@kahden suunnan sentteri.
Kuinka monta kertaa pelin läpi pelasit, kun väität ettei millään ollut mitään väliä? Itse 4 kertaa läpi pelanneena ja kerran muuten vain uuden tyypin aloittaneena koin kyllä pelin joka kerralla hyvinkin erilaiseksi.
Et sitten pelannut HC-modilla? Silloin ammuksilla olisi väliä eikä niitä niin paljoa voinut olla, varsinkin kun pelaa tietyllä tyylillä.
Hardcore mode - The Fallout wiki - Fallout: New Vegas and more
Kirjoitin, että
tuntui, ettei ollut mitään väliä. Suurin osa asioista vaan meni nappiin, eikä tämä ollut ihan sitä mitä Fallout-kokemukselta odotin.
Ainoa valinta koko pelin aikana joka vähän harmitti, oli se, että npc Rose Cassidyn henki tuli myytyä Van Graffeille, joka tuntui olevan järkevin ulospääsy tilanteesta, kun ei vielä tiennyt onko Van Graffeilla ratkaisevaa merkitystä pääjuonen kannalta. No lopulta ei ollut, ja pelaajan vuosikymmenten takaisen perhetutun sukuhaara tuli päätettyä turhaan, ahneuttaan, Van Graffien kaakeleille. Näitä kokemuksia olisi pitänyt olla paljon enemmän.
Myöskään yhtään dialogivalintaa ei tarvinnut jättää valitsematta, joten
tuntui siltä, ettei valituilla skillseilläkään ollut merkitystä. Ehkä sitten vain sain säkällä ne niin kohdalleen kuin pelityylini toteuttaminen edellytti, mutta etenkin tämän takia peli tuntui liian helpolta. Kun kaikesta (sitä Rosen henkeä lukuunottamatta) selvisi puhumalla, olisi pelaajaa pitänyt vastavuoroisesti rankoa terävällä vitsalla paljaille kannikoille jollain muulla osa-alueella. Mutta eipä rangottu. Odotin, että pääjuonen suhteenkin paskaa varmaan lentää tuulettimeen, mutta ei. Sankari ratsastaa paikalle ekalla huitaisulla luodulla hahmollaan, ja puhumalla päättää koko helvetin maailmankolkkaa piinaavan sodan juuri niin kuin suunnittelikin. Kukaan ei kärsi, eikä mitään tarvitse antaa vaihdossa.
Ehkä kirjoitin sitten epäselvästi, mutta pelasin hardcore-moodilla, eivätkä panokset tosiaan olleet missään vaiheessa minkään sortin ongelma, aina oli rahaa ostaa lisää tai jos kesken taistelun loppui niin vara-aseita ja niihin panoksia löytyi vaikka muille jakaa, ilman että tarvitsi edes loottailla paikkoja sen vuoksi. Tämän takia koko pelin aikana ei tarvinut juuri perehtyä siihen miten ammuksia voisi valmistaa, tai siis kerran-kaksi niitä muutaman tein, ja sen jälkeen panin merkille, että neljästä raaka-aineesta puuttuu aina yhtä, mutta eipä sen metsästämiselle tosiaan ollut mitään tarvetta hc-moodista huolimatta. Myös muut craftausjutut jäivät täysin tutkimatta ja käyttämättä, ainoastaan kiikaritähtäimen liitin kivääriin pudotellakseni vastustajia etäältä. Aseista käytin ainoastaan pistooleita ja kivääreitä, 9mm, 5.62mm ja 5mm, power armoriakaan ei hahmo osannut käyttää mutta eipä ollut sillekään tarvetta.
Fallout ykkösessä ja kakkosessa peli piti aloittaa monen monta kertaan alusta voidakseen edetä päätyyn asti. Kun kymmenien tuntien pelin jälkeen kartalla kohtaat special encounterin, jonka vääjäämätön lopputulos kerta toisensa jälkeen on kuolema, opettaa se vähän nöyryyttä, pakottaa hahmon suunnitteluun, ja luo immersiota siitä, että jättömaa on vaarallinen paikka jossa elämä on oikeasti selviytymistä.
Mutta ei New Vegasissa, joka oli alusta loppuun koko perheen happy happy joy joy'ta. Vesi, ruoka, uni tai säteily eivät missään vaiheessa rajoittaneet mitään. Aina pystyi ilmaiseksi matkustamaan juomaan, paikkaamaan itsensä, nukkumaan, jne. Kun radiossakin muuten oli sama vika kuin GTA V:ssä, eli aivan liian vähän biisejä, niin kyllä alkoi perkele loppua kohti haukotuttamaan. Toki silti tämä hc-moodi ja radio tekivät pelistä paremman kuin se olisi ollut ilman niitä.
Kaikesta dissaamisesta huolimatta ei missään nimessä huono peli, jos mä jotain peliä simulaattori-genren ulkopuolella jaksan 70 tuntia pelata, niin kyllä sen täytyy olla hyvä. Sanotaan 85/100. Ei vaan ihan kokonaisuutena vastannut korkeita odotuksia, vaikka monilla osa-alueilla ne ylittikin.
En ymmärrä miksei pelissä ollut vaikeustason säätöä (taistelua lukuunottamatta, jota en säätänyt, koska ei-simulaatio-botti-räiskintä sinänsä vain vituttaa), vaikka tällaiseen peliin se olisi äärimmäisen helppo toteuttaa vaikka 10-portaisena - lisää vaan kaikkiin kaavoihin ylimääräisen vaikeustaso-kertoimen. Nyt peli oli huonolle ja kärsimättömälle pelaajallekin liian helppo.