Inttiin lähdössä?

[KiVi]

Koska AUK kutsui, eihän minulla ole muuta mahdollisuutta, kuin panostaa siihen täysillä ja pyrkiä RUK:uun...

Kappas vain, sinnehän päästiin. Kertokaapa kokeneemmat vähän tuosta ÄrUuKoon menosta, niin osaan valmistautua henkisesti tuleviin koitoksiin.

Ensimmäiset viisi viikkoa AUK:ssa olivat haastavia. Meille syötettiin paljon uutta tietoa, metsä tuli tutuksi ja fyysinen rasitus oli aivan eri luokkaa kuin peruskaudella. Kaikkein kovin juttu oli kalustomarssi sinkojen kanssa viiden päivän metsäleirin päätteeksi. Laskin saaneeni yöunta yhteensä n. 12 tuntia noiden viiden päivän aikana. Hyviä hommia.

Lähden hyvin positiivisella mielellä kohti tulevaa - ainakin saan revittyä tästä pakollisesta välivuodesta irti kovimman mahdollisen koulutuksen. Aika näyttää, mitä hyötyä siitä on siviilissä.

 

[tutzba]

Ensimmäiset viisi viikkoa AUK:ssa olivat haastavia.

Minkä ihmeen AUKin sinä olet käynyt? Meillä koko AUK I -jakso oli (pari viikkoa jäljellä vielä, käytän silti muotoa oli) leppoisaa.

Meille syötettiin paljon uutta tietoa, metsä tuli tutuksi ja fyysinen rasitus oli aivan eri luokkaa kuin peruskaudella.

Oppitunteja oli paljon, mutta ei me metsässä oltu. Yksi harjoitus tosin oli, jonka piti olla käynnissä myös yöllä, mutta taidettiin mennä nukkumaan joskus klo 23 kun saatiin hommat valmiiksi. Viime viikolla oli sitten ma-ke ampumaleiri, joka oli ehkä hiukan fyysinen, mutta ei sekään mikään ylitsepääsemätön. Ainoastaan otti päähän se törkeä vesisade.

Aika näyttää, mitä hyötyä siitä on siviilissä.

Itsevarmuutta ja johtamistaitoja. Näin voisin veikata. Tosin jos menet johonkin leipomoon töihin, ei RUKilla ole mitään merkitystä.

 

[HIFK]

Joo, elikkä meikäläisellä on vajaa puoli vuotta vielä palvelusta jäljellä (tj muistaakseni 178). Itsellä oli tällä viikolla ensimmäinen leiri, pari yötä vain. Tosin siinäkin on ehdottomasti yksi leiri ja kaksi yötä liikaa, vaikka leirillä sattuikin kaikenlaista hauskaa.

Itse olen retkeilijä ja telttailijatyyppi, mutta armeijan tyylinen ei sytytä sitten alkúunkaan. Teet mitä käsketään, palelet ja jäädyt, syöt pakkiruokaa, jne. Aivan perseestä.

Itse sotilaspoliisina ei onneksi noita leirejä ole todellakaan paljoa, ja nekin vain 1-2 yötä kerrallaan.

Kyllähän armeijassa oppii koko ajan uutta, vaikka siellä ei koskaan viihdykkään. Lomat ovat oikeastaan kaikkein hankalimpia, kun yrittää elää normaalia elämää sen pari päivää. Itse saisin c-paperit (olisin saanut jo kutsunnoissa), jos haluaisin, mutta ei vain jotenkin jaksa keskeyttää.

Onko kellään täällä muuten tietoa tuosta Pyryhommasta, tänä talvenahan se on Pyry 209? Onko leirimäinen, onko peseytymismahdollisuuksia, pakkiruokaa kuinka paljon, jne?

 

[KiVi]

Minkä ihmeen AUKin sinä olet käynyt?

PST-linjan. Linjan johtaja ilmoitti heti kättelyssä, ettei tämä tule olemaan aidan matalin kohta, eikä ole pettänyt lupaustaan. Meno on ollut usein hyvinkin reipasta, koulutushaarakokeessa piti muun muassa n. 30 km:n marssin päätteeksi juosta niin sanottu PST-maili: 1600m täydessä taisteluvarustuksessa, telamiina repussa ja kevyt sekä raskas kertasinko olalla.

 

[tutzba]

PST-linjan.

TAS-linjaa käyvänä ei voi kuin haaveilla tuollaisesta tetsauksesta. Me istumme päivästä toiseen luokkahuoneessa laskemassa lentoradan korjauslaskelmia, tuuliympyröitä, a-korjaustasoja jne. Eli lyhyesti: laskemme, mihin tykillä pitää ampua, että osumme haluttuun kohteeseen.

 

[TosiFani]

Kappas vain, sinnehän päästiin. Kertokaapa kokeneemmat vähän tuosta ÄrUuKoon menosta, niin osaan valmistautua henkisesti tuleviin koitoksiin...

Omasta RUK urasta on jo yli kaksikymmentä vuotta aikaa, Jaarli 183, mutta itselle se oli armeija ajan hienointa aikaa. Hommia joutui tekemään, mutta kun porukka oli motivoitunutta, ne hoituivat helposti. Kouluttajien taso nousi selvästi ja kaiken näköinen olematon tekeminen väheni minimiin. Viestikomppaniassa sattui olemaan vielä sellainen tilanne, ettei meillä ollut santsari-kokelaita eli saimme viettää illat keskenämme, mikä teki hommasta leppoisaa. Ja olen tykistön viestimiehiä Niinisalossa eli vietimme aikaa metsässä puolet RUK ajasta.

Onnittelut, kuulut ikäluokkasi valioihin.

 

[julle-jr]

Meno on ollut usein hyvinkin reipasta, koulutushaarakokeessa piti muun muassa n. 30 km:n marssin päätteeksi juosta niin sanottu PST-maili: 1600m täydessä taisteluvarustuksessa, telamiina repussa ja kevyt sekä raskas kertasinko olalla.

Hetkinen, arvon upseerioppilas, kuuluuko taisteluvarustukseen reppu?

 

[Cmprs]

Hetkinen, arvon upseerioppilas, kuuluuko taisteluvarustukseen reppu?

Itse asiassa uuteen M05 -TST -varustukseen kuuluu.

Kyllähän RUK on hemmetin mukavaa aikaa. Helppo tietysti sanoa näin jälkeen päin, mutta kyllä sitä niin ajatteli jo silloin Haminan tuulissakin. Ehkä se tulee siitä, että vielä ei ole varsinaista johtajakauden vastuuta päällä, ja ympärillä olevat kaverit on lähes järjestään todella asiallisia - verkostoitumiseen kannattaakin RUK:ssa panostaa. Sen sijaan ei kannata ottaa turhia paineita kokeista, kirjallisista tai esim. urheiluista. Ne menee varmasti aika kohtuullisesti jos löytyy vähän viitseliäisyyttä lukea ja jonkinmoista urheilutaustaa. Esim. oman tupani Cooper -keskiarvo oli kevyesti yli 3000, mutta uskoisin ettei meno siitä jää kiinni vaikka vähempään jäisikin.

Edessäsi on mm. Kirkkis, kostetat YTH:t jossa 20 cm liejua teltan pohjalla, JOHA sekä tietysti kurssijuhla. Välillä aika matelee helvetin hitaasti kun odottelee jo johtajakautta tuplagineksinä, mutta hauskaakin taatusti riittää!

 

[tutzba]

Niinhän siinä sitten kävi, että lävähti pääsylippu RUKiin...

...josta kohteliaasti kieltäydyin. En ollut yhtään varma olisiko se paikka ollut minua varten, joten siitä syystä vastasin kyselyyn "vastustan ru-koulutusta". Ei oikein ole koskaan mikään armeijatouhu kiinnostanut, enkä tältä alalta ole töitäkään hankkimassa. Mieluummin jään alikersantiksi avittamaan uusia alokkaita intin elämään.

Lämmitti se kuitenkin kovasti mieltä, kun sain kuulla jäätävät sanat: "kai Nurminen tietää, että olisitte lähtenyt RUKiin, jos olisitte vain halunnut." Näillä näkymin minusta tulee sitten AUKin apukouluttaja.

Se täytyy tosin myöntää, että pikkuisen harmittaa. Elämyksenä se olisi varmasti ollut hieno, vaikka kolme kuukautta olisikin vituttanut. Noh, nyt kävi näin.

 

[Steegil]

Eipä kovasti ole kehumista tästä omasta intti ajasta, jonka täällä on viettänyt. Skolioosi hidastaa tahtia ja tetsarin kantaminen käy päivä päivältä enemmän selälle. Koulutuksesta en saa mitään irti vaikka tämä ei ole ollut ennen mikään ongelma. Kipeenäkin olen ollut. Tälläkin hetkellä osastolla keuhkokuumeen vuoksi. Täällä puhelimella jatkoaikaan kirjoittelen. Harmittaa se, että jos olisin silloin ennen kutsuntaa olevassa terveystarkastuksessa tehnyt. Sille ulkomaalaiselle lääkärille asian kunnolla selväksi. Se vaan tuumasi, että laitetaan sut a-mieheksi. Mee valittaa siel sitten sitä selkääs. No nyt on b-paperit, mut kaikki b-miesten pestit jaettu. Niin tuolla sitä mennää selkämutkalla porukan perässä. Kai mä voisin siitä selästä kouluttajalle, jokaisen harjoituksen yhteydessä sanoa. En vaan ole uskaltanut, koska tässä yksikössä on jo pari jätkää saanut vässykän ja luuserin merkin naamaansa. Se kohtelu mitä ne kokee ei hirveesti kannusta. Ja mitään väliä ei ole onko oikeasti jotain vaivaa vai ei.

 

[PJPT]

Eipä kovasti ole kehumista tästä omasta intti ajasta, jonka täällä on viettänyt. Skolioosi hidastaa tahtia ja tetsarin kantaminen käy päivä päivältä enemmän selälle. Koulutuksesta en saa mitään irti vaikka tämä ei ole ollut ennen mikään ongelma.

Itselläni oli sama tie (Skolioosi; naurettava lähtötarkastus; 3kk a-miehenä räpellystä ja 3kk b:nä). Onhan se hännillä kulkeminen harvinaisen hanurista. Toisaalta B:nä tuntee olonsa todella tarpeettomaksi, jos ei saa komennuspaikkaa (olin n. 20 miehen joukossa tällainen). Turhaa hommaa toisensa perään; ja Laura Voutilaisen roudarireissu vähän mielekkäämpänä.

Niinhän siinä sitten kävi, että lävähti pääsylippu RUKiin...

...josta kohteliaasti kieltäydyin.

Lämmitti se kuitenkin kovasti mieltä, kun sain kuulla jäätävät sanat: "kai Nurminen tietää, että olisitte lähtenyt RUKiin, jos olisitte vain halunnut." Näillä näkymin minusta tulee sitten AUKin apukouluttaja.

Se täytyy tosin myöntää, että pikkuisen harmittaa. Elämyksenä se olisi varmasti ollut hieno, vaikka kolme kuukautta olisikin vituttanut. Noh, nyt kävi näin.

Tuo on tosiaan aika kaksipiippuinen/henkilökohtainen juttu; teit varmasti oikein, jos epäilit ettei nappaa.

Jatkoajassa voisi myös varoa sanojen "Kai" ja "Nurminen" käyttöä peräkkäin; ainakin minulle (yllätys yllätys) tuotti suuria vaikeuksia lukea kyseistä lausetta. Ehkä viidennellä lukukerralla pääsin jyvälle.

 

[ernestipotsi]

Tule nyt ihmeessä pois sieltä!

Eipä kovasti ole kehumista tästä omasta intti ajasta, jonka täällä on viettänyt. Skolioosi hidastaa tahtia ja tetsarin kantaminen käy päivä päivältä enemmän selälle. Koulutuksesta en saa mitään irti vaikka tämä ei ole ollut ennen mikään ongelma. Kipeenäkin olen ollut. Tälläkin hetkellä osastolla keuhkokuumeen vuoksi. Täällä puhelimella jatkoaikaan kirjoittelen. Harmittaa se, että jos olisin silloin ennen kutsuntaa olevassa terveystarkastuksessa tehnyt. Sille ulkomaalaiselle lääkärille asian kunnolla selväksi. Se vaan tuumasi, että laitetaan sut a-mieheksi. Mee valittaa siel sitten sitä selkääs. No nyt on b-paperit, mut kaikki b-miesten pestit jaettu. Niin tuolla sitä mennää selkämutkalla porukan perässä. Kai mä voisin siitä selästä kouluttajalle, jokaisen harjoituksen yhteydessä sanoa. En vaan ole uskaltanut, koska tässä yksikössä on jo pari jätkää saanut vässykän ja luuserin merkin naamaansa. Se kohtelu mitä ne kokee ei hirveesti kannusta. Ja mitään väliä ei ole onko oikeasti jotain vaivaa vai ei.

Jotenkin niin tyypillistä inttiä. Jos joku ei osaa/pysty/halua tehdä siellä annettuja tehtäviä tai on muuten erilainen niin "luuserin" maineen saa. Tosin sen "arvomerkin" myöntävät ihmiset ovat tonyhalme-tyyppisiä isänmaanylpeyksiä joiden mielestä mies ei ole mies ilman asetta ja ryssävihaa, kännikaahailuja tai vaimonhakkausta. Se että joku saa vässykän lätkän naamaansa tuollaisten ihmisten silmissä ei merkkaa normaalielämässä pätkääkään.

Oma inttiurani oli "sinne-ja-takaisin" -tyyppinen. Cee pamahti skolioosista ja vahvasti liioitelluista selkäkivuista. Kieltäydyin kohteliaasti kaikesta nostamisesta/kantamisesta ym sekä valitin intin punkkaa joka oli huono selälle. Tosiasiassa en edes kokeillut sitä.
Pääsin pois sieltä sanomalla asioista suoraan ja selkeästi sekä leikkimällä 2päivää 6-vuotiasta. Liian lapsellinen ei kuitenkaan kannata olla, muuten ne ei sua sieltä pois päästä vaan laittaa sut AUKkiin. En kuitenkaan suosittele "intti haisee. ette te voi pitää mua täällä. mä en ala"-tyyppistä vinkumista, vaan kohteliaasti vaadit päästä lääkärin ja siellä sitten heitä pientä tai tarvittaessa vähän suurempaakin legendaa siitä miksi et mielestäsi sovellu inttiin.

Jos vapautus ei napsahda selkäkivuista, niin masennus on varma nakki. Lääkäri lähettää heti pois. Joko antamalla C:n tai lähettämällä sut psykologille, mistä saa viimeistään vapautuksen ensimmäisellä (ja viimeisellä) käynnillä. Yhtään tapausta en tunne joka olisi pidempään vapautusta joutunut odottamaan. Omalla kohdallani suurin virhe oli jättää ennakkoterveydentarkastus käymättä ja lykätä vapautuksen saamista intin aloitukseen asti. (kunnan sekoilu+oma laiskuus)
Lääkärien vaitiolovelvollisuus pitää huolen siitä että kukaan ei koskaan tule tietämään vapautuksen syytä (ellet sitä itse kerro).

 

[KiVi]

Cee pamahti skolioosista ja vahvasti liioitelluista selkäkivuista...valitin intin punkkaa joka oli huono selälle. Tosiasiassa en edes kokeillut sitä...Pääsin pois sieltä sanomalla asioista suoraan ja selkeästi sekä leikkimällä 2päivää 6-vuotiasta...vaadit päästä lääkärin ja siellä sitten heitä pientä tai tarvittaessa vähän suurempaakin legendaa siitä miksi et mielestäsi sovellu inttiin...jos vapautus ei napsahda selkäkivuista, niin masennus on varma nakki.

Aika hauskaa, että sama kirjoittaja ihmettelee, miksi vemppaajia katsotaan usein hiukan vinosti. Tässäkin asiassa taas osa porukasta pilaa koko sakin maineen. Osalla on oikeasti paikat paskana ja osa hankkii vapautuksia vain, koska ei huvita.

Nämä "ei huvita" -miehet tulevat hyvin harvoin ajatelleeksi sitä, että kaikki muutkin tekisivät mieluummin jotakin aivan muuta kuin heräisivät kuudelta aamulenkille tai istuisivat yön poterossa vartioimassa ei mitään. Asevelvollisuus on kuitenkin lakiin säädetty, joten se yksinkertaisesti on hoidettava. Toiset hoitavat sen tekemällä määrätyt hommat, toiset luistamalla niistä.

Mutta hei, kukin tavallaan.

 

[HIFK]

Maanantaina ja tiistaina on sitten koulutushaarakoe. Marssin pituus on joidenkin tietojen mukaan 45 kilometriä kenttävarustuksessa, joka suoritetaan kahdessa päivässä. 20 rastia tulee matkan varrelle.

Pelottaa jo valmiiksi, itsellä kunto ei ole kovinkaan kummoinen (ei tietysti kaikilla meidän joukkueessakaan).

En sitten tiedä, onko tuo enää niin rankka kuin miltä kuullostaa, spolle-arvomerkin saa, jos tuon marssin suorittaa hyväksytysti. Kovin paljon ei tuota marssia hylännyttä ole ainakaan meidän Prikaatissa ollut, eli täytyy vain loppuun asti sinnitellä.

 

[Lampinen]

Hösselit lusittu ja tänään olisi tarkoitus palata Kajaaniin.. Aamuja pitäisi olla joku 80-70 jäljellä, joten yhdestä palstaturhuuksista pääsette jällein hetkeksi eroon! ;)

Onkos kolleegoita tuolla Pioneerikomppaniassa?

 

[Teho Ton]

Muutama vuosi olisi vielä edessä, sen jälkeen minua ei lain mukaan saisi edes armeijaan vaikka kuinka mieli tekisi. Mutta taidan feikata vapautuksen kyllä marraskuussa, kun pitää kutsuntoihin TAAS mennä. Masennus tai vastaava lienee taudinkuva, sairasta silti, että joutuu valehtelemaan jotta pääsee vapaaksi kyseisestä paskasta.

 

[peruspata]

Nämä "ei huvita" -miehet tulevat hyvin harvoin ajatelleeksi sitä, että kaikki muutkin tekisivät mieluummin jotakin aivan muuta kuin heräisivät kuudelta aamulenkille tai istuisivat yön poterossa vartioimassa ei mitään. Asevelvollisuus on kuitenkin lakiin säädetty, joten se yksinkertaisesti on hoidettava. Toiset hoitavat sen tekemällä määrätyt hommat, toiset luistamalla niistä.

Mutta hei, kukin tavallaan.

Armeija on täynnä asioita, joista löytää jotain hyvää vasta jälkikäteen. Onneksi tuli kyseinen suoritus hoidettua ihan ajallaan, enää tässä vaiheessa ei voisi vähempää kiinnostaa sinne meno. Kyllä se tavallaan kuuluu aikuistumiseen miehillä suorittaa joko asevelvollisuutena (tosin olin aseettomassa palveluksessa) tai sitten siviilipalveluksena.

Edes II/2001 ei joutunut oikeasti mitään kovin pahaa tekemään, pääasia on siinä, että hyväksyy sen, että joku muu päättää, mitä teet.

 

[Jupe]

Maanantaina ja tiistaina on sitten koulutushaarakoe. Marssin pituus on joidenkin tietojen mukaan 45 kilometriä kenttävarustuksessa, joka suoritetaan kahdessa päivässä. 20 rastia tulee matkan varrelle.

Pelottaa jo valmiiksi, itsellä kunto ei ole kovinkaan kummoinen (ei tietysti kaikilla meidän joukkueessakaan).

En sitten tiedä, onko tuo enää niin rankka kuin miltä kuullostaa, spolle-arvomerkin saa, jos tuon marssin suorittaa hyväksytysti. Kovin paljon ei tuota marssia hylännyttä ole ainakaan meidän Prikaatissa ollut, eli täytyy vain loppuun asti sinnitellä.

Santahaminan spol-koulutuksessa meidän pisin marssi täydessa varustuksessa oli tuonne Östersundomin metsiin (sekä lisäksi kannettiin kimppaan leirivälineet) .
En nyt tarkalleen muista matkoja mutta sen muistan että perillä oli leirinpystytyskilpailu ja riittävän ajan saavutettuaan sai nukkua juhlavat kaksi tuntia ennen kuin matka jatkui takaisin. Meillä muistaakseni ei kukaan luovuttanut mutta aika moni luopui tavaroistaan ja itsekin kannoin loppumatkan yhden nyhverön tavaroita, prkl! ;)


_

 

[ernestipotsi]

Armeija on täynnä asioita, joista löytää jotain hyvää vasta jälkikäteen. Onneksi tuli kyseinen suoritus hoidettua ihan ajallaan, enää tässä vaiheessa ei voisi vähempää kiinnostaa sinne meno. Kyllä se tavallaan kuuluu aikuistumiseen miehillä suorittaa joko asevelvollisuutena (tosin olin aseettomassa palveluksessa) tai sitten siviilipalveluksena.

Edes II/2001 ei joutunut oikeasti mitään kovin pahaa tekemään, pääasia on siinä, että hyväksyy sen, että joku muu päättää, mitä teet.

jotain on kotikasvatuksessa ollut pahasti pielessä jos armeijaan pitää mennä aikuistumaan. Entä naiset? Muut miehet?

No joo varmasti siellä on asioita mistä joku toinen pitää. Ei siinä mitään, mun puolesta inttiiin saa mennä jos haluaa, mutta omalla kohdallani kyseisen laitoksen kanssa työskenteleminen oli sula mahdottomuus. En hyväksy sitä että osa joutuu juoksemaan ympyrää metsässä sukupuolen, uskonnon, terveystilan tai syntyperän perusteella. Holocausti, Apartheid, suomenarmeija jne.
En ole myskään tippaakaan isänmaallinen ja siniristilipun(tai minkä tahansa lipun)-palvonta on naurettavaa touhua. Olisi siis myös erittäin tekopyhää lähteä armeijaan jos tosipaikan sattuessa en kuitenkaan olisi käytettävissä. Korkeintaan "omia" tulittamassa.

 

[KiVi]

jotain on kotikasvatuksessa ollut pahasti pielessä jos armeijaan pitää mennä aikuistumaan. Entä naiset? Muut miehet?

Kaikki eivät muuta omilleen jo 15-vuotiaina, joten joillekin se armeija on oikeasti ensimmäinen pysyvämpi poissaolo kotoa. Aikuistumisesta en tiedä, mutta elämänkokemusta armeija-ajasta kertyy rutkasti. Siellä oppii paljon itsestään ja muista. Naiset ja miehet, jotka eivät inttiä suorita, jäävät yksinkertaisesti yhtä kokemusta köyhemmiksi. Ei enempää, ei vähempää.

En hyväksy sitä että osa joutuu juoksemaan ympyrää metsässä sukupuolen, uskonnon, terveystilan tai syntyperän perusteella. Holocausti, Apartheid, suomenarmeija jne.
En ole myskään tippaakaan isänmaallinen ja siniristilipun(tai minkä tahansa lipun)-palvonta on naurettavaa touhua. Olisi siis myös erittäin tekopyhää lähteä armeijaan jos tosipaikan sattuessa en kuitenkaan olisi käytettävissä.

Onhan tuossa kauniita ajatuksia, mutta sukupuoli, uskonto, terveydentila ja syntyperä määräävät niin paljon asioita, joita meidän on tehtävä tai oletetaan tekevän, että niitä vastaan taistelu olisi loputon suo. Kannatankin käytännönläheistä linjaa; tuulimyllyjä vastaan on turha lähteä tappelemaan, voi vain hävitä. Kun kulkee edellisten sukupolvien viitoittamaa kultaista keskitietä, helpottaa elämäänsä kummasti.

Patriotismi - hyi helvetti! "Kiitos 1939-1944" - ja "Ei myydä maata ulkomaalaisille" -t-paidat, Suomi-leijonat jne. herättävät minussa aina vahvan oksennusreaktion.

 

[peruspata]

jotain on kotikasvatuksessa ollut pahasti pielessä jos armeijaan pitää mennä aikuistumaan. Entä naiset? Muut miehet?

Ok, ehkä aikuistuminen oli väärä sana, en tarkoita olleeni joku elämästä selviytymätön, joka koki suuren valaistumisen inttiaikana. Mutta väitän, että oli silti hyödyllinen kokemus. Siellä näki laajan kirjon Suomen nuoria, jotka toki tarvitsivat ensi kerran kokemuksen siitä, että äiti ei ole joka askelta vahtimassa.

Kuten KiVi totesi, tämän vaiheen väliin jättävät menettävät yhden kokemuksen.

 

[ernestipotsi]

En kiellä sitä etteikö joku voisi intistä saada jotakin irti. Tunnen kavereita jotka ovat käyneet intissä, ovat siellä, tai sinne menosssa. Tunnen myös naisia (ihme kyllä), sekä miehiä jotka eivät ole inttiä käyneet/eivätkä koskaan tule käymäänkään. Ei heistä päällepäin huomaa että onko intti käyty vai ei.
Oma kokemukseni intin ihmisistä oli varsin positiivinen, ainakin suurimmaksi osaksi. Alikessut, kantahenkilökunta ym eivät välttämättä olleet niitä kadun kirkkaimpia lyhtyjä, mutta ihan perusrentoja tyyppjä kylläkin. Ei mulla ollut mitään tarvetta heille ryhtyä kiukuttelemaan, vaan suoritin poistumiseni selkeästi ja vaivattomasti.
Vika on intissä/järjestelmässä, ei ihmisissä! (toki ihmisissäkin jos jatketaan syy/seuraus-ketjua, mutta pointti ei ollut se)

Intin kokemusvaikutuksista en voi lähteä sanomaan juuri mitään. Ainoa mistä olen varma on se että se ei ollut meikäläisen paikka.

Aiempi lausahdukseni kotikasvatukseen ei ollut pelkästään heitto. Suomessa ihan oikeasti turvaudutaan usein valtion/kunnan apuun lasten kasvatuksessa. Perheen/kodin merkitys on Suomessa paljon pienempi kuin esim Etelä-Euroopassa tai Aasiassa. Suomessa valtio nähdään "äitinä", jota ihaillaan ja palvotaan; tai "isoveljenä" jota kiltisti totellaan.

 

[jokerit67]

Kutsunnat ohi!

Maanantaina 10.1.2011 klo.16:00 puetaan armeijan harmaat päälle Kaartin Jääkärirykmentissä ja tällä hetkellä fiilis on kyllä aika odottava. Kun vähän miettii, niin onhan tuohon vielä hemmetin pitkä aika, mutta kuitenkin nyt jo jännittää :) Olin pistänyt lappuihin, että mahdollisimman nopeasti armeija alta pois, joten tarjottiin paikkaa ensi heinäkuulle Isosaareen. Ei kuitenkaan hirveästi nappaa nuo kyseisen paikan koulutusvaihtoehdot, joten valitsin tuon I/-11 Santikseen. Kaikkeni teen, että 6 kuukaudella pääsisin, koska opiskelemaan olisi tarkoitus lähteä samana syksynä, joten neuvoja kaivataan!

 

[Blackie]

Kaikkeni teen, että 6 kuukaudella pääsisin, koska opiskelemaan olisi tarkoitus lähteä samana syksynä, joten neuvoja kaivataan!

Vedät ns. vituiksi kaikki johtaja- psykologiatestit. Skapparin haastattelussa sanot sitten, että jos sinut pistetään AUK:iin, niin lähdet sivariin. Jyrkkä ei siis vastaukseksi, eikä mitään nössöilyä tyyliin "en mä kyl oikein tiedä" ;) Se on niille sama asia kuin myöntyminen.

Kyllähän niitä halukkaita aina löytyy kuitenkin, jotka ovat kiinnostuneita sen vuoden siellä olemaan. Ja propsit siitä heille.

 

[Rautapohkeet]

Kutsunnoissa tuli tuossa viime viikolla käytyä. 10.1.2011 alkaa varusmiespalvelu keskellä ei mitään Vekaranjärvellä. Eipä siinä tuonne sitä itse halusin mennäkkin.