka tapauksessa lyöneet läpi. Pearl Jam olisi jäänyt syntymättä, mutta varmasti sekä Vedder että McCready olisivat jotain muuta kehittäneet.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kuuntelin juuri hetken tauon jälkeen tuota Mother Love Bonen ainoaa levyä, ja taas tuli mieleen, mihin skene olisi mennyt, jos Andy Wood ei olisi kuollut ja Mother Love Bone olisi tuosta jatkanut. Sehän olisi varmasti breikannut, siitä olisi tullut iso bändi. Tuo Mother Love Bonen vähäiseksi jäänyt tuotanto on ihan timanttia.

Mietin juuri, olisiko grungea ilmiönä edes syntynyt, ainakaan samassa mittakaavassa. Mother Love Bonehan ei mielestäni ole grungea
Grunge ei ole mikään tyyli, vaan nimitys Seattlen skenelle, jonka bändit olivat tyyliltään erilaisia.

Jos Wood ei olisi kuollut, olisi Mother Love Bone todennäköisesti breikannut, sillä Stone Gossard tai Jeff Ament olisivat biisinikkareina joka tapauksessa tehneet sen hitin (vrt. PJ:n Alive ja Jeremy), joka olisi bändin nostanut maailman maineeseen (jollei siis Wood itse olisi hittiä kirjoittanut). Lisäksi Nirvanan breikkaamisen myötä Mother Love Bone olisi saanut vetoapua muiden Seattlen skenen bändien ohessa. Tyyliltään Mother Love Bone olisi varmasti ajan myötä muuttunut (vrt. Pearl Jam, joka 5 vuodessa No Codeen mennessä oli ihan eri bändi).
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Grunge ei ole mikään tyyli, vaan nimitys Seattlen skenelle, jonka bändit olivat tyyliltään erilaisia.

Jos Wood ei olisi kuollut, olisi Mother Love Bone todennäköisesti breikannut, sillä Stone Gossard tai Jeff Ament olisivat biisinikkareina joka tapauksessa tehneet sen hitin (vrt. PJ:n Alive ja Jeremy), joka olisi bändin nostanut maailman maineeseen (jollei siis Wood itse olisi hittiä kirjoittanut). Lisäksi Nirvanan breikkaamisen myötä Mother Love Bone olisi saanut vetoapua muiden Seattlen skenen bändien ohessa. Tyyliltään Mother Love Bone olisi varmasti ajan myötä muuttunut (vrt. Pearl Jam, joka 5 vuodessa No Codeen mennessä oli ihan eri bändi).
Kappas, tästä grunge-termistä ei olekaan vähään aikaan keskusteltu.

Tuon grunge-nimikkeen alle tungettiin kuitenkin silloin ysärin alkupuolella muitakin saman ajan bändejä, jotka eivät olleet maantieteellisesti läheltäkään Seattlea, esimerkiksi Smashing Pumpkins (Chicago), Stone Temple Pilots (San Diego), Veruca Salt (Chicago) ja L7 (Los Angeles). Puhumattakaan niistä kymmenistä toisen aallon bändeistä ympäri maata, jotka yrittivät kuulostaa samalta. Näitähän alettiin myöhemmin sanoa kevytgrungeksi tai feikkigrungeksi. Eli kyllä sillä tarkoitettiin silloin myös musiikillista tyyliä. En edes erityisemmin puolusta tuota käyttötapaa, koska se enempiä ajattelematta niputti yhteen hyvinkin erilaisia bändejä, mutta totean vain, että tuollakin tavalla grunge aikoinaan käsitettiin. Se on ihan historiallinen tosiasia.

Mother Love Bonesta ei muuten olisi varmasti tullut koskaan Pearl Jamin kaltaista bändiä, niin vahva Andy Woodin vaikutus siinä oli. Ja hänhän oli hyvin epägrungemainen tyyppi, sellainen värikäs ja räiskyvä, jalat tukevasti ilmassa. Enemmän hänessä oli 80-luvun glamrokkaria, ja se kuului vahvasti myös musiikissa. Toki Mother Love Bone olisi voinut ajan saatossa muuttua, mutta epäilen, että polku olisi ollut aika kaukana siltä polulta, mitä Pearl Jam on tallannut.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kappas, tästä grunge-termistä ei olekaan vähään aikaan keskusteltu.

Tuon grunge-nimikkeen alle tungettiin kuitenkin silloin ysärin alkupuolella muitakin saman ajan bändejä, jotka eivät olleet maantieteellisesti läheltäkään Seattlea, esimerkiksi Smashing Pumpkins (Chicago), Stone Temple Pilots (San Diego), Veruca Salt (Chicago) ja L7 (Los Angeles). Puhumattakaan niistä kymmenistä toisen aallon bändeistä ympäri maata, jotka yrittivät kuulostaa samalta. Näitähän alettiin myöhemmin sanoa kevytgrungeksi tai feikkigrungeksi.
Alunperin grunge lanseerattiin kuvaamaan nimenomaan Seattlen skenen bändejä, kun Pearl Jam ja erityisesti Nirvana breikkasi ja musiikkimedia havahtui, että molemmat bändit tulevat Seattlen seudulta. Ja kuten sanottua bändien menestys antoi vetoapua myös Soundgardenille, joka oli juuri julkaissut Badmotofingerin. AIC:n Dirt menestyi seuraavana vuonna samassa imussa. Vuonna 1992 "grunge" oli jo iso ilmiö ja kaikki bändit, jotka vähänkään kuulostivat Nirvanalta tai Pearl Jamilta niputettiin saman käsitteen alle mm. STP, koska Core oli saundimaailmaltaan lähellä PJ:n Teniä ja Weiland kuulosti hetkittäin Vedderiltä. Myöhemmin mm. Bush, Creed, Live ja moni muu bändi sai grunge-leiman, koska muistutti jotain Seattlen skenen isoista nimistä - jotka keskenään olivat tyylillisesti hyvin erilaisia.

Ja jottei unohtuisi, mistä kaikki sai alkunsa:


 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Alice In Chainsin keikasta Detroitin Tiger Stadiumilla 28.6.1996 on löytynyt ennennäkemätöntä videomateriaalia parin biisin verran. AIC lämppäsi tuolloin Kissiä joka oli tehnyt paluun alkuperäiskokoonpanossaan. Videolle on taltioitu kaksi biisiä, Again ja God Am joka tuolla keikalla soitettiin ensimmäistä kertaa livenä. Tämä oli myös yksi Layne Staleyn viimeisistä keikoista.



 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Nirvana palkitaan elämäntyö-Grammylla tulevassa Grammy-gaalassa. Seattle on muutenkin hyvin edustettuna, sillä palkinnon saajien joukossa ovat myös Heartin keulahahmot Ann ja Nancy Wilson.

 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös