" Ei Suomessa mitään isistä välitetä - paitsi lapset. Yksikään viranomainen ei ole pätkänkään vertaa kiinnostunut siitä mitä lasten isille tapahtuu, niin se vaan on, olen kyllä yrittänyt virittää heidänkin keskuuteen keskustelua asiasta, mutta ei, asia vaietaan kuoliaaksi.
Alkaa vähitellen kyllästyttää.
WC Fields (16.11.2004 18:14)"
"Haluaisin herättää keskustelua lastensuojeluviranomaisten puolueellisuudesta lapsen huoltajuuteen liittyvissä asioissa.
Saadaksemme parannusta asioihin niistä on uskallettava puhua asioita kaunistelematta. Omana kokemuksenani on, että äidin sanomiset otetaan lastensuojelussa vakavasti, mutta isän mielipiteille ei anneta mitään arvoa, riippumatta siitä, miten hyvin osaa asiansa perustella tai toteen näyttää.
Mielelläni kuulisin millaisia kokemuksia muilla iseillä on lastensuojeluviranomaisten toiminnasta.
Yksi iseistä (16.11.2004 15:53)"
"Mielenkiintoinen numerotieto: 1:ssä tapauksessa kymmenestä lapset määrätään avioerossa isälle äidin sijasta. Kaipa tämä on tasa-arvoa eli positiivista syrjintää, kun heikompaa sukupuolta eli naista nostetaan lähes aina miehen edelle.
Maksaja (16.11.2004 16:19)"
"Minulle tuli aivan uutena asiana yllättäen, kun lastenvalvoja kertoi, että äiti on ainoa tärkeä henkilö jokaiselle lapselle, ja että isällä ei ole lapselle mitään merkitystä. Ilmeisesti olin väärässä kuvitellessani, että normaaleissa perheissä lapsi muodostaa kiintymyssuhteen molempiin vanhempiin, sekä isään että äitiin. Viranomaisten mielestä siis vain äitiin.
Banquo (16.11.2004 16:19)"
"Äiti on oikea huoltaja lapselle, ei siinä isää tarvita.
Moni lapsi vierastaa ja suorastaan pelkää isäänsä.
Ziila (16.11.2004 16:19)"
"Oman eroprosessini aikana miespuolinen sosiaalivirkailija kertoi minulle suoraan heti kättelyssä totuutena, että koko sosiaalivirkakoneisto on joka vaiheessa ensisijaisesti äidin puolella. Saan kuulemma varautua siihen, että isä jää aina hopealle ja niinhän siinä itsellenikin kävi. Kaikki meni.
En pysty asiaa yleistämään koska tilastoa asiasta ei ymmärrettävästi ole, siinäpäs olisi jollekin yliopistoihmiselle sopiva gradu-aihe haastatella eronneet isät ja kerätä kokemukset.Materiaalia luulisi riittävän.
En ole katkera, mutta kuitenkin.... (16.11.2004 16:32)"
"Kokemusta on myös äitipuolen kantilta. Puolisoni sai juuri oikeudessa kamppailtua tyttärensä huoltajuudesta. Tyydyttäään ratkaisuun päästiin. Minua ei kuultu asioiden tiimoilta ollenkaan eikä isää juurikaan tuomari katsonut silmiin tai kysynyt suoraan asioita vaan puolisoni piti jatkuvasti pyytää puheenvuoroa. Toivoimme, että nämä asiat oltaisiin voitu selvittää sovittelemalla sosiaalitoimistossa, mutta siellä naiset kuuntelivat vain äitiä eikä isän ehdotuksia edes lähdetty sen enempää kehittelemään vaan höpötettiin koko ajan lapsen edusta ja kaarreltiin suoraa asiaa. Tyttömme on jo ala-asteella ja olen kasvattanut tyttöä kuin omaa jo vaippaikäisestä lähtien, tytön oikean äidin kanssa asiat sujuivat hyvin kunnes hän tahtoi muuttaa toiselle paikkakunnalle. Nyt asia saatiin lakimiesten kanssa sovittua eikä ole tyttö eikä äiti lähdössä mihinkään. Tämä ilmeisesti siksi, kun äiti pelkäsi tytön jäävän meille jos hän muuttaa. Kokemuksesta jäi todella paha maku suuhun ja luottamus meni sosiaalitoimistoon kertaheitolla. Yhteisiä lapsia meillä ei vielä ole, mutta jos on tullakseen teemme huoltajuussopimuksen jo hyvissä ajoin etukäteen, naimisissa kun emme ole.
Huojentunut (16.11.2004 16:32)"
"Valitettavasti yleensä lapset ensisijaisesti määrätään juuri äidille. Näin kävi minunkin tapauksessani. Olin 2-vuotias kun vanhempani erosivat ja huoltajuus määrättiin äidilleni, joka ajan kanssa alkoholistui. Olen aina ollut isin tyttö ja vietin kuitenkin kaikki viikonloput ja loma-ajat isäni luona. Ollessani 11-vuotias äitini humalapäissään pahoinpiteli minua. Jouduttuani sairaalaan, isäni alkoi heti soittelemaan sosiaaliviranomaisille ja muille tantoille, halutessaan huoltajuuteni itselleen (oli myös minun toiveeni muuttaa isäni luo). Sosiaali- tai mitkä lienee tantat sanoivat isälleni että hän ei koskaan tule saamaan huoltajuuttani. Äitini oli valehdellut heille muun muassa, että isäni asuu pystyynlahoavassa talossa, vaikka totuudessa hän asui vasta rakennetussa rivitaloasunnossa. Sosiaalitantat eivät meinanneet ottaa ensin kuuleviin korviinsa isäni toivetta, että muuttaisin hänen luokseen, eivät edes tutkia asioiden oikeaa tilaa. Onneksi hän ei luovuttanut ja pääsin hänen luokseen asumaan. Olin itsekin sanonut psykiatrille haluavani isän luo.
Olen nyt päälle 20-vuotias ja välini ainakin isääni on todella hyvät. Äitini on pahasti alkoholisoitunut, joten häneen olen vähemmän yhteyksissä.
Mutta kuten Ziila (8) yleisti että moni lapsi pelkää isäänsä, en sanoisi ehkä ihan noin. Lähipiirissäni on MONTA päälle kaksikymppisiä, jotka ovat asuneet isänsä luona, eivätkä todellakaan pelkää heitä.
Mutta liian usein lastensuojeluviranomaiset ovat äidin puolella, ottamatta täysin selvää asioiden oikeista laidoista, me naiset olemme aika hyviä manipuloimaan, valitettavasti.
Isin tyttö (16.11.2004 17:22)"
"Yksi faktatieto voisi vaikka olla se että äitien puoli yleensä aina selviää voittajana näissä huoltajuuskiistoissa.
Kaikkea naiset on nykyään vaatimassa ns. fifty-fifty periaatteella, esim. yritysten johtopaikkoja. Eikö siis näihin huoltajuuskiistoihin pitäisi saadaa suunnilleen sama periaate?
Qwer (16.11.2004 17:23)"
"Minusta lapsille ja miehille olisi saatava tässäkin maassa jo samat ihmisoikeudet kuin suurenmoisille ja olennaisille.
WC Fields (16.11.2004 17:59)"
"Kyllä se valitettavasti niin on, että sosiaaliviranomaisten luona miehellä ei useimmiten ole ihmisoikeuksia. Siellä on kokemukseni mukaan lähinnä kahdenlaisia tyyppejä: nuoria tyttöjä, joilla ei vielä ole omia lapsia sekä vanhempia naisia, joilla on katkeria kokemuksia miehistä. Näillä on kaikki valta. Lapsen edun takia heitä ei edes kannata voittaa. Vaikeuttavat vain entisestään isän ja lasten suhteita.
Vaikka kolmen vuoden taistelun jälkeen sain lapsen huoltajuuden, en saanut sitä sosiaaliviranomaisten takia, vaan heistä huolimatta. Tiedän, että monet kunnon miehet ovat tässä prosessissa romahtaneet. Juuri sosiaaliviranomaisten epäoikeudenmukaisen kohtelun takia.
Isäkin on ihminen (16.11.2004 18:00)"
"Fakta on, että lastenvalvojat ja käräjäoikeuden tuomarit halveksivat isiä. Pirullisesti he eivät tietenkään sitä avoimesti näytä, jotta eivät saa julkista syytettä. Lastenvalvojien ja tuomarien päätökset lasten huoltajuudesta puhuu kuitenkin omaa selvää kieltään.
Pienet poikalapset eivät varmaankaan vielä tajua, että viranomaiset, jotka nyt antavat heidät äidille, tulevat myöhemmin erottamaan heidät omista lapsistaan. Tätä ei varmaan monet äidit paljasta pojilleen. Pojat tietysti jossain vaiheessa tajuavat tämän.
Inssi (16.11.2004 20:00)"