Laitetaan nyt joitakin mietteitä näin pudotuspelien lähestyessä.
Onhan nuo pelit hieman tökkineet viime viikkoina. Vieraspelaamisessa on varsinkin ollut vaikeuksia vaikka on niissäkin pyritty silti pelaamaan omalla tyylillä. Pelit ovat kuitenkin luisuneet liian monesti käsistä, viimeistään vastustajan ylivoimien aikana. Kotipeleissä taas meno on ollut raikkaampaa mutta totuuden nimissä ei nekään aina ole olleet hyvää kiekkoa vaikka voittoja on otettukin. Hyvin vähämaalisia pelejä lähes kaikki pelit ovat olleet ja siinä mielessä pienestä kiiinni. Moni peli olisi voinut kääntyä myös vastustajalle mutta toisaalta nämä ovat turhia jossitteluja. Yhtä hyvin voisi jossitella sillä, että jos oltaisiin tehty paikoista enemmän maaleja niin oltaisiin kotiedussa kiinni.
En silti olisi huolissani joukkueen suorittamisesta. Eihän tässä nyt mitään isompaa hätää ole edes ollut. Sarjasijoitus on kaikesta huolimatta varmistunut viidenneksi eikä silloin voida puhua ainakaan mistään suoritustason romahtamisesta, jotain siellä on tehty koko ajan oikeinkin. Maalipaikkojen hyödyntämisestä voi toki olla huolissaan mutta tässäkään asiassa ei olla yksin. Aika monella muullakin joukkueella on samaa ongelmaa. TPS, KalPa, Ässät, Pelicans, näillä kaikilla on ollut viime aikoina ongelmia pelinsä kanssa, ainakin tulosten perusteella. Oikeastaan kärkijoukkueista ainoastaan JYP on ollut huipputehokas maalipaikoissa. Se, että muillakin on ongelmia ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi hyväksyä oman pelin ongelmat.
Pleijareissa pelaajat syttyvät pelamaan ja kausi alkaa ikäänkuin uudestaan, näinhän aina sanotaan. Ei peli tietenkään millään joukkueella sormia napsauttamalla parane mutta sellainen kova intensiteetti ja kamppailupelaaminen varmasti lisääntyy.
HPK:n pelitavan sinällään uskon riittävän ketä vaan vastaan. Haasteena on sitten se, pystytäänkö vastustajan mahdollinen viisikon träppi murtamaan vai pusketaanko kerta toisensa jälkeen sitä päin. Parhaimmillaan HPK:n peli on silloin, kun päästään vauhdilla ja kiekollisena keskialueen yli hyökkäysalueelle. Jos joudutaan heittämään kiekkoa päätyyn niin silloin pitää sitten tietysti päästä kiekkoon ensimmäisenä tai ainakin kamppailla se takaisin. Pääty- ja kulmapelissä ollaan myös vahvoja mutta mikäli tulosta ei tule niin se voi syödä voimia ja pitkässä sarjassa ne voi loppua kesken. Kääntöpuoli on sitten se, että myös vastustaja väsyy, kun joutuu pelaamaan omalla alueellaan pitkiä pyörityksiä vastaan. Maalintekoon täytyy löytyä lääkkeet. Pleijareissa ei voi liikaa korostaa maalinedustojen peliä ja tilanteiden hyödyntämistä ja sinne maalin eteen on vain ajettava röyhkeästi silloin, kun se väylä aukeaa sekä ylivoimilla varsinkin täytyy se maskimies maalille laittaa.
Puolustupelaaminen täytyy myös parantua varsinkin jos maalimääriä ei saada nostettua. Omalla alueella ei saisi sortua roiskimaan kiekkoa paineen alla mutta toisaalta pitäisi löytyä myös nöyryyttä purkaa se paine vaikka sitten roikkukiekoilla keskialueelle. Vaikka pelitapa perustuukin siihen, että kiekosta ei luovuta niin omalla alueella ei pakkien pitäisi ajaa itseään tämän takia vaikeuksiin vaan jos syöttöpaikkaa ei löydy niin kylmästi vaan purkua keskialueelle.
Paljon on etukäteen kysymysmerkkejä tason riittävyydestä. Maalivahtipeli, erikoistilanteet, maalipaikkojen hyödyntäminen, vieraspelaaminen ja ennenkaikkea pelin tappaminen.
Varmastikin tiukkoja pelejä tulee joka tapauksessa. Jatkoon menokaan ei yllätys olisi mikäli ongelmakohdat saadaan selätettyä. Edes vieraissa aloittaminen ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö jatkoon voitaisi mennä. Itse olen kuitenkin varautunut henkisesti siihen, että kotiottelut saattavat jäädä vain kahteen peliin. Sen verran paljon on ollut eroa siinä miten hyödynnetään paikat suhteessa vastustajiin. Pahoin pelkään, ettei tähän tule merkittävää muutosta ja pelin hallinnasta huolimatta vastustaja käy tylysti kuittaamassa omat paikkansa, viimeistään ylivoimilla.
Onhan nuo pelit hieman tökkineet viime viikkoina. Vieraspelaamisessa on varsinkin ollut vaikeuksia vaikka on niissäkin pyritty silti pelaamaan omalla tyylillä. Pelit ovat kuitenkin luisuneet liian monesti käsistä, viimeistään vastustajan ylivoimien aikana. Kotipeleissä taas meno on ollut raikkaampaa mutta totuuden nimissä ei nekään aina ole olleet hyvää kiekkoa vaikka voittoja on otettukin. Hyvin vähämaalisia pelejä lähes kaikki pelit ovat olleet ja siinä mielessä pienestä kiiinni. Moni peli olisi voinut kääntyä myös vastustajalle mutta toisaalta nämä ovat turhia jossitteluja. Yhtä hyvin voisi jossitella sillä, että jos oltaisiin tehty paikoista enemmän maaleja niin oltaisiin kotiedussa kiinni.
En silti olisi huolissani joukkueen suorittamisesta. Eihän tässä nyt mitään isompaa hätää ole edes ollut. Sarjasijoitus on kaikesta huolimatta varmistunut viidenneksi eikä silloin voida puhua ainakaan mistään suoritustason romahtamisesta, jotain siellä on tehty koko ajan oikeinkin. Maalipaikkojen hyödyntämisestä voi toki olla huolissaan mutta tässäkään asiassa ei olla yksin. Aika monella muullakin joukkueella on samaa ongelmaa. TPS, KalPa, Ässät, Pelicans, näillä kaikilla on ollut viime aikoina ongelmia pelinsä kanssa, ainakin tulosten perusteella. Oikeastaan kärkijoukkueista ainoastaan JYP on ollut huipputehokas maalipaikoissa. Se, että muillakin on ongelmia ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi hyväksyä oman pelin ongelmat.
Pleijareissa pelaajat syttyvät pelamaan ja kausi alkaa ikäänkuin uudestaan, näinhän aina sanotaan. Ei peli tietenkään millään joukkueella sormia napsauttamalla parane mutta sellainen kova intensiteetti ja kamppailupelaaminen varmasti lisääntyy.
HPK:n pelitavan sinällään uskon riittävän ketä vaan vastaan. Haasteena on sitten se, pystytäänkö vastustajan mahdollinen viisikon träppi murtamaan vai pusketaanko kerta toisensa jälkeen sitä päin. Parhaimmillaan HPK:n peli on silloin, kun päästään vauhdilla ja kiekollisena keskialueen yli hyökkäysalueelle. Jos joudutaan heittämään kiekkoa päätyyn niin silloin pitää sitten tietysti päästä kiekkoon ensimmäisenä tai ainakin kamppailla se takaisin. Pääty- ja kulmapelissä ollaan myös vahvoja mutta mikäli tulosta ei tule niin se voi syödä voimia ja pitkässä sarjassa ne voi loppua kesken. Kääntöpuoli on sitten se, että myös vastustaja väsyy, kun joutuu pelaamaan omalla alueellaan pitkiä pyörityksiä vastaan. Maalintekoon täytyy löytyä lääkkeet. Pleijareissa ei voi liikaa korostaa maalinedustojen peliä ja tilanteiden hyödyntämistä ja sinne maalin eteen on vain ajettava röyhkeästi silloin, kun se väylä aukeaa sekä ylivoimilla varsinkin täytyy se maskimies maalille laittaa.
Puolustupelaaminen täytyy myös parantua varsinkin jos maalimääriä ei saada nostettua. Omalla alueella ei saisi sortua roiskimaan kiekkoa paineen alla mutta toisaalta pitäisi löytyä myös nöyryyttä purkaa se paine vaikka sitten roikkukiekoilla keskialueelle. Vaikka pelitapa perustuukin siihen, että kiekosta ei luovuta niin omalla alueella ei pakkien pitäisi ajaa itseään tämän takia vaikeuksiin vaan jos syöttöpaikkaa ei löydy niin kylmästi vaan purkua keskialueelle.
Paljon on etukäteen kysymysmerkkejä tason riittävyydestä. Maalivahtipeli, erikoistilanteet, maalipaikkojen hyödyntäminen, vieraspelaaminen ja ennenkaikkea pelin tappaminen.
Varmastikin tiukkoja pelejä tulee joka tapauksessa. Jatkoon menokaan ei yllätys olisi mikäli ongelmakohdat saadaan selätettyä. Edes vieraissa aloittaminen ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö jatkoon voitaisi mennä. Itse olen kuitenkin varautunut henkisesti siihen, että kotiottelut saattavat jäädä vain kahteen peliin. Sen verran paljon on ollut eroa siinä miten hyödynnetään paikat suhteessa vastustajiin. Pahoin pelkään, ettei tähän tule merkittävää muutosta ja pelin hallinnasta huolimatta vastustaja käy tylysti kuittaamassa omat paikkansa, viimeistään ylivoimilla.