Huonointa lyriikkaa – omat ehdotukset kehiin!

[Andrej]

Viestin lähetti JHag
"on elämä pullaa, se sattuman varassa rullaa..." AAAAAAGH:D

Tuohan on nuoremman Alangon kynästä jopa huippusuoritus. Samasta riimistähän muuten hutitulkintojen kuningas Tero Valkonen sai aiheen ihmetellä, että mitenkäs se elämä voi olla pullaa. No periaatteessa kyllä voi, jos pulla = munkki, säkä, onni. Ehkäpä sen olisi paremminkin voinut sanoa, mutta Ilkan mitta-asteikolla riittävä suoritus.

Huomattavasti onnettomampia ovat nämä Haloon jälkeen tulleet yritelmät, niiden sanoituksissa ei ole sitä vähääkään järkeä mitä niissä aiemmissa.

Niin ja vielä selvennyksenä, ettei tulisi vääriä käsityksiä: en ole myöskään hirveän innostunut niistä vanhemmista tuotoksista, teininä tuli niitä jonkin verran kuunneltua.

 

[JHag]

On aivan totta, että teksti on Ilkan mitta-asteikolla hyvä, mm. riimi osui kohdalleen. Toisin kuin esim. se "kaiken ajan tuhlaan, itseäni uhmaan". Ilkan tekstinä "rati riti ralla tuli talvihalla" olisi myös mestarillinen.

Rumbasta minäkin tuon "pullaa" lainin aikoinaan blokkasin enkä uskonut että se on totta, ennenkuin tarkistin kaverini levyltä.

Sittenhän oli ne englanninkieliset 4R -biisit, muistaako joku sieltä helmiä...?

 

[Everton]

En oo jaksanut selata koko ketjua, joten täällä saattaa jo ollakin Nykäsen Matin hieno riimi (tosin Masa tuskin sitä ole kirjoittanut, mutta lausuu niin iki-ihanasti): ...valomerkki tuli, vedin ässän hihasta.. .Koko biisi on ihan kunkku. Jos jollain on sanat niin laittakoon koko kansan ihmeteltäviksi...

 

[McBean]

Fränti & Vahanen

Kuten jo aiemmin todettua, jääkiekkohenkilöitymä Kari Tyni on tehnyt sanoitukset useisiin M. Nykäsen-kipaleisiin.
Itselleni tämä selvisi viime keväänä Ari "Anssi" Peltosen haastateltua Tyniä Radio Helsingin Paskalista-ohjelmaan, jossa ex-mäkikotkan rallit soivat jostain syystä melko ahkerasti.

Oma ehdokkaani huonoimpiin lyriikkoihin on Tero Moilanen & Onnenpotku-orkesterin biisi Fränti Ja Vahanen. Esimerkkinä lyriikan juhlasta ensimmäinen säkeistö:

Fränti ja Vahanen, oli vankeina Jolon saaren,
Fränti ja Vahanen, kotimaa päässä sateenkaaren,
Fränti ja Vahanen, niin lähti leivän päältä rasva,
mutta pojat, ei parta pahoille kasva.

Nuo Suomi-pojat maailmalla,
päivät pitkät vankeutta surren,
eivät sortuneet paineen alla,
hyvin kestivät hammasta purren.
Kotiinlähdön estivät sissit,
veivät syvälle viidakkoon pojat,
siel' kulje ei autot, ei hissit,
ympärillä vain rämeet ja ojat.

Fränti ja Vahanen...

Kunniamaininnat Janos Valmuselle (koko tuotanto), Sir Mister Tafille (Hyppiä ikä kaikki) ja Ahti Lammelle (Elämän valttikortit).

 

[JHag]

Loistava tämä Fränti & Vahanen, jonka olen kuullut kerran ja luulin parodiaksi by Gösta Sundqvist.

Oikeastihan tuon riimittelyn juhlan pitäisi jatkua näin:

kotiinlähdön estivät sissit
veivät syvälle viidakkoon pojat
siel kulje ei autot ei hissit
eikä poikia kiinnosta tissit
on niillä periaatteet vissit
annetaan toisille vaan kissit
ja ehkä joskus jopa pissit

 

[Cairns]

Ehdottomasti....

Carl Douglasin "Kung-fu fighting", josta Terje Widing teki suomalaisen "kempo-tappelu" version.

 

[Patarouva]

Yleisesti

Nuo "perjantai-iltana en kaipaa sua, lauantai-iltana en kaipaa sua"- tyyliset yhden tai kahden lauseen renkutukset käyvät hermoilleni enemmän kuin kaikki kököt kielikuvat ja kankeat ilmaisut yhteensä. Toisissa on edes yritetty keksiä jonkinnäköistä lyriikkaa, kun taas yhden lauseen renkutuksissa vaivaa ei ole nähty pätkääkään.

Sinänsä riimien irroittelu yhteyksistään ja yleensä musiikista on kovin hedelmätöntä. Harva sanoitus toimii ilman musiikkia. Toki niitäkin on. Runot ovat eri asia.

Joka tapauksessa osa laulujen sanoituksista on niin kaameita, etteivät mitkään puolustelut tule edes kysymykseen. Välillä oikein ihmettelee, kuka kehtaa edes laulaa noita pahimpia kömmähdyksiä.

Pidän Martti Syrjän sanoituksista, joten en sano tätä kielteisessä mielessä. Huvitti vaan, kun täällä puhuttiin tuosta irrallisesta pätkästä: "mä itkin vähän kun tiskasin ja lakaisin, tahdon tähän taloon sinut takaisin." Kyynikko minussa kysyisi tämän irrallisen otoksen nähdessään, minkähän takia se oikeasti haluaa sen muijansa takaisin.

 

[JHag]

Hyvä pointti Patarouva! Itse kukin alkaa kaivata vaimoa viimeistään silloin kun ei ole enää yhtään puhtaita astioita (=laseja) ja villakoirat alkaa hyppiä silmille:p

On totta, että yksittäisten lainien irrottaminen on outoa, mutta kun puhutaan esim. Ilkka Alangosta/Suurlähettiläistä yleensä, niin nämä lainit ovat vain pieniä jäävuoren huippuja. Itse vuori on vielä paljon pahempi....

Yksi meinasi unohtua, nimittäin Pekka Ruuska. Kyllä, Pekka Ruuska. Gabrielin enkeli oli -tappakaa vain jos haluatte- HIENO teksti ja aikanaan tuore kielikuviltaan: videotykillä suolaa haavoihin...jne. Mutta tämän jälkeen on peliin astunut setämäinen peruskoulunopettaja-Pekka, jonka tekstit varsinkin muille artisteille ovat "realistisuudessaan" todella naiveja ja ällöttäviä. Kuustonenkin kuulostaa miehekkäältä Ruuskaan verrattuna.

Esim Essi Wuorelan Naimisiin biisi:

"sä tulit mun uniin sä tulit mun suunnitelmiin, possunpunaisiin" AAGH

ja saman laulajan joku muu Ruuskan kyhäämä:

"ei sussa oo enää samaa tulta ja miekkaa, kannat kengissäs sisään vierasta hiekkaa..."

Ja itse Pekka:

"mä tahdon sun elämään, ja lyömään tauluillesi naulaa seinään.."

Arkirealismi ei aina ole paras ja aisteja kiihottavin tehokeino, ei myöskään elokuvassa - vai mitä tykkäätte neuvostoliittolaisista sosialistista realismia käsittelevistä mustavalkoisista elokuvista traktoritehtaan arkisesta aherruksesta? Kaikki tietävät, että tällainen maailma on olemassa, mutta useimmat eivät halua kuulla musiikkia tai nähdä elokuvia siitä maailmasta mitä näkee/kokee muutenkin 24h vuorokaudessa. Ruuskan tekstit ovat kuin Päätalon kirjat - asiaa saadaan vaikka siitä miten mennään bussilla Tampereen keskustaan. Mutta kuka haluaa kuunnella/lukea?

Ja vielä kerran; Gabrielin enkeli oli loistava.

 

[Patarouva]

JHag

Se on Rafaelin enkeli. Hieno laulu joka tapauksessa.

 

[JHag]

Re: JHag

Viestin lähetti Patarouva
Se on Rafaelin enkeli. Hieno laulu joka tapauksessa.

-Tänks! Mistä helvetistä mä tuon Gabrielin enkelin tempaisin?? Jos tällainen vertaus tässä yhteydessä sallitaan...Siis Rafaelin enkeli on totta tosiaan se oikeasti hieno biisi, varsinkin teksti.

 

[93]

Anders FPA:n Millan kuunteleminen tekee kipeää nimenomaan sanoituksen takia. Jotenkin keskeneräiseksi jäi se nerokas muuttuu-puuttuu riimittely, joten tässä täydennystä Nummelan Oman Pojan tekstiin:


Milla hei, sun täytyy muuttuu
sun elämältäs suunta puuttuu
kun sulle soittaa niin kuuluu tuuttuu
mut sä et saa mulle suuttuu
vaik' tää biisi paikalleen juuttuu
opettelisit vaik' soittaan luuttuu
tai imitoimaan Christian Ruuttuu
tamilisissit syö kuuttuu

säv. Anssi Kela san. Anssi Kela ja 93


Syy ketjun kaivamiseen naftaliinistä ei kuitenkaan ollut toi äskeinen. Vaviskaa mikkoalatalot ja janosvalmuset, idioottimaisin sanoitus on löytynyt. Se tulvi eetteriin Radio SuomiIsk:in taajuudelta pe-la yönä noin kello 3 (muijan kaverin sisko haki mut West Pointista Suomen Korsoon, (palvelu pelaa ;) ) ja emakot halus kuunnella sitä kanavaa. Normaaliolosuhteissa tungen mielummin parsinneuluja varpaankynsieni alle kuin kuuntelen sellaista paskaa.). Sanoista en muista kovinkaan paljoa, sillä jäin juttelemaan kaverini kanssa illan ottelun jälkeen :). Kertosäkeistö (tai sen osa) meni näin: "... ja me nimitämme toisiamme lauluystäviksi...". Biisi on laulettu sen verran vakavalla äänellä, että kyseessä tuskin on mikään huumoritekele. Tietääkö kukaan kappaleen nimeä ja esittäjää? (Tahtoo ostaa! Tunnen sairaalloista kiinnostusta huonoon musiikkiin) Niin, ja esittäjä oli nainen ja jossain vaiheessa laulettiin "huone 205" tjsp...

 

[Johnny99]

Tämähän olikin antoisa ketju

Olinkin missannut tämän ketjun ensiesiintymisellään. No, joka tapauksessa:

J. Karjalaisen parjaaminen kävi vähän luonnolleni. Tiedän, että osa hänen sanoituksistaan on naiiveja, mutta sehän on juuri hänen tyylinsä. Huumoriahan se on. Esim. jonkun viittaama Varaani-biisi on mielestäni loistava; lapsenmielistä, hyväntahtoista, mutta kuitenkin nokkelaa matskua. Ihan samoin kuin Väinö-biisi, joka oli tarkoitettu hellittelyksi, ikäänkuin bonus-biisiksi, hänen Väinö-pojalleen. Ei siitä ollut tarkoituskaan tulla mitään radiosoittokappaletta, se oli silkkaa sattumaa.

Karjalaisella on kuitenkin tukku hienoja sanoituksia, esim. Humanoidien Järvi, Mä Käännyn Hiljaa Pois, Rock'n Roll, Laura Häkkisen Silmät, Kolme Cowboyta, jne. Nämä siis niitä, jotka ovat hyviä ihan runoinakin, irroitettuina sävelmästä. Lähes kaikki Jiin tekstit toimivat mielestäni ok sävelen ja tunnelman + Jiin ainutlaatuisen laulutyylin avustamana.

Noh, tälläistähän tämä on, toinen tykkää äidistä ja toinen isoäidistä. Omasta puolestani lisäisin kokoelmaan miettimättä Nylon Beatin tuotoksen "Hän on assanvessankassa ammatissa alimmassa" etc. Tuli todella vaivautunut olo kun kerran moisen tuuban radiosta kuulin.

Toinen ehdoton helmi on kyllä jo aiemmin mainittu Fränti ja Vahanen. Kuulin sen kerran Radio Suomelta! Voitteko uskoa. Ilmeisesti toimittaja ei ollut kyseiseen hengentuotokseen ennalta kovinkaan hyvin tutustunut, koska jälkispiikki oli unohtumattoman kiusallinen, jotain tyyliin"Niin, tässä oli tämmöinen...pitkä tauko...ilmeisesti ihan tosimielellä tehty kappale Jolon panttivangeistamme...ja pikavauhtia...Ja seuraavaksi"...:)

 

[SergeiK]

Minäkin olen missannut tämän viestiketjun joten nekrofilia syyteiden uhallakin käyn mukaan ehkä jo vanhenneeseen debaattiin.

Viestin lähetti JHag


Ja Hector:

"joku Nixon heittää tikkaa minun taideteokseen, Marlon Brando nuorta likkaa köyrii keskiluokan hulluuteen..." Symboliikka on hieno asia

Pakko puolustella Hectoria sen verran, että kaipa tuo jälkimmäinen osa on viittaus Bernardo Bertoluccin vuonna 1972 ilmestyneeseen Viimeinen Tango Pariisissa leffaan, jossa keski-ikäinen ja nuhjuinen Brando teki nuoren ja raikkaan Maria Schneiderin kanssa hassuja asioita. On muuten hyvä leffa jossa voi oppia mitä kivaa voi tehdä voilla ja peukalolla...nimenomaan Brandolle.

Itse pidän allegorioista koska ne tuovat tekstitykseen palan arkirealismia ja kuulijalle ahaa-elämyksen. Mutta näin 25 vuotta jälkikäteen ne kuulostavat juuri noin korneilta kuin HEctorin "joku Nixon heittää tikkaa minun taideteokseen". Kaipa tuokin tarkoitti jotain Nixonin patavanhoillisuudesta ja sen sotimisesta 60-lukulaisen nuorison ihanteita vastaan, mutta kieltämättä tänäpäivänä se kuulostaa ihan Jope Ruonansuun materiaalilta.

Mutta minusta Hector on kokonaisuudessaan hvyä teksittäjä joka luo hyvin tunnelmia, mutta kaipa noin laajaan tuotantoon sattuu virheitäkin. On se Wayne Gretzkykin joskus kiekon menettänyt..

Viestin lähetti JHag

Yksi meinasi unohtua, nimittäin Pekka Ruuska. Kyllä, Pekka Ruuska. Gabrielin enkeli oli -tappakaa vain jos haluatte- HIENO teksti ja aikanaan tuore kielikuviltaan: videotykillä suolaa haavoihin...jne.

Tuo riimi on Ruuskalta selvä viittaus JYPin joukkuejohdon tunteisiin kun seurasivat videotykillä Ari Ahosen otteita HIFK-paidassa.

 

[Andrej]

Re: Tämähän olikin antoisa ketju

Viestin lähetti Johnny99
Omasta puolestani lisäisin kokoelmaan miettimättä Nylon Beatin tuotoksen "Hän on assanvessankassa ammatissa alimmassa" etc.

Olisit nyt edes pikkuisen miettinyt. Ei nimittäin ole Nylon Beatin, sentään, vaan joku naispuolinen huumoribändi, joka taisi olla nimeltään Mascara tai jotain vastaavaa.

 

[JHag]

Kivaa, että tämä meikäläisen pari kuukautta vanha nekrofilia-ketju kaivettiin esiin taas.

Suurlähettiläitä ja Neljää Ruusua ei voita kuitenkaan kukaan. Juuri tuli radiosta Suurlähettiläiden biisi, joka meni jotenkin näin, korjatkaa jos olen väärässä, paskaa se on jokatapauksessa:
"olen itse ne kaikki ja muut pois nokitan, unelmistani taloni teen ja kukitan..."

Toi radiosuomen biisi, josta 93 kertoi, vaikutti todella lupaavalta skeidalta, voi kun kuulisi.

Ja tokihan minä tuon Hector-symboliikan leffafriikkinä tiesin jo silloin kun natiaisena tuota kuuntelin. Silti kielikuva on mielestäni tekotaiteellista soodaa, kuten ison H:n tuotanto yleensäkin. Mutta vieläkin tähän on lisättävä sellainen huomio H:sta, että hänen teknisiä kykyjään en kiistä, miehellä on verbaliikka hallussa. Sisältö mättää. Äijä yrittää aina olla ajan hermolla ja on silti aina myöhässä. Tai sitten selittää itsestäänselvyyksiä tyyliin sota on huono homma.

Sen sijaan Jii Karjalaisesta en löydä mitään mainittavia tekstintekijän kykyjä, vaikka etsisin mikroskoopilla. Jos ottaa rinnalle vaikka Tuomari Nurmion tai Pauli Hanhiniemen, niin Jii kuulostaa pikkutytöltä heidän rinnallaan. Jos niinkuin arkirealismia tai vaihtoehtoisesti outoja maailmoja haetaan. Jiitä en silti millään muotoa inhoa, kuten Suurlähettiläitä/Neljää Ruusua. Jii on vain yhdentekevää.

Suurlähettiläät, Neljä Ruusua/Ilkka Alanko ja Pelle Miljoona, noin niinkuin rockpuolelta, ovat huonojen tekstittäjien aatelia, sillä kenelläkään heistä ei ole edes teknisiä kykyjä ja tämän lisäksi sisältö on onnetonta.

Iskelmämusa/Alatalot sun muut on jokatapauksessa niin vastenmielinen maailma, että en ole kyennyt poimimaan sieltä mitään erityisiä huonouden helmiä. Niinkuin jossain aiemmin sanoin, Alatalon tuotannosta huonoimman tekstin/lainin etsiminen on yhtä helppoa kuin erikoisen lumihiutaleen löytäminen. Kaikki ne on samanlaisia.

 

[FourForty]

Viestin lähetti 93
Kertosäkeistö (tai sen osa) meni näin: "... ja me nimitämme toisiamme lauluystäviksi...". Biisi on laulettu sen verran vakavalla äänellä, että kyseessä tuskin on mikään huumoritekele. Tietääkö kukaan kappaleen nimeä ja esittäjää? (Tahtoo ostaa! Tunnen sairaalloista kiinnostusta huonoon musiikkiin) Niin, ja esittäjä oli nainen ja jossain vaiheessa laulettiin "huone 205" tjsp...

Hämärä muistikuva kertoo esittäjän olevan keskisuomalaislähtöinen laulajatar Marjorie, joka taisi joskus tv:ssä (Tuttu Juttu tms.) lauleskella tätä biisiä. Kertosäe taitaa alkaa jotenkin "huone kaksisataajotakin, kitara ja minä" ja tuo toinen tekstinpätkä menee suunnilleen "ne nimittävät meitä Luoja tietää miksi, me nimitämme toisiamme lauluystäviksi". Tärppääkö?

 

[93]

Kyllä! Kiitos 4-40.
Google kertoo, että kappale on "Huone 213" samannimiseltä albumilta. Julkaistu jo vuonna 1992, joten löytyy varmaan kirjastosta... (Tampereelta ainakin, PKS:n kirjastojen haku on tän ja huomisen päivän kiinni.)

HYVÄÄ UUTTAVUOTTA 2002! Ja nyt tämä poika lähtee Systembolagetin kautta kaverillle.

 

[Jude]

Allekirjoittaneen mielestä meitsit rimmaa surkeimmat lyriikat tämän linkin alla:

http://www.expage.com/bestpla35

 

[The Hawks]

Muutamia

Tietysti nämä ollaan täällä jo aiemminkin mainittu mutta Nylon Beatin lähes koko tuotanto, Anssi Kelan Nummelan kertosäe jne. ovat heikkoa kamaa. Jos jaksaisi miettiä niin tulisi varmasti paljonkin lisää bändejä ja biisejä.

 

[salla]

..vielä kun Zen Cafen ja edesmenneen Noitalinna Huraa!:n sanoitusten tarkoituksen ymmärtäisi, voisi jo omassa mielessään nostaa arvonsa vähintään professoriksi. Eihän nuo lyriikat huonoja ole, mutta niiden kuuleminen saa sentään pudistelemaan päätä ja kyselemään "mitä hittoa noiden takana on?". Oikeastaan ihan mukaviakin.

Noitalinna Huraa!:Sirkus
Parrakkaalla naisella on parraton mies
pitkät karvat kasvaa sillä päässäkin
se ei oikein ole varma sukupuolestaan
mutta tanssahtelee sitä kauniimmin

Noitalinna Huraa!: Järvellä
Pitkään katselimme järvelle ja sääski tunnusti
että kaikkein mieluiten leijona olisi
Se itki kun se kuvitteli miltä tuntuisi
kun karjaisu sijaan ininän suusta tulisi

Zen Cafe: Eipä tiennyt tyttö
Eipä tiennyt tyttö kuinka monta askelta on
sillan päästä sillan päähän jos sen kulkee läpi päivittäin

Zen Cafe: Mies jonka ympäriltä tuolit viedään
Mies jonka ympäriltä tuolit viedään
mies jonka sukunimi mieleen ei jää
mies jonka talossa on suorat seinät ja tapetit


Tota noin..ihan miten vaan.

 

[Viikate]

Noitalinna Huraa! & iso H

Eikös tuo "Sirkus" ole yksinkertaisesti biisin muotoon tehty kertomus bändin varsin epätavallisesta urakehityksestä? Siihen viittaa esimerkiksi alun pätkä "sirkus Peräseinäjoen lähti kaupunkiin". Ja noiden säkeistöjen - muun muassa tuon lainatun - olen ajatellut kertovan yhtyeen jäsenistä.

"Järvellä" taas on kaunis satu, en tiedä onko sillä syvempiä merkityksiä.

Hectorin tekstejä voisi kommentoida vaihteleviksi - niin kuin herran musiikkiakin. Parhaimmillaan nerokkaita kielikuvia ja merkityksiä täyteen ladattuja säkeitä, huonoimmillaan aivan käsittämätöntä roskaa. Lahjakas mies, jolla itsekritiikki toimii valitettavan harvoin.

 

[Bob77]

Kaikki Anssin Kelat on täyttä p*skaa!!

 

[vision]

Zen Cafe:sta

Siinähän se zen cafen kappaleiden suola piileekin, joutuu hieman kuuntelemaan niitä päästäkseen kunnolla niihin sisään.

Anssi Kela tulee tällä hetkellä joka ikisestä aukosta ulos, meinaa lentää töissä radio seinään "Milla sun täytyy muuttuuuuuuu, sun elämältäs suunta puuttuuuuuuuuu, sä tartut aina tikkuun lyhimpään" kuuluessa. Alussa hieman hymyilytti, sitten itketti ja nyt repii hermot riekaleiksi.

 

[pale]

Kukkasia

Rankkaan myös itse jo täällä aikaisemminkin mainitun "Fränki ja Vahanen"-biisin aika kärkeen todellisesta paskasta. Kuka tai ketkä tälläistä yleensä viljelee ja miksi?

Myös Pelle "tosipelle" Miljardin kuolematon "moottoritie on niin puuma ja maaailma on niin potta" ja yleensäkin koko tollon pikkutyttöjä (aikoinaan) lipova näennäisosallistuva huoli ihan joka saatanan asiasta, kyrpii ihan kympillä joka kerta kun kuulen kyseisen "rastan" määkymisiä.

Käsittämättömin loukkaus, ei vain minua kohtaan, vaan koko ihmiskuntaa vastaan on suomenkielinen versio klassisesta Hotel Californiasta! Voi herranjumala mikä raiskaus!

Pakko lopettaa, alkaa suoni pullistua päässä liikaaa....

 

[JHag]

Zen Cafe on mielestäni asiaa. Sillä pääjäbällä on oma tyylinsä ja logiikkansa, kuten Röyhkän Kakella, Sundqvistin Göstalla, Tuomari Nurmiolla....Saavutus sinänsä, vaikka ei sitä sisältöä aina niin diggaisikaan. Mutta oma muoto on hyvä homma. Ismo Alangolla tämä toimii myös sävellyspuolella, mies ei peittele klassisia juuriaan..

Zen Cafessa haittaa, niinkuin Suomessa yleensäkin, laulajien surkeus. Tämä on kitaristien ja muiden instrumentalistien maa.

Edit: arvaas muuten pale, kuka on tehnyt sen suomenkielisen tekstin Hotel Californiaan? Itse iso H! Huonojen mutta rimmaavien tekstien mestari