Toukokuun viimeisinä päivinä kirjoitin ensimmäiset sanat ja heinäkuun lopussa oli varsin mukava tunne printtailla gradua. Vuoden verran olin tosin seminaarityön parissa pitkälti samoihin aihepiireihin syventynyt, mutta silti työ eteni yllättävänkin nopeasti. Sen verran omin päin tuon projektin vedin, että hiukan kylmin sydämin odottelin tuloksia. Mutta nyt on rekisterissä M, hyvä näin. Toinen pitäisi vielä tehdä lähivuosina, saa nähdä onko yhtään helpompaa...
Vaikka näissä jutuissa jokainen tekee tyylillään, itselläni (humanistisen ala) kirjoittamisessa toimi ihan hyvin seuraava kaava (kun aihe ja lähdeaineisto on suurin piirtein ensin selvillä):
1) Hahmottele hyvin yleisluontoisesti, millaisiin osiin (~lukuihin) työ jakautuu.
2) Aloita osa kerrallaan. 2-3 -viikkoa - tai miten paljon sitten ottaakin - armotonta tutustumista lähteisiin ja tutkimuskirjallisuuteen, hyvät muistiinpanot. Jos luettu synnyttää ajatuksia, nämä ehdottomasti heti ylös.
3) Muistiinpanot koneelle ja printit niistä.
4) Lue muistiinpanot läpi, mieti montako lukua tästä kokonaisuudesta voisi syntyä. Jäsentele muistiinpanot koneella tämän alustavan lukujaon mukaisiksi.
5) Kirjoita näin syntynyt muistiinpanojen ja omien ajatusten sekava, mutta jo jossain määrin rakennetta saanut rykelmä puhtaaksi alaluku kerrallaan. Vaikka päivässä tai viikossa aina yksi alaluku. Lähdeviitteet on helppo merkata, kun etenee vain "muistiinpanoja pitkin."
6) Nautiskele päivä pari, ja aloita sama ruljanssi seuraavan kokonaisuuden kanssa.
Kyllähän sitä lähes joka ilta tuli mietittyä, että mihin suuntaan tuota nyt voisi jatkaa ja missä on punainen lanka, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Muistan lueskelleeni tätä ketjua lähinnä vastenmielisyyden tuntein ennen kirjoitustyön aloittamista, nyt tuntuu mukavalta, kun voi asettautua isällisen neuvonantajan asemaan (ikään kuin joku muiden neuvoista kovinkaan paljoa hyötyisi)!