Viestin lähetti JHag
Aravirta on paljon enemmän fyysisen kiekon mies kuin Jortikka.
Tämä pitäisi laittaa seinälle jonnekin, missä on jatkuvasti käynnissä väittelyt aiheesta: kenellä on suurin ja kenellä ei ole sitä ollenkaan....
SM-liigassa suomalainen joukkue voittaa jatkoajan ja / tai rankkarit ainoastaan siksi, että molemmat osallistujat ovat suomalaisia.
Sanoisin, että paineensietokyvyssä finskit antavat tasoitusta ja varsinkin johtoasemassa oleminen, nimenomaan se mainitsemasi tappaminen, eli vastustajan heikkouden säälimätön hyväksikäyttö, valitettavasti puuttuu liian monelta suomalaiselta.
Rankkareita en tähän välttämättä sotkisi, niissä paineensietokyvyn lisäksi tarvitaan myös käsiä. Suomalaiset ovat edelleen kaikista jääkiekkomaista huonoimpia rannelaukauksien ampujia ja tämä seikka
yksinään on monesti este finskien menestykselle. Eikä pelkästään rankkareissa vaan kaikissa maalintekotilanteissa.
Toinen "pikkujuttu" on aloitukset. Ne on jumalauta erikoistilanteita aina paitsi ehkä keskiympyrässä. Nämä seikat pitää paukuttaa junnujen päähän.
Viestin lähetti JHag
Vaikka Ara onkin kova luu playoffeissa, olisi hänenkin syytä päästä sinne kotiedulla.
Kyllä ihmettelen, jos Hifki ei kotietua pleijareihin hanki ja Aravirran piikkiin se silloin loppujen lopuksi menisi. Toisaalta, onko Hifkillä merkittävää kotietua tällä kaudella olemassakaan ja pleijareissa punaiset saattaa yllättää vastustajat pelaamalla liigan sallimaa runkkulätkää himassakin. Eli sitä mitä kaikki muutkin tekevät.
Jos Ara vaikka funtsii, että viihdytetään vähän yleisöä parin runkosarjasijoituksen kustannuksella ja pelataan voitoista sitten kun on tarvis? Tosiasiassa en tähän usko, sillä pidän Araa myös runkosarjakoutsina, enkä erityisenä pleijarivelhona. Ylilyöntejä odottaville aika voi käydä pitkäksi.
edit: selvennykseksi noihin suomalaisten ongelmiin lätkässä.
Paineensietokyky ja tappoasenteen puute: Ei heti odotettavissa parannuksia, koska syyt enemmän perimässä.
Laukaisutaito ja aloitukset: Täysin korjattavissa olevia asioita, kyse on vain ongelmien myöntämisessä juniorivalmennuksessa ja painopisteiden muuttamisesta oikeaan suuntaan.
Myös taklaamista, sekä antamista että ottamista, pitäisi käsitellä junnuissa taitona, eikä pelkästään epämääräisenä asennejuttuna "joka sitten tulee itsestään iän myötä". Tässä suomalaiset eivät ole muita eurooppalaisia jäljessä, mutta ei ole mitään syytä miksi ei voitaisi olla kirkkaasti parhaimpia.