Isi, mitä oli grunge?

[Salt]

Niin no, Alice In Chains ei periaatteessa edes ollut grungea ja Soundgarden oli siinä ja siinä. Pearl Jam jopa lähempänä classic rockia. Sen sijaan Nirvana (ehkä se kaupallisin näistä) on suorin esimerkki "grungesta."

Grunge is Seattle, but not all Seattle is grunge... tai jotain

Monet grungen ystävät ainakin mieltävät nämä mainitsemani yhtyeet jonkinlaisena grungena tulivat ne Seattlesta tai eivät. Itselle se on yksi ja sama mikä niiden genre on tarkalleen ottaen. Seattle räjäytti pankin Nirvanan myötä jolloin kaikkea sieltä tulevaa monet ihan valtavirraksi asti alkoivat kuuntelemaan.

Itselle nämä bändit edustivat vaihtoehtopopin/rockin kuolemista (ainakin jollain tapaa), jolloin monet uudet nimet grungen ulkopuolelta jäivät näiden jalkoihin ja niiden videolevitys 90-luvun aikana jäi vähitellen olemattomaksi jopa erikoisohjelmissa.

 

[clayman]

Kyllähän Metallican Loadissa, ja esim. Until It Sleeps biisissä ja videossa näkyy alternative/grunge-vaikutteet. Videon ohjasi Samuel Bayer, joka nousi pinnalle Smells Like Teen Spirit:n myötä. Mitä nyt itse muistelen tuota aikaa, kun Load julkaistiin, niin olihan se monelle shokki vrt. Black album (joka toki oli askel kaupallisemaan suuntaa vrt.edeltäjänsä, mutta edelleen heavy-musiikkia), joten en ole ihan varma tuosta orgaanisesta muutoksesta ennen grungen nousua.

Orgaaninen muutos oli juurikin tuo Black album eli yksinkertaistettiin ilmaisumuotoa ja tämä oli täysosuma 90 luvulla, jolloin ihastuttiin yksinkertaisemmasta musiikista.

 

[eriatarka]

Monet grungen ystävät ainakin mieltävät nämä mainitsemani yhtyeet jonkinlaisena grungena tulivat ne Seattlesta tai eivät. Itselle se on yksi ja sama mikä niiden genre on tarkalleen ottaen. Seattle räjäytti pankin Nirvanan myötä jolloin kaikkea sieltä tulevaa monet ihan valtavirraksi asti alkoivat kuuntelemaan.

Tämä tapahtui tarkalleen tammikuussa -92, kun Nevermind meni Billboard-listan ykköseksi ohi popin kuninkaan levyn (Nevermindin julkaisusta oli tuolloin jo 4 kk, Dangerous julkaistiin 2 kk sen jälkeen). Tämä veti huomion Seattleen ja samassa imussa kahden muun samasta kaupungista olevan rokkibändin (Soundgarden, Pearl Jam) hiljattain julkaistut levyt alkoivat myydä isosti. Alice In Chainsin "Dirt" pomppasi samassa imussa listoille syksyllä -92 ja samoihin aikoihin julkaistu Stone Temple Pilotsin debyyttialbumi "Core" niputettiin samaan kategoriaan.

 

[Leon]

Se pitää myöntää, että en ole viimeiseen 5-6vuoteen kauheasti kerennyt perehtymään uuteen musiikkiin, joten ehkä tuolla pinnan alla jotain jo tapahtuu, mutta vielä se ei näy esim. spotifyn top listoilla. Tuossa kun katsoo maailman kuunnelluimmat albumit niin siellä on tällä hetkellä Justin Bieber, Dua Lipa, Weeknd, Bad Bunny, Pop Smoke, SCH, Harry Styles, Ariana Grande, The Kid LAROI ja Lana Del Rey. Omaan keski-ikäiseen korvaan aika geneeristä mössöä (toki yksittäisiä hyviä pop lauluja näiltäkin artisteilta löytyy, ei siinä mitään), joten jotain "uutta" tuo mainstream kyllä kaipaisi...

Kröhöm, yksi ei kuulu joukkoon. Ei nyt lähdetä arvuuttelemaan, vaan paljastetaan oikea vastaus. Lana Del Rey tekee ihan laadukaata tavaraa. Tokavika albumi Norman Fucking Rockwell! etenkin osui mun musiikkihermooni. Nuo muut ovat toki kuulematta paskaa.

 

[Vellihousu]

Orgaaninen muutos oli juurikin tuo Black album eli yksinkertaistettiin ilmaisumuotoa ja tämä oli täysosuma 90 luvulla, jolloin ihastuttiin yksinkertaisemmasta musiikista.

Tämä on totta ja tuohon Metallican suureen läpimurtoonhan liittyy myös se ulkoinen tekijä että vaatteilla ei pahemmin pörhistelty vaan jätkät esiintyivät farkuissa ja t-paidoissa vrt. 80-luku jolloin vaatteilla ja meikeillä yms. vielä koreiltiin. Tämähän leimasi mys grunge-buumia että yht'äkkiä maailman sosituimmat bändit olivatkin aika rähjäisen näköisiä

Varmaan 90-luvun alun ja siinä ohessa grungen voisikin määritellä aikakaudeksi jolloin yksinkertaisuus, maanläheisyys ja rosoisuus tulivat uudestaan muotiin mikä tietysti johti sitten myös tähän uusiopunk-juttuun, Green Day:hin ja kumppaneihin. Tämä energisoi koko silloista rock-bisnestä mikä oli ilman muuta grungen(kin) suurin ansio.

Toisaalta, ysäri näyttää varsinkin jälkikäteen paikoin masentavalta retroilulta kun punk, 60 - ja 70-luvun rock/pop ja brittipop nousivat kaikki uudelleen pintaan.

 

[Outsider]

Toisaalta, ysäri näyttää varsinkin jälkikäteen paikoin masentavalta retroilulta kun punk, 60 - ja 70-luvun rock/pop ja brittipop nousivat kaikki uudelleen pintaan.

Kun ei 60- ja 70-luvulla tullut paljon musiikkia kuunneltua, niin en oikein ymmärrä mitä masentavaa siinä oli, että me ysärin nuoretkin saatiin kuunnella hyvää musiikkia.

 

[Vellihousu]

Kun ei 60- ja 70-luvulla tullut paljon musiikkia kuunneltua, niin en oikein ymmärrä mitä masentavaa siinä oli, että me ysärin nuoretkin saatiin kuunnella hyvää musiikkia.

Musiikki oli toki hyvää mutta itse näen 90-luvun vuosikymmenenä jolloin rockissa ja popissa alettin ensi kertaa katsomaan enemmän taakse - kuin eteenpäin.

 

[Vellihousu]

Joskus kiinnostaisi kuulla, mikä siinä Nirvanassa on niin ylivertaista muihin grungebändeihin nähden.

Vanha viesti mutta vastataan nyt vielä tähän kun ketjua ensi kerran menin lukemaan.

Nirvana ei ollut ylivertainen muihin verrattuna, mutta se oli isoista grunge-nimistä rosoisin ja aggressiivisin ja samalla kuitenkin melodisin. Se ei ehkä tehnyt yhtäkään esimerkiksi Superunknownin veroista albumikokonaisuutta mutta useimmat yksittäiset kappaleet olivat parempia ja meininki kaikesta rajuudestaan huolimatta astetta helpommin lähestyttävää kuin muilla aikalaisbändeillä. Ilman Nirvanan tyyliä ja läpilyöntiä mikään muukaan grunge-bändi ei olisi niin suosittu eikä koko jutusta olisi tullut niin suurta. Tätä vielä alleviivasi se, että Kurt Cobain oli keulakuvana näkyvämpi ja merkittävämpi kuin muiden bändien laulajat.

Cobainista on myös helppo sanoa että kuolema pyhitti hänet legendaksi mutta 90-luvun alun eläneenä muistan kuinka merkittävä hahmo hän silloin oli, samantyyppinen figuuri kuin Morrissey tai Jim Morrison. Tämä voi olla jonkun mielestä pinnallista mutta tämä kaltaisilla asioilla on aina ollut popissa merkitystä, haluttiin sitä tai ei.

 

[nummenkallio]

Ilman Nirvanan tyyliä ja läpilyöntiä mikään muukaan grunge-bändi ei olisi niin suosittu eikä koko jutusta olisi tullut niin suurta.

Jos Nirvanaa ei olisi ollut, niin se ensimmäinen läpilyöjä olisi ollut joku muu grungebändi. Kyllä sieltä oli sellainen aalto tulossa. Porukka oli kyllästynyt kasarin tukkaheviin, ja se seuraava muusikkopolvi teki lähes päinvastaista juttua. Kaikki meni samaan tyyliin kuin 70-luvun loppupuolella, kun punk tappoi progen. Pitää myös muistaa, että jotkut Pearl Jam, Soundgarden, Alice In Chains ja Stone Temple Pilots säilyttivät ja ovat säilyttäneet suosionsa varsin hyvin grungebuumin jälkeenkin. Buumi meni, bändit jäivät.

Cobainista on myös helppo sanoa että kuolema pyhitti hänet legendaksi mutta 90-luvun alun eläneenä muistan kuinka merkittävä hahmo hän silloin oli, samantyyppinen figuuri kuin Morrissey tai Jim Morrison. Tämä voi olla jonkun mielestä pinnallista mutta tämä kaltaisilla asioilla on aina ollut popissa merkitystä, haluttiin sitä tai ei.

Euroopassa ja Suomessa näytti ehkä tältä. Grunge oli kuitenkin eniten jenkkien juttu, ja siellä jotkut Eddie Vedder, Layne Staley ja Scott Weiland olivat kyllä myös paljon esillä (Chris Cornell ei ihan niin paljon, Soundgarden näyttäytyi enemmän kokonaisena bändinä). Luin siihen aikaan paljon jenkkiläisiä musiikkilehtiä, ja siellä nuo asetelmat näyttivät paljon tasavertaisemmilta kuin Euroopasta katsottuna. Cobain oli vain yksi siitä porukasta. Itse asiassa joku Vedder nousi jopa enemmän esille, ehkä siksi, että Pearl Jamissa oli kuitenkin jo alussakin vähän sellaista perinteistä amerikanrokkimeininkiä.

 

[Schadowan]

Kröhöm, yksi ei kuulu joukkoon. Ei nyt lähdetä arvuuttelemaan, vaan paljastetaan oikea vastaus. Lana Del Rey tekee ihan laadukaata tavaraa. Tokavika albumi Norman Fucking Rockwell! etenkin osui mun musiikkihermooni. Nuo muut ovat toki kuulematta paskaa.

Joo, Lanalle meinasin antaa synninpäästön:) Mutta ehkä pointtina enemmänkin se, että ei (särö)kitarat ja rokketiroll soi nykyään valtavirrassa!

 

[olkikuukkeli]

Jaa, juuriko kerkesi tämä helmi lähtemään Primestä kun sain sen itse katsottua?

Watch Hype! online - Prime Video

Jos/kun tuo vielä näkyville tulee, niin vahva suositus. 90-luvun aikalaistodistus grungebuumin noususta ja tuhosta. Vaikken mikään suuri grungen ystävä olekaan, niin tässä oli jotain universaalia lähestyttävyyttä ja hienoa meininkiä. Seattlea verrattiin brittien 60-luvun kulta-aikoihin ja 70-luvun lopun punk-sceneen - osittain ihan perustellustikin tietysti! Ehkä jälkimmäinen on näistä parempi.

 

[clayman]

Euroopassa ja Suomessa näytti ehkä tältä. Grunge oli kuitenkin eniten jenkkien juttu, ja siellä jotkut Eddie Vedder, Layne Staley ja Scott Weiland olivat kyllä myös paljon esillä (Chris Cornell ei ihan niin paljon, Soundgarden näyttäytyi enemmän kokonaisena bändinä). Luin siihen aikaan paljon jenkkiläisiä musiikkilehtiä, ja siellä nuo asetelmat näyttivät paljon tasavertaisemmilta kuin Euroopasta katsottuna. Cobain oli vain yksi siitä porukasta. Itse asiassa joku Vedder nousi jopa enemmän esille, ehkä siksi, että Pearl Jamissa oli kuitenkin jo alussakin vähän sellaista perinteistä amerikanrokkimeininkiä.

Näin se oli. Asuin silloin vielä USAssa ja Vedder oli suuresti palvottu hahmo - hyvä ääni, ulkonäkö ja karisma auttoivat. Ei Kurt noussut muiden yli erityisesti, paitsi kuolemansa jälkeen.

 

[eriatarka]

Näin se oli. Asuin silloin vielä USAssa ja Vedder oli suuresti palvottu hahmo - hyvä ääni, ulkonäkö ja karisma auttoivat. Ei Kurt noussut muiden yli erityisesti, paitsi kuolemansa jälkeen.

Vedder oli jopa Time-lehden kannessa. Viimeistään -93 Pearl Jam oli noussut kuumimmaksi bändiksi, kun kakkoslevy VS. myi viikon sisällä lähes miljoona kappaletta.

 

[clayman]

Vedder oli jopa Time-lehden kannessa. Viimeistään -93 Pearl Jam oli noussut kuumimmaksi bändiksi, kun kakkoslevy VS. myi viikon sisällä lähes miljoona kappaletta.

TEN-levyltä nousi monta biisiä esille sinkkuna ja niiden videot pyöri MTVllä jatkuvasti. Joka kerta kun piipahti ko. kanavalla, oli "Jeremy" juuri pyörimässä. Tehokasta markkinointia ja levitystä.

 

[eriatarka]

TEN-levyltä nousi monta biisiä esille sinkkuna ja niiden videot pyöri MTVllä jatkuvasti. Joka kerta kun piipahti ko. kanavalla, oli "Jeremy" juuri pyörimässä. Tehokasta markkinointia ja levitystä.

Alive julkaistiin levyn ilmestymisen aikoihin alkusyksystä -91, Even Flow keväällä -92 Euroopan kiertueen kynnyksellä, kun Seattlen grunge-skene oli jo maailman huulilla, Jeremy syksyllä -92 ja seuraavana vuonna video voitti neljä palkintoa MTV Music Awardseissa.

 

[Schadowan]

Vanha viesti mutta vastataan nyt vielä tähän kun ketjua ensi kerran menin lukemaan.

Nirvana ei ollut ylivertainen muihin verrattuna, mutta se oli isoista grunge-nimistä rosoisin ja aggressiivisin ja samalla kuitenkin melodisin. Se ei ehkä tehnyt yhtäkään esimerkiksi Superunknownin veroista albumikokonaisuutta mutta useimmat yksittäiset kappaleet olivat parempia ja meininki kaikesta rajuudestaan huolimatta astetta helpommin lähestyttävää kuin muilla aikalaisbändeillä. Ilman Nirvanan tyyliä ja läpilyöntiä mikään muukaan grunge-bändi ei olisi niin suosittu eikä koko jutusta olisi tullut niin suurta. Tätä vielä alleviivasi se, että Kurt Cobain oli keulakuvana näkyvämpi ja merkittävämpi kuin muiden bändien laulajat.

Cobainista on myös helppo sanoa että kuolema pyhitti hänet legendaksi mutta 90-luvun alun eläneenä muistan kuinka merkittävä hahmo hän silloin oli, samantyyppinen figuuri kuin Morrissey tai Jim Morrison. Tämä voi olla jonkun mielestä pinnallista mutta tämä kaltaisilla asioilla on aina ollut popissa merkitystä, haluttiin sitä tai ei.

Mielestäni suuri(n) arvo Nirvanan merkittävyydelle voidaan laittaa Smells Like Teen Spirit-kappaleelle sekä sen videolle, josta tuli valtava crossover-hitti ja jopa ilmiö, joka avasi sitten tietä muille bändeille. Monelle kyseisen biisin ensikuuleminen tai videon näkeminen on ollut pysäyttävä kokemus, mikä on aika mielenkiintoista ja itse olen paljon miettinyt, mistä tuo johtui. Biisi ja video olivat toki mieleenpainuvia, Cobain oli keulahahmona mielenkiintoinen ja myöhemmin myös aika kontroversiaali, mutta ei voida aliarvioida ajoituksen vaikutusta - yleisö oli valmis ottamaan vastaan jotain uutta, sekä underground-piireissä oli jo isohko yleisö olemassa, ja tähän kysyntään Nirvana vastasi. MTV:n rooli oli myös valtava videon jatkuvassa soittamisessa (tavallaan Nirvana nosti myös MTV:tä jalustalle, eli win-win molemmille). Joka tapauksessa, varmaan merkittävin yksittäinen hetki koko Grunge-scenessä oli kyseisen biisin läpimurto, joka tavallaan nosti Nirvanan eri sfääreihin kuin muut bändit.

Biisin läpimurto tapahtui vähän kuin vahingossa (kuten parhaat jutut yleensä), koska eihän bändi/levy-yhtiö sitä ajatellut edes ykkössingleksi, mutta collegeradiot ottivat sen soittolistoilleen ja palautevyöry oli valtava. Ja toki yleisön reaktiot live-esityksissä kertoivat myös, että nyt on jotain isompaa tapahtumassa.

EDIT: Ja tosiaan, on totta, että jo 1992 Pearl Jam meni Nirvanan ohi, jos katsotaan levymyyntejä/suosiota. 1993 julkaistu Vs. myi moninkertaisesti verrattuna Nirvanan In Utero, joten Nirvanan trendi oli jopa hieman laskusuuntainen niihin aikoihin, kun Cobainilla meni kasetti lopullisesti jumiin. Mutta alkusysäyksen he antoivat Grungen mainstream-suosiolle.

 

[Vellihousu]

Jos Nirvanaa ei olisi ollut, niin se ensimmäinen läpilyöjä olisi ollut joku muu grungebändi.

Ehkä olisi, ehkä ei, sitä emme voi tietää. On täysin totta ettei kyse ollut vain yhdestä bändistä vaan kokonaisesta ilmiöstä joka teki tuloaan mutta vastapainoksi on muistettava ettei tämä ilmiökään ollut täysin uusi sinänsä. Jos esimerkiksi Husker Du:n Bob Mould tai Pixiesin Black Francis olisivat olleet komeampia jätkiä olisivat heidän bändinsä saattaneet lyödä itsensä isommin läpi jo ennen Nirvanaa. En siis vähättelisi sen ensimmäisen läpilyöjän merkitystä, varsinkaan väittämällä että joku sen olisi tehnyt kumminkin. Yhdysvallat on iso maa täynnä hyviä bändejä joista suuri yleisö ei ole välttämättä kuullutkaan.

Oleellisinta aiemmassa viestissäni oli kuitenkin juuri Nirvanan musiikki jota luonnehdin astetta melodisemmaksi ja helpommin lähestyttäväksi kuin muilla aikalaisbändeillä. Tämä on se tekijä mikä vetoaa bändissä eniten myös itseeni vaikka eivät nuo muutkaan varsinaista progea soittaneet. Toinen oli sitten tietynlainen roso ja kahlitsemattoman tuntuinen energia, sellainen fiilis että joka toinen biisi on koko ajan kaatumaisillaan. Nirvana ei ole missään mielessä muusikoiden musaa vaan parhaimmillaankin aika amatöörimäisen kuuloista touhua joka tuntui kiehtovan monia jollain selittämättömällä tavalla.

Pitää myös muistaa, että jotkut Pearl Jam, Soundgarden, Alice In Chains ja Stone Temple Pilots säilyttivät ja ovat säilyttäneet suosionsa varsin hyvin grungebuumin jälkeenkin. Buumi meni, bändit jäivät.

Miten sen nyt ottaa, Soundgarden hajosi 97', AIC meni telakalle 96'...Enemmänkin on niin että monet bändit kaatuivat grunge-buumin jälkeen ja palasivat 2000-luvun comeback-buumin myötä takaisin. Nirvana ei sattuneesta syystä voinut näin tehdä ja siksi sitä kenties onkin helpoin vähätellä koska sen ura jäi niin lyhyeksi. Toki tämä ura oli myös kestoonsa nähden melko epätasainen.

Euroopassa ja Suomessa näytti ehkä tältä. Grunge oli kuitenkin eniten jenkkien juttu, ja siellä jotkut Eddie Vedder, Layne Staley ja Scott Weiland olivat kyllä myös paljon esillä.

Niin, eli voidaanko sanoa että Cobain oli kotimaansa ulkopuolella tunnetuin ja suosituin ja siten maailmanlaajuisesti katsottuna merkittävin artisti?

Toki jätin, jos en nyt muita, niin ainakin Eddie Vedderin hieman huomiotta edellisessä viestissäni. Hän oli aikanaan hahmona hyvinkin verrattavissa Cobainiin.

 

[Vellihousu]

Mielestäni suuri(n) arvo Nirvanan merkittävyydelle voidaan laittaa Smells Like Teen Spirit-kappaleelle sekä sen videolle, josta tuli valtava crossover-hitti ja jopa ilmiö, joka avasi sitten tietä muille bändeille. Monelle kyseisen biisin ensikuuleminen tai videon näkeminen on ollut pysäyttävä kokemus, mikä on aika mielenkiintoista ja itse olen paljon miettinyt, mistä tuo johtui.

Jos mietin itseäni 12-vuotiaana ensikatsojana, suurimman vaikutuksen teki videolla yleisön pidäkkeetön, käsistä lähtevä moshaaminen joka oli (yllätys) minulle jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Eikä tuota valtavavirran musiikkivideokuvastossa oltu kai muutenkaan niin hirveästi nähty.

Kun tämän sitten yhdistää Nirvanan tuottamaan yllätysefektiin, on kyseessä aika osuva kuva siitä miten grunge äkkiä löi koko maailmaa kasvoihin ja pisti nuorison sekaisin.

Eli olen samaa mieltä, videon merkitys on suuri, koska se kuvitti juuri sen mikä oli pinnan alla tuloillaan. Vaikka tokihan biisi iski erittäin hyvin jo ilman videotakin.

 

[nummenkallio]

Ehkä olisi, ehkä ei, sitä emme voi tietää.

On hivenen ristiriitaista, jos voimme kuitenkin tietää sen, että ilman Nirvanaa muista ensimmäisen aallon grungebändeistä ei olisi tullut niin suosittuja.

Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, selvä uusi musiikillinen aalto oli tulossa, ja siinä oli hyviä bändejä niin monta, että varmasti joku muukin olisi voinut lyödä ensimmäisenä läpi. Se vain sattui olemaan Nirvana. Ja kun tämä bändien vyöry oli niin vahva, niin buumi olisi joka tapauksessa tapahtunut ilman Nirvanaakin. Jos ihan rehellisesti mietitään, niin tämä on todennäköisempää kuin se, että Nirvanan läpilyönti oli ihan välttämätön grungen menestykselle.

Nirvana ei ole missään mielessä muusikoiden musaa vaan parhaimmillaankin aika amatöörimäisen kuuloista touhua.

Nirvana ei sattuneesta syystä voinut näin tehdä ja siksi sitä kenties onkin helpoin vähätellä koska sen ura jäi niin lyhyeksi. Toki tämä ura oli myös kestoonsa nähden melko epätasainen.

Joistain asioista olemme samaa mieltä. Amatöörimäisen kuuloista touhua sekä lyhyt ja epätasainen ura. Nimittihän jopa Cobain itsekin musiikkiaan kolmen soinnun grungeksi. Nirvana olikin lähempänä punkkia kuin muita isoja grungebändejä.

Miten sen nyt ottaa, Soundgarden hajosi 97', AIC meni telakalle 96'...Enemmänkin on niin että monet bändit kaatuivat grunge-buumin jälkeen ja palasivat 2000-luvun comeback-buumin myötä takaisin.

Toisaalta taas Pearl Jam ja Stone Temple Pilots eivät kaatuneet yhtään mihinkään, vaan säilyttivät suosionsa melko hyvin. Ei niitä ajateltu jonain muodista menneinä grungebändeinä, vaan ne seisoivat ihan omilla jaloillaan buumin jälkeenkin. Ja se, että Soundgarden ja Alice In Chains tulivat takaisin, kertoi vain vankasta suosiosta. Grungehan ei musiikkina kadonnut mihinkään, vaan se tavallaan sulautui mainstreamiin. Tästä hyvänä todisteena paitsi Pearl Jamin ja Stone Temple Pilotsin säilynyt suosio, myös se, että joistain Nickelbackin kaltaisista lievästi grungevaikutteisista bändeistä tuli valtavan suosittuja.

Niin, eli voidaanko sanoa että Cobain oli kotimaansa ulkopuolella tunnetuin ja suosituin ja siten maailmanlaajuisesti katsottuna merkittävin artisti?

Kuten kirjoitin, grunge oli nimenomaan jenkkien juttu, ja aika suuri osa grungelevyistä on taidettu myydä siellä. Valtavat markkinathan siellä on. Eurooppalaiset jaksoivat innostua grungesta oikeastaan vain joskus 1992-94, ja esimerkiksi Englannissa - joka on Euroopan tärkein markkina-alue - brittipop tappoi grungen aika nopeasti. Siksi mielestäni on ratkaisevaa, millaiseen järjestykseen bändit jenkeissä asettuivat. Se, että Cobainin tarina - nopea nousu ja tuho - nosti hänet tunnetuimmaksi grungemuusikoksi Euroopassa, ei tarkoita vielä sitä, että hän olisi merkittävin.

 

[korkki]

Nirvanassa oli jotain vaarallista, mitä muissa ei niinkään ollut. Jätkät riehuivat lavalla ja hajottivat juttuja. Ja kyllähän tuo Teen Spiritin video oli erikoisuudessaan kiehtova samoin kuin biisi jossa ei paljoa sanoista saanut selvää.

PJ esimerkiksi esiintyi pääasiassa hyvinkin rauhallisesti eikä ottanut kauheasti kontaktia yleisöön Vedderiä lukuunottamatta ja Soundgarden taas keskittyi soittamiseen. Soitannollisesti olivatkin kovin bändi noista kaikista.

Grunge oli Suomessa jossain määrin iso juttu myös siksi että Suomi on semmoinen Amerikka pienoiskoossa.

 

[Vellihousu]

On hivenen ristiriitaista, jos voimme kuitenkin tietää sen, että ilman Nirvanaa muista ensimmäisen aallon grungebändeistä ei olisi tullut niin suosittuja.

Koko tämä keskustelu on hiukan ristiriitainen koka se perustuu osin spekulaatioon. Me emme tiedä varmuudella mitä olisi tapahtunut jos Nirvanaa ei olisi ollut, mutta me tiedämme mitä tapahtui siinä todellisuudessa missä se eli ja vaikutti: se löi itsensä isosti läpi Teen Spiritillä ja kyllä oma mielipiteeni on että ilman Nirvanan ja tämän yksittäisen kappaleen menestystä koko grungesta ei olisi tullut niin isoa juttua.

Vai mikä muu bändi olisi mielestäsi pystynyt samaan ja millä kappaleella? Soundgardenin "Rusty Cage", AIC:n "Would?", tai Pearl Jamin "Alive"? Nämä siis suurin piirtein saman aikakauden lauluina.

Joistain asioista olemme samaa mieltä. Amatöörimäisen kuuloista touhua sekä lyhyt ja epätasainen ura. Nimittihän jopa Cobain itsekin musiikkiaan kolmen soinnun grungeksi. Nirvana olikin lähempänä punkkia kuin muita isoja grungebändejä.

Niin, ero syntyy siitä että näen tuon myönteisenä asiana ja nimenomaan yhtenä Nirvanan suosiota ja merkitystä selittävänä tekijänä. Kuten @korkki yllä kirjoittaa, Nirvana näytti ja kuulosti vaaralliselta, siltä että sen lähettyvillä voisi tapahtua mitä tahansa. Siksi se kuvastaa grunge-bändeistä eniten sitä aikakautta jossa grunge tapahtui ja nimenomaan siksi se oli aikakauden bändeistä mielestäni merkittävin.

Toisaalta taas Pearl Jam ja Stone Temple Pilots eivät kaatuneet yhtään mihinkään, vaan säilyttivät suosionsa melko hyvin. Ei niitä ajateltu jonain muodista menneinä grungebändeinä, vaan ne seisoivat ihan omilla jaloillaan buumin jälkeenkin. Ja se, että Soundgarden ja Alice In Chains tulivat takaisin, kertoi vain vankasta suosiosta.

No, STP kyllä hajosi sekin väliaikaisesti ja 2000-luvun aikana bändit ovat rock-bisneksen muuttuneen luonteen takia tulleet takaisin yli genrerajojen. Totta kai se kertoo myös suosiosta mutta ei vielä tee näistä bändeistä Nirvanaa merkittävämpiä koska se nyt ei ole sattuneesta syystä päässyt tulemaan takaisin.

Ja eiköhän se, että noinkin lyhyen uran jo noin kauan sitten tehdystä bändistä edelleen puhutaan omalta osaltaan juuri alleviivaa bändin merkitystä.

Kuten kirjoitin, grunge oli nimenomaan jenkkien juttu, ja aika suuri osa grungelevyistä on taidettu myydä siellä. Valtavat markkinathan siellä on. Eurooppalaiset jaksoivat innostua grungesta oikeastaan vain joskus 1992-94, ja esimerkiksi Englannissa - joka on Euroopan tärkein markkina-alue - brittipop tappoi grungen aika nopeasti. Siksi mielestäni on ratkaisevaa, millaiseen järjestykseen bändit jenkeissä asettuivat.

Minun käsitykseni mukaan me käymme tätä keskustelua Suomesta ja suomalaisesta näkökulmasta. Ainakaan itse en arvota bändejä sen mukaan miten ne menestyvät jossain muualla. Esimerkiksi country-musiikki on sekin nimenomaan jenkkien juttu ja sen alan bändit ovat aina olleet grunge-bändejäkin suositumpia. Mutta minun on silti vaikea pitää countrya grungea merkittävämpänä musiikin lajina.

Täällä nimenomaan Nirvana oli isoin juttu ja se oli myös käsittääkseni Euroopassa suosituin; muiden suosiota toki vähättelemättä. Briteissä buumi jäi tosiaan lyhyeksi mutta grungen ja erityisesti Nirvanan vaikutus brittipop-buumiin oli merkittävä: Nevermind oli yksi Noel Gallagherin suosikkilevyistä ja hän on avoimesti myöntänyt velkansa lauluntekijänä Cobainille. Samoin joku Radioheadin "Creep" ei olisi ollut niin iso juttu ilman Nirvanan vaikutusta ja ainakin Thom Yourken kertoman mukaan koko biisistä ei olisi välttämättä tullut sellaista kuin tuli jos ajan henki olisi ollut toisenlainen. Suomessa taas voidaan miettiä Nirvanan vaikutusta vaikkapa Apulannan musiikin kehitykseen.

Näitä vaikutus-asioita on tietysti vaikea mitata mutta rock on joka tapauksessa aina ollut paljon muutakin kuin numeroita. Kyllä väittäisin että Kurt Cobain oli kaikistta grunge-bändien keulakuvista eniten se tyyppi joka innosti nuoria tarttumaan kitaraan.

 

[nummenkallio]

...oma mielipiteeni on että ilman Nirvanan ja tämän yksittäisen kappaleen menestystä koko grungesta ei olisi tullut niin isoa juttua.

Se on nimenomaan sinun oma mielipiteesi ja puhdasta Nirvana-fanin spekulaatiota, jossa unohdetaan ne kaikki muut bändit. Annan sille ihan saman painoarvon kuin mille tahansa muulle yhden ihmisen mielipiteelle.

Vai mikä muu bändi olisi mielestäsi pystynyt samaan ja millä kappaleella? Soundgardenin "Rusty Cage", AIC:n "Would?", tai Pearl Jamin "Alive"? Nämä siis suurin piirtein saman aikakauden lauluina.

No ainakin Pearl Jamin "Alive" olisi ihan hyvin voinut tehdä saman, varmaankin myös Alice In Chainsin "Would?". Kuten myös Smashing Pumpkinsin "Today". Breikkaamisessa on aika suuri osuus myös sattumalla. Usein kuultu näkemys on sekin, että jos Mother Love Bonen Andrew Wood ei olisi kuollut, niin MLB olisi ollut se ensimmäinen isosti breikkaava Seattle-bändi.

Niin, ero syntyy siitä että näen tuon myönteisenä asiana ja nimenomaan yhtenä Nirvanan suosiota ja merkitystä selittävänä tekijänä. Kuten @korkki yllä kirjoittaa, Nirvana näytti ja kuulosti vaaralliselta, siltä että sen lähettyvillä voisi tapahtua mitä tahansa. Siksi se kuvastaa grunge-bändeistä eniten sitä aikakautta jossa grunge tapahtui ja nimenomaan siksi se oli aikakauden bändeistä mielestäni merkittävin.

Eli merkittävyys tulee siitä, että bändi soittaa punk-henkisesti (=keskinkertaisesti), sillä on läpimurtobiisi, sen laulaja kärsii huumeongelmasta, sekoilee näyttävästi ja päättää päivänsä dramaattisesti ennen aikojaan. Kyllähän tällä tavalla jonkinlainen legenda syntyy, mutta ei se vielä automaattisesti tarkoita sitä, että siinä olisi tehty genren parasta musiikkia. Sitä paitsi sitä vaaran tunnetta oli myös esimerkiksi Alice In Chainsissa, mutta sen lisäksi bändi teki kyllä hyvää musiikkiakin. Nirvanan kohdalla puhutaan aina enemmän ilmiöstä kuin itse musiikista.

Minun käsitykseni mukaan me käymme tätä keskustelua Suomesta ja suomalaisesta näkökulmasta. Ainakaan itse en arvota bändejä sen mukaan miten ne menestyvät jossain muualla.

Suomalainen näkökulma on varmasti luonteva, jos on seurannut asioita Jyrki "Turbotimantti" Hämäläisen Suosikin kautta. Mutta se on vain yksi näkökulma. Suomalaisesta näkökulmasta jopa joku köppänen Stiltskin voi olla merkittävä grungebändi. Minusta grungea on aika luontevaa ja perusteltua arvottaa jenkkiläisestä näkökulmasta, koska juttu tapahtui siellä ja levyistä merkittävä osa myytiin siellä. Ja jos et halua levymyynnistä puhua, niin sanotaan sitten, että grungebändit olivat ylivoimaisesti suosituimpia siellä.

Briteissä buumi jäi tosiaan lyhyeksi mutta grungen ja erityisesti Nirvanan vaikutus brittipop-buumiin oli merkittävä: Nevermind oli yksi Noel Gallagherin suosikkilevyistä ja hän on avoimesti myöntänyt velkansa lauluntekijänä Cobainille.

En tiedä mikä tämä Noelin velka Cobainille oli, mutta onneksi hän ei ottanut tältä vaikutteita. Minun on vaikea kuulla Oasiksessa mitään samaa kuin Nirvanassa. Kyllä ne Oasiksen vaikutteet tulivat ihan jostain muualta, eli kotisaarelta. Ja ihan yhtä vaikeaa Nirvanan vaikutusta on kuulla muissakaan brittipop-bändeissä. Grunge vaikutti brittipoppiin korkeintaan niin, että englantilaiset halusivat tehdä ihan toisenlaista musiikkia. Brittipophan oli pikemminkin antiteesi grungelle. Se oli leimallisen nationalistista ("me olemme brittejä, emme amerikkalaisia") ja tunnelmaltaan positiivisempaa kuin synkkä grunge. Yksi Radioheadin "Creep" ei ole vielä kovin kattava otos brittipopista, eikä se oikeastaan edes ole brittipoppia.

Suomessa taas voidaan miettiä Nirvanan vaikutusta vaikkapa Apulannan musiikin kehitykseen.

Tästä olen toki samaa mieltä. Apulantaa sanottiin alkuaikoinaan Heinolan Nirvanaksi, ja koko uransahan se on tehnyt sitä yhtä ja samaa juttua, joka ei ole musiikillisesti kovin kiinnostava. Kehitystä ei ole paljon tapahtunut. Olisikohan Nirvanan ura mennyt ihan samalla tavalla, jos Cobain olisi elänyt. Ken tietää.

 

[Mathieu]

Paljon on nähtävästi tähän ketjuun tullut viestejä suuntaan ja toiseen.

Todettakoon kuitenkin täysin subjektiivinen mielipide tähän putkeen: Levyistä voi olla montaa mieltä, mutta Pearl Jam on huikea livebändi edelleen ja Mike McCready hirvittävän paljon parempi kitaristi kuin ihmiset tuntuvat tajuavan.

Olin onnellisessa asemassa silloin aikoinaan (sen voi nyt tajuta), että pääsin näkemään nuo kaikki PJ:t, AIC:t, Nirvanan, Soundgardenin, Mudhoneyn ja STP:n livenä. Kyllä Pearl Jam oli silloinkin todella vahva.

 

[Vellihousu]

Eli merkittävyys tulee siitä, että bändi soittaa punk-henkisesti (=keskinkertaisesti), sillä on läpimurtobiisi, sen laulaja kärsii huumeongelmasta, sekoilee näyttävästi ja päättää päivänsä dramaattisesti ennen aikojaan.

Ei vaan bändin merkittävyys tuli/tulee siitä miten bändi onnistui kuvastamaan aikakauttaan kuten edellä kirjoitin. Tämän Nirvana teki grunge-bändeistä kaikkein parhaiten.

Se, oliko sen musiikki kaikkein parasta, on tietysti makuasia. Minusta Nirvanalla oli parempia kappaleita kuin Alice in Chainsilla mutta vastaavasti se häviää omassa vertailussani (vuosien 93-95) Smashing Pumpkinsille jos se grungeksi lasketaan. Samoin Soundgardenin Superunknown on kokonaisuutena parempi kuin mikään Nirvanan levyistä. Silti pidän Nirvanaa merkittävämpänä bändinä kuin kumpaakaan noista kahdesta.

Ja kyllä, kyse on myös ilmiöstä eikä pelkästä musiikista mutta niinhän se populaarikulttuurissa aina on. James Deania pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä näyttelijöistä vaikka hän teki vain kolme suhteellisen paskaa elokuvaa, Elvis nousi tähdeksi esittämällä toisten jo levyttämiä biisejä ja niin edelleen.

Suomalainen näkökulma on varmasti luonteva, jos on seurannut asioita Jyrki "Turbotimantti" Hämäläisen Suosikin kautta.

Älä nyt viitsi olla lapsellinen.

Totta kai grunge oli merkittävin juttu Usassa koska bändit olivat amerikkalaisia. Mutta onko se joku peruste vähätellä bändien suosiota Suomessa ja Euroopassa? Minusta se on aina iso meriitti jos bändi pystyy puhuttelemaan suurta määrää ihmisiä eri maissa ja kulttuureissa.

Arvotatko muuten muutakin musiikkia samalla tavalla kuin grungea? Ovatko esimerkiksi brittipopin tai suomalaisen hevin merkittävimpiä bändejä ne jotka ovat suosituimpia kotimaassa?

En tiedä mikä tämä Noelin velka Cobainille oli, mutta onneksi hän ei ottanut tältä vaikutteita. Minun on vaikea kuulla Oasiksessa mitään samaa kuin Nirvanassa.

Olen puhelimen varassa joten en lähde hakemaan sitaatteeja mutta Noel todellakin arvosti Cobainia lauluntekijänä korkealle ja sanoi muistaakseni suunnilleen niin että Oasiksesta ei olisi koskaan tullut yhtä rokkaavaa bändiä ilman Nirvanan vaikutusta. Toki hänellä oli myös vastakkaisia mielipiteitä, ja esimerkiksi Oasiksen kappale Live Forever on käsittääkseni suora antiteesi Nirvanan I Hate Myself and I Want to Dielle, mutta ensisijaisesti hän kyllä fanitti Nirvanaa.

Tämä ei tietenkään kerro koko brittipopin ja grungen suhteesta mitään ja on täysin totta että briteillä oli musiikillisesti ihan oma juttunsa. Mutta kyllä Nirvanan vaikutus 90 musiikilliseen ilmapiiriin oli laaja, kevyesti yksinkertaistaen se toi rosoiset särökitarat melodiseen poppiin. Ei ensimmäisenä mutta ensimmäisenä todella suosittuna bändinä.

Vaikutukset ovat, kuten todettua, vaikeasti mitattavia. Kaikki vaikutukset eivät ole suoraan edes kuultavissa.

 

[ruoto]

Nirvanassa oli juuri parasta sellainen räkäisyys, vaarallisuus ja se punk mikä olikin jo aiemmin mainittu. Itseeni ei oikeastaan mikään muu Seatle poppoo iskenyt muutamia biisejä lukuun ottamatta. Jotenkin se meni luonnollisena Sepulturan ja Slayerin kanssa samaan kasaan . Smasharitkin kuuluivat suosikkeihi joten lienee kirjoitus tulee oikeaan ketjuun edellisiin viesteihin viitaten. Kyllä ysärillä oli vaan hyviä genrejä ja bändejä mm. aina ihana blackmetal.