Kun arvioidaan tämän hetken suoritustasoa kauden parhaaseen, pelaamisen taso on noin 50% siitä. Pelaaminen niin tasaviisikoin kuin erikoistilannepelaamisessa yskii. Toisinsanoen HIFK on palannut siihen tilaan, jossa se oli kauden alussa. Samalla tulisi muistaa, että silloin rosterissa oli mukana teidän ykkössentteri, ykkösketjun molemmat laiturit sekä teidän ehdoton puolustuksen liideri.
Paljon on kuulunut arvioita siitä, että Ramin preesenssi tuottaa pelaamiseen epäbalanssia, jossa pelko virheistä tuottaa pelirohkeuden puutteen. Ville totesi julkisesti, ettei ole urallaan koskaan kokenut vastaavanlaista tasonnostoa koko joukkueen osalta kuin tällä kaudella ja totesi sen olevan jotain ihan uskomatonta. Villen toteamusta ei ole syytä vähätellä, sillä siitä löytyy mun mielestä koko Ramin valmentamistavan suurin vahvuus. On paljon tärkeämpää menestyksen kannalta se, että valmentaja osaa ottaa myllystä kaikki tehot irti ja huudattaa konetta rajoittimella kuin se, että ajelee pintakaasulla muun liikenteen seassa. Vaikka Ramin ajotavalla kone silloin tällöin leikkaakin kiinni, antaa se mahdollisuuden siihen, että koneesta on ulosmitattavissa se paras teho tärkeimmällä hetkellä. Kauden aikana on jo kertaalleen nähty se mikä pelaamisen taso ja tehokkuus on silloin kun kierrokset on tapissa. Jos se toistuu pudotuspeleissä ei Liigasta löydy joukkuetta, joka ei olisi suurissa vaikeuksissa HIFK:n kanssa.
Kun Puustinen ja Söderholm palaavat sairastuvalta parantuu yv-pelaaminen ja tuo paljon lisää suorituslaatua siihen. Erikoistilannepelaamisen merkitys korostuu sitä enemmän mitä pienemmät marginaalin joukkueiden välillä on ja ennenkaikkea silloin, kun puolustuspelaamisen merkitys ja sen painotus pelitavassa kasvaa. Eniten mä olisin huolissani siitä, että kuinka HIFK tulee suoriutumaan siitä fyysisestä haasteesta ja intensiteetin lisääntymisestä pudotuspeleissä, jossa poikkeuksetta kaikilta löytyy reservistä pari vaihdetta lisää.