Nyt kun joukkue on tälläviikolta saatu lähes valmiiksi, on sanottava että kyllä pidän tästä joukkueesta, kun ottaa rahatilanteen huomioon. Joukkue on pienellä rahalla koottu ja se näkyy. Mielestäni potentiaalia on palata jopa mitaleille, mutta ainakin sijat 11-14 ovat pettymys, minulle.
Maalivahdit on yksi arvoituksista. Mika Järvisellä on sitä kuuluisaa potentiaalia olla liigan top-5 maalivahti, mutta vähintään odotan alle 2.5 päästetyn maalin keskiarvoa ja tasaista työskentelyä. Mikko Tolvaselle mieluusti enemmän kuin Metsolle Lassilan takana. Esimerkiksi Järviselle 40 ottelua ja Tolvaselle 20 ottelua, sillä uskon että Tolvasesta on hyväksi kakkosmokeksi SM-Liiga -tasolle. Pahimmassa tapauksessa kummallakaan ei onnaakaan.
Puolustus on kondiksessa ja sen otteita ei ainakaan vielä tarvi pelätä. Ykkösparissa kapteeni Marko Tuulola pelannee viimeisen vuotensa ja jalka painaa mutta kyllä hän pystyy samanlaiseen peliin kuin esim. viime kaudella. Hänen parinaan toimiva Mathias Porseland pystyy ehjänä pysyessään olemaan pistepörssin top-5:ssä. Hyvässä tapauksessa ottaakin vielä askeleen eteenpäin, mutta ei se ole tarpeellinen. Kakkosparissa toivottavaa on, että Jukka-Pekka Laamasen lämäri on yhä kunnossa ja Ossi-Petteri Grönholm ei tee emämunauksia omassa päässä vaan pelaa pelottomasti mutta varmasti. Kolmosparissa Santeri Alatalolla on potentiaalia yli 20 pisteeseen, mutta ensin hasardien on loputtava. Tuukka Mäkelä vain vikoo miehiä nurin kuin ennenkin. Seiskapakki Lauri Kärmeniemi Alatalon tavoin voisi kehittyä vain. Puolustukseen emme kaadu.
Sentterit ovatkin todella mielenkiintoinen osio. Hyvässä tapauksessa Marek Zagrapan ja Alex Leavitt eivät petä sekä Tuukka Pulliainen ja Arsi Piispanen ottavat askeleita eteenpäin jolloin sentterit olisivat liigan top-3:ssa. Huonossa tapauksessa kukaan ei paranna ja/tai ulkomaahaut pettävät, eli sentterit olisivatkin not-3:ssa. Hyvää on, että variaatioo riittää. Zagrapan voi hyvilläkin otteilla olla kakkossentteri jos Leavitt onkin todella kova. Tai vaikka Leavitt osoittautuisikin kohtuu hyväksi, voisi Piispanen silti olla korkeammassa ketjussa. Kaikki voivat tehdä yli 20 pistettä jos hyvin käy. Otto Paajanen paikkailee jos tarvitaan, ja varmaan kelvollisesti paikkaakin. Kysymysmerkki on siis sentteristö, mutta luotan että he tekevät esim. 40-35-25-15 -pisteet.
Laituritkin mietityttävät, mutta samaten kuin senttereissä, variaatioo riittää. Alkuunsa Janne Laakkonen on ykköslaituri ja ehjänä jos jopa pysyisi, miksei pistepörssin top-10:ssä. Uskon, luotan ja lähes tiedän ettei Laakkonen petä. Sitten tämä tämänpäivän ryöstö, Marko Luomala. Parhaassa tapauksessa hän tekee yli 20 maalia, mutta eiköhän 15-20 maalia riitä. Tuskin tekee piste-ennätystään mutta eiköhän yli 25 pistettä silti synny. Scott Barneyssä lepää paljon toivoa. Onnistuisipa kuin SaiPassa ja olisi kova maalipyssy, kun toinen vaihtoehto on että pelaa kuin Kerhossa viime kauden lopun. Niko Nieminen on yksi varmimmista hyökkääjistä. Kyllä se taas raataa ja vääntää hyvin molempiin suuntiin ja iskee yli 20 pistettä. Toisaalta, ainekset on yli 20 maaliin jo pelkästään. Mutta nämä neljä kärkilaituria voivat olla lähes missä järjestyksessä vain, mutta alempanakin vaikka pelaisivat hyvin. Janne Kolehmainen onkin raataja numero yksi. Piispasen rinnalla voi sen sivussa syntyä taas yli 10 maalia ja hyvässä tapauksessa enemmän korkeammassa ketjussa. Antti Roppokin omaa potentiaalin kaksinumeroseen maalilukuun ja yläketjun paikkaan. Kilpailua on siis luvassa kun vielä Jaakko Turtiainen sekä Juuso Honka väijyvät nelosessa. Honka voi yllättää ja pelata jopa ykkösketjussa komeilla maaliluvuilla. Ja vielä Teemu Rautiainenkin väijyy mukana. Ja uusi laiturikin tulossa. Jännä nähdä mitä tästä tulee. Paljon hyvää, vaiko huonoa?
Eli Harri Rindell, kaiva ne potentiaalit esiin niin mitali palaa Hämeenlinnaan. Vaikkapa edes se Hämeenlinnassa niin kuuluisa pronssimitali. Usko on ainakin tällä yhdellä kannattajalla kova.