Vanha lähtee, paska jää, paskasta nousee mopon pää.
Itse olen käynyt armeijan jo puolitoista vuotta sitten, mutta isoveljeni pääsi armeijasta justiin perjantaina oltuaan siellä 362 vuorokautta.
Eipä tuo armeija mikään kova paikka enää ole. Sanoisinko suoraan, että "isojen lapsien" leikkikoulua, riippuu tietenkin siitä mihin joutuu.
Sanonta; armeija tekee miehen voidaan myöskin unohtaa nykyään. Itseäni on enemmän kouluttanut tämä muutto opiskelemaan yksin kauas pois kotoa, kuin tuo armeijan käynti.
Se kuinka paljon joutuu/pääsee käyttämään aseita riippuu myös siitä mihin komppaniaan joutuu. Minä pääsin aika vähällä tässäkin ja niin pääsi kyllä veljenikin, joka kotiuttamisammuntoja ennen oli vissiin ampunut viimeksi vähintään kolme kuukautta sitten.
Leirit ovat tietenkin ne pahimmat paikat, mutta eipä nyt niitäkään ole kovin montaa, mikäli ei joudu spadeksi.
Niin ja armeijaa ei kannata ottaa liian vakavasti. Vääränlainen asenne mielestäni tuo, että menee vapaus ja päläpäläpää... myönnän, että itselläni oli sama asenne ennen lähtöä inttiin, mutta paljon mukavammin olisi päässyt jos tuota asennetta ei olisi ollut. Kannattaa vaan eräänlaisella huumorintajulla suhtautua asiaan, ja ajatella vaikkapa että kyllä minä kestän. Ja ennen kaikkea omalle veljellenikin korostin yhtä asiaa; ei kannata miettiä alussa sitä asiaa, että olisipa tämä kohta ohi, silloin sekoaa pää. Vaan kannattaa ottaa päivä kerrallaan, hetki kerrallaan, vaikka onkin vaikeaa.
Kapiaisiakaan ei kannata pelätä. Omassa komppaniassa v-mäisempiä olivat nämä alikersantit, mutta loppua kohden hekin muuttuivat mukavemmiksi.
Kannattaa vaan hoitaa omat asiansa tunnollisesti, vaikka ei kiinnostaisikaan.Tällöin kapiaiset ja alikit ei pääse nalkuttamaan asioista.
Aika leppoisaa tuolla armeijassa lopulta on. Alokaskausi on pahin, mutta ei sekään nyt niin kovin paha ole, ei kannata ottaa liian vakavasti.
Ja pääseehän sieltä parin ekan viikon jälkeen? joka ilta vaikka iltavapaalle ja sitten on lähes joka viikonloppu viikonloppuvapaat ja omat vapaat päälle.
Nokka pystyyn vain ja kohti uusia haasteita...kyllä se hyvin menee, selvisinhän minäkin siitä!
Itse olen käynyt armeijan jo puolitoista vuotta sitten, mutta isoveljeni pääsi armeijasta justiin perjantaina oltuaan siellä 362 vuorokautta.
Eipä tuo armeija mikään kova paikka enää ole. Sanoisinko suoraan, että "isojen lapsien" leikkikoulua, riippuu tietenkin siitä mihin joutuu.
Sanonta; armeija tekee miehen voidaan myöskin unohtaa nykyään. Itseäni on enemmän kouluttanut tämä muutto opiskelemaan yksin kauas pois kotoa, kuin tuo armeijan käynti.
Se kuinka paljon joutuu/pääsee käyttämään aseita riippuu myös siitä mihin komppaniaan joutuu. Minä pääsin aika vähällä tässäkin ja niin pääsi kyllä veljenikin, joka kotiuttamisammuntoja ennen oli vissiin ampunut viimeksi vähintään kolme kuukautta sitten.
Leirit ovat tietenkin ne pahimmat paikat, mutta eipä nyt niitäkään ole kovin montaa, mikäli ei joudu spadeksi.
Niin ja armeijaa ei kannata ottaa liian vakavasti. Vääränlainen asenne mielestäni tuo, että menee vapaus ja päläpäläpää... myönnän, että itselläni oli sama asenne ennen lähtöä inttiin, mutta paljon mukavammin olisi päässyt jos tuota asennetta ei olisi ollut. Kannattaa vaan eräänlaisella huumorintajulla suhtautua asiaan, ja ajatella vaikkapa että kyllä minä kestän. Ja ennen kaikkea omalle veljellenikin korostin yhtä asiaa; ei kannata miettiä alussa sitä asiaa, että olisipa tämä kohta ohi, silloin sekoaa pää. Vaan kannattaa ottaa päivä kerrallaan, hetki kerrallaan, vaikka onkin vaikeaa.
Kapiaisiakaan ei kannata pelätä. Omassa komppaniassa v-mäisempiä olivat nämä alikersantit, mutta loppua kohden hekin muuttuivat mukavemmiksi.
Kannattaa vaan hoitaa omat asiansa tunnollisesti, vaikka ei kiinnostaisikaan.Tällöin kapiaiset ja alikit ei pääse nalkuttamaan asioista.
Aika leppoisaa tuolla armeijassa lopulta on. Alokaskausi on pahin, mutta ei sekään nyt niin kovin paha ole, ei kannata ottaa liian vakavasti.
Ja pääseehän sieltä parin ekan viikon jälkeen? joka ilta vaikka iltavapaalle ja sitten on lähes joka viikonloppu viikonloppuvapaat ja omat vapaat päälle.
Nokka pystyyn vain ja kohti uusia haasteita...kyllä se hyvin menee, selvisinhän minäkin siitä!