No sitten se on huonoa stand-uppia, joka ei täytä stand-upin vaatimuksia.
No ainakaan Suomen suosituimman stand up -koomikon keikoilla ei tarvitse todellakaan pelätä, että siellä rikottaisiin rajoja tai puhuttaisiin räväkästi tabuista. Jos ei rajojen rikkomista ole havainto siitä, että ruotsalaiset puhuu hei silleen tosi homomaisesti, eiks oo hassuu, hehheh.
No sitten se on huonoa stand-uppia, joka ei täytä stand-upin vaatimuksia.
Suomessa ei vieläkään olla päästy sille tasolle huumorissa, että kyettäisiin nauramaan edes lähes kaikelle ja kaikille, joka on toki melko surullista.
Näin on. Millaisen metelin joku loppuaikojensa George Carlin tai Bill Hicks-vainaa saisivat aikaiseksi täällä. Tai joku Frankie Boyle.
Näin on. Millaisen metelin joku loppuaikojensa George Carlin tai Bill Hicks-vainaa saisivat aikaiseksi täällä. Tai joku Frankie Boyle.
Loppuaikojensa Bill Hicks ei saisi Suomessa aikaiseksi ainakaan yhtään sen isompaa meteliä kuin minkä han aiheutti USA:ssa. Tuskin täällä esim. talk show -esitystä sensuroitaisiin, jos joku kävisi siellä haukkumassa abortin vastustajia. Hicksille kävi näin, kun piti Lettermanissä esiintyä.
No, uberuskonnollinen USA nyt tuskin on paras vertailukohta. Siellä sekoaa kansa kun televisiossa näkyy tissi. Britteissähän Hicks olikin jo paljon pidetympi kaveri.
Naisten urheilu, varsinkin joukkueurheilu joutuu usein taistelemaan arvostuksesta ja näkyvyydestä. Ja rahasta ja resursseista. Sen kannalta jotta jokanen tyttö/nainen sais mahdollisuuden harrastaa tai jopa pelata ammattilaisena tämä on vähän valitettavampi ja ikävämpi asia.
Naisten urheilu, varsinkin joukkueurheilu joutuu usein taistelemaan arvostuksesta ja näkyvyydestä. Ja rahasta ja resursseista. Sen kannalta jotta jokanen tyttö/nainen sais mahdollisuuden harrastaa tai jopa pelata ammattilaisena tämä on vähän valitettavampi ja ikävämpi asia.
Tuli vaan mieleen Naisleijonien Kanada-voitosta. Uutista jakoivat ylisanoin ihmiset jotka, veikkaan, eivät ole nähneet puolta erää lätkämatsia, saati naisten lätkämatsia. Ja kyllä, tunnistan jokusen feministeiksi, jotka eivät urheilusta, edes naisurheilusta viesti koskaan - paitsi jos kokevat jonkun kokeneen patriarkaalista seksismiä tai voittaneen jossain jotain.
Eikä toki ole tarviskaan. Mutta vähän tulee sellanen olo, että ylentämällä alennetaan. Naisten urheilun arvostuksesta kun usein puhutaan, niin jos siihen täytyy lähtökohtaisesti suhtautua miesten urheiluun verrattuna poikkeavasti, eli hieman kuin pikkulasten piirrustuksiin, kritiikissä silkkihansikkain, kehuessa ylisanoin, on se sitten aitoa arvostusta? Vai jotain muuta? Positiivista syrjintää, tai alentavaa?
Toki, näkyvyyttä tällaset historialliset voitot kaipaa, ja ansaitsee. Ja luultavasti muutamaa hieman ylisanoin urheilijoiden sukupuolen takia näitä kehunutta vastaan löytyy 50 kertaa enempi 70-luvun henkisessä ilmastossa eläviä ukkoja ja äijjiä, jotka vähättelee ja naureskelee tyttösten palloiluille.
Että sikäli...
Kaipa sen niin pitäisi olla, että yhteiskunnan tulisi jakaa omat urheiluavustuksensa siten, että ne olisi korvamerkitty sukupuolittain. Eli että yhteiskunnan myöntämät tuet lajiliitoille (ja yksilöille) tukisivat tasa-arvoista urheilumaailmaa. En ole varma, mikä nykyään on käytäntönä.....
Eikö ole kuitenkin niin, että vaikkapa jääkiekkoliitto saa suuret rahat miesten MM-kisoista ja sponsoreilta nimenomaan miespelaajien takia, joten kai on luonnollista, että rahat käytetäänkin samassa suhteessa. Suora yhteiskunnan tuen voi sitten ohjata vaikka naisille tai muuhun puuhasteluun. Naisten jääkiekko ei kerää rahaa kuten miesten, joten tehkööt sille jotain.
On naiivia kuvitella, että se on täysin naiskiekon oma syy, että se ei kerää rahaan. Totuus kun on, että usein naisurheilussa voit olla maailman paras ja yrittää vaikka mitä mediatemppuja ja talkootöitä, mutta rahaa ei silti tule, koska ei ole näkyvyyttä. Ja näkyyvyyteen taas vaikuttaa myös yhteiskuntarakenteet. Toimittajia ei kiinnostaa kirjoittaa naisten urheilusta, kun kirjoittavat mielummin saunakavereidensa ja entisten joukkuekavereidensa peleistä. Yleisöä taas ei kiinnosta, koska asenteet ovat sitä, että naisurheilu on perseestä. Tilannetta voi verrata Ruotsiin, jossa naisurheilua arvostetaan paljon enemmän. Ruotsissa kun naisten jalkapallomaajoukkueella on peli, se on lehtien etusivun uutinen. Pelit vetävät tuhansia katsojia. Kumpi oli ensin näkyvyys vai fanit, siitä voi kiistellä, mutta Ruotsissa yleisesti ajatellaan, että myös naisille pitää antaa näkyvyyttä ja se selvästi lisää arvostusta ja kiinnostusta. Ruotsissa esimerkiksi yleisradio näytti naisten jääkiekkoliigan finaalit televisiossa, näytettiinkö Suomessa?Eikö ole kuitenkin niin, että vaikkapa jääkiekkoliitto saa suuret rahat miesten MM-kisoista ja sponsoreilta nimenomaan miespelaajien takia, joten kai on luonnollista, että rahat käytetäänkin samassa suhteessa. Suora yhteiskunnan tuen voi sitten ohjata vaikka naisille tai muuhun puuhasteluun. Naisten jääkiekko ei kerää rahaa kuten miesten, joten tehkööt sille jotain.
Toimittajia ei kiinnostaa kirjoittaa naisten urheilusta, kun kirjoittavat mielummin saunakavereidensa ja entisten joukkuekavereidensa peleistä.
Yksilölajeissa tilanne on toki parempi. Toki siihenkin voi etsiä syitä monesta eri asiasta. Onko sattumaa, että suosituimmat naisten yksilölajit taitavat olla ne, missä miesten ja naisten kilpailut pidetään yhdessä?Tilanne lienee päinvastainen. Esimerkiksi Mari Laukkasella, Kaisa Mäkäräisellä ja Suomen naishiihtäjillä olisi varmasti tie auki jatkuviin haastatteluihin mitä erilaisimmissa (naisten)lehdissä, jos he tahtoisivat niiden sivuilla esiintyä.
Muutenkaan en näe merkittävää eroa sukupuoliin suhtautumisessa. Huiput kiinnostavat, muut vähemmän. Naisten joukkuelajeissa kilpailu taas on vielä niin alkutekijöissään, että taso on huono, eikä kiinnostusta siksi ole. Sama koskee tietysti miesten alempia sarjoja. Niillä voi olla paikallista merkitystä, mutta ei valtakunnallista, koska kiinnostukseen vaikuttaa niin paljon pelin taso.
Tässähän tämä on kiteytettynä, en kyllä näe millään syrjintää median arvostuksessa, kuten yllä todettiin löytyy paljon esimerkkejä naisurheilijoista joista kirjoitetaan paljon. Suomessa etunenässä hiihtäjät, taitoluistelijat, uimarit, golf, hevosurheilu vaikkapa esimerkkeinä. Täysin typerää väittää että esim naisten jääkiekko kärsii näkyvyyden puutteesta, mediahan kirjoittaa siitä mikä yleisöä kiinnostaa ja paras mittarihan on se itse yleisö, paljonko sitä on halleilla, tv-lähetyksien äärellä jne.Huiput kiinnostavat, muut vähemmän. Naisten joukkuelajeissa kilpailu taas on vielä niin alkutekijöissään, että taso on huono, eikä kiinnostusta siksi ole.
Täysin typerää väittää että esim naisten jääkiekko kärsii näkyvyyden puutteesta, mediahan kirjoittaa siitä mikä yleisöä kiinnostaa ja paras mittarihan on se itse yleisö, paljonko sitä on halleilla, tv-lähetyksien äärellä jne.
_
Jos kyse on nyt vaikkapa naisten jääkiekosta niin omasta mielestäni juuri nyt näin onkin. En tiedä ketään aika laajasta tuttava ja sukulaispiiristä joka seuraisi naisten lätkää, edes puhuisi siitä, silti bongailen uutisia kohtalaisen paljon sekä oli Wickenheiser/Räty -hypeä Mestiksessä eikä siitäkään ilmeisesti poikinut suurempaa seurannan kasvua. Vai oliko tämä juuri se olennainen esimerkki, eli moni seuraa vasta sitten kun ovat samalla viivalla miesten kanssa.Tässä se ero onkin. Ruotsissa ei ajatella, että median pitää kirjoittaa vaan siitä mikä kiinnostaa, vaan, että median tarkoitus on myös herättää kiinnostusta.
En nyt ihan ymmärrä tämän viestin pointtia. Kun naiset pelaa ihan oikeasti todella hyvin ja voittavat historiallisesti Kanadan, on sen kehuminen liioittelua? Niitä samoja ylisanoja käytetään joka toisen tavallisen liigapelin yhteydessä, kun oli muka joku aivan maaginen maali.
Tässähän on onnistuttu kiteyttämään eräs olennainen asia. Nooralotta Neziri on varmasti yksi Suomen seuratuimmista naisurheilijoista, vaikka näytöt (vielä) aika keveähköt ovatkin. Luistelupuolella Kiira ajoi toistuvasti Laura Lepistön (ei hassumman näköinen ole Laurakaan) ohi, vaikka Laura näistä se parempi olikin.Joissain lajeissa naiset saavat arvonnousua ulkonäöstään ja suoritus on sellainen, että paska taso ei häiritse kun tärkeintä yleisön kannata on kilpailu.
Nooralotta Neziri on varmasti yksi Suomen seuratuimmista naisurheilijoista, vaikka näytöt (vielä) aika keveähköt ovatkin.