Inttiin lähdössä?

  • 1 213 106
  • 3 574

Timi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit - Schalke 04
puuha-pete kirjoitti:
Juupa juu, tästä pojasta tulee sitten vaihteeksi kuski. Vituttaa vaan aika lailla jo tuo paskassa ratin vääntäminen. Jaa mutta eihän he sitä kai tiedä kellä on mikäkin kortti? C-kortin omistan meinaan.

En tiedä mihin kuljuun olet suuntaamassa, mutta jos paikkakunta on Hamina/Kotka -akselilla niin kovin paljoa helpommalla et enää armeijasta voi päästä.
 

SSee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Semir Ben-Amor
Ikijokeri kirjoitti:
Kyllä poijjaat asia on niin, että kun menee armeijaan, niin kyllä se pitää käydä metsän keskellä. Oppiipahan olemaan! Eli Vekaranjärven luonnonkauniisiin maisemiin ollaan suuntaamassa.

Vekaranjärvi oli kyllä ihan nasta mesta, vaikkakin tuo pitkä etäisyys pisti välillä vituttamaan kun halusi olla samantien himassa kun lomatarkastus oli ohi. Tosin Pukaron Paronilta saa hyvää kaljaa, tai siis samaa kun mistä tahansa muualtakin, mutta lomille mentäessä se kai kaikkein parhaimmalta maistuu.

Sen verran vielä pitää sanoa, että tulee varmasti 'hyvä' fiilis kun bussi kaartaa ensimmäistä kertaa Varuskunta-kyltin osoittamaan suuntaan, siinä vaiheessa viimeistään tajuaa kuinka helvetin skutassa tuo paikka on.
 

puuha-pete

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Minnesota, Hollanti
Vesku kirjoitti:
Ajokortin taso kysytään heti kättelyssä joissakin papereissa - jo ennen palvelukseen astumista.
.

Kun kyseltiin, en ollut vielä edes 18. Kai ne siellä sitten tietää. Ja olen menos Säkylään, että siltä pediltä.

Edit: Betonit veks nagl
 

uljas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Peliitat, (HeKi-vainaa), Tinatuopit
Tiedoksi Los Vekarokseen suuntaaville mopoille

Pari ensimmäistä viikkoa kuluu rattoisasti varusteiden haussa ja niihin tutustumisessa. Jo ensimmäisestä aamusta rutiinit tulevat tutuiksi.
klo 06.00 (viimeistään) huudetaan herätys. Tästä on 20-sekuntia aikaa pedata oma punkkansa. Jos ei ehdi alikersantti lyö rangaistukseksi koulutuskepillä selkään. Tämän jälkeen 30-sekuntia aikaa pukeutua (ellei petauksen ohella ehtinyt lenkkeilyvetimiin) ja käydä kylppärissä aamutoimilla. Kusi kirjaimellisesti katkeaa ajan umpeuduttua. Jos kusi on kesken, alkaa koulutuskeppi jälleen viuhua... Tämän jälkeen alkaa järjestäytynyt kokoontuminen käytävälle, aamulenkille lähtöä varten. Ulos poistutaan käytävää pitkin, jonka seinustoilla seisovat sotitaspoliisit takovat pampulla ohikulkijoita. Itse aamulenkki on yleensä noin 7-8 kilometrin mittainen ja edetään täyttä juoksua. Lisämotivaatiota tuo sotilaspoliisien räksyttävä piski, joka armotta vie hitaimmilta palan housun peräsimestä pois. (Nämä repeytyneet vaatteet luonnollisesti sitten itse ommellaan uuden veroiseksi)
Lenkkeilyn päätyttyä tullaan kasarmille vaatteiden vaihtoon. Kun kaikki ovat saaneet asianmukaiset palttoot ylleen, järjestäydytään aamupalalle lähtöä varten. Ruokalaan edetään reippaasti marssien ja tahdissa on ehdottomasti pysyttävä, mikäli aikoo saada aamupalansa syötäväksi. Alkuviikoilla näkeekin tavattoman paljon nääntyneitä varusmiehiä. Aamupalaan sisältyy joka kerta näkkileipää, puuroa+jarrua. Puurot ovat yleensä läheisen kartanon sikalan ylijäämävarastosta hankittuja. Syömiseen ei armeijassa aikaa tärvätä, vaan sapuskat pitää kipata naamariin alta kymmenen minuutin.
Ruokailun jälkeen edetään reipasta juoksua takaisin yksikköön, suorittamaan siivouspalvelusta.
Kaikki luonnollisesti osallistuvat siivoukseen. Tupa on pakko hinkata kiiltäväksi ja omalla hammasharjalla on pakko puhdistaa likaisimmat kohdat. Hammasharjaa joutuu käyttämään illalla myös muuhunkin. Päivän päätteeksi nimittäin yksi onnekas tuvasta saa kiillottaa hammasharjallaan alikersantin kengät.

No mutta näin alkaa ihan peruspäivä Los Vekaroksella.
Haluaako joku alokas kenties kuulla loppupäivänkin ohjelman?
 

Vesku

Jäsen
puuha-pete kirjoitti:
Kun kyseltiin, en ollut vielä edes 18. Kai ne siellä sitten tietää.

Ei ne sitten tiedä, jos et ole sanonut. Ei ne niitä ajokorttitietoja jostakin tarkisteta, mutta luultavasti kysyvät alussa. C-kortilla olet vahvoilla kuskinpestissä. Ja niitä pestejä riittää kuuden ja kahdentoista välillä.

Paska puoli kuskeilla on säännöllisen tiheät kiinniolot. Joka viikonloppu jotkut ovat virka-avussa eivätkä viikonloppuvapaalla. Keskiarvo voisi olla pari kiinnioloa per kuukausi.

Lisäkysymyksiin apua löytyy myös Aamukampa-forumilta: http://www.aamukampa.net/forum/viewforum.php?f=30
 
Viimeksi muokattu:

Pinturicchio

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Juventus, Jokipojat
Jos joku on suuntaamassa Kontiorantaan ja komppaniaksi sattuu napsahtamaan Jääkärikomppania, niin tässä muutama tipsi erikoiskoulutuksen hakuun (edellyttäen 6kk palvelusaikaa):

- jos omaat C-kortin, niin kannattaa ehdottomasti hakea Telakuorma-auton (Nasu) kuskiksi. Koulutuskauden jälkeen ehkäpä helpoimmat hommat taisteluleireillä. Viskaat poijjaat metsään, naamioit auton ja istuskelet notskilla odottaen, että pojat tetsaavat tavoitteeseen. Käskyn tultua Nasu tulille ja hakemaan pojat takaisin leiripaikkaan.

Lisäksi leireillä saa nukkua enemmän kuin muut, koska "kuskien täytyy olla virkeitä". Toki vastuu on iso miehiä kuljettaessa s ja lisäksi saattaa joskus tulla eteen, mutta kaiken kaikkiaan Nasu-kuskit pääsivät minun palvelusaikanani (II/2001) todella helpolla. Hommaan sisältyy myös ITKK -koulutus.

- Jos ei c-korttia löydy, niin ehkä seuraavaksi mielenkiintoisin (=helpoin) tie olisi kouluttautua ITKK -mieheksi. Itse sain kyseisen koulutuksen ja olin tyytyväinen.

Koulutusjakso on muihin verrattuna mielenkiintoinen ja ammunat olivat aika ikimuistoisia hetkiä. Vaikka ase tarvikkeineen painaa aivan tolkuttomasti, jää sen raahaaminen loppujen lopuksi aika vähille. Yleensä Nasusta leiripaikan asemaan ja takaisin Nasuun. Asetta ei ainakaan minun aikana raahattu metsässä (siis hyökkäyksissä) mukana, kuten esim. rajavartiolaitoksen ITKK-miehet tekevät.

Ase jää hyökkäykseen lähdettäessä lähtöpaikalle Nasun katolle kuskien käyttöön. Taisteluissa ITKK -miehet toimivat normaaleina RK-miehinä. Ja hyökkäysammunnoissa ainakin minä pääsin aina vyöryttämään taisteluhautaa, mikä oli ihan siistiä touhua. Puolustusammunnassa toinen joukkueen ITKK -miehistä on aseen varressa ja toinen lipastaa/suojaa sivustoja.

Lisäksi hommaan saattaa sisältyä sluibailukomennus jonnekin rannikkovartioston tukikohtaan, jossa ammuttaan ilmamaaleja. Usein nuo ammunnat kuitenkin jäävät vähiin sumun ja runsaan siviililiikenteen takia.

- Taistelulähetti. Vuodenajasta riippuen sai joko moottoripyörä/moottorikelkkakoulutuksen. Liikkuivat kuitenkin kyseisillä ajoneuvoilla varsin vähän. Itselleni jäi vähän kysymysmerkiksi lähettien toimenkuva ja koulutus, mutta ilmeisesti aika simppeleitä ja kevyitä hommia. Välillä juoksivat kyllä viestejä välittäessään paljon...

- Kirjuri. Toimistohommia. JK:ssa koulutettiin 2 kirjuria, joista toinen jäi komppaniaan ja toinen lähti täydennysmiehenä mukaan leireille. Yllättävän usein juuri se "leirivuorossa" ollut kirjuri sattui sairastumaan ennen leirille lähtöä...Naputtelevat päivät pitkät häviämisilmoituksia, sun muita paperihommia...päivystäjän nakki saattaa tosin viuhua usein...


Vältä näitä:

- Spade a.k.a sotilaskeittäjä. Monissa paikoissa haluttu pesti, mutta ainakin JK:ssa pojat painoi pitkää päivää. Ensimmäisenä ylös, viimeisenä nukkumaan ja välillä piti vielä sotiakin. Eikä ne hommat niin hirveän hehkeitä muutenkaan olleet. Toki taisteleminen jäi vähille ja ruokaa varmasti riitti, mutta itse ainakin hieman säälin noita poikia...

- Raskassinko -taistelija. Kevyttä kertasinkoa vielä selässään kantaa, mutta raskassinko eli Apilas, on jo toinen juttu. Hajosivat usein leireillä ja monet ruuvasivatkin putkessa painona olleen puupöllin sieltä salaa pois. Hyvin harva pääsee ampumaan kovan Apilaksen, joten huippuhetket vähissä.

Siltä ja väliltä:

- Tiedustelija. Köyhänmiehen sissi. Koulutusjaksolla painoivat pitkää päivää ja leikkivät naamioinneilla jne. Olivat kuitenkin pitkälti lähes tavallisia rk-miehiä, jotka vaan kulkivat aina kärjessä hiippaillen. Jonkinlainen suuntavaisto tarpeen, ettei johdata koko joukkuetta harhaan.

- Kevyt kertasinko -taistelija. Kantaa yhtä tai useampaa putkea selässään ja "tuhoaa" kevyitä panssariajoneuvoja. Yleensä kuitenkin lähempänä perus rk-miestä.
 
Viimeksi muokattu:

repe_joke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim
Pinturicchio kirjoitti:
- Raskassinko -taistelija. Kevyttä kertasinkoa vielä selässään kantaa, mutta raskassinko eli Apilas, on jo toinen juttu. Hajosivat usein leireillä ja monet ruuvasivatkin putkessa painona olleen puupöllin sieltä salaa pois. Hyvin harva pääsee ampumaan kovan Apilaksen, joten huippuhetket vähissä.

Todennäköisesti määrärahaleikkaukset tähänkin iskeneet, mutta omana aikanani kaikkii Apilas miehet kävivät ampumassa kovan sotinpuronleirillä. Varuskunta ja komppania oli sama.
Ja sitten kun muistelee omia ihania intti aikoja, niin mielummin sitä Apilasta olisi kantanut kaikilla leireillä, kun telamiinaa. Meidän joukkue kantoi telamiinoja hyökkäyksissäkin, kun eräs Ltn L****nen niin määräsi. No olihan se kiva syöksyillä telamiina selässä, ei siinä mitään.
 

Beagle Boy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Luomuteurastajat (RIP)
Yksi homma, joka kannattaa yrittää saada ryhmän hyökkäysammunnoissa on KK-taistelijaparin RK-miehen homma. KK-tuli aina ryhmän perässä, eikä tarvinut syöksyä, eikä rk-miehen tarvi raahata sitä vehjettä..
 

Gianfranco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
repe_joke kirjoitti:
Todennäköisesti määrärahaleikkaukset tähänkin iskeneet, mutta omana aikanani kaikkii Apilas miehet kävivät ampumassa kovan sotinpuronleirillä. Varuskunta ja komppania oli sama.
Ja sitten kun muistelee omia ihania intti aikoja, niin mielummin sitä Apilasta olisi kantanut kaikilla leireillä, kun telamiinaa. Meidän joukkue kantoi telamiinoja hyökkäyksissäkin, kun eräs Ltn L****nen niin määräsi. No olihan se kiva syöksyillä telamiina selässä, ei siinä mitään.

Savon Prikaatista muistan, että kovan Apilaksen sinkokoulutuksen saaneista ampuivat lähinnä alijohtajat ja ehkä jotkut nohevat korpit, mutta ei läheskään kaikki. Itse asiassa taannoisessa kertausharjoituksessa tuli sitten uusi mahdollisuus varusmiesaikana kyseisestä ilosta paitsi jääneille lunastaa punakorkkisessa putkilossa säilytettävät korvatulpat...

Pst-touhuista sen verran, että olipa kannossa sitten miina tai sinko, niin tiettyä huumoria homma vaatii (niinkuin tietysti kaikki inttihommat). Vastikään joulukuussa taitojani kertaamassa käyneenä voin kertoa, että suoni pullistuu otsalla ihan samaan tyyliin reservissä kuin palvelusaikanakin, kun ilotikun kanssa sohlaa pitkin itäsuomalaista tikkuhelvettiä ja sinko on poikittain jumissa joka jumalan askeleella. Eli sen lisäksi, että sinkohommissa tarvitaan ehkä tiettyä fyysistä kestävyyttä, hommaa ei varmasti haittaa myöskään pitkä pinna, kuten intissä yleensäkin. Mutta siis kuka sinkohommiin hakeutuu, tietää varmasti pääsevänsä tetsaamaan ja kantamaan pirun painavia varusteita päällään, eli kaikkea muuta kuin leppoisaa touhua.

Ja varoituksen sanana inttiin menijöille; jos jossain vielä koulututetaan raskassinkojoukkoja (aseena ei siis Apilas vaan jalustalla möllöttävä Musti), niin välttäkää hyvät ihmiset sitä autuutta... Sen tussarin kanssa menee oikeasti oma ja lähipiirin mielenterveys.

Just my few cents,

G
 

tabu7

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Gianfranco kirjoitti:
Ja varoituksen sanana inttiin menijöille; jos jossain vielä koulututetaan raskassinkojoukkoja (aseena ei siis Apilas vaan jalustalla möllöttävä Musti), niin välttäkää hyvät ihmiset sitä autuutta... Sen tussarin kanssa menee oikeasti oma ja lähipiirin mielenterveys.

Just my few cents,

G

Oi... Kohtalontoveri(ko)... :)
 

Gianfranco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
tabu7 kirjoitti:
Oi... Kohtalontoveri(ko)... :)

Ilmeisesti. AUKissa koulutettiin sekä RsKsko- että Rssko -ryhmänjohtajaksi, eli pätevyyttä löytyy kumpaankin laitteeseen ja kokoonpanoon... Ja voi hyvä helluntai sentään, "Raskassinkomarssi vaihtelevissa maasto-olosuhteissa" on jotain, mitä en enää koskaan lokakuisessa syystihkussa tekisi ilman pakottavaa tarvetta...

Olikohan pakko ottaa puheeksi, tulee ihan etova olo...

G
 

#97

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, NHL
Kylläpä tuli elävästi mieleen inttiajat noista sinkojutuista. Mustimarssit metrin hangessa, ahkiota koko ryhmän voimin kiskoen se vasta olikin hubaa. Varsinkin kun oli apukouluttajana ja oppilaat kiskoivat.

Apilaksestakin tuli hyvä tuttu tuon vuoden aikana ja kovankin pääsin ampumaan, siitä muistona legendaariset punaisen korkin korvatulpat. Puoli metriä ohi, eikä kukaan vittuillut.

Mustista vielä sen verran että vaikka sen liikuttelu ja varsinkin huoltaminen on saatanasta niin ampuminen on kivaa. Uskomattoman tarkka ja toimintavarma valurautaputki tuo Musti. Ja se ääni...

T: res.kers. II/00 Kainuun prikaatin 2JK
 

Voppie

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
SSee kirjoitti:
Sen verran vielä pitää sanoa, että tulee varmasti 'hyvä' fiilis kun bussi kaartaa ensimmäistä kertaa Varuskunta-kyltin osoittamaan suuntaan, siinä vaiheessa viimeistään tajuaa kuinka helvetin skutassa tuo paikka on.

Allekirjoitan. Itselläni kouras oikein vatsan pohjasta kun luin tuon sinun tekstin ja mieleen palasi ikimuistoinen ensimmäinen bussimatka Vekaralle. Aamu oli muutenkin ollut hyvin mielenkiintoinen, kun oli Stadista lähtenyt junalla Kouvolaan ja Kouvolassa sitten venailtiin pakkasessa bussien saapumista. Monen näköistä tallaajaa oli silloinkin armeijan harmaisiin (vihreisiin) astumassa. Itse olin ainoana kaveriporukastani Vekaralle suunnannut ja muitakaan tuttuja ei samaan aikaan sinne lähtenyt, joten aika orpo olo oli. Mutta juuri tuo hetki kun bussi kääntyi Varuskunta-kyltin kohdalla vieressäni istunut jamppa kääntyi minuun päin, ja totesi naama pelokkaana "ei jumalauta". Paikka on todellakin aivan skutassa...

Muutenhan Vekara on aivan loistava mesta, Pukaron Paroni kiva lisämauste siihen. Muutamat lomakaljat sieltä tuli juu ostettua lomille suunnattaessa. Ja Helsinkiin päin kun se matka kestää sen vajaa pari tuntia, niin se menee itse asiassa suht mukavasti olutta lipittäen ja mahdollisesti jotain leffaa kattoen. Pystyy dösässä jo sopimaan frendien kanssa illan suunnitelmat valmiiksi ja samalla ottaa pienen nousuhumalan päälle.
 

archieG

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Slavia Praha
Gianfranco kirjoitti:
Ja varoituksen sanana inttiin menijöille; jos jossain vielä koulututetaan raskassinkojoukkoja (aseena ei siis Apilas vaan jalustalla möllöttävä Musti), niin välttäkää hyvät ihmiset sitä autuutta... Sen tussarin kanssa menee oikeasti oma ja lähipiirin mielenterveys.

Jumalauta, vieläkö se on olemassa, siis koulutuskäytössä? Meikälisen sota-ajasta on jo kohta 30 vuotta ja vieläkin saan vilun väristyksiä kun kuulenkin jonkun puhuvan Mustista. Jyhkeä kapinehan se on, mutta kun sitä ulkoilutettiin, silloin kysyttiin miestä, vaikka jokainen tajusi, että aivan turha kapine ns. nykyaikaisessa sodankäynnissä. Ammuttukkin sillä on aivan omiin tarpeisiin. Olin oikeasti luullut, että se on jo pölyttymässä jossain museon hyllyllä.

Jos Mustia tarjotaan, älkää tarttuko tarjoukseen. Siitä paskemmaksi ei inttiaika voi muuttua.

Nimim. PST-ryhmänjohtaja -86
 

Humpauttaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Voppie kirjoitti:
Allekirjoitan. Itselläni kouras oikein vatsan pohjasta kun luin tuon sinun tekstin ja mieleen palasi ikimuistoinen ensimmäinen bussimatka Vekaralle. Aamu oli muutenkin ollut hyvin mielenkiintoinen, kun oli Stadista lähtenyt junalla Kouvolaan ja Kouvolassa sitten venailtiin pakkasessa bussien saapumista. Monen näköistä tallaajaa oli silloinkin armeijan harmaisiin (vihreisiin) astumassa. Itse olin ainoana kaveriporukastani Vekaralle suunnannut ja muitakaan tuttuja ei samaan aikaan sinne lähtenyt, joten aika orpo olo oli. Mutta juuri tuo hetki kun bussi kääntyi Varuskunta-kyltin kohdalla vieressäni istunut jamppa kääntyi minuun päin, ja totesi naama pelokkaana "ei jumalauta". Paikka on todellakin aivan skutassa...

Kyllä. Saman olen kokenut puolitoista vuotta sitten itsekin. On se kumma tunne, kun ensimmäisenä päivänä Kouvolan asemalta hyppää siihen bussiin ja Kouvolan jäädessä taakse ei koko matkan aikana muuta näy kuin synkkää metsää. Tie vain pienenee edessä koko ajan. Lopulta tullaan taiteilijan talolle, josta käännytään varuskuntaan. Silloin bussin ikkunasta ulos korpimetsään katsoessasi päähäsi iskee pelottava ajatus. "Seuraavan vuoden (tai parhaassa tapauksessa vain puolen vuoden) aikana minulla ei tule olemaan elämää..."
 

Vesku

Jäsen
Humpauttaja kirjoitti:
Kyllä. Saman olen kokenut puolitoista vuotta sitten itsekin. On se kumma tunne, kun ensimmäisenä päivänä Kouvolan asemalta hyppää siihen bussiin ja Kouvolan jäädessä taakse ei koko matkan aikana muuta näy kuin synkkää metsää. Tie vain pienenee edessä koko ajan. Lopulta tullaan taiteilijan talolle, josta käännytään varuskuntaan. Silloin bussin ikkunasta ulos korpimetsään katsoessasi päähäsi iskee pelottava ajatus. "Seuraavan vuoden (tai parhaassa tapauksessa vain puolen vuoden) aikana minulla ei tule olemaan elämää..."

Toista se on Hyrylässä, jonka ajanlaskua on vielä vuoden verran jäljellä.

Siellä varuskunta sijaitsee Tuusulan keskustan välittömässä läheisyydessä. Suurin piirtein viereisen korttelin sisällä sijaitsee mm. kaksi supermarkettia, Hesburger, kebab-pizzeria, uimahalli (varusmiehille ilmainen) ja bussiasema. Läheisimpiin pubeihin on kilometrin matka. Rautatieasemalle (Kerava) on viisi kilometriä.

Vielä kun Hyrylän kuri on mitä on, niin nimitys Playa del Hyrylä ei ole kaukana.
 

Jääkuutio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins + ex-Kiekko-Espoo
Vesku kirjoitti:
Toista se on Hyrylässä, jonka ajanlaskua on vielä vuoden verran jäljellä.
...
Vielä kun Hyrylän kuri on mitä on, niin nimitys Playa del Hyrylä ei ole kaukana.

Itse olen niin etuoikeutettu, että olen saanut palvella molemmissa näistä pakoista, Hyrylässä ja Vekaralla. Oli pieni kulttuurishokki kun jouduin Hyrylästä kahdeksi kuukaudeksi Vekaralle Moske-koulutukseen. Ei niinkään kurin vaan juuri näiden oheistoimintojen (ja ihmisten) suhteen. Pizzatykki oli kova paikka, mutta ei liene Kaiffarin voittanutta. Onko Pizzatykki vielä pystyssä? Jostain sain käsityksen, että olisi joutunut lopettamaan.
 
Viimeksi muokattu:

JP

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Otsikon mukainen komennus Kajaaniin minullakin olisi nyt edessä, mutta kohtalo puuttui aikanaan peliin. Olen saanut vapautuksen, terveydellisillä perusteilla. Jo parin vuoden ajan polviani on vaivannut krooninen niveltulehdus, jonka paranemisesta ei ole takuita. Vaiva johtuu tietystä altistavasta kudostyypistä, joka on melko harvinainen keskuudessamme. Täten tulen jäämään paitsi ulkoilullisista viihdykkeistä, joita Suomen armeija niin auliisti tarjoilee.
 

tuuski

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pallo-Kärpät
Vesku kirjoitti:
Toista se on Hyrylässä, jonka ajanlaskua on vielä vuoden verran jäljellä.

Siellä varuskunta sijaitsee Tuusulan keskustan välittömässä läheisyydessä. Suurin piirtein viereisen korttelin sisällä sijaitsee mm. kaksi supermarkettia, Hesburger, kebab-pizzeria, uimahalli (varusmiehille ilmainen) ja bussiasema. Läheisimpiin pubeihin on kilometrin matka. Rautatieasemalle (Kerava) on viisi kilometriä.
Niinisaloon matkaaville on tiedossa vähän erilaista settiä. Niinisalohan on joku 5000(?) asukkaan kylä. Pub Niinisalo on toki noin 500m päässä portista, mutta on silloin tällöin karanteenissa terveysmääräysten takia. Hanakaljaa ei kannata juoda.

Kankaanpäähän on sen verran matkaa, että autolla täytyy mennä, eikä sielläkään taida olla kuin kaksi ihan baariksi luokiteltavaa. Kantri on kallein baari missä olen ikinä käynyt.

Näiden syiden plus etäisyyden himasta (200km) ei tullut käytyä vekosilla kuin joku 5 kertaa koko vuoden aikana. Tiedustelupatterin aliupseerikerholla tuli lähinnä aikaa iltaisin vietettyä tilaten Kotipizzasta Kankaanpäästä ruokaa, pizzakuski oli uskomattoman hyvän näköinen.
 

retro

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Kertokaapas, onko armeija ajan loppupuolella mitään mahdollisuutta lähteä ulkomaille? Siis ihan Brasiliaan asti. Sisko kun taitaapi mennä ensi jouluna siellä naimisiin, niin josko niillä (mahdollisilla) kuntoisuuslomilla saisi matkustaa sinne?
 

J.Petke

Jäsen
retro kirjoitti:
Kertokaapas, onko armeija ajan loppupuolella mitään mahdollisuutta lähteä ulkomaille? Siis ihan Brasiliaan asti. Sisko kun taitaapi mennä ensi jouluna siellä naimisiin, niin josko niillä (mahdollisilla) kuntoisuuslomilla saisi matkustaa sinne?

Siskon häihin voisi nimenomaan loppuaikana saada ihan henkilökohtaistakin lomaa. Eli siis ei olisi sinun lomistasi pois. Alkuaikana ei pitkä loma onnistu millään mutta lopussa voi olla huoletta viikonkin poissa. Tai näin siis ainakin Parolassa.. Riippuu toki tehtävästäsi armeijassa esimerkiksi kokelaan voi olla mahdoton saada lomaa jos on joku tärkeä leiri samaan aikaan. Mutta näin yleisesti jos ei mitään tärkeää tehtävää osu sille ajalle niin saa hyvinkin. Viikko taitaa tosin olla aikapitkälti maksimi. Tottakai kannattaa yritttää ottaa kaikki irti tuollaisista tapahtumista, kunnolliset todisteet vaan tapahtumasta niin ei voi päällikkö oikein olla myöntämättä lomaa ilman todella painavaa syytä.
 

repe_joke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim
retro kirjoitti:
Kertokaapas, onko armeija ajan loppupuolella mitään mahdollisuutta lähteä ulkomaille? Siis ihan Brasiliaan asti. Sisko kun taitaapi mennä ensi jouluna siellä naimisiin, niin josko niillä (mahdollisilla) kuntoisuuslomilla saisi matkustaa sinne?

Loppusotaahan ei taida nykyään enää olla, mutta kunhan viimeinen leiri on ohi, niin saat olla lomilla vaikka viimeiseen inttipäivääsi asti, jos vain kuntsarit ja muut lomat riittää.
Hösseliä = henkilökohtaistasyylomaa en suosittele ottamaan, jos ei ole pakko, koska ne joutuu lusimaan sitten intissä muiden lähdettyä.

Mutta kyllä ne tosiaan antaa lomaa häihin ja vastaaviin. Ja en usko, että on niin hirveän nuukaa senkään kanssa, onko joku leiri kesken vai ei. Tosin tuo riippuu komppanian komentajasta.
 

SSee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Semir Ben-Amor
Jääkuutio kirjoitti:
Onko Pizzatykki vielä pystyssä? Jostain sain käsityksen, että olisi joutunut lopettamaan.

On pystyssä. Tai ainakin oli vielä vuosi sitten. Kiva paikka tosiaan, ja ihan hyvät sapuskatkin.
 

J.Petke

Jäsen
repe_joke kirjoitti:
Hösseliä = henkilökohtaistasyylomaa en suosittele ottamaan, jos ei ole pakko, koska ne joutuu lusimaan sitten intissä muiden lähdettyä.

Niinpä se olikin.. Mitäs se loma oli mitä voi saada ilman että lomat kärsii? Päässyt jo unohtumaan parissa vuodessa. Henkilökohtaista lomaa ei tosiaan kannata ottaa koska mikään ei vituta enempää kuin se että kaverit lähtee kotiin ja itse jää makaamaan sängyssä muutamaksi päiväksi. Kyllä ne tutuksi tulee sitten kun sinne asti pääsee, siellä kyllä selitetään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös