Inttiin lähdössä?

[Hanhi]

EDIT: Kauan nykyään menee ennen "vauhtipiikkejä" eli rokotuksia. Aikaisemmin ei vissiin saa kunnolla edes juoksuttaa. Piikkien jälkeen liikahdetaankin sitten hetki reippaammin. Muistaakseni meillä siihen meni melkein viikko.

Itellä taisi mennä peräti pari viikkoa (II/2006). Ekat kaks viikkoa oli pelkkää muodossa seisomista ja kulkemista, oppitunteja ja muuta talon tavoille opettelua. Sit olikin jo ensimmäiset viikonloppuvapaat ja sen jälkeen sitten alkoikin jo juoksut, ammuskelut ja ryynäämiset.

 

[Haske]

EDIT: Kauan nykyään menee ennen "vauhtipiikkejä" eli rokotuksia. Aikaisemmin ei vissiin saa kunnolla edes juoksuttaa. Piikkien jälkeen liikahdetaankin sitten hetki reippaammin. Muistaakseni meillä siihen meni melkein viikko.

Mä olin Vekaranjärvellä viime heinäkuusta tammikuuhun, ja meille rokotukset annettiin jo parin päivän jälkeen. Yhtään juoksuaskelta ei (käsittääkseni koko prikaatissa) otettu, ennen kuin oli käyty lääkärintarkastuksessa, joka taisi olla meidän komppanialla ensimmäisen viikon perjantaina.

 

[Sinner]

Hanhi ja Haske: Juu, eli taitaa vaihdella paljon ihan varuskunnittain. Kovasti odottelen uusien Kulien kertomuksia. Vielä ei niin hajota varmaankaan, mutta kyllähän se sieltä, kuten kaikille :)

Ps: Joku kehtasi laittaa GTJ:n eli Gona TJ:n 88 aamulla <- LÄJÄ! GTJ:t ehkä kuukaudesta ja silloin on vähän, kun loppuajan voi olla hengittämättä ;)

 

[Alice In Wonderland]

Vieläkö 1.JK:ssa vaikuttaa päällikkönä kapteeni Väisänen ja varapäällikkönä Ylil. Ketola? Huhhuh, varsinkin Ketola oli varsin hirveä mies.

Itse kun suoritin aikaani 1.JK:ssa B-miehenä, niin en joutunut hirveästi tekemisiin näiden edellämainittujen kanssa. Muutenhan 1.JK:ssa on käytännössä kaikki rikolliset, ulkomaalaiset sekä idiootit. :-)

Silloin kun itse olin 1.JK:ssa niin se oli ns. "urheilukomppania" silloin kaikki rikolliset ymym löytyivät PsTk:sta.

Itse kävin Santiksessa II/05 ja silloin "vauhtipiikkejä" sai odotella sen pari viikkoa ja kuten täällä jo mainittu niin ennen sitä ei paljon muuta kuin oppitunteja, muodossa kulkemista ja talontavoille opettelua ollut, sen jälkeen kyllä juostiin. :)

 

[xAnZax]

EDIT: Kauan nykyään menee ennen "vauhtipiikkejä" eli rokotuksia. Aikaisemmin ei vissiin saa kunnolla edes juoksuttaa. Piikkien jälkeen liikahdetaankin sitten hetki reippaammin. Muistaakseni meillä siihen meni melkein viikko.

Muistelin että PorPr II/07 rokotukset saatiin kolmannen päivän paikkeilla, mutta lompakosta löytyi vielä tuollainen repaleinen lappu josta kävi ilmi että saatiinkin rokotukset heti ensimmäisenä aamuna. Eli joko tuossa on väärät päivämäärät tai sitten se oli todellakin elämäni pisin aamu.

 

[Jomppa_Koo]

No niin. Jaksoihan tuota hullua elämää vähän yli kolme päivää ja nyt voikin taas palata vähän järkevämpään elämään...

 

[Creed Bratton]

No niin. Jaksoihan tuota hullua elämää vähän yli kolme päivää ja nyt voikin taas palata vähän järkevämpään elämään...

Lähteekö Jomppa sivariin vai c: kö osui kohdalle?

 

[Jomppa_Koo]

Lähteekö Jomppa sivariin vai c: kö osui kohdalle?

E osui kohdalle. Ei ollut kyllä mukava tunne, kun oli vaikea hengittää hiljaisuuden jälkeen. Kaiken järjen mukaan C olisi ollut täysin mahdollinen? Ei oikein tuo armeija sovi minulle, kun on kauhea kiire kokoajan enkä pysynyt muiden jätkien tahdissa ollenkaan. Väärät kamat mukana kuulutuksen jälkeen jne. Olipa kokemus, vaikka vain kolme päivää olin siellä! Tuntui ikuisuudelta...

 

[Nume]

Ei oikein tuo armeija sovi minulle, kun on kauhea kiire kokoajan enkä pysynyt muiden jätkien tahdissa ollenkaan. Väärät kamat mukana kuulutuksen jälkeen jne.

Joka ikisellä lienee tuo tunne alussa. Sinä olisit oppinut siellä tekemään ne asiat niin kuin ne määrätään. Toistoja,toistoja ja toistoja.

 

[Trenchtown]

Kaiken järjen mukaan C olisi ollut täysin mahdollinen?

Jos ei moraalipanta purista päätä, niin ne C:n paperit saa nykyään kuka tahansa. Jos sanot, että et millään pärjää muiden matkassa, masentaa, epätoivoa, itkua ja mitä näitä nyt on, niin vapauttavat kyllä palveluksesta.

Terveisin C -mies vastoin tahtoaan.

 

[kalitsu]

PorPr:n 1/11 mosat saivat vauhtipiikkinsä tiistaina ja loppuviikolla alkoikin alokastarkastukset (komppania päivässä). Niin ja meikäläinenhän oli se lämäri, joka naputti "alokas nönnönnöiden" nimet koneelle rokotuspäivänä, jos joku sattuu vielä muistamaan. "Tuhat toistoa voi pelastaa henkesi" tuli testattua ihan käytännössä!

Omalla kohdalla p-kauden ensimmäiset kaksi viikkoa olivat raskaimmat. Sen jälkeen hommat alkoivat sujua, kun päivärytmiin tottui. Oma selviytymisohjeeni oli alussa mennä kliseisesti päivä kerrallaan. Jaksamista vaan mosille, minullakin on vielä aika kasa aamuja jäljellä vaikkei se mitään teidän läjiin verrattuna olekaan.

 

[anatsu]

Noni. Ekoilla viikonloppuvapailla. TJ jotain 169, kun b-mies olen. Kaks-kolme ekaa päivää meni ihan, siis no, vitun hitaasti. Aika mateli aivan täysin, mutta nyt kun on päässyt rytmiin, niin tuntuu ihan mukavalta. Aseen kanssa on mukava värkätä ja muutenkin mukava rämpiä ihan hiessä tuolla kunnon sissityyliin. Nyt väsyttää ihan saatanasti. Takana päivystysvuoro. Kolme tuntia unta takana. Ja sitä ennen torstailta alla cooper, 6 km marssi, polvelta ammunta ja nyt tältä aamulta 4 tuntia tetsaamista heti. Ihan jees.

Alikessut on mukavia (pl. ehkä yksi naisnatsi). Olen päässyt jopa alikessujen piireihin, kun yks kaverini on alikessuna. Mm. olen tilannut pizzaa yhdessä alikessuporukan kanssa. Oman tuvan alikessukin on ihan helkatin mukava. Näyttää aina esimerkin, jos jotain ei osaa yms. Oppimassahan siellä ollaan, ei kukaan ole seppä syntyessään jne. Ekan viikon patterin vanhin sanoikin hyvin, kun sanoi, että muilta pattereilta tulee haukkuja, että ollaan lepsuja ja meidän patterissa autetaan meitä mortteja. Sanoi siihen, että paskat. Kaikki tekee virheitä ja ilman tekemättä virheitä ei opi ikinä.

Tupakaveritkin ovat mukavia. Esim. eilen pitivät huolta, että mulla on kaikkea ku lähdin päivystämään. Antovat energiajuomaa ja pelikortit yms. jotta pysyn hereillä. Juttu ja huumori lentää.

Skapparitkin ovat ihan jees. Meidän jaoksen kouluttaja on melko kova jätkä. Toinen jaos kiersi saman reitin kahdesti siinä ajassa kuin me, niin tämä vain sano, että sydärinhän tuolla tahdilla vain saa, mitä toinen jaos veti.

Ase on sitten se joka sai mielenkiinnon eniten syttymään. Jumankeuta jo paukkupatruunojen ampuminen oli mielenkiintoista. Sillä on mukava värkätä yms. Se on morsiammesi ja kyllä sen huomaa, että siihen joku tietty suhde tulee, kun tietää oman aseen kaikki metkut.

Näin väsyyneenä ei sen erikoisempaa tule mieleen, mutta mukavaa siellä on olla sitten kun alkujärkytyksestä selviää. No okei, ruoka on perseestä.

 

[TosiFani]

...

Tässä tulee mieleen Tuntemattoman Sotilaan kohtaus, jossa nuoret täydennysmiehet keskustelevat korsussa asemasodan aikana. Muista pitää pää alhaalla ja tsemppiä!

 

[Hanhi]

Ase on sitten se joka sai mielenkiinnon eniten syttymään. Jumankeuta jo paukkupatruunojen ampuminen oli mielenkiintoista. Sillä on mukava värkätä yms. Se on morsiammesi ja kyllä sen huomaa, että siihen joku tietty suhde tulee, kun tietää oman aseen kaikki metkut.

Ampuminen oli selkeästi se ykkösjuttu minullekin. Suhteellisen nopeasti pääsi jyvälle miten sitä pyssyä käsitellään ja käytetään. Muutamien muiden ampumahistorialla ei ollut juuri merkitystä kun läväytin ensimmäisessä RK2:ssa (150m makuulta, 10 laukausta omaan tahtiin) patteriston parhaan tuloksen 96. Yliluutnantti kiitti kahvi- ja munkkilipukkeella ja minä kiitin hyvin pelittävää pyssyä. Vm. -76, toimiva kuin mikä.

Räkäpäät oli ihan hauskoja toki alkuun kun pääsi sarjalla laskemaan keskellä metsää. Mutta mutta, voi sitä paskan määrää mitä se pyssy sisälsi näiden räkäpääsessioiden jälkeen. Loppuvaiheessa palvelusta kun noita jaettiin jossain harjoituksessa niin jätin ampumatta kokonaan, että säästyin siltä putsausoperaatiolta. Näin teki moni muukin :)

 

[powerforward#7]

Pari viikkoa takana Kirkonmaan linnakkeella ja mikäs on ollessa. Onhan meno ihan erilaista, kuin missään muualla, mutta eipä tuo kuri nyt mitään yli-inhimillistä ole, jos vaan asenne on kunnossa, toki jos on päättänyt, että kaikki on perseestä niin toki se sitä on. Yleissotilaallinen tapojen opettelu toki paikoin vähän tervanjuontia, mutta taistelu, sekä ase- ja ampumakoulutus iskee todella hyvin. Hyvillä mielin jatketaan, mutta on kyllä huomannut tuon asenteen tärkeyden korostumisen, ne ketkä ovat päättäneet intin olevan perseestä ovat kyllä vähän pulassa, kun taas ne ketkä ovat avoimin mielin ja jopa kunnianhimoisia pärjäävät oikein hyvin.

 

[cottonmouth]

Pari viikkoa takana Kirkonmaan linnakkeella ja mikäs on ollessa. .on kyllä huomannut tuon asenteen tärkeyden korostumisen, ne ketkä ovat päättäneet intin olevan perseestä ovat kyllä vähän pulassa, kun taas ne ketkä ovat avoimin mielin ja jopa kunnianhimoisia pärjäävät oikein hyvin.

Itsekin tuli Kirkonmaalla aikanaan oltua ja tuosta samasta asennepuolesta saarella olen tähänkin ketjuun kirjoitellut. Kannattaa tarkastaa, jos kiinnostaa. Ihan leppoisa paikkahan Kirkonmaa on eli onnittelut hyvästä valinnasta. Ihan eri maata kuin joku massojen lama-Vekara. Tosin kuntsareita siellä ei jaeta koskaan kenellekään mistään aiheesta.

 

[jokeripokeri]

Ekat lomat menossa ja maanantaina takaisin ruotuun. Sopivasti flunssan nappasin mukaan ja näillä näkymin seuraavat päivät meneekin kotona levähdellessä. Onneksi myös seuraava viikonloppu on auki, joten toivottavasti silloin pääsisi vähän nauttimaan vapaudesta.

Ensimmäinen viikko ja varsinkin ensimmäiset päivät olivat täysin perseestä. Ei ollut kaukana lipun lunastaminen maitojunaan. Nyt on kuitenkin hieman helpottanut ja kestovitutuskin on ruvennut talttumaan. Palvuspaikka on siis Jääkäriprikaati Sodankylässä. Pyssykylässä on ollut ajoittain aivan helvetillisen lämpöistä, esim. eilen kun taisteluvarustuksessa piti rötvätä useampi tunti taistelu- ja rastikoulutusta. Ei vittu sitä pätsiä. Kauhulla odottelen jo seuraavaa ääripäätä eli niitä 40 asteen paukkupakkasia.

Alku on ollut sitä perinteistä vemppaamista; käännöksiä, peruskuria, tervehdyksiä ja muuta paskaa. Asetta on päästy jo räpläilemään ja ihan mukavaa hommaa tuo on, vaikken siitä mitään erityisiä kiksejä saakaan. Parin viikon päästä morttileiri. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee.

Tällä hetkellä kuus kuukautta houkuttelee varsin vahvasti. :)

 

[Sic]

Ekat kaks viikkoa täälläkin takana, yllättävän nopeasti meni ainakin tuo toinen viikko. Ekat kaks päivää tais tuntua pirun pitkästyttäviltä kun oli vaan lähinnä venailua ja muuta säätöä. Sitten kun alkoi hommiakin olla ja tottui rutiineihin niin homma rupesi rullaamaan. Meillä on pääsääntösesti ollut oppitunteja eli auditorioissa istumista ja muutamat sulkeisharjotukset + muuta perushommaa. Tänään päästiin vasta ampumaan ekaa kertaa kovilla, ihan jees reissu oli. Kaikenkaikkiaan yllätyin että homma on ollut toistaiseksi näin löysää ja suht helppoa, ehkä meidän komppaniassa on sitten pahin P-kauden rasitus vielä edessä päin :P Alikitkin ovat rentoja ja oma tupa on täynnä rentoa ja silti sopivan motivoitunutta porukkaa. Aika hyvin siis mennyt toistaiseksi.

 

[DaleDoback]

2 viikkoa takana Kainuun Prikaatissa KRHK:ssa. Yllättävän mukavaa ollut, mutta saa nähdä miten meno muuttuu, kun upseerikokeelaat saapuu ensi perjanataina. Ammunta, iltavahvarit ja ruokailu on ollut parasta antia toistaiseksi ja paskinta taas sulkeiset.

Itse olen ajatellut hakea lääkintämieheksi tai sitten suoraan AUKkiin. Olisiko jollain täällä kokemuksia lääkintämiehen hommista? Olisi kiva kuulla juttuja, sillä valintaan ei ole enää kovin kauan aikaa.

 

[Koirapoika]

Itse olen ajatellut hakea lääkintämieheksi tai sitten suoraan AUKkiin. Olisiko jollain täällä kokemuksia lääkintämiehen hommista? Olisi kiva kuulla juttuja, sillä valintaan ei ole enää kovin kauan aikaa.

Omasta lääkintämiehen urasta on jo aikaa vierähtänyt ja lienee muuttunutkin. Kuten kaikissa hommissa, hyvää ja huonoa kuuluu tähänkin. Päivystyksiä oli sairaalassa ja ambulanssikuskina jonkin verran, sairaalassa oltiin hoitamassa potilaiden vastaanottoa ja tekemässä yksinkertaisia sairaanhoitohommia, kuumeen mittailu yleisin homma. Leirejä jos kohdalle osuu, ja niitähän osuu, ei tarvitse tehdä juuri mitään, kipinää pitää ja jakaa särkylääkettä, hyvällä tuurilla joku saa haavan sormeensa ja saa laastaroida. Asettakaan ei ollut aina mukana leirillä. Harjoituksissa oli usein ambulanssi mukana, siellä katseltiin vierestä kun muut ryynäsi minkä ehti, hoidettiin sitten jos teloi itsensä. Sinänsä aika kepeää puuhaa, päivystykset oli aika hanurista mutta ei ne pitkiä pestejä ollut. Koulutus oli raskainta lääkintämiehen hommissa, paarien kantaminen tuli tutuksi niin hyvässä maastossa kuin ylä- ja alamäessä puita ja naamalle lävähtäviä oksia väistellen.

 

[anatsu]

Itse olen ajatellut hakea lääkintämieheksi tai sitten suoraan AUKkiin. Olisiko jollain täällä kokemuksia lääkintämiehen hommista? Olisi kiva kuulla juttuja, sillä valintaan ei ole enää kovin kauan aikaa.

Meille antoi kapteeni ohjeeksi lääkintämiehestä haaveileville, että jos pystyt parsimaan 100 kg ukon, jolla on suolet ulos purskahtaneet takaisin kuntoon ja viemään hänet takaisin turvaan, olet lääkintämies.

Itsehän olen tod.näk kirjuri. Puolen vuoden keissi. Tai sitten esikuntalähetti.

 

[Tim Callahan]

Ase on sitten se joka sai mielenkiinnon eniten syttymään. Jumankeuta jo paukkupatruunojen ampuminen oli mielenkiintoista. Sillä on mukava värkätä yms. Se on morsiammesi ja kyllä sen huomaa, että siihen joku tietty suhde tulee, kun tietää oman aseen kaikki metkut.

Odotappa pari kuukautta, niin toivot syvästi, että olisit valinnut aseettoman palveluksen. Puolustusvoimissa aseen tarkoitus ei ole tuhota vihollinen, vaan tuhota sen käyttäjä hitaasti kiduttaen niin, että verenkierto lakkaa olkapäissä ja niskassa.

Ja aina niin mukavat talven teltanpystytysfestarit, kun lapioidessa tuo Sakon tehtaan ylpeys hakkaa päätä muussiksi.

 

[Pordinard]

Leirejä jos kohdalle osuu, ja niitähän osuu, ei tarvitse tehdä juuri mitään, kipinää pitää ja jakaa särkylääkettä, hyvällä tuurilla joku saa haavan sormeensa ja saa laastaroida.

Tätä ihmettelen. Omat leirit oli suurimmaksi osaksi ensihoitopaikan perustamista ja purkamista edes takaisin, yhtä vituttavaa puuhaa en keksi. Ampumaleirien päivystyshommat olivat sitten erikseen. Perseestä nekin, varsinkin talvella tai sateella. Ja tuo lääkintämieskurssi on nykypäivänäkin melko rankka paikka paikoin, oppitunteja on toki paljon mutta fyysisesti rasittavaa ohjelmaa löytyy, evakuointi etunenässä. Ehkä sairain kokemus intissä oli lääkintämieskurssin viimeisen viikon leiri.

Neuvoisin välttämään tuohon paskaan astumista.

 

[teeveemies]

Lääkintämiesten hommista sen verran että riippuu todella paljon missä yksikössä aikaasi vietät. Jos olet huoltokomppaniassa niin luvassa on melko leppoinen palvelus. Tehtäviin kuuluu esimerkiksi VTA:n päivystys ja aamuvastaanotolla auttaminen. Myöskin leireillä pistätte EHAS:in=ensihoitoasemaa pystyyn. Ei varmaan ole kovin paha tehtävä jos joukkueellinen lämäreitä sitä on pystyttämässä. Ensihoitoasemaan kuuluu tavaraa kyllä aika kiitettävästi.

Muissa yksiköissä olevat yleensä pistetään joukkueisiin lämäreiksi. Heidän tehtävänsä on parsia äijää kokoon niin että taistelija pääsee elävänä EHP:lle=ensihoitopaikalle. Taisteluissa loukkaantuneita tulee paljon jolloin joukkueen lääkintämies tekee ensimmäisen triagen=potilaslajittelun. Pahiten loukkaantuneet evakoidaan ensin jne. Luokat ovat 1-4. Nelonen on jo niin huonossa jamassa oleva sotilas että häntä ei evakoida vasta kuin viimeiseksi. Tehtävänä on lievittää kipua.

Joissakin yksiköissä on huoltojoukkue joihin kuuluvat: spadet, lääkintämiehet, tarvittavat kuskit ja täydennys ja kunnossapitoryhmä. Lämäreitten tehtävänä on tässä pistää EHP:tä=ensihoitopaikkaa pystyyn.Aikamääreitä en tähän hätään muista, kuitenkin siihen pääsee aika helposti jos löytyy motivaatiota. Välillä varmasti vituttaa, mutta mikäs siinä. Mukava olotila. EHP:lla tarkoitus on tehdä jälleen potilaslajittelu ja antaa "yleislääkäritasoista ensihoitoa." Pahiten loukkaantuneet evakoidaan ensihoitoasemalle. Sieltä sitten tarvittaessa EHK:lle=ensihoitokeskukseen, jne.

Ei muuta kuin lääkintämieheksi jos kiinnostusta tälläisiin tehtäviin löytyy. Jos olet miettinyt hoitoalaa niin lämärin ura intissä ei varmasti ole huonoimmasta päästä. Kurssilla oppii ensihoidon perusalkeita.

Tässä pieni pintaraapaisu lämäreitten duuneista.

 

[Koirapoika]

Tätä ihmettelen. Omat leirit oli suurimmaksi osaksi ensihoitopaikan perustamista ja purkamista edes takaisin, yhtä vituttavaa puuhaa en keksi. Ampumaleirien päivystyshommat olivat sitten erikseen. Perseestä nekin, varsinkin talvella tai sateella. Ja tuo lääkintämieskurssi on nykypäivänäkin melko rankka paikka paikoin, oppitunteja on toki paljon mutta fyysisesti rasittavaa ohjelmaa löytyy, evakuointi etunenässä. Ehkä sairain kokemus intissä oli lääkintämieskurssin viimeisen viikon leiri.

Neuvoisin välttämään tuohon paskaan astumista.

Meitä oli silloin niin vähän, että pari lääkintämiestä/leiri, ambulanssilla tai muiden mukana lähdettiin leirille, majoituttiin mihin telttaan osoitettiin. Jos tuli joku isompi vika, sitten vietiin lähimpään sairaalaan. Teltan kasailua oli vain kurssilla, sen jälkeen en siihen telttaan ja varustukseen koskenut kuin varastossa.